Month: March 2020

Koska olen jo pohtinut useamman postauksen verran omaa sosiaalisen median käyttöä, ja joista tulee selväksi, että olen hyödyntänyt ja tulen hyödyntämään sosiaalista mediaa elämässäni, niin työssä kuin arjessa tiheästi, en avaa tässä tämän kurssin viimeisessä tehtävässä aihetta uudestaan yhtä laajasti.

So­si­aa­li­nen me­dia muut­taa työnte­ke­mi­sen ta­paa ja on yhä use­am­mal­le, kuten usein myös itselleni, osa vir­tu­aa­lis­ta työ­ym­pä­ris­töä. Somen käyt­tö mo­nis­sa työ­teh­tä­vis­sä on luon­te­vaa ja suo­si­tel­ta­vaa, eri­tyi­ses­ti sil­loin kun sen avul­la voi­daan tuot­taa tai täy­den­tää pal­ve­lu­ja. Yksityisenä somen käyttäjänä pyrin omalla toiminnallani ns. “auttamaan” käyttämiäni yrityksiä. Tykkään, kommentoin ja jaan erityisesti paikallisten yrittäjien postauksia, jotta he saavat enemmän näkyvyyttä. Synnyin kaupunkini Rovaniemen yrittäjien toimeentulo on hyvin paljon kiinni matkailusta, ja siksi yritän omassa julkisessa matkailu-valokuvaus profiilissani mainostaa heitä, sen mitä pystyn, säilyttäen myös oman seuraaja kunnan. Mielestäni someen kuuluu jakaminen ja yhteisöllisyys, puolin ja toisin. Myös muutos on osa kehitystä, ja mielestäni sosiaalinen media ei muutu liian nopeasti, ehkä osittain jopa päinvastoin.

Henkilökohtaisesti pyrin kiertämään kaukaa kaikki negatiiviset sivustot, poistan omista profiileistani kaikki negatiiviset kommentit mihin ei pysty, eikä kannata vastata ja muutenkin plokkaan turhan päänaukomisen pois omasta somestani. Onneksi mielestäni negatiivisuus on somesta hieman vähentynyt, tai sitten olen vain onnistunut sen omassa some-kuplassani kiertämään. Jään suurella mielenkiinnolla seuramaan miten Korona-viruksen aiheuttamat, somen äärellä vietetyt lock downit vaikuttavat sosiaalisen median käytökseen. Yhdistääkö se yhteiskuntaa vai saammeko pian seurata kun koko maailman pinna kiristyy? Jännä nähdä.

 

 

Sosiaalinen media tarjoaa niin yrityksille, organisaatioille ja yksityisille käyttäjille joustavat ja monipuoliset viestintävälineet tiedon jakamiseen, tuottamiseen ja markkinointiin.

Tutkin tätä postausta varten Asiakkalan kunnan sosiaalisen median pelisääntöjä. Sosiaalisen median avulla kunta voi informoida, neuvoa ja edistää kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia sekä lisätä hallinnon läpinäkyvyyttä. Lisäksi sosiaalinen media helpottaa esimerkiksi kuntalaisten palautteenantoa. Kääntöpuolena tässä on se, että koska sosaalisen median käyttö on niin suuri osa arkipäivää, ja sen käyttö on niin helppoa, myös negatiivista palautetta annetaan aina helpommin kuin erilaisten lomakkeiden tai puheluiden kautta.

Asiakkalan kunta suosittelee työntekijöitään hyödyntämään sosiaalista mediaa tiedottamisessa ja avoimessa vuorovaikutuksessa kuntalaisten kanssa. Tavoitteena heillä on positiivinen kuntaimago. Sosiaalisen median avulla pyritään myös tekemään palveluita tunnetuksi ja esimerkiksi kartoittamaan kuntalaisten mielipiteitä.

Ohjeistuksessa Asiakkalan kunta tekee selväksi, että työntekijä toimii aina työroolissa sosiaaliseen mediaan kirjautuessaan. Toiminnan tulee olla eettisesti kestävällä pohjalla, kunnioitusta herättävää ja luottamuksen arvoista. Vapaa-ajallakin eli yksityisroolissa sosiaalista mediaa käytettäessä lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan säilyy, ohjeistuksessa kerrotaan. Ohjeistuksessa tehdään myös selväksi, että salassapitovelvollisuus säilyy niin työpaikan sosiaalista mediaa käytettäessä, kuin omassa henkilökohtaisessa somessa. Ohjeessa myös muistutetaan, että kaikki mitä sosiaaliseen mediaan ladataan säilyy siellä mahdollisesti aina.

Kuntalaisilla on ns. alueittain omat virkaprofiilit, joita käyttävät useammat eri ihmiset. Koska kunnalla on selkeästi tietynlaiset tavoitteet, tulee koko organisaation viestiä samansuuntaisesti, jotta toivottava maine saavutettaisiin. Tässä kohtaa on hyvä, että sama sosiaalisen median ohje toimii kaikille Asiakkalan kunnan työntekijöille, eikä kukaan pääse sooloilemaan, vaan somea tehdään yhdessä.

Ohjeessa kehotetaan vastaanottamaan kaikki kuntalaisten viestit, mutta vihapuheen kaltaiset rasistiset ja loukkaavat sisällöt on karsittava pois tai pahimmissa tapauksissa ilmoitettava viranomaisille. Organisaation arvostelu ei lähtökohtaisesti aiheuta viestin poistamista, vaan edellyttää mahdollista reagointia. Asiakkalan kunta tiedostaa, että sosiaalisen median luonteeseen kuuluu, että se nostaa nopealla syklillä pinnalle päivän polttavia teemoja, joihin koko organisaation on pyrittävä vastaamaan. Viestiä suodatetaan ja hyväksytään, mikä on järkevää ja oikeaoppista somen käyttöä. Kaikkea ei tarvitse sietää, mutta turhaan taisteluun on turha ryhtyä.

Kokonaisuutena Asiakkalan kunnan some ohjeet ovat hyvin maanläheiset ja helposti ymmärrettävät. Toki paljon voi ymmärtää väärin jos väkisin väärin haluaa ymmärtää, mutta mielestäni pääpointit tulevat selväksi. Ole aktiivinen, ole asiallinen ja ammattimainen, älä provosoidu ja julkaise vain varmaa faktaa ja/tai tietoa mitä ei tarvitse myöhemmin yrittää poistaa.

 

Harva ymmärtää, että kenen tahansa netistä löytyvän digitaalinen identiteetti on erittäin laaja kokonaisuus, ja koostuu kirjaimellisesti kaikesta, mitä verkossa tekee. Se muodostuu niin nimestä, henkilötunnuksesta, salasanoista, harrastuksista, sosiaalisista verkostoista, työ-, terveys-, talous- ja kulutustiedoista, erilaisista koulutus- ja kehittämistiedoista sekä paikkatiedoista. Tällä hetkellä tiedot ovat hajautuneena eri palveluihin, kuten verkkokauppoihin, pankkeihin, julkishallinnon palveluihin, kuten terveyspalveluihin, verkkomedioihin, sosiaalisen median palveluihin ja niin edelleen. Suurinosa edellä mainituista on kuitenkin käyttäjien onneksi hyvin salattuja, eikä tietoja ole tavallisen tallaajan mahdollista löytää. Digitaalinen identiteetti on kokoelma jokaisen omia ominaisuuksia. Jokaisella voi olla useita digitaalisia identiteettejä yhteen tai useampaan palveluun liittyen, kuten henkilökohtainen profiili, yritysprofiili tai harrastusprofiili. Kaikki netissä julkaistu löytyy sieltä ikuisesti – riippumatta siitä, laittoiko sen sinne itse vai julkaisko sen joku muu. Siksi jopa menehtyneillä ihmisillä on digitaalisia identiteettejä.

Yksinkertiasemmin, digitaalinen identiteetti sisältää sellaiset asiat itsestäsi, jotka löytyvät internetistä. Tähän sisältyy mukaan paljon julkista tietoa, jota olet itse verkkoon laittanut, kuten eri sosiaalisen median kanavat, joihin olet rekisteröitynyt. Myös kirjoitetut mielipiteet, kirja-arvostelut, lehtiartikkelit ja kommentoidut artikkelit ovat osa digitaalista identiteettiäsi.

Oma julkinen digitaalinen identiteettini rakentuu hyvin tarkasti. Julkista tietoa minusta voi löytää lähinnä LinkedIn profiilista, sekä julkisesta valokuvaus-harrastus Instagramista. Lisäksi pienempää julkista tietoa itsestäni löytyy myös koulujen kautta perustetuista blogeista, koulun sivuilta ja kuva-palveluista ja myös kirja-arvosteluni ovat julkisia GoodReads sivustolla. Myös jotain tietoa löytyy esimerkiksi lehtiartikkeleista. Kaikki julkinen tieto on kuitenkin tarkoituksellisesti julkista tietoa, eikä sitä löydy paljoa, vaikka käytän ja jaan netissä lähes päivittäin. Kaikki käyttäjäni ovat yksityisiä ja esimerkiksi yritysprofiilia päivittäessäni, sitä ei voi tarkoituksellisesti suoraan yhdistää minuun.

Mielestäni esimerkiksi työnhaun kannalta on tärkeää miettiä, millaisia tietoja itsestään jakaa. Mikäli somesta löytyvät tiedot poikkeavat merkittävästi hakutilanteessa ilmoitetuista tiedoista, on sillä ihan takuulla negatiivinen vaikutus. Vaikka työnantaja ei varsinaisesti saisikaan etsiä työnhakijaa somesta ilman asianomaisen lupaa, tehdään sitä paljon ja sitä on lähes mahdotonta valvoa.

Mielestäni jokaisella kansalaisella täytyy olla oikeus ja mahdollisuus löytää ja tutkia esimerkiksi poliitikkojen tietoja. En tarkoita, että kansalaisten tarvitsisi tietää jokaisen poliitikon koiran ja ala-asteen matematiikan opettajan nimet, mutta julkisen työn kannalta tärkeä tieto tulisi aina olla kansalaisten saatavilla. Esimerkiksi rikostausta, luottohäiriömerkinnät, poliittiset kannanotot ja koulutus tulisi löytyä mielestäni jokaisesta poliitikosta, vain koska ne liittyvät oleellisesti niin luottamukselliseen ja julkiseen virkaan. Kun taas puhutaan muista julkisista viroista, kuten suuryritysten yritysjohtajista, mielestäni kaiken tiedon ei tarvitse olla niin hyvin saatavilla. Julkisesta virastaan huolimatta yritysjohtaja ei vastaa suoraan kansalaisten hyvinvoinnista, eikä hänen tarvitse olla vastuussa kuin omasta yrityksestään ja sen työntekijöistä. Mielestäni jos kyseinen yritysjohtaja haluaa, hän voi rajoittaa omaa digitaalista identiteettiään mielensä mukaan. Tärkeämpää on, että hänen vaikutusvaltaisesta yrityksestään löytyy tarvittava määrä tietoa.

Jokaisella meillä on mahdollisuus salata, rajata ja poistaa tietyn verran itsestään löytyvää tietoa, riippuen somen palvelun käyttöehdoista. Useimmissa palveluissa voit rajoittaa viestien, kuvien sekä muiden tietojen näkymistä muille, ja voit piilottaa osan tiedoista vaikka salasanan taakse. Joka tapauksessa kaikki se tieto on edelleen somessa ja mahdollisuus kaivaa sieltä irti. Tätä harvemmin tarvitsee kuitenkaan pelätä, sillä harvempi hakkeri kiinnostuu tavallisen tallaajan sosiaalisen median profiilien muurien hajottamisesta. Jos haluaa vetää foliohatun päähän ja pelätä kaikkea ja kaikkia, niin silloin kannattaa olla laittamatta verkkoon mitään, minkä ei halua näkyvän muille, sillä verkossa loppujen lopuksi kaikki muurit ovat rikottavissa.

Niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla sosiaalinen media ja sen käyttö on kasvanut osaksi lähes jokaisen arkea. Itseasiassa Markkinointiviestintäkonserni Dentsu Aegis Networkin tekemän tutkimuksen mukaan suomalaisten sosiaalisen median käyttö on edelleen hurjassa kasvussa.

Henkilökohtaisesti voin myöntää lähes asuvani sosiaalisen median maailmassa. Käytän Whatsappia, Instagramia ja Facebookia päivittäin ja TikTokia, SnapChattia, Youtubea ja Twitteriä lähes päivittäin. Lisäksi puhelimeni sadastakahdestakymmenestäkuudesta sovelluksesta noin puolet ovat jotain yhteisöpalveluja, joita käytän usein, kuten esimerkiksi Couchsurfing, S-postit, OneNote, Teams, LinkedIn, pelit jne.  Henkilökohtaisesti olen lähes kirjaimellisesti “alusta alkaen”, eli noin vuodesta 2007, ollut kiinnostunut sosiaalisesta mediasta, vaikka itse päivitän sinne jotain ehkä kerran kuukaudessa. Joka tapauksessa, minulle on aina ollut tärkeää pysyä niin sanotusti ajan hermoilla, ja nykyään opiskellessani myyntiä ja markkinointia, tätä arvoa ei ole tarvinnut katua.

Minulle henkilökohtaisesti tärkein sosiaalinen media on ehdottomasti Whatsapp, lähinnä siksi, että sitä kautta yhteydenpito on ilmaista. Reissaan itse paljon ja tykkään pitää yhteyttä läheisiini jakamalla kuvia ja soittamalla videopuheluita. Whatsapp on myös työpaikkani pelastus ja pahis. Olemme luoneet työporukallemme oman ryhmän, jossa jaamme tietoa työpaikalta, sillä olemme vain hyvin harvinaisissa tapauksissa kaikki yhtä aikaa töissä. Sovellus pelastaa paljon, sillä sitä kautta on helppo tiedottaa tärkeistä asioista koko porukalle kerralla, mutta sitä kautta jatkamme myös työasioista keskustelua usein vielä iltamyöhällä.  Koska Whatsapp on tehnyt kommunikoinnista niin helppoa ja arkipäiväistä, tämä sama ongelma on levinnyt moniin työyhteisöihin.

Toiseksi suosituin sovellukseni on Instagram. Jouduin hetken pohtimaan, että miksi Instagram päihittää arjessani Facebookin ja muut sosiaalisen median sovellukset. Vastaus on; nopeudella ja informatiivisuudella. Niin surullista kuin se onkin, Instagram on palvelu jossa ei toden totta tarvitse lukea juuri yhtään (korkeintaan parin lauseen verran saadakseen kiinni asian ytimestä.) Otan Instagramissa vastaan paljon markkinointia, mitä en todellakaan esimerkiksi Facebookin tai sähköpostin kautta tee, ja syy on juuri se, että informaatio on niin nopeaa, selkeää ja helppoa. Minua ei haittaa “joutua” mainonnan kohteeksi, jos se vie minun aikaani noin kaksi sekuntia. Kolme, jos tallennan sen itselleni muistiin myöhempää käyttöä varten. Lisäksi pidän Instagramissa hyödyllisenä sitä, että voin julkaista sinne sisältöä joka pysyy ja sisältöä joka säilyy vain vuorokauden. Työpaikan sosiaalista mediaa päivittäessä, näiden hyöty korostuu. Esimerkiksi pysyviin “seinälle” jääviin julkaisuihin sisällytän aina sen hetken trendi-tuotteita, uutuus-tuotteita tai arvontoja. Sen sijaan “tarinoihin”, jotka säilyvät vain vuorokauden, lisään yleensä lyhyitä tarjouksia, vierailuja tai erikois-kampanjoita, kuten eilinen karkauspäivä.  Tällaisina päivinä tarjotaan usein erikoisalea, jonka ei tarvitse enää näkyä seuraavana päivänä.

Koska opiskelen myyntiä ja markkinointia, on sosiaalinen media keskeinen osa opintojani, työtäni ja tulevaisuuttani. Jossain vaiheessa on mahdollista, että sosiaalinen media on kokonaisuudessaan tulevaisuuteni. Sosiaalinen media jatkaa vuosittain kasvuaan ja koko ajan syntyy uusia somen sovelluksia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sosiaalinen media työllistää ihmisiä ympäri maailmaa, erityisesti markkinoinnin parissa, mutta myös myynnin parissa.

Yrityskäytössä sosiaalinen media ei ole sen kummallisempi kuin muukaan viestintä tai markkinointi. Pääasia sosiaalisen median yrityskäytössä on se, että yritys itse hahmottaa mihin aikoo sosiaalista mediaa käyttää, vaikka ikävä kyllä, sosiaalisen median kasvattina voin todeta, että näin harvoin on. Jostain syystä edelleenkin moni yritys ja yrittäjä kuvittelevat, että sosiaalinen media on vain yksi kanava johon tuutataan loputtomasti informaatiota yrityksestä. Jos sen informaation haluaa, sen pitäisi lähtökohtaisesti aina löytyä suoraan yrityksen  nettivisuilta, ei jaoteltuna kymmeniin eri päivityksiin sosiaalisesta mediasta.

Valitsin vertailtavaksi kolme kello- ja korualan yritysketjua, joiden sosiaalisen median kanaviin perehdyin. Kaksi kolmesta käyttää hyvin samankaltaista toimintatapaa sosiaalisessa mediassa, kun taas kolmas jonka toimintatapa poikkeaa toisista, on selkeästi suositumpi.

Somessa selkeästi suosituin yritys on rehellinen, jakaa asiakkaiden kannalta tärkeää tietoa, kuten hintojen nousuja, aukiolo-aikoja jne. Heiltä löytyy yksi profiili niin Facebookista ja Instagramista, sekä omat nettisivut.

Toiset kaksi tutkimaani yritystä käyttävät hyvin samankaltaista mallia somessa. Molemmilta yrityksiltä löytyy ns. “Pääprofiilit” niin Instagramista kuin Facebookistakin ja lisäksi joka ikisellä yrityksen myymälällä on omat profiilinsa molemmissa kanavissa. Tämä tapa tuntuu lähinnä huvittavalta, sillä esimerkiksi yritysten pääprofiilit päivittävät jotain Facebookkiin ja heti perään joka ikinen myymälä päivittää saman päivityksen perässä. Pääasiallisesti mielestäni tärkein info ja päivitykset tapahtuvat pääprofiileissa ja myymälöiden omat profiilit päivittyvät vain joskus tai harvoin. Itse henkilökohtaisesti en jaksaisi seurata tällista. Toisaalta malli voisi olla toimiva, _jos_ yksittäisten myymälöiden some-kanaviin tulisi säännöllisesti hyvää sisältöä.

 

 

Tervehdys kurssilaiset! Päivittelen kurssin tehtävät tähän jo aiemmin opiskelujen ohella perustettuun blogiin. Opiskelen Lapin Ammattikorkeakoulussa Tradenomiksi ja suuntaudun kansainväliseen myyntiin ja markkinointiin. Sosiaalinen media työyhteisöjen työvälineenä -kurssia suorittaessani olen vaihto-opiskelemassa Unkarissa, Budapest Business Schoolissa. Kurssin tarkoituksena on hyödyntää somea ja sen tuomia mahdollisuuksia paremmin, mikä tulee alallani varmasti olemaan suureksi hyödyksi.