Yksi ensimmäisen lukukauden tuotoksistani… Vaikka jälkikäteen osa lähdeviitteistä on sellaisia, joita en enää tänäpäivänä käyttäisi, on tämä essee ollut yksi mielenkiintoisimmista ja mieleenpainuvimmista koulutehtävistäni tähän asti! 
****
Äitien imetyksestä selviytyminen ja imetystuen saanti neuvolasta lapsen ollessa kuuden viikon ikäinen
Imetys on luontainen ja ihanteellinen tapa ravita vastasyntynyttä. Äidin imetyksessä tarjoama rintamaito on useissa tutkimuksissa todettu olevan vastasyntyneelle parasta ja monipuolisinta ravintoa, mitä vauva voi saada. Äidinmaito sisältää kaiken ravinnon ja vitamiinit jotka vauva tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen, lukuun ottamatta d-vitamiinia. Äidinmaidolla ja imetyksellä on tutkimuksissa osoitettu olevan runsaasti hyötyjä niin ravinteellisesti, taloudellisesti, kuin myös psykososiaalisesti ajateltuna.
Suomessa imetykseen suhtaudutaan pääosin myönteisesti (Aho ym. 2015, 240), mutta Pohjoismaiden keskinäisessä vertailussa suomalaiset imettävät suhteessa vähiten (THL 2009, 3). Imetys ei aina onnistu odotusten ja suositusten mukaisesti, eivätkä kaikki äidit erinäisistä syistä pysty tai halua imettää vauvaa. Aho, Hannula, Kaunonen ja Pehkonen (2015) ovat tehneet tutkimuksen äitien imetyksestä selviytymisestä ja imetystuen saamisesta neuvolassa, lapsen ollessa kuuden viikon ikäinen.
Hoitotiede lehdessä on viimeisen viiden vuoden aikana julkaistu kaksi toisiaan täydentävää tieteellistä tutkimusta liittyen imetyksestä selviytymiseen. Tutkimusten mukaan molempiin kyselyihin vastanneiden äitien keski-ikä oli 31 vuotta (vaihteluvälillä 20-43). Sekä Ahon ym. (2015), että Hannulan ym. (2012) suorittamat tutkimukset osoittivat, että äidit kokivat parhaiten kykenevänsä tulkitsemaan vauvan viestejä nälästä, sekä asettamaan vauvan rinnalle hyvään imetysasentoon. Molemmat tutkimukset osoittivat äitien kokeneen arvioinnin ravinnon saannin riittävyydestä haasteellisimmaksi.
Esseessäni pyrin erittelemään tutkimusten sisältöjä, sekä pohtimaan erityisesti imetyksen linkittymistä hoitotyön keskeisiin käsitteisiin ja näyttöön perustuvan toiminnan (NPT) esiintymistä lähteissä. Pyrin esseessäni myös tuomaan tietoa imetykseen liittyen, sekä pohtimaan imetyksen tuentarvetta ja merkitystä erityisesti terveydenhoitajan ammatissa.
Imetyksen keskeisiä käsitteitä
Täysimetyksellä tarkoitetaan sitä, että vauva saa kaiken ravintonsa ainoastaan äidinmaidosta, luukuunottamatta d-vitamiinia, joka aloitetaan suositusten mukaisesti vauvan ollessa kahden viikon ikäinen. Osittaisimetys ei ole täysimetyksen vastakohta, vaan sillä tarkoitetaan muiden ruoka- ja ravintoaineiden lisäämistä äidinmaidon oheen. (Imetyksen tuki ry, 2016).
Täys- ja osittaisimetyksistä on olemassa Maailman terveysjärjestö WHO:n ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen THL:n laatimat suositukset, joita noudatetaan myös hoitoalalla annettaessa imetysohjausta. WHO suosittelee täysimetystä 6 kuukauden ikään saakka, jonka jälkeen osittaisimetystä suositellaan jatkettavaksi kiinteiden ruokien ohella 2 vuoden ikään asti (WHO 2017a). THL:n imetyssuositukset muuttuivat keväällä 2016. Nykyisten THL:n antamien suositusten mukaisesti täysimetystä suositellaan jatkettavaksi 4-6 kuukauden ajan ja osittaisimetystä jatkettavaksi vähintään vuoden ikään asti (THL 2017). Näin ollen kiinteitä maisteluannoksia (esim. peruna ja porkkana) voidaan ottaa mukaan imeväisikäisen ruokavalioon jo 4 kuukauden iästä alkaen, mutta kuitenkin viimeistään 6 kuukauden iässä. Pääsääntöisesti täysimetys riittää turvaamaan normaalipainoisena syntyneen ja terveen lapsen ravinnonsaannin täysin, noin puolen vuoden ikään asti.
Hoitotieteen keskeiset käsitteet
Hoitotieteen keskeisiin käsitteisiin kuuluvat ihminen, ympäristö, terveys ja hoitotyö. Ihmisen kokonaisuus koostuu fyysis-biologisista ja psyko-sosiaalisista osa-alueista. Holistisen ihmiskäsityksen mukaisesti ihminen tuleekin huomioida hoitotyössä kokonaisuutena. Vastaavasti humanistisessa ihmiskäsityksessä korostuu ihmisen kunnioittaminen ja yksilöllisyys. Jokaisella ihmisellä on oma taustansa, omat tunteensa ja ajatuksensa. Hoitotyössä keskeistä on edellä mainittujen lisäksi huomioida ihmisen fysiologiset ominaisuudet. Hoitotyön asiakkaana voidaan kohdata paitsi yksilö, myös perhe tai jokin muu yhteisö. (Skhole -oppimisympäristö).
Ympäristö voidaan kuvata sekä sisäisenä, että ulkoisena ympäristönä. Ulkoiseen ympäristöön kuuluvat mm. ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet. Sisäiseen ympäristöön kuuluvat esim. tietoisuus, elintoiminnot, henkiset ja emotionaaliset tekijät. Ympäristöä voidaan tarkastella myös fyysisenä, sosiaalisena ja symbolisena ympäristönä. Symboliseen ympäristöön kuuluvat mm. kulttuuriset arvot ja esimerkiksi kulttuurissa vallitsevat käsitykset terveydestä. On tärkeää huomioida, että ympäristö ja ihminen ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa. Ympäristöllä tarkoitetaan ihmisen kaikkia ympäristöjä riippumatta siitä, onko ympäristö fyysinen, vai esimerkiksi kulttuurinen tai henkinen ympäristö. (Skhole -oppimisympäristö).
WHO on määritellyt terveyden käsitettä kokonaisvaltaisena fyysisenä, henkisenä ja sosiaalisena hyvinvointina, eikä ainoastaan sairauden tai toimintakyvyn puuttumisena (WHO 2017b). Ihminen kokee terveyden aina henkilökohtaisesti ja yksilöllisesti, mutta siihen vaikuttavat myös mahdolliset yhteisön ja kulttuurin asettamat käsitykset. Myös ihmisen tai yhteisön arvot ja kokemukset määrittävät terveyttä ja sen kokemista. Nämä ilmenevät usein tietämyksenä, tuntemuksina ja tekoina. Terveydestä voidaan lisäksi hahmottaa eri kokonaisuuksia, kuten fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset, emotionaaliset ja henkiset osa-alueet. On myös huomioitavaa, että yksilön ja hänen läheistensä terveys ovat sidoksissa toisiinsa, ja molempien kokonaisvaltainen terveyden edistäminen, ylläpito ja hoitaminen ovat yhtä tärkeitä. (Skhole -oppimisympäristö).
Ihmisen, ympäristön ja terveyden lisäksi hoitotyön keskeisissä käsitteissä mainitaan hoitotyön käytäntö. Hoitotyön päämäärä on ihmisen ohjaaminen, opettaminen, tukeminen, sekä auttaminen ja hoivaaminen. Käytännön hoitotyössä asiakkaan ja hoitotyöntekijän tieto- ja taitoperustat kohtaavat. Tärkeää on kunnioittava ja avoin vuorovaikutus, jolla tuetaan potilaan ja hänen läheistensä päätöksentekoa ja hoidon edistyksellisyyttä. (Skhole -oppimisympäristö).
Imetys osana hoitoalan keskeisien käsitteiden karttaa
On tärkeää huomioida, etteivät hoitoalan keskeiset käsitteet ole toisistaan irrallisia käsitteitä, vaan toisiaan täydentäviä ja toisiinsa limittyviä osa-alueita. Kaikki hoitotyön keskeiset käsitteet pohjautuvat kuitenkin ihmisyyteen; yksilöön tai yhteisöön. Puhuttaessa imetyksestä ja siitä selviytymisestä, voidaan havaita senkin linkittyvän jokaiseen hoitoalan keskeisistä käsitteistä. Imetyksellä on vahva yhteys ihmiseen, ympäristöön, terveyteen sekä hoitotyöhön.
Ihminen ja imetys hoitotyössä
Imetys koskettaa paitsi erityisesti äitiä ja vauvaa, myös lapsen isää ja mahdollisesti jotain muuta perhettä ympäröivää yhteisöä. Jokainen äiti on holistisen ihmiskäsityksen mukaisesti kokonaisuus, mikä tulee huomioida myös imetysohjauksessa. Mahdolliset aiemmat imetyskokemukset, äidin omat ajatukset, asenteet, tunteet ja käsitykset imetyksestä sekä äidin fysiologiset ominaisuudet kiteyttävät kokonaisuuden, joka kohdataan käytäessä imetyskeskustelua esim. neuvolatapaamisella. Tavallisesti jokaisella äidillä on fysiologiset valmiudet vauvan imettämiseksi, mutta esimerkiksi jotkin lääkkeet tai muut psyykkiset, kulttuuriset tai joissain tapauksissa fyysiset ominaisuudet voivat olla esteenä imetyksestä selviytymiselle.
Terveys ja imetys hoitotyössä
Imetyksellä on useissa tutkimuksissa havaittu lukuisia äidin ja vauvan terveyteen edistävästi vaikuttavia ominaisuuksia (THL 2009; 3, 57). Vaikka imettävän äidin on tärkeää saada tietoa näistä ominaisuuksista, en näe mielekkääksi eritellä niitä tämän esseen yhteydessä, pysyäkseni rajatussa aiheessa. Joka tapauksessa, näin ollen voidaan havaita imetyksen liittyvän keskeisesti myös terveyden osa-alueeseen puhuttaessa hoitoalan keskeisistä käsitteistä. Esteitä imetyksestä selviytymiseen voivat olla esimerkiksi vauvan tai äidin heikko terveystila. Esimerkiksi keskosena tai muutoin pienikasvuisena raskausviikkoihin nähden syntyneelle vauvalle (SGA-vauva) voidaan joutua antamaan imetyksen ohella tai täysin korvaavasti lisämaitoa esim. letkulla, ruiskulla tai pullolla.
Aina pyrkimys täysimetykseen ei siis esim. vauvan tai äidin terveydentilan vuoksi ole tarkoituksenmukaista, jolloin korostuu tuen antaminen osittaisimetyksen toteutumiseksi (THL 2009, 69). Ahon ym. (2015) tutkimus on osoittanut, että kuuden viikon neuvolakäynnin yhteydessä konkreettisen imetystuen osa-alueella huomattavia puutteita oli koettu juuri rinnan käsin- tai koneella tyhjentämisen ohjauksessa (Aho ym. 2015, 245), mikä olisi erityisen tärkeää imetyksestä selviytymisen kannalta ja imetyksen onnistumisen tukemiseksi.
Ympäristö ja imetys hoitotyössä
Ympäristö käsittää ihmisen kaikki ympäristöt ja vuorovaikutussuhteet. Imetys on ensisijaisesti vuorovaikutusta äidin ja lapsen välillä, ei ainoastaan fyysisesti vaan myös psyykkisellä ja sosiaalisella tasolla. Kun äiti havaitsee vauvan ensimmäiset viestit näläntunteesta (esim. nyrkkien vienti suuhun, suun hamuamisliikkeet, levottomuus) ja reagoi tähän asettelemalla vauvan rinnalle, syntyy psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen vuorovaikutussuhde. Äiti kokee tunnistaneensa vauvan varhaiset viestit ja vauva kokee tulleensa ymmärretyksi, mikä vahvistaa turvallista vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdetta vauvan ja äidin välillä. (Sinkkonen, J. 2004.)
Ahon ym. (2015) tekemän tutkimuksen mukaan äidit olivat arvioineet puolison rohkaisun äidin tukena olemiseen imetystilanteissa, sekä äiti-isä-lapsi -suhteen tukemisen heikosti toteutuneeksi 6 viikkoisen vauvan neuvolakäynnillä (Aho ym. 2015, 245). Tutkimuksessa todettiin, että puolison on todettu olevan äidin tärkein tukija imetyksessä, minkä vuoksi puolison rohkaisu tähän olisi erityisen tärkeää (Aho ym. 2015, 248 & THL 2009, 71-72). Tässä voidaan huomata hoitotyön konkreettisten käsitteiden limittyvyys käytännössä. Ihmisyys havaitaan otettaessa huomioon perhe kokonaisuutena. Ympäristön vuorovaikutussuhteet ilmenevät mm. isän merkityksessä äidin imetyksen tukemisessa, sekä halussa kehittää äiti-isä-lapsi suhdetta perheessä. Hoitotyön osa-alue korostuu tutkimustuloksessa, jossa on havaittu puutteita edellä mainittujen tilanteiden ohjauksessa.
Lisäksi hoitotyössä on tärkeää huomioida myös imettävän äidin taustat ja historia. Uskonnolliset ja kulttuuriset vaikutteet (symbolinen ympäristö), aiemmat kokemukset tai tietämättömyys imetyksen hyödyistä tulee huomioida aina asiakaslähtöisesti. Kun terveydenhoitaja kohtaa neuvolatyössään vahvan kulttuuritaustan omaavan yksilön tai yhteisön, joka tuo esille omat tietämyksensä ja arvonsa, saadaan edelleen esimerkki hoitoalan keskeisten käsitteiden ympäristöistä. Asiakkaan näkemykset ja arvot tulee kohdata hoitotyössä kunnioittavasti ja vuorovaikutteisesti. Terveydenhoitajan vastuu ja velvollisuus hoitotyössä on käyttää näyttöön perustuvia hoitotyön menetelmiä, tuodessaan esille mm. imetyksen tieteellisesti tutkitut hyödyt, suositukset ja ohjausmenetelmät.
Hoitotyö suhteessa imetykseen
Äidin oman maidon antaminen, tapahtuipa se millä keinolla hyvänsä, on usein äidille merkityksellistä. Esimerkiksi pikkukeskoselle oman maidon lypsäminen ja juottaminen ovat asioita, joita äiti voi konkreettisesti tehdä lapsensa hyväksi sairaalahoidon aikana. Maidon lypsäminen ja imettäminen voivat osaltaan tukea varhaista vuorovaikutusta äidin ja vauvan välillä, minkä vuoksi näihin olisi tärkeää antaa tukea, ohjausta ja kannustusta. (THL 2009; 69-70). Näin voidaan tukea mahdollisen täysimetyksen onnistumista, imetyksen jatkamista ja äidin imetysluottamusta. Erityisesti emotionaalisen tuen saamisella ja äidin imetysluottamuksella on tutkimuksissa havaittu vahva yhteys imetyksestä selviytymiseen (Aho, ym. 2015, 245 & Hannula, ym. 2012, 10). Näihin lähteisiin nojaten, voidaan edelleen havaita hoitotyön keskeisten käsitteiden toteutuminen mittavassa suhteessa, tutkittaessa imetyksestä selviytymistä sekä neuvolaympäristössä, että synnytysosastolla.
Edellä mainitussa tilanteessa hoitohenkilökunnan (niin synnytysosastolla, kuin neuvolassa) tulisi tukea äidin halua imettää lastaan, ohjata rintojen tyhjentämiseen omatoimisesti (ja näin maitomäärän kasvattamiseen ja ylläpitämiseen), sekä antaa tietoa ja ohjausta mm. kotiutumisen yhteydessä esimerkiksi lisämaidoista ja rintakumista luopumiseksi.
Ahon ym. (2015) tieteellisessä tutkimuksessa viitattiin myös aiempaan kotimaiseen tutkimukseen (Laanterä, 2011), jossa osoitettiin neuvolan terveydenhoitajan omien asenteiden ja ohjauksen vaikutukset vahvasti myös äitien imetyksestä selviytymiseen. Esim. emotionaalinen tuki ja terveydenhoitajalta saatu myönteinen palaute ja äidin uskonvahvistaminen imetyksestä selviytymiseen, olivat tutkimuksen mukaan toteutuneet neuvolassa hyvin. Edellä mainitut menetelmät olivat myös positiivisesti suoraan yhteydessä imetyksen onnistumiseen (Aho ym. 2015, 245).
Näyttöön perustuva toiminta imetyksen tukemisessa ja ohjaamisessa
Näyttöön perustuvalla toiminnalla (NPT) tarkoitetaan asiakkaan tai potilaan oikeutta saada ajantasaisinta, tehokkainta ja tieteellisillä tutkimuksilla aikaansaatua parasta hoitoa ja ohjausta, sekä hänen läheistensä huomioimista. Neuvolan terveydenhoitajana imeväisikäisten vauvojen äitien kohtaamistilanteissa tulee kiinnittää erityistä huomiota tiedollisen, konkreettisen ja emotionaalisen tuen antamiseen. Ahon ym. (2015) tutkimuksessa todettiin, että lähes puolella äideistä oli ilmennyt ongelmia imetyksessä vauvan ollessa kuuden viikon ikäinen (Aho ym. 2015, 245).
Tiedollisen imetystuen osa-alueella terveydenhoitaja kertoo äideille mm. ajantasaisista imetyssuosituksista, sekä tieteellisillä tutkimuksilla vahvistetuista imetyksen hyödyistä. Imetysohjaajakoulutus kuuluu yhtenä osa-alueena hoitoalan koulutusohjelmaan. Koulutus on merkittävä ja hyödyllinen, mutta lopulta osana ammatillisuutta hoitoalan ammattilainen vastaa itse ajantasaisen tiedon ylläpitämisestä ja itsensä kehittämisestä.
Ahon ym. (2015) tekemässä tutkimuksessa näyttöön perustuva toiminta kulkee mukana niin aiempien tutkimusten osoittamassa imetystiedossa, kuin myös heidän tekemänsä tutkimuksen tuloksissa. Tulokset antavat paljon hyvää suuntaa siitä, mihin erityisesti neuvolan terveydenhoitajien tulisi kiinnittää huomiota imetyksen tukemisen ja ohjauksen yhteydessä (mm. imetysongelmien kohtaaminen, puolison tukeminen, konkreettinen tuki esim. rintojen tyhjentämisestä käsin). Tulosten mukaan erityisesti puolison rohkaisemisen tärkeys osana imetysohjausta koettiin paitsi puutteelliseksi, myös tärkeäksi. Myös huvitutin ja tuttipullon käyttö, sekä rintojen käsin lypsäminen imetyksen yhteydessä olivat asioita, joihin osa vastaajista olisi kaivannut parempaa ohjausta.
Ahon ym. (2015) tutkimuksessa kävi ilmi, että äideillä oli hankaluuksia arvioida maidon riittävyyttä. Vauvan tyytymättömyys ei ole suora viesti maidon riittämättömyydestä, vaikka äidit saattavat usein näin luulla. Vauvan painonnousu ja riittävä virtsamäärä (yli 5 vrk ikäisillä vähintään 5 vaippaa päivässä) ovat luotettavampia mittareita. Vauvan tyytymättömyys voi usein johtua uusista ympäröivän maailman ärsykkeistä tai esim. maidon hitaasta herumisesta.
Neuvolan terveydenhoitajan työssä näyttöön perustuva hoitotyö näkyy vahvasti imetysohjauksen yhteydessä. Terveydenhoitaja pystyy perustelemaan kaiken ammatillisen toimintansa ja tietotaitonsa tieteellisiin tutkimustuloksiin nojaten, ja näistä edelleen juonnettuihin ajantasaisiin ja tutkitusti toimivimpiin teorioihin, suosituksiin, malleihin ja käytänteisiin.
Pohdinta
Imetykseen suhtaudutaan Suomessa myönteisesti, mutta silti suomalaiset imettävät vähiten Pohjoismaiden vertailussa. (THL 2009, 3). Imetystä on tutkittu paljon ja useat tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet imetyksen olevan hyödyksi paitsi vauvalle, myös imettävälle äidille ja heidän väliselle kiintymyssuhteelle. Äidin rintamaito on parasta ravintoa vastasyntyneelle ja sen on jopa tieteellisesti todistettu ehkäisevän allergioita ja suojaavan vauvaa tartuntataudeilta, sekä mukautuvan täydellisesti vauvan tarpeisiin. Esimerkiksi helteellä rintamaidon koostumus on nestemäisempää, kun talvipakkasella se muuntuu rasvaisemmaksi. Vastaavasti vauvan tai äidin sairastuessa, vauva saa äidinmaidosta hyödyllisiä ja turvallisia vasta-aineita (jos äidillä ei ole esimerkiksi lääkityksen vuoksi mahdotonta imettää).
Vauvan ja oman lapsen rintaruokinta on äärimmäisen hienoa ja arvostettavaa työtä. Imetyksestä käydään jatkuvasti kiivasta keskustelua mm. sosiaalisen median keskustelupalstoilla ja myös muissa sosiaalisissa tilanteissa. Näissä keskusteluissa imetyksessä menestyneen äidin on mahdollisuus kiillottaa omaa ”täydellisesti imetyssuositusten mukaisesti eletyn vauva-arjen mukana tuomaa sädekehää”, kun imetyksessä syystä tai toisesta epäonnistunut äiti voi syyllistää kovastikin itseään ja tuntea surua kokemastaan imetyspettymyksestä. Imetys todella on mielestäni äärimmäisen arvokasta ja ihailtavaa työtä, mutta ei missään nimessä äitiyden mittari. Tärkeintä on kuitenkin, että vauva saa kasvaakseen ja kehittyäkseen ikäiselleen sopivaa ravintoa (sai hän sitä sitten äidin rinnasta tai korviketetrasta) ja kiintymyssuhteen muodostumiselle tärkeää syliä ja läheisyyttä.
Itse olen viimeisen kolmen vuoden aikana imettänyt kaksi lasta ilman suurempia ongelmia. Esikoinen syntyi ns. SGA-vauvana, eli täysiaikaisena mutta keskosen kokoisena. Hänen kohdallaan imetyksen alkutaipaleella käytiin jonkin verran selviytymiskamppailua vauvan ollessa pienikokoinen ja väsynyt. Sairaalassa ollessa vauva sai lisämaitoa, josta kotona eroon pääsy tuntui haastavalta tavoiteltaessa täysimetykselle siirtymistä.
Koen imetyksen aiheena olevan mielenkiintoinen ja merkittävä tutkimuskohde hoitoalalla. Olen saanut itsekin huomata ohjauksen ja imetystiedon jakamisen erittäin merkittävänä, suhteessa imetyksen onnistumiseen. Omat kokemukseni ovat hyvin peilattavissa tutkimuksissa tieteellisesti osoitettuihin tuloksiin; millaisia puutteita esim. neuvolan imetysohjauksessa havaittiin ja mitkä asiat tuntuivat itsestä haasteellisilta, sekä mihin olisin ehkä kaivannut enemmän tukea. Ne asiat olivat hyvin pitkälle tutkimustulosten mukaisia. Koin olevani sinänsä onnellisessa asemassa, että olin löytänyt läheisteni kautta Imetyksen tuki ry:n ja jo odotusaikana ammentanut runsaasti tietoa imetykseen liittyen. Olenkin omassa ystävä- ja lähipiirissä odottaville äideille painottanut ko. järjestön verkkosivustoa ja Facebookin vertaistukiryhmää. Moni näistä ystävistäni on kokenut saavansa paljon tietoa, konkreettista apua, ohjausta ja vertaistukea Imetyksen tuki ry:n kautta.
Imetys itsessään on tärkeä osa erityisesti terveydenhoitoalan osaamista. Imetys juurtuu monin eri tavoin myös hoitoalan keskeisiin käsitteisiin (ihminen, terveys, ympäristö ja hoitotyö). Ihmisen omat kokemukset ja ajatukset, vauvan ja äidin terveydentila, ympäristön antama tuki ja hoitotyössä koko perheen tukeminen ja ohjaus, sekä näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttaminen ovat kaikki merkittäviä osa-alueita imetyksestä selviytymisessä ja sen edistämisessä.
Esille tuomani seikat ovat osoitus hoitotyön keskeisten käsitteiden ilmenemisestä tutkimuksen yhteydessä. Kun esimerkkiä peilataan hoitotyön keskeisiin käsitteisiin, voidaan todeta, että äidin omat tunteet, kokemukset ja ajatukset (”puoliso on minulle tärkeä tuki/tarvitsisin puolisoltani enemmän tukea”), perheen sisäiset vuorovaikutussuhteet, vuorovaikutus neuvolan terveydenhoitajan ja perheen välillä, sekä perheen kokonaisvaltainen huomiointi annettaessa imetysohjausta ja -tietoa, ovat tutkimuksen keskiössä.
Lähteet
Aho, S., Hannula, L., Kaunonen, M. & Pehkonen, S. 2015. Äitien imetyksestä selviytyminen ja imetystuen saanti neuvolasta lapsen ollessa kuuden viikon ikäinen. Hoitotiede 2015, 27 (3), 239-250.
Hannula, L., Kaunonen, M., Koskimäki, M., Rantanen, A., Rekola, L. & Tarkka, M. 2012. Äitien imetyksestä selviytyminen ja imetysluottamus lapsivuodeosastolla. Hoitotiede 2012, 24 (1), 3-13.
Hoitotyön tutkimussäätiö, 2017. Näyttöön perustuva toiminta. Viitattu 29.9.2017 http://www.hotus.fi/hotus-fi/nayttoon-perustuva-toiminta
Imetyksen tuki ry, 2016. Imetyssuositukset. Mitä tarkoittaa täysimetys? Viitattu 3.10.2017 https://imetys.fi/tietoa-imetyksen-avuksi/imetyssuositukset/
Imetyksen tuki ry, 2016. Imetyksen huimat hyödyt. Viitattu 3.10.2017 https://imetys.fi/odottajan-opas/imetykseen-valmistautuminen/imetyksen-huimat-hyodyt/
Kansallinen imetyksen edistämisen asiantuntijaryhmä, 2009. Imetyksen edistäminen Suomessa – Toimintaohjelma 2009-2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 32/2009. Viitattu 29.9.2017 https://www.thl.fi/documents/10531/104907/Raportti%202009%2032.pdf
Laanterä, S. 2011. Breastfeeding Counseling in Maternity Health Care. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences. Kopijyvä Oy. Kuopio.
Romanikulttuuria aloittelijoille, 2010. Tapakulttuuria: raskaus ja synnytys. Viitattu 29.9.2017 https://romanikulttuuria-aloittelijoille.vuodatus.net/lue/2010/03/tapakulttuuria-raskaus-ja-synnytys
Romanikulttuuria aloittelijoille, 2010. Tapakulttuuria: raskaus ja synnytys. Viitattu 29.9.2017 https://romanikulttuuria-aloittelijoille.vuodatus.net/lue/2010/03/tapakulttuuria-raskaus-ja-synnytys
Romanittaren blogi, 2010. Romanikulttuuri: raskaus ja synnytys. Viitattu 29.9.2017 http://romanitar.blogspot.fi/2010/11/romanikulttuuri-raskaus-ja-synnytys.html
Sinkkonen, J., 2004. Kiintymyssuhdeteoria – tutkimuslöydöksistä käytännön sovelluksiin. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2004, 120 (15). Viitattu 29.9.2017 http://www.duodecimlehti.fi/duo94437
Skhole -oppimisympäristö. Hoitotyön keskeiset käsitteet -verkkoluento. Viitattu 27.9.2017 https://app.skhole.fi/luennot/hoitotyon-keskeiset-kasitteet/
THL 2017. Imetyssuositukset (päivitetty 5/2017). Viitattu 27.9.2017 https://www.thl.fi/fi/web/lastenneuvolakasikirja/tietopaketit/imetys/imetyssuositukset
THL, 2009. Kansallinen imetyksen edistämisen asiantuntijaryhmä, 2009. Imetyksen edistäminen Suomessa – Toimintaohjelma 2009-2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 32/2009. Viitattu 29.9.2017 https://www.thl.fi/documents/10531/104907/Raportti%202009%2032.pdf
WHO 2017a. Infant and young child feeding (päivitetty 7/2017). Viitattu 27.9.2017 http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs342/en/
WHO 2017b. Frequently asked questions. Viitattu 27.9.2017 http://www.who.int/suggestions/faq/en/