Harva ymmärtää, että kenen tahansa netistä löytyvän digitaalinen identiteetti on erittäin laaja kokonaisuus, ja koostuu kirjaimellisesti kaikesta, mitä verkossa tekee. Se muodostuu niin nimestä, henkilötunnuksesta, salasanoista, harrastuksista, sosiaalisista verkostoista, työ-, terveys-, talous- ja kulutustiedoista, erilaisista koulutus- ja kehittämistiedoista sekä paikkatiedoista. Tällä hetkellä tiedot ovat hajautuneena eri palveluihin, kuten verkkokauppoihin, pankkeihin, julkishallinnon palveluihin, kuten terveyspalveluihin, verkkomedioihin, sosiaalisen median palveluihin ja niin edelleen. Suurinosa edellä mainituista on kuitenkin käyttäjien onneksi hyvin salattuja, eikä tietoja ole tavallisen tallaajan mahdollista löytää. Digitaalinen identiteetti on kokoelma jokaisen omia ominaisuuksia. Jokaisella voi olla useita digitaalisia identiteettejä yhteen tai useampaan palveluun liittyen, kuten henkilökohtainen profiili, yritysprofiili tai harrastusprofiili. Kaikki netissä julkaistu löytyy sieltä ikuisesti – riippumatta siitä, laittoiko sen sinne itse vai julkaisko sen joku muu. Siksi jopa menehtyneillä ihmisillä on digitaalisia identiteettejä.
Yksinkertiasemmin, digitaalinen identiteetti sisältää sellaiset asiat itsestäsi, jotka löytyvät internetistä. Tähän sisältyy mukaan paljon julkista tietoa, jota olet itse verkkoon laittanut, kuten eri sosiaalisen median kanavat, joihin olet rekisteröitynyt. Myös kirjoitetut mielipiteet, kirja-arvostelut, lehtiartikkelit ja kommentoidut artikkelit ovat osa digitaalista identiteettiäsi.
Oma julkinen digitaalinen identiteettini rakentuu hyvin tarkasti. Julkista tietoa minusta voi löytää lähinnä LinkedIn profiilista, sekä julkisesta valokuvaus-harrastus Instagramista. Lisäksi pienempää julkista tietoa itsestäni löytyy myös koulujen kautta perustetuista blogeista, koulun sivuilta ja kuva-palveluista ja myös kirja-arvosteluni ovat julkisia GoodReads sivustolla. Myös jotain tietoa löytyy esimerkiksi lehtiartikkeleista. Kaikki julkinen tieto on kuitenkin tarkoituksellisesti julkista tietoa, eikä sitä löydy paljoa, vaikka käytän ja jaan netissä lähes päivittäin. Kaikki käyttäjäni ovat yksityisiä ja esimerkiksi yritysprofiilia päivittäessäni, sitä ei voi tarkoituksellisesti suoraan yhdistää minuun.
Mielestäni esimerkiksi työnhaun kannalta on tärkeää miettiä, millaisia tietoja itsestään jakaa. Mikäli somesta löytyvät tiedot poikkeavat merkittävästi hakutilanteessa ilmoitetuista tiedoista, on sillä ihan takuulla negatiivinen vaikutus. Vaikka työnantaja ei varsinaisesti saisikaan etsiä työnhakijaa somesta ilman asianomaisen lupaa, tehdään sitä paljon ja sitä on lähes mahdotonta valvoa.
Mielestäni jokaisella kansalaisella täytyy olla oikeus ja mahdollisuus löytää ja tutkia esimerkiksi poliitikkojen tietoja. En tarkoita, että kansalaisten tarvitsisi tietää jokaisen poliitikon koiran ja ala-asteen matematiikan opettajan nimet, mutta julkisen työn kannalta tärkeä tieto tulisi aina olla kansalaisten saatavilla. Esimerkiksi rikostausta, luottohäiriömerkinnät, poliittiset kannanotot ja koulutus tulisi löytyä mielestäni jokaisesta poliitikosta, vain koska ne liittyvät oleellisesti niin luottamukselliseen ja julkiseen virkaan. Kun taas puhutaan muista julkisista viroista, kuten suuryritysten yritysjohtajista, mielestäni kaiken tiedon ei tarvitse olla niin hyvin saatavilla. Julkisesta virastaan huolimatta yritysjohtaja ei vastaa suoraan kansalaisten hyvinvoinnista, eikä hänen tarvitse olla vastuussa kuin omasta yrityksestään ja sen työntekijöistä. Mielestäni jos kyseinen yritysjohtaja haluaa, hän voi rajoittaa omaa digitaalista identiteettiään mielensä mukaan. Tärkeämpää on, että hänen vaikutusvaltaisesta yrityksestään löytyy tarvittava määrä tietoa.
Jokaisella meillä on mahdollisuus salata, rajata ja poistaa tietyn verran itsestään löytyvää tietoa, riippuen somen palvelun käyttöehdoista. Useimmissa palveluissa voit rajoittaa viestien, kuvien sekä muiden tietojen näkymistä muille, ja voit piilottaa osan tiedoista vaikka salasanan taakse. Joka tapauksessa kaikki se tieto on edelleen somessa ja mahdollisuus kaivaa sieltä irti. Tätä harvemmin tarvitsee kuitenkaan pelätä, sillä harvempi hakkeri kiinnostuu tavallisen tallaajan sosiaalisen median profiilien muurien hajottamisesta. Jos haluaa vetää foliohatun päähän ja pelätä kaikkea ja kaikkia, niin silloin kannattaa olla laittamatta verkkoon mitään, minkä ei halua näkyvän muille, sillä verkossa loppujen lopuksi kaikki muurit ovat rikottavissa.