Syksy 2017.
Monikulttuurisuus hoitotyössä (word)
****
Monikulttuurisuus hoitotyössä
Hoitotyön ammattilainen kohtaa päivittäin lukuisia erilaisia ihmisiä edistäessään heidän terveyttään ja hyvinvointiaan, sekä parantaessa ja ennaltaehkäistessä heidän sairauksiaan. Jokainen ihminen on yksilöllinen ja hänellä on oma taustansa, historiansa ja kokemuksensa, jotka tulee ottaa huomioon hoitotyössä. Monikulttuurinen hoitotyö on tunnustettu omaksi hoitamisen alueeksi ja se on myös opetussuunnitelmaan kuuluva opintokokonaisuus terveydenhoitajakoulutuksessa (Keituri, T. 2005, 22).
Joskus, ja ehkä nykytilastojen valossa yhä enenevissä määrin (Maahanmuuttovirasto, 2017.), hoitotyöntekijä voi työssään kohdata myös vieraasta kulttuurista tulleita asiakkaita tai potilaita. Jotta voidaan perehtyä käsitteeseen monikulttuurisuudesta hoitotyössä, on merkittävää saada kulttuurin käsitteelle sopiva määritelmä. Minttu Räty on kirjassaan Maahanmuuttaja asiakkaana, määritellyt kulttuurin käsitteen jonkin yhteisön piirissä omaksuttuna elämäntapana sekä maailman hahmottamisen ja mielekkääksi kokemisen tapana. Kulttuuri on ihmisen tapa elää, toimia ja uskoa ja se on tulkintakehys, jonka kautta ihminen tarkastelee maailmaa. (Mm. Geertz 1973, Bennett 1999, Forsander ym. 2001 teoksessa Räty, M. 2002, 42). Kulttuuri voidaan nähdä ulottuvaksi siis mm. uskonnollisiin, kansallisiin ja alueellisiin kulttuureihin. Nämä voivat edelleen pitää sisällään perinteiksi muodostuneita tapoja, tottumuksia ja rituaaleja. Esimerkkinä näistä länsimaiseen kulttuuriin liitetty tapa pystyttää joulukuusi tai muslimien uskontokulttuuriin liitetty tapa rukoilla lukuisia kertoja päivässä ajasta ja paikasta riippumatta.
Kulttuuriosaaminen hoitotyössä
Eri kulttuuritaustoista tulevia henkilöitä kohdatessa on kiinnitettävä erityistä huomiota ja herkkyyttä viestintään ja vuorovaikutukseen. Esimerkiksi sanattoman viestinnän erityispiirteitä voidaan pitää kulttuurisidonnaisina. (Niemi, T., Nietosvuori, L. & Virikko, H. 2006, 310). Kun länsimaisessa kulttuurissa kättely on kohtelias tapa tervehtiä, esimerkiksi aasialaisissa kulttuureissa kättelyä vältetään ja voidaan pitää jopa sopimattomana (Monikulttuuriset perheet, 2017). Myös useissa kulttuureissa, niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa, tervehtimisen yhteydessä saatetaan vaihtaa poskisuudelmat, mikä voidaan kokea vieraaksi ja epäsopivaksi suomalaisessa kulttuurissa. Myös sukupuolisidonnaisia tervehtimiseen liittyviä etikettejä voidaan havaita esimerkiksi afrikkalaisessa kulttuurissa, jossa miehet eivät tyypillisesti kättele naisia, ellei nainen ojenna kättään ensin. Myös Koraanissa on ohjeita tähän liittyen, jolloin voidaan havaita myös uskonnollinen merkitys kättelyn välttämisessä eri sukupuolten välillä. (Terve.fi, 2017). Voidaan todeta, että kulttuuriin liittyvä käyttäytyminen, sen sisältämät normit ja asenteet ohjaavat myös hoitoalan asiakasta toiminnassaan ja viestinnässään.
Usein eri kulttuuritaustoista tulevissa, erityisesti vähemmistöryhmissä korostuu voimakas yhteisöllisyys, joka näkyy hoitotyössä siten, ettei työssä hoideta ainoastaan potilasta, vaan hoitoon osallistuu myös hänen lähipiirinsä. (Niemi, T. ym. 2006, 309). Tästä esimerkkinä romanikulttuurin edustajat, jotka saapuvat usein koko perheen voimin huolehtimaan läheisensä hoidon toteutuksesta ja vuorovaikutuksen onnistumisesta. Sama voidaan havaita myös esimerkiksi muslimikulttuureissa, joissa toisin kuin meillä länsimaissa, naisella ei ole päätäntävaltaa omaa hoitoaan koskevista toimenpiteistä tai hoidosta, vaan nämä päätökset tekee hänen puolestaan hänen isänsä tai puolisonsa (Niemi, T. ym. 2006, 309). Tämä tuo hoitotyöhön myös omanlaisensa eettisen haasteen, jossa ovat ristiriidassa kulttuurinen yhteisöllisyys ja tavat, sekä laki potilaan asemasta ja oikeuksista, joka pitää sisällään mm. potilaan itsemääräämisoikeuden (Finlex, 1992/785).
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus korostuu käytäessä keskustelua joissain kulttuureissa tehtävistä lasten ympärileikkauksista. Ympärileikkaukset ovat moraalittomia, vaarallisia ja rikkovat lapsen oikeuksia. Muun muassa lapsen oikeuksien yleissopimuksen ensimmäisen osan 19. artiklassa suojataan lasta kaikelta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä jne. (Unicef). Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöllä on väistämätön velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus epäiltäessä lapsen ympärileikkauksen suunnittelua tai toteutusta, tai jo tehtyä toimenpidettä. Koska ympärileikkaus on Suomessa laitonta muutoin kuin terveydellisistä seikoista, ovat nämä toimenpiteet loppuneet julkisessa terveydenhuollossa lähes kokonaan. Tästä syystä näitä tehdään yhä enenevissä määrin kotioloissa, koska toimenpide nähdään välttämättömänä ja tärkeänä, eikä siihen liittyviä eettisiä ongelmia, vakavia terveysriskejä ja vaaroja tunnisteta. (Tehy ry, 4/2005, 22-45).
Eri kulttuureista voidaan löytää myös selityksiä eri sairauksille ja niiden synnylle, sekä myös suhtautumiseen esimerkiksi lääkehoitoon ja lääkkeisiin. Esimerkiksi somalikulttuurissa kivun kuvaileminen ja sen määrän arvioiminen on yksi tapa arvioida terveyttä. Lisäksi em. kulttuurissa on tyypillistä ettei mielenterveysongelmia tunnisteta, vaan somaliperhe tuo mielenterveysongelmista kärsivän läheisensä vastaanotolle vasta siinä vaiheessa, kun hän on vaarallinen itselle tai muille, psykoottinen, tai kun muut keinot eivät enää tepsi. Lääkkeisiin suhtaudutaan varautuneesti ja epäilevästi niiden sivuvaikutusten vuoksi ja niiden käyttöä halutaan välttää. Psyykelääkkeitä kohtaan voidaan kokea erityistä pelkoa, koska niiden koetaan tekevän ihmisestä poissaolevan ja jäykän. (Tehy ry, 4/2005).
Pohdinta
Hoitotyössä on mielestäni merkittävää kohdata asiakas aina avoimen vuorovaikutteisesti, tasa-arvoisesti, yksilöllisesti ja sopivalla uteliaisuudella terästettynä. Vaikka eri kulttuureihin on mahdollista tutustua lukemalla laajalti kirjallisuutta ja oppaita, uskon käytännön kohtaamisten opettavan todellista kulttuuriosaamista. Usein em. kirjallisuus ja oppaat antavat eri kulttuuriryhmistä stereotyyppisen ja kärjistetyn kuvan. Esimerkiksi puhuttaessa muslimikulttuurista tai afrikkalaisesta kulttuurista käsitteet ovat itsessään niin laajoja, ettei yleispäteviä kulttuurinormeja voida tunnistaa yksiselitteisesti. Tällaisissa tilanteissa on hyvä todella kohdata tämä kulttuurin edustaja yksilöllisesti ja tätä kautta perehtyä hänen henkilökohtaisiin arvoihinsa, maailmankuvaansa ja elämäntapaansa kulttuurista irrallisena yksilönä (Räty, 2002, 43). Voidaankin puhua ns. Attribuutioteoriasta, mikä selittää sitä, mikä on kulttuurisidonnaista ja mikä vastaavasti henkilökohtaista ja yksilön omaa ajattelua ja toimintatapaa tukevaa käyttäytymistä (Räty, 2002, 213).
Hoitotyössä on tärkeää varmistaa tasa-arvoisen ja molemminpuolista ymmärrystä tukevan vuorovaikutuksen onnistuminen. Tähän on käytettävissä mm. tulkkipalveluita, jotka ovat maksuttomia. On tärkeää, ettei hoitosuhteessa käytetä lähiomaisia, eikä etenkään lapsia tulkin tehtävissä. Hoitotyössä kommunikoidessa on muistettava selkokielen merkitys, ja ammattitermistöä ja -kieltä on suositeltavaa välttää sujuvan viestinnän tukemiseksi. (Räty, 2005, 149-151). Kun potilaalle annetaan hoito-ohjeita tai muuta neuvontaa, on hoitotyöntekijän varmistuttava siitä, että ohjeet menevät potilaalle sellaisenaan, kuin hän on ne tarkoittanut ja että potilas myös todella ymmärtää, mitä hänelle on kerrottu. Sanallista viestintää helpottavan tulkin käytön lisäksi voidaan hyödyntää sanatonta viestintää, tai vaikkapa piirtämistä tukemaan viestintää.
Sivunvaihto
Lähteet
Bennet, C. 1999. Multicultural Education. Theory and Practice. Allyn and Bacon.
Finlex. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. 1992/785. 2 : 6§. Viitattu 9.12.2017. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
Forsander, ym. 2001. Monietnisyys, yhteiskunta ja työ. Helsinki: Palmenia-kustannus.
Geertz, C. 1973. Interpretation of culture. New York: Basic Books.
Keituri, T. 2005. Tehy ry. Tehyn julkaisusarja F: 4/2005. Monikulttuurisuus ja eettisyys terveydenhuollossa. Katsaus hoitoalan tutkimuksiin. Viitattu 7.12.2017. https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/julkaisu/2005/2005_f4_sisus_monikulttuurisuus_ja_eettisyys_terveydenhuollossa._katsaus_hoitoalan_tutkimuksiin_id_1909.pdf
Maahanmuuttovirasto, 2017. Tilastot. Viitattu 7.12.2017. http://www.migri.fi/tietoa_virastosta /tilastot
Monikulttuuriset perheet, 2017. Tervehtiminen eri kulttuureissa. Viitattu 9.12.2017. http://monikulttuurisetperheet.net/tervehtiminen-eri-kulttuureissa/
Räty, M. 2002. Maahanmuuttaja asiakkaana. Tammi, Tampere.
Tehy ry, Taina Keituri, 4/2005. Monikulttuurisuus ja eettisyys terveydenhuollossa. Katsaus Hoitoalan tutkimuksiin. Viitattu 18.11.2017. https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/julkaisu/2005/2005_f4_sisus_monikulttuurisuus_ja_eettisyys_terveydenhuollossa._katsaus_hoitoalan_tutkimuksiin_id_1909.pdf
Terve.fi, 2017. Maassa maan tavalla – Afrikka. Viitattu 9.12.2017. http://www.terve.fi/matkailu/maassa-maan-tavalla-afrikka
Unicef. Yleissopimus lapsen oikeuksista. Viitattu 9.12.2017. https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-kokonaisuudessaan/