Koska olen jo pohtinut useamman postauksen verran omaa sosiaalisen median käyttöä, ja joista tulee selväksi, että olen hyödyntänyt ja tulen hyödyntämään sosiaalista mediaa elämässäni, niin työssä kuin arjessa tiheästi, en avaa tässä tämän kurssin viimeisessä tehtävässä aihetta uudestaan yhtä laajasti.

So­si­aa­li­nen me­dia muut­taa työnte­ke­mi­sen ta­paa ja on yhä use­am­mal­le, kuten usein myös itselleni, osa vir­tu­aa­lis­ta työ­ym­pä­ris­töä. Somen käyt­tö mo­nis­sa työ­teh­tä­vis­sä on luon­te­vaa ja suo­si­tel­ta­vaa, eri­tyi­ses­ti sil­loin kun sen avul­la voi­daan tuot­taa tai täy­den­tää pal­ve­lu­ja. Yksityisenä somen käyttäjänä pyrin omalla toiminnallani ns. “auttamaan” käyttämiäni yrityksiä. Tykkään, kommentoin ja jaan erityisesti paikallisten yrittäjien postauksia, jotta he saavat enemmän näkyvyyttä. Synnyin kaupunkini Rovaniemen yrittäjien toimeentulo on hyvin paljon kiinni matkailusta, ja siksi yritän omassa julkisessa matkailu-valokuvaus profiilissani mainostaa heitä, sen mitä pystyn, säilyttäen myös oman seuraaja kunnan. Mielestäni someen kuuluu jakaminen ja yhteisöllisyys, puolin ja toisin. Myös muutos on osa kehitystä, ja mielestäni sosiaalinen media ei muutu liian nopeasti, ehkä osittain jopa päinvastoin.

Henkilökohtaisesti pyrin kiertämään kaukaa kaikki negatiiviset sivustot, poistan omista profiileistani kaikki negatiiviset kommentit mihin ei pysty, eikä kannata vastata ja muutenkin plokkaan turhan päänaukomisen pois omasta somestani. Onneksi mielestäni negatiivisuus on somesta hieman vähentynyt, tai sitten olen vain onnistunut sen omassa some-kuplassani kiertämään. Jään suurella mielenkiinnolla seuramaan miten Korona-viruksen aiheuttamat, somen äärellä vietetyt lock downit vaikuttavat sosiaalisen median käytökseen. Yhdistääkö se yhteiskuntaa vai saammeko pian seurata kun koko maailman pinna kiristyy? Jännä nähdä.

 

 

Sosiaalinen media tarjoaa niin yrityksille, organisaatioille ja yksityisille käyttäjille joustavat ja monipuoliset viestintävälineet tiedon jakamiseen, tuottamiseen ja markkinointiin.

Tutkin tätä postausta varten Asiakkalan kunnan sosiaalisen median pelisääntöjä. Sosiaalisen median avulla kunta voi informoida, neuvoa ja edistää kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia sekä lisätä hallinnon läpinäkyvyyttä. Lisäksi sosiaalinen media helpottaa esimerkiksi kuntalaisten palautteenantoa. Kääntöpuolena tässä on se, että koska sosaalisen median käyttö on niin suuri osa arkipäivää, ja sen käyttö on niin helppoa, myös negatiivista palautetta annetaan aina helpommin kuin erilaisten lomakkeiden tai puheluiden kautta.

Asiakkalan kunta suosittelee työntekijöitään hyödyntämään sosiaalista mediaa tiedottamisessa ja avoimessa vuorovaikutuksessa kuntalaisten kanssa. Tavoitteena heillä on positiivinen kuntaimago. Sosiaalisen median avulla pyritään myös tekemään palveluita tunnetuksi ja esimerkiksi kartoittamaan kuntalaisten mielipiteitä.

Ohjeistuksessa Asiakkalan kunta tekee selväksi, että työntekijä toimii aina työroolissa sosiaaliseen mediaan kirjautuessaan. Toiminnan tulee olla eettisesti kestävällä pohjalla, kunnioitusta herättävää ja luottamuksen arvoista. Vapaa-ajallakin eli yksityisroolissa sosiaalista mediaa käytettäessä lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan säilyy, ohjeistuksessa kerrotaan. Ohjeistuksessa tehdään myös selväksi, että salassapitovelvollisuus säilyy niin työpaikan sosiaalista mediaa käytettäessä, kuin omassa henkilökohtaisessa somessa. Ohjeessa myös muistutetaan, että kaikki mitä sosiaaliseen mediaan ladataan säilyy siellä mahdollisesti aina.

Kuntalaisilla on ns. alueittain omat virkaprofiilit, joita käyttävät useammat eri ihmiset. Koska kunnalla on selkeästi tietynlaiset tavoitteet, tulee koko organisaation viestiä samansuuntaisesti, jotta toivottava maine saavutettaisiin. Tässä kohtaa on hyvä, että sama sosiaalisen median ohje toimii kaikille Asiakkalan kunnan työntekijöille, eikä kukaan pääse sooloilemaan, vaan somea tehdään yhdessä.

Ohjeessa kehotetaan vastaanottamaan kaikki kuntalaisten viestit, mutta vihapuheen kaltaiset rasistiset ja loukkaavat sisällöt on karsittava pois tai pahimmissa tapauksissa ilmoitettava viranomaisille. Organisaation arvostelu ei lähtökohtaisesti aiheuta viestin poistamista, vaan edellyttää mahdollista reagointia. Asiakkalan kunta tiedostaa, että sosiaalisen median luonteeseen kuuluu, että se nostaa nopealla syklillä pinnalle päivän polttavia teemoja, joihin koko organisaation on pyrittävä vastaamaan. Viestiä suodatetaan ja hyväksytään, mikä on järkevää ja oikeaoppista somen käyttöä. Kaikkea ei tarvitse sietää, mutta turhaan taisteluun on turha ryhtyä.

Kokonaisuutena Asiakkalan kunnan some ohjeet ovat hyvin maanläheiset ja helposti ymmärrettävät. Toki paljon voi ymmärtää väärin jos väkisin väärin haluaa ymmärtää, mutta mielestäni pääpointit tulevat selväksi. Ole aktiivinen, ole asiallinen ja ammattimainen, älä provosoidu ja julkaise vain varmaa faktaa ja/tai tietoa mitä ei tarvitse myöhemmin yrittää poistaa.

 

Harva ymmärtää, että kenen tahansa netistä löytyvän digitaalinen identiteetti on erittäin laaja kokonaisuus, ja koostuu kirjaimellisesti kaikesta, mitä verkossa tekee. Se muodostuu niin nimestä, henkilötunnuksesta, salasanoista, harrastuksista, sosiaalisista verkostoista, työ-, terveys-, talous- ja kulutustiedoista, erilaisista koulutus- ja kehittämistiedoista sekä paikkatiedoista. Tällä hetkellä tiedot ovat hajautuneena eri palveluihin, kuten verkkokauppoihin, pankkeihin, julkishallinnon palveluihin, kuten terveyspalveluihin, verkkomedioihin, sosiaalisen median palveluihin ja niin edelleen. Suurinosa edellä mainituista on kuitenkin käyttäjien onneksi hyvin salattuja, eikä tietoja ole tavallisen tallaajan mahdollista löytää. Digitaalinen identiteetti on kokoelma jokaisen omia ominaisuuksia. Jokaisella voi olla useita digitaalisia identiteettejä yhteen tai useampaan palveluun liittyen, kuten henkilökohtainen profiili, yritysprofiili tai harrastusprofiili. Kaikki netissä julkaistu löytyy sieltä ikuisesti – riippumatta siitä, laittoiko sen sinne itse vai julkaisko sen joku muu. Siksi jopa menehtyneillä ihmisillä on digitaalisia identiteettejä.

Yksinkertiasemmin, digitaalinen identiteetti sisältää sellaiset asiat itsestäsi, jotka löytyvät internetistä. Tähän sisältyy mukaan paljon julkista tietoa, jota olet itse verkkoon laittanut, kuten eri sosiaalisen median kanavat, joihin olet rekisteröitynyt. Myös kirjoitetut mielipiteet, kirja-arvostelut, lehtiartikkelit ja kommentoidut artikkelit ovat osa digitaalista identiteettiäsi.

Oma julkinen digitaalinen identiteettini rakentuu hyvin tarkasti. Julkista tietoa minusta voi löytää lähinnä LinkedIn profiilista, sekä julkisesta valokuvaus-harrastus Instagramista. Lisäksi pienempää julkista tietoa itsestäni löytyy myös koulujen kautta perustetuista blogeista, koulun sivuilta ja kuva-palveluista ja myös kirja-arvosteluni ovat julkisia GoodReads sivustolla. Myös jotain tietoa löytyy esimerkiksi lehtiartikkeleista. Kaikki julkinen tieto on kuitenkin tarkoituksellisesti julkista tietoa, eikä sitä löydy paljoa, vaikka käytän ja jaan netissä lähes päivittäin. Kaikki käyttäjäni ovat yksityisiä ja esimerkiksi yritysprofiilia päivittäessäni, sitä ei voi tarkoituksellisesti suoraan yhdistää minuun.

Mielestäni esimerkiksi työnhaun kannalta on tärkeää miettiä, millaisia tietoja itsestään jakaa. Mikäli somesta löytyvät tiedot poikkeavat merkittävästi hakutilanteessa ilmoitetuista tiedoista, on sillä ihan takuulla negatiivinen vaikutus. Vaikka työnantaja ei varsinaisesti saisikaan etsiä työnhakijaa somesta ilman asianomaisen lupaa, tehdään sitä paljon ja sitä on lähes mahdotonta valvoa.

Mielestäni jokaisella kansalaisella täytyy olla oikeus ja mahdollisuus löytää ja tutkia esimerkiksi poliitikkojen tietoja. En tarkoita, että kansalaisten tarvitsisi tietää jokaisen poliitikon koiran ja ala-asteen matematiikan opettajan nimet, mutta julkisen työn kannalta tärkeä tieto tulisi aina olla kansalaisten saatavilla. Esimerkiksi rikostausta, luottohäiriömerkinnät, poliittiset kannanotot ja koulutus tulisi löytyä mielestäni jokaisesta poliitikosta, vain koska ne liittyvät oleellisesti niin luottamukselliseen ja julkiseen virkaan. Kun taas puhutaan muista julkisista viroista, kuten suuryritysten yritysjohtajista, mielestäni kaiken tiedon ei tarvitse olla niin hyvin saatavilla. Julkisesta virastaan huolimatta yritysjohtaja ei vastaa suoraan kansalaisten hyvinvoinnista, eikä hänen tarvitse olla vastuussa kuin omasta yrityksestään ja sen työntekijöistä. Mielestäni jos kyseinen yritysjohtaja haluaa, hän voi rajoittaa omaa digitaalista identiteettiään mielensä mukaan. Tärkeämpää on, että hänen vaikutusvaltaisesta yrityksestään löytyy tarvittava määrä tietoa.

Jokaisella meillä on mahdollisuus salata, rajata ja poistaa tietyn verran itsestään löytyvää tietoa, riippuen somen palvelun käyttöehdoista. Useimmissa palveluissa voit rajoittaa viestien, kuvien sekä muiden tietojen näkymistä muille, ja voit piilottaa osan tiedoista vaikka salasanan taakse. Joka tapauksessa kaikki se tieto on edelleen somessa ja mahdollisuus kaivaa sieltä irti. Tätä harvemmin tarvitsee kuitenkaan pelätä, sillä harvempi hakkeri kiinnostuu tavallisen tallaajan sosiaalisen median profiilien muurien hajottamisesta. Jos haluaa vetää foliohatun päähän ja pelätä kaikkea ja kaikkia, niin silloin kannattaa olla laittamatta verkkoon mitään, minkä ei halua näkyvän muille, sillä verkossa loppujen lopuksi kaikki muurit ovat rikottavissa.

Niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla sosiaalinen media ja sen käyttö on kasvanut osaksi lähes jokaisen arkea. Itseasiassa Markkinointiviestintäkonserni Dentsu Aegis Networkin tekemän tutkimuksen mukaan suomalaisten sosiaalisen median käyttö on edelleen hurjassa kasvussa.

Henkilökohtaisesti voin myöntää lähes asuvani sosiaalisen median maailmassa. Käytän Whatsappia, Instagramia ja Facebookia päivittäin ja TikTokia, SnapChattia, Youtubea ja Twitteriä lähes päivittäin. Lisäksi puhelimeni sadastakahdestakymmenestäkuudesta sovelluksesta noin puolet ovat jotain yhteisöpalveluja, joita käytän usein, kuten esimerkiksi Couchsurfing, S-postit, OneNote, Teams, LinkedIn, pelit jne.  Henkilökohtaisesti olen lähes kirjaimellisesti “alusta alkaen”, eli noin vuodesta 2007, ollut kiinnostunut sosiaalisesta mediasta, vaikka itse päivitän sinne jotain ehkä kerran kuukaudessa. Joka tapauksessa, minulle on aina ollut tärkeää pysyä niin sanotusti ajan hermoilla, ja nykyään opiskellessani myyntiä ja markkinointia, tätä arvoa ei ole tarvinnut katua.

Minulle henkilökohtaisesti tärkein sosiaalinen media on ehdottomasti Whatsapp, lähinnä siksi, että sitä kautta yhteydenpito on ilmaista. Reissaan itse paljon ja tykkään pitää yhteyttä läheisiini jakamalla kuvia ja soittamalla videopuheluita. Whatsapp on myös työpaikkani pelastus ja pahis. Olemme luoneet työporukallemme oman ryhmän, jossa jaamme tietoa työpaikalta, sillä olemme vain hyvin harvinaisissa tapauksissa kaikki yhtä aikaa töissä. Sovellus pelastaa paljon, sillä sitä kautta on helppo tiedottaa tärkeistä asioista koko porukalle kerralla, mutta sitä kautta jatkamme myös työasioista keskustelua usein vielä iltamyöhällä.  Koska Whatsapp on tehnyt kommunikoinnista niin helppoa ja arkipäiväistä, tämä sama ongelma on levinnyt moniin työyhteisöihin.

Toiseksi suosituin sovellukseni on Instagram. Jouduin hetken pohtimaan, että miksi Instagram päihittää arjessani Facebookin ja muut sosiaalisen median sovellukset. Vastaus on; nopeudella ja informatiivisuudella. Niin surullista kuin se onkin, Instagram on palvelu jossa ei toden totta tarvitse lukea juuri yhtään (korkeintaan parin lauseen verran saadakseen kiinni asian ytimestä.) Otan Instagramissa vastaan paljon markkinointia, mitä en todellakaan esimerkiksi Facebookin tai sähköpostin kautta tee, ja syy on juuri se, että informaatio on niin nopeaa, selkeää ja helppoa. Minua ei haittaa “joutua” mainonnan kohteeksi, jos se vie minun aikaani noin kaksi sekuntia. Kolme, jos tallennan sen itselleni muistiin myöhempää käyttöä varten. Lisäksi pidän Instagramissa hyödyllisenä sitä, että voin julkaista sinne sisältöä joka pysyy ja sisältöä joka säilyy vain vuorokauden. Työpaikan sosiaalista mediaa päivittäessä, näiden hyöty korostuu. Esimerkiksi pysyviin “seinälle” jääviin julkaisuihin sisällytän aina sen hetken trendi-tuotteita, uutuus-tuotteita tai arvontoja. Sen sijaan “tarinoihin”, jotka säilyvät vain vuorokauden, lisään yleensä lyhyitä tarjouksia, vierailuja tai erikois-kampanjoita, kuten eilinen karkauspäivä.  Tällaisina päivinä tarjotaan usein erikoisalea, jonka ei tarvitse enää näkyä seuraavana päivänä.

Koska opiskelen myyntiä ja markkinointia, on sosiaalinen media keskeinen osa opintojani, työtäni ja tulevaisuuttani. Jossain vaiheessa on mahdollista, että sosiaalinen media on kokonaisuudessaan tulevaisuuteni. Sosiaalinen media jatkaa vuosittain kasvuaan ja koko ajan syntyy uusia somen sovelluksia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sosiaalinen media työllistää ihmisiä ympäri maailmaa, erityisesti markkinoinnin parissa, mutta myös myynnin parissa.

Yrityskäytössä sosiaalinen media ei ole sen kummallisempi kuin muukaan viestintä tai markkinointi. Pääasia sosiaalisen median yrityskäytössä on se, että yritys itse hahmottaa mihin aikoo sosiaalista mediaa käyttää, vaikka ikävä kyllä, sosiaalisen median kasvattina voin todeta, että näin harvoin on. Jostain syystä edelleenkin moni yritys ja yrittäjä kuvittelevat, että sosiaalinen media on vain yksi kanava johon tuutataan loputtomasti informaatiota yrityksestä. Jos sen informaation haluaa, sen pitäisi lähtökohtaisesti aina löytyä suoraan yrityksen  nettivisuilta, ei jaoteltuna kymmeniin eri päivityksiin sosiaalisesta mediasta.

Valitsin vertailtavaksi kolme kello- ja korualan yritysketjua, joiden sosiaalisen median kanaviin perehdyin. Kaksi kolmesta käyttää hyvin samankaltaista toimintatapaa sosiaalisessa mediassa, kun taas kolmas jonka toimintatapa poikkeaa toisista, on selkeästi suositumpi.

Somessa selkeästi suosituin yritys on rehellinen, jakaa asiakkaiden kannalta tärkeää tietoa, kuten hintojen nousuja, aukiolo-aikoja jne. Heiltä löytyy yksi profiili niin Facebookista ja Instagramista, sekä omat nettisivut.

Toiset kaksi tutkimaani yritystä käyttävät hyvin samankaltaista mallia somessa. Molemmilta yrityksiltä löytyy ns. “Pääprofiilit” niin Instagramista kuin Facebookistakin ja lisäksi joka ikisellä yrityksen myymälällä on omat profiilinsa molemmissa kanavissa. Tämä tapa tuntuu lähinnä huvittavalta, sillä esimerkiksi yritysten pääprofiilit päivittävät jotain Facebookkiin ja heti perään joka ikinen myymälä päivittää saman päivityksen perässä. Pääasiallisesti mielestäni tärkein info ja päivitykset tapahtuvat pääprofiileissa ja myymälöiden omat profiilit päivittyvät vain joskus tai harvoin. Itse henkilökohtaisesti en jaksaisi seurata tällista. Toisaalta malli voisi olla toimiva, _jos_ yksittäisten myymälöiden some-kanaviin tulisi säännöllisesti hyvää sisältöä.

 

 

Tervehdys kurssilaiset! Päivittelen kurssin tehtävät tähän jo aiemmin opiskelujen ohella perustettuun blogiin. Opiskelen Lapin Ammattikorkeakoulussa Tradenomiksi ja suuntaudun kansainväliseen myyntiin ja markkinointiin. Sosiaalinen media työyhteisöjen työvälineenä -kurssia suorittaessani olen vaihto-opiskelemassa Unkarissa, Budapest Business Schoolissa. Kurssin tarkoituksena on hyödyntää somea ja sen tuomia mahdollisuuksia paremmin, mikä tulee alallani varmasti olemaan suureksi hyödyksi.

Varmasti jokaisella liiketalouden alan opiskelijalla tulee opintojen ohella pohdittua paljon omaa tulevaisuutta, omia työmahdollisuuksia ja tavoitteita. Tulee pohdittua mihin taitoihin kannattaa panostaa, että se unelmarooli osuisi omalle kohdalle? Mitä myynnin ja markkinoinnin ammattilaiselta tämän päivän työmarkkinoilla odotetaan?

Jos opiskelujen ohella tähän mennessä jotain olen huomannut, niin ainakin sen, että jokainen voi oppia myyjäksi, jos haluaa. Myynti ja markkinointi ovat asennelajeja, joissa itsensä johtamisen tärkeys korostuu päivittäin. Joka päivä on oltava valmis oppimaan uutta, tunnistamaan omia vahvuuksia ja oppimaan omista heikkouksistaan. Kaikki vastaantulevat asiat on opittava priorisoimaan järkevästi ja oma energia on opittava suuntaamaan oman itsensä ja uransa kannalta merkityksellisiin asioihin.

Koko alalla on loputtomasti liikkuvia osia, erilaisia työnkuvia, monenlaisia onnistumisia ja epäonnistumisia, että kaikkeen ei yksinkertaisesti edes kannata käyttää omaa energiaansa. Mielestäni juuri energiankäytön takia, on jo opiskelun aikana (tai sitä ennen) tärkeää miettiä mikä se oma unelmaduuni on. Valmistuttuasi, sinä ja noin. 7000 muuta vuosittain valmistuvaa Tradenomia osaatte alalta vähän kaikkea, mutta jos sinä olet priorisoinut oppimistasi omien tavoitteidesi pohjalta, voit myydä itsesi töihin omalla erityisellä osaamisellasi ja tieto-taidollasi, juuri sille “alueelle” johon olet toivonut pääseväsi. Tämä vaatii opiskelun ohella omatoimisuutta, kuten esimerkiksi osallistumista opiskelijajärjestöjen toimintaan, vaihto-opiskelua, vapaa-ajalla opiskelua, työssäkäymistä, omatoimista tutkimustöiden tekemistä jne. Myös opinnäytetyöllä ja työharjoittelupaikoilla on suuri merkitys.  Lyhyesti; Alallamme kilpailu on kovaa, joten on todella tärkeää erottua joukosta.

Mitkä ovat sitten niitä yleispäteviä ominaisuuksia, joita jokaisella myynnin ja markkinoinnin ammattilaisella on?

Kyky vaikuttaa omaan asenteeseen, ahkeruuteen ja ajankäyttöön ovat oikean ammattilaisen avainominaisuuksia. Ammattilainen suunta energiansa oikeisiin asioihin, priorisoi ja ottaa oppia virheistään. Kun alallamme lopettaa oppimasta, on sama vaihtaa alaa heti.

Alamme digitaalisuus antaa mahdollisuuksia oppimiseen entistä enemmän suuren tietomäärän vuoksi. Digitaalinen vuorovaikutus lisääntyy nopeasti, joten ammattilaisten on oltava ajan hermoilla. Digisovellukset eivät korvaa huippuosaajan omaa tieto-taitoa tai kontakteja, mutta oikea ammattilainen osaa valjastaa ne omaksi avukseen ja kilpailuedukseen. Tärkeää on osata luoda luottamus asiakkaaseen, oli kyse sitten myynnistä tai markkinoinnista. Digiaika luo mahdollisuuksia luoda luottamuksellisia asiakassuhteita myös kaukana oleviin asiakkaisiin, menemättä fyysisesti heidän luokseen. Jos tällä alalla ei ole ajan hermoilla, on hyvin todennäköistä, että toinen firma tai myyjä nappaa asiakkaat nenän edestä.

Tärkeää on kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys, sillä monet tilanteet raastavat hermoja, sekä vaativat paljon ongelmanratkaisukykyä ja vaativat myös toisinaan hyvin nopeita päätöksiä. Ammattilaisen on osattava pitää niin sanotusti “pää kasassa”, aina töissä ollessaan. Keskiverto osaajat hakevat onnistumisia onnistumisten perään ja turhautuvat heti kun jokin asia ei onnistu, kun taas huippuosaaja etsii kehityskohtia omasta tekemisestään, eikä tuotteestaan, palvelustaan tai asiakkaasta. Ammattilainen tai “huippuosaaja”, jota olen tässä postauksessa myös käyttänyt, rakentuu lyhyesti siitä, että hän on aidosti kiinnostunut työstään ja nauttii siitä. Ammattilaiset huolehtivat omasta osaamisestaan ja osaavat pitää hauskaa.

Moni opiskelee Tradenomiksi, kun ei keksinyt muutakaan, joten mielestäni jokaisella alasta oikeasti kiinnostuneella on mahdollisuus rakentaa unelmiensa ura, kun vain on selkeät tavoitteet ja on valmis tekemään töitä tavoitteidensa eteen.

 

 

Yhteismarkkinointi tarkoittaa juuri sitä miltä se kuulostaa: yritykset markkinoivat yhdessä.

Käytännössä siis kaikki yhteismarkkinoinnissa koituneet kustannukset jaetaan osallistuvien yritysten kesken, samoin markkinoinnista saatu hyöty jakaantuu. Yhteismarkkinointi on melko yleistä matkailukeskuksissa, joissa toimii monia hotelleita, ravintoloita ja muita palveluita, mutta myös esimerkiksi koko kaupungin (lähes)kaikki yritykset voivat harjoittaa yhteismarkkinointia. Tästä käytännön esimerkkinä Rovaniemen Likiliike. Alkuperäinen tarkoitus ei suoranaisesti ole yhteismarkkinointi, mutta sitä se myös osaltaan on. Joka kerta kun Likiliikkeeseen törmää jossain , löytää sitä kautta kaikki Rovaniemen paikalliset yritykset. Nerokasta!

Yhteismarkkinointia hyödyntävät siis myös kaupungit tai seutualueet, jossa palveluita markkinoidaan erityisesti matkailijoille. Kuten varmasti jokainen on huomannut lähes joka kaupungista, kunnasta ja kylästä löytyy oma VisitRovaniemi, VisitHelsinki, VisitTampere tms -yritys. Myös hyvänä esimerkkinä, joulun alla monilla paikkakunnilla järjestetään joulun avajaisia ja muita joulutapahtumia, joita markkinoidaan monen yrityksen voimin. Esimerkkinä käytän taas synnyinkuntaani Rovaniemeä, jossa Black Fridayta mainostettiin kaupungin kaikkien kolmen kauppakeskuksen yhteisvoimin. Kun väkeä on liikkeellä jonkun tapahtuman myötä, hyötyvät siitä kaikki alueen yrittäjät! Yhteismarkkinointi soveltuu myös yksittäisille, minkä tahansa alan, yrityksille ja sitä voidaan toteuttaa vaikka vain kahden yrityksen kesken.

Tietysti on tärkeää että yhteismarkkinointia tekevillä yrityksillä on samankaltainen asiakaskohderyhmä. Jos oman yrityksesi asiakkaita ovat parikymppiset nuoret ja kumppaniyritys havittelee eläkeläisasiakkaita, ei yhteismarkkinoinnista todennäköisesti ole kummallekkaan mitään hyötyä. Toisaalta, vaikka kohderyhmä olisikin sama, ei yhteismarkkinoinnin kumppani saisi olla suora kilpailija. Esimerkiksi S-ketju ja K-ketju ovat toistensa suoria kilpailijoita, eivätkä sen vuoksi voisi tehdä yhteismarkkinointia. Pienemmillä paikkakunnilla tätä ei kannata ottaa liian kirjaimellisesti. (Kuten aiemmin mainitsin Rovaniemen kauppakeskuksien yhteismarkkinoinnin.)

Yhteistyömarkkinointia on myös helppo toteuttaa! Varmasti helpoin keino on tottakai yrityksen omat verkkosivut. Laita omille verkkosivuillesi linkki kumppanisi verkkosivuille tai lyhyt esittely kumppanista ja samat tiedot tulevat kumppanin verkkosivuille sinun yrityksestäsi. Tadaa, helppoa ja kivaa! Verkkosivujen lisäksi erittäin helpon tavan yhteismarkkinointiin tarjoaa tietysti sosiaalinen media.  Somea käytettäessä tulee kuitenkin muistaa, että kumppanin sisältöä kannattaa jakaa omille asiakkaillesi ainoastaan, jos koet sisällön arvokkaaksi ja mieleiseksi omille asiakkaillesi, muutoin menetät helposti seuraajiasi. Yhteismainos lehdessä tai radiossa tavoittaa molempien asiakkaat ja puolittaa kustannukset. Mainostaminen kumppanin kanssa on vähintään puolet halvempaa ja jos kumppaneita on useita, voivat kustannukset laskea roimasti. Liiketiloissa tehtävää yhteismarkkinointia voidaan toteuttaa julisteiden, esitteiden, käyntikorttien ja muiden painettujen materiaalien avulla. Jaettujen kustannusten lisäksi yhteismarkkinoinnin ehdoton ykkös-hyöty on tietenkin uusien asiakkaiden tavoittaminen!

Yksi kaikkien, ja kaikki yhden puolesta!

Markkinoinnin tärkein tehtävä on tietysti tukea myyntiä, mutta silti markkinoinnin tehokkuutta mitataan surullisen monissa paikoissa pelkästään verkkosivuston kävijöiden ja someseuraajien lukumäärällä. Jos sen sijaan mitattaisiin oikeita asioita, oikeaa dataa, jonka avulla pystytään esimerkiksi perustelamaan tarvittu budjetti yrityksen toimarille paremmin. Mitkä sitten ovat mielestäni suositeltavia mittareita, joilla erityisesti markkinointia tulisi mitata?

Mittari 1. Paljonko markkinoinnilla hankittujen asiakkaiden hankkiminen tuli maksamaan yritykselle. Eli “Asiakashankintahinta”. Tätä hintaa kannattaa myös lisäksi verrata asiakkuuden todelliseen arvoon, eli suhteuttaa menot asiakkaan tuomiin tuloihin.

Mittarina 2. toimii se, kuinka suuri osa uusista asiakkaista on ollut ensikosketuksissa yritykseen markkinoinnin kautta? Entä kuinka monen asiakkuuden luomiseen markkinointi on osallistunut vähintäänkin jossain vaiheessa? (esimerkiksi somen alennuskampanjat)

Mittari 3 on koko markkinointikolmion arvo. Kun tiedetään, millä prosentilla verkkosivuston tai somen kävijät saadaan konvertoitua kiinnostuneiksi ihmisiksi, kuinka suuri osa kaikista kiinnostuneista päätyy myyntiliideiksi, kuinka moni myyntiliidi päätyy maksavaksi asiakkaaksi ja paljonko yhden asiakkuuden arvo keskimäärin on, pystytään markkinointi- ja myyntiprosessia ennustamaan ja tehostamaan.

Todellisuudessa myynnin ja markkinoinnin mittareita on varmasti yhtä monta kuin on yritystäkin. Myynnin ja markkinoinnin mittaaminen on loppujen lopuksi hyvin paljon riippuvainen yrityksestä itsestään, sen asiakaskunnasta ja alueesta. Vielä tänäkään päivänä kaikki yritykset eivät tarvitse yrittäjälle tarpeeksi menestyäkseen edes omia nettisivuja, joten vaikka silloin mittaamisen perus idea olisikin sama, on sen toteutustapa aivan eri.

Kaikenlaisen markkinoinnin tekeminen vaatii sekä osaamista että aikaa, joten usein fiksuin ratkaisu voi olla ottaa kumppaniksi markkinoinnin ammattilainen. Tehokaimmin tähän pystyvät tietenkin mediatoimistot, jotka työskentelevät useiden yritysten liiketoiminnan ja markkinoinnin kehittämisen kumppanina.
Mediatoimiston ammattitaidolla pystytään parantamaan yrityksen markkinointisuunnitelmia ja kehittämään uusia näkemyksiä, sekä kasaamaan uutta tietoa sekä ymmärrystä yrityksestä ja sen markkinoista. Hyvän markkinoinnin onnistuminen vaatii perehtyneisyyttä, nopeaa oppimista ja runsasta määrää kokeilemista. Yksittäisen yrityksen sisällä toimiva kova tähtitiimikään ei pysty nokittamaan kollektiivisen oppimisen voimaa. Mediatoimistossa voi olla jo kymmeniä samaan syväosaamisalueeseen keskittyviä asiantuntijoita.

Yritykset ostavat mainostoimistolta pääasiassa luovuutta. Mainostoimiston täytyy tietenkin olla luova, mutta luovuuden määritteen sisältö on nykyään monipuolistunut. Hyvä mainostoimisto ratkoo eri haasteet luovilla tavoilla. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi mainonnan luovaa suunnittelua, mutta myös luovia mediaratkaisuja, sisältömarkkinoinnin prosessin toteuttamista tai kampanjamekanismien luovaa suunnittelua. Mainostoimiston tehtävänä ei ole enää kritiikittömästi tehdä sitä mitä asiakas pyytää, vaan selvittää mitä asiakas todellisuudessa tarvitsee. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani “Palveluiden käyttäjien ymmärtäminen ja osallistaminen”, mainitsin, asiakkaiden ymmärtäminen on tärkeä osa koko palveluntuottamista ja siitä asiakkaalle syntyvää asiakaskokemusta. Jos toimisto haluaa asiantuntijan ja vahvan kumppanin aseman, täytyy sen myös uskaltaa haastaa asiakkaan ajattelua ja mielipiteitä. Tämä taas ei onnistu, jos keskinäinen luottamus ei ole vahva. Pyrkimällä ymmärtämään asiakkaitaan syvällisemmin, mainostoimistot ymmärtävät paremmin heidän tarpeitaan.

Asiakas on tuotteen tai palvelun käyttäjä, joka hyötyy käyttämästään tuotteesta tai saamastaan palvelusta, sekä tietysti maksaa siitä. Asiakasta osallistamalla, asiakkaan ja palvelun välille syntyy eräänlainen side, joka vahvistaa asiakkaan halua sitoutua palveluun ja suositella sitä eteenpäin muillekin. Parhaimmillaan asiakas voi tarjota yritykselle tai organisaatiolle ainutlaatuista tietoa, jonka avulla yritys voi pyrkiä ymmärtämään markkinoiden tilannetta paremmin ja selkeyttää omaa markkinoinitviestintäänsä. Nykypäivänä asiakas tulee ymmärtää muunakin kuin vain kuluttajana. Nykypäivän asiakas on muutakin kuin yhdensuuntaisen vuorovaikutuksen kohde, palvelun käyttäjän roolin lisäksi asiakas on nykyään myös yritykselle vuorovaikuttaja, tietolähde, asiantuntija, sekä kehityskumppani.

 

Asiakkaiden ymmärtäminen on tärkeä osa koko palveluntuottamista ja siitä asiakkaalle syntyvää asiakaskokemusta. Sen kerryttäminen vaatii oikeita metodeja ja kysymyksiä, ja tämä taas ihan rehellistä virheiden kautta oppimista. Todennäköisesti heti ensimmäinen osallistettava asiakkaasi ei osaa piirtää sinulle täydellistä piirrustusta siitä, millainen yrtiyksesi tulisi olla, millaiseksi palvelukokemuksen pitäisi täydellisyydessään tulla tai vaikka millainen sovellus toimisi ihan jokaiselle. Kun kuitenkin pääset syventymään ymmärtämään asiakkaitasi osallistamisen kautta usein, alat ymmärtää asiakkaidesi tarpeita paremmin, jota kautta pystyt kysymään parempia kysymyksiä ja antamaan asiakkaille oikeita työkaluja sinun yrityksesi kehittämiseksi. Kun työkalut toimivat ja opit kysymään oikeita kysymyksiä, pystyt selvittämään asiakkaidesi tarpeen, motivaation, heikkoudet ja kipupisteet.  Pyrkimällä ymmärtämään asiakkaita syvällisemmin, pystyt ymmärtämään paremmin heidän tarpeitaan ja arkeaan.