Tässä artikkelissa kerron pääpiirteittäin kansainvälisestä Bridge projektista johon osallistuin kevään 2019 aikana ja havainnoista sekä oivalluksista ko. projektista. Projektiin osallistui suomalaisten opiskelijoiden lisäksi opiskelijoita Venäjältä ja Norjasta. Omassa ryhmässäni oli lisäkseni yksi suomalainen ja kolme venäläistä opiskelijaa. Projektin tarkoitus oli kehittää Torniolaisen case yrityksen myyntiä ja markkinointia. Projekti toteutettiin etäpalavereina skypen ja muiden alustojen avustuksella sekä työskentelemällä Torniossa yhden viikon verran tutustumalla paremmin toisiimme ja toimeksiantajaamme.
Täysin tuntemattomien ihmisten kohtaaminen ja heidän kanssaan työskentely vieraalla kielellä jännittivät aluksi mutta tilanne oli sama jokaiselle ryhmämme jäsenelle, joten oli helppo kertoa jännityksestä kun tiesi että muillakin on varmasti samanlaisia tuntemuksia. Skypen välityksellä kävimme läpi niitä ennakkotietoja, joita meille oli case yrityksestämme annettu ja pyrimme hahmottamaan projektin kokonaiskuvaa ja niitä odotuksia, jotka meille oli annettu.
Ryhmämme jäsenet saapuvat Tornioon! Tätä on odotettu ja valmisteltu. Puheen sorinaa, kaikkia jännittää, ei muuta kuin hommiin. Ensiksi tietenkin tutustumme toisiimme paremmin ja pikku hiljaa englannin kielikin alkaa sujumaan. Käymme läpi case yritystämme ja pohdimme keinoja kehittää sen myyntiä ja markkinointia sekä valmistaudumme vierailemaan yrityksessä. Viimeistelemme listan kysymyksistä, joita aiomme toimeksiantajallemme esittää. Vierailemme yrityksessä ja visiomme selkiytyy, yrityksessä täytyy saada perus asiat kuntoon ennen kuin tälle yritykselle voi tarjota mitään maailmaa mullistavaa suunnitelmaa (jonka todellakin olisimme voineet toteuttaa ;D). Vierailun jälkeen saamme melko helposti kasaan ne pääteemat joita lähdemme jalostamaan kohti loppuesitystämme toimeksiantajalle ja muille projektiin osallistujille.
Projekti saatettiin loppuun etänä ja lopputulos oli mielestäni oikein onnistunut. Opiskeltuani myyntiä ja markkinointia huomasin että tällaisen tosielämän casen tultua, halusin heti käyttää kaiken oppimani ja tyhjentää koko “kikkakirjani”, luoden maailman parhaan yrityksen. Projekti kuitenkin opetti casen yksillölisyydestä ja siitä kuinka sama sapluuna ei sovi kaikkiin yrityksiin.
Loppumietteenä Bridge projektista: todellinen kielikylpy, vieraalla kielellä työskennellessä kielitaito kehittyy todella paljon. Myöhemmin keväällä luin myös artikkelin, jossa kerrottiin ihmisten olevan luovempia työskennellessään vieraalla kielellä, sillä äidinkielellä pohtiessa tunteet ja ennakkoluulot vaikuttavat ajatusprosessiin. Allekirjoitan tämän täysin. Opin myös todella paljon siitä kuinka kulttuuriset tekijät vaikuttavat työskentelyyn. Osa ennakkoluuloistani tyrmäytyi täysin ja osa piti kuin pitikin paikkansa. Kehittävänä palautteena Bridge hankkeelle sanoisin että projektin aikataulutuksen kanssa on vielä mielestäni paljon kehitettävää. Projekti oli mielestäni venytetty liian pitkälle ajalle ja kesken projektin tuli jaksoja, joissa ei tehty mitään.