Tulevaisuuden työmarkkinat ovat muutosten kourissa, rakenteellisten muutosten (ICT alan kehitys, digitalisaatio, kansainvälisen kaupan muuttuminen, demografiset tekijät) lisäksi myös ammatti- ja tehtävärakenteet ovat murroksessa. Tulevaisuudessa työ jakaantuu epätasaisemmin, työntekijöiden välisten tuottavuuserojen kasvaessa. Työmarkkinat polarisoituvat, keskipalkkaisten ammattien työvoimaosuudet korkea- ja matalapalkkaisiin ammatteihin verrattuna laskevat. Työntekijälle tämä merkitsee lisääntynyttä vapautta oman työn suunnittelusta ja tekemisestä, toisaalta myös vastuuta työn tuloksista ja oman osaamisensa kehittämisestä. Perinteinen aikaan, paikkaan ja työnantajaan sidottu työ on tulevaisuudessa monimuotoisempaa, itseorganisoituvampaa ja moniammatillisempaa työtä. Projekti- ja yrittäjämäiset työskentelytavat lisääntyvät, kuten myös monipaikka-, moniansio- sekä osa-aika ja muu itsenäinen työ. Osuuskunnat, hautomot, solut ja kevytyrittäjyys tekevät tuloaan. Tietoteknologinen murros, tietointensiivisyys ja tietoverkot mahdollistavat vuorovaikutteisen verkostoitumisen ja innovaatiotoiminnan. Ideointia ja uusien ajatusten kehittämistä, seulontaa ja yhdistelyä tehdään yhteistyössä.
Työn tuottavuuden kasvun edellytyksiä ovat riittävän ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden turvaaminen. Pystyäkseen tuottavasti osallistumaan työelämään ihmiset tarvitsevat koulutuksen lisäksi jatkuvaa taitojen täydentämistä työuran aikana. Monimutkaisessa ja muuttuvassa ympäristössä vastuu työllistymiskyvystä ja oman osaamisen ylläpitämisestä siirtyy yhä enemmän yksilölle itselleen. Itseohjautuvaa työuran hallintaa voikin pitää uuden työelämän tärkeänä metataitona.(ks: Ammattirakenteet murtuvat – Mihin työntekijät päätyvät ja miksi? Asplund, Kauhanen ja Vanhala, 2015 ja Millainen on työn ja työmarkkinoiden tulevaisuus? Sitra, työpaperi 01/2016. Tulevaisuuden uudistuva Suomi. Ministeriöiden yhteinen toimintaympäristökuvaus, 2014. Matti Mitrunen, Muistiot 33, Työmarkkinoiden polarisaatio Suomessa, 2013).
Itse olen pyrkinyt vastaamaan tähän haasteeseen lisäkouluttautumisen kautta, hakeutumalla kokonaan uusien alojen pariin, kuten digi-assari koulutukseen sekä käynnistämällä kasvatustieteiden opinnot avoimessa yliopistossa.
Työ yhtenä identiteetin kulmakivistä on murenemassa tulevaisuudessa. Työttömyys normalisoituu ja siihen aikaisemmin liittynyt häpeän tunteet lievenevät. Tulevaisuudessa ihmiset tekevät valintoja työpaikkojen välillä, työpaikkojen ja vapaa-ajan välillä, downshiftaaminen yleistyy. Toimeentulo hankitaan eri tavoin kuin aiemmin. Arvioiden mukaan Suomesta katoaa robotiikan ja automaation seurauksena noin 200 000 työpaikkaa, minkä myötä nykyisistä työnimikkeistä noin 30 % häviää. Suomalaisissa (Pajarinen & Rouvinen, 2014) ja kansainvälissä tutkimuksissa (mm. Frey & Osborne, 2013) on eri aineistojen pohjalta tutkittu millaiseen työhön, ammatteihin ja yksittäisiin työtehtäviin teknisen kehityksen aikaansaamat muutokset kohdistuvat. Käytetyistä aineistoista on johdettu eri ammattien laskennalliset korvautumistodennäköisyydet eli ihmistyön korvautuminen robotiikan ja automatiikan keinoin. Suomen osalta nykyisestä työllisyydestä eniten muuttuvaan yli 70 % korvautumistodennäköisyysluokkaan kuuluu 36 % työllisistä. Yksityisen sektorin työntekijöihin, vähemmän koulutettuihin ja matalapalkkaisiin teollisuustyöntekijöihin muutospaineet kohdistuvat voimakkaimmin. Toisaalta digitalisaatio ja robotisaatio myös synnyttää työpaikkoja ja kokonaan uusia ammatteja, joista emme vielä tiedä mitään.
ICT ala näyttäytyy tänä päivänä hyvin selkäesti informaalin opiskelun kautta hankittuna osaamisena esimerkiksi ”koodarien” ja muiden tietotekniikan ammattilaisten kohdalla, jossa muodollisen tutkinnon puuttuminen ei ole työuralla etenemisen este. Ala on tänä päivänä myös erittäin hyvin työllistävä ja palkanmaksultaan kilpailukykyinen. Ääriesimerkkeinä alalta ovat huippukoodarit (virukset, troijalaiset, madot) ja onnistuneet palvelunestohyökkääjät, joille edellä mainituin kyseenalaisin toimenpitein saavutetut näytöt toimivat hyvinä ammatillisen sertifikaatin osoittajina. On myös osoitettu, että eri valtioiden sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta vastaavat organisaatiot ovat rekrytoineen hyvinkin halukkaasti edellä kuvattuja ammatillisia sertifikaatteja omaavia henkilöitä palvelukseensa.
Henkilökohtaisesti uskon, että kaikille meistä ei tule löytymään riittävästi töitä, ja jonkin kaltainen kansalaispalkka tai perustulo tulee takamaan osan toimeentulosta niille joiden työpanos ei ole riittävän tuottava digitalisoituneilla työmarkkinoilla.
Recent Comments