Digityö

Saku Tuominen ja Pekka Pohjakallio ovat kirjassaan (Työkirja. Työelämän vallankumouksen perusteet. Iltatöiksi menee. Taas. Miksi en koskaan opi? WSOY, 2012.) lähteneet suunnittelemaan uudelleen suomalaista työelämää. Työelämän alueista tarkasteltavaksi he ovat valinneet erityisesti toimistotyön ja sen uudelleen suunnittelemisen. Työelämän uudistamisen onnistuminen edellyttää työn ja työelämän nykytilanteen tutkimista ja analysointia. Vastausten hakemista kysymyksiin kuten mistä olemme tulossa? mihin olemme menossa? missä olemme nyt? ja minkä asioiden täytyy muuttua? Tuominen ja Pohjakallio nostavat kirjassaan keskiöön neljä keskeistä muutosta; digitalisoituminen, liikkuvuus, globalisaatio ja epävarmuus. Edellä mainitut tekijät koskettavat koko työelämän kenttää, eivät pelkästään toimistotyötä. Kirjoittajien näkemyksen mukaan digitalisoitumiskehitys näyttäytyy väistämättömänä; ”kaikki mikä voi digitalisoitua, digitalisoituu”. Tämä heijastuu yritysten ydinliiketoimintaan, mutta myös lähes kaikkiin työtapoihin, kuten jokapäiväiseen kommunikointiin, kaupankäyntiin jne.

Kirjassa nostetaan esille isoksi ongelmaksi toimenkuvien pirstaleisuuden yhdistyneenä pirstaleiseen työn tekemisen tapaan. Informaatiotyötä tekeville tämä näyttäytyy mukanaolossa useissa eri projekteissa työviikon ja saman työpäivänkin aikana. Pyrkiessään keskittymään yhteen asiaan kerralla kunnolla, joutuu samalla keskeyttämään työskentelynsä muissa huomiota vaativissa tehtävissä. Työntekijälle tämä merkitsee lisääntynyttä vapautta oman työn suunnittelusta ja tekemisestä, mutta myös vastuu työn tuloksista ja oman osaamisensa kehittämisestä korostuu entisestään. Kirjoittajien mukaan suomalaiselle (toimisto)työlle on vielä leimallista joustamattomuus. Suhtautuminen etätyöhön ja –työskentelyyn on vielä asenteellisesti negatiivista työnantajien ja joidenkin kanssatyöntekijöiden keskuudessa. Vahvana yhä vaikuttava ajan mittaamisen perinne rajoittaa joustavuutta. Työelämä kaipaisi kolmenlaista vallankumousta: 1) mielen vallankumous: meidän on ymmärrettävä, mitä tehdastyöstä ajatustyöhön siirtyminen ihan oikeasti tarkoittaa, 2) mittaamisen vallankumous: meidän on siirryttävä ajan mittaamisesta aikaansaamisen mittaamiseen ja 3) johtamisen vallankumous: meidän on tuotava ulkoisen johtamisen rinnalle sisäisen johtamisen vaatimus. Mielen vallankumous tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että (ajatus)työtä on mahdollisuus tehdä useissa eri paikoissa, emmekä ole sidottuja yhteen paikkaan. Hyvin monen kohdalla tämä tarkoittaa myös työn ja vapaa-ajan välisen raja-aidan poistumista. Ajan mittaaminen toimii parhaiten aikaan, paikkaan ja työnantajaan sidotuissa työympäristöissä, uudenlaisissa työympäristöissä se toimii pikemminkin innovatiivisuutta rajoittavana. Ulkoinen johtaminen soveltui hyvin vanhaan maailmaan, jossa työsuoritteet olivat konkreettisia ja helposti mitattavissa olevia, meitä valvottiin, koska muuten emme tekisi työtä, toteavat Tuominen ja Peltokallio.

Edellä esitettyjen vallankumousten myötä erilaiset työtavat-, -muodot ja –tilat ovat yleistymässä. Esimerkiksi erilaiset innovaatioalustat, joiden käsitteelliseen määritelmään kytkeytyy kiinteästi liiketoiminnallinen näkökulma, jossa yksinkertaisimmillaan alusta on, ”mikä tahansa toimintaympäristö, teknologia, järjestelmä, yritys, tuote tai palvelu, jonka kehittäminen ja/tai sisällön tuottaminen on systemaattisesti avattu ulkopuolisille kehittäjille ja arvonluonnille, ja jonka keskeisenä tavoitteena on alustan käyttäjien toisilleen tuottama hyöty ja osallistumisen luoma verkostovaikutus (ks. Avoin innovaatioalusta kaupunkikehittämisen lähestymistapana. Käsikirja kehittäjille, 2016.)

Hyvä käytännön esimerkki Rovaniemellä toimivasta innovaatioalustasta on ”RoiHub”, jota voisi luonnehtia toimistohotellin ja yrityshub:n yhdistelmäksi, jossa kiinteät vuokralaiset muodostavat yhteenliittymän tukirangan, mutta tiloja vuokrataan myös satunnaisemmille tarvitsijoille ja pienyrittäjille. Työympäristönä RoiHub on avoin ja luottamuksellinen, yhteisöllinen ja innovatiivinen. RoiHub:n toiminta on muovattu käyttäjiensä näköiseksi, jossa on muun muassa yhteisöt pelisäännöt, kantavana periaatteena toisten huomioonottaminen. RoiHubin kaltaisiin, yhä enemmän yleistyviin, työtiloihin kerääntyy tulevaisuuden työmarkkinoilla menestyviä itsensä työllistäviä eri alojen ammattilaisia, jossa ulkoisen johtamisen sijasta ymmärretään sisäisen johtamisen merkitys.