Joululoman jälkeen keväinen alakulo valtasi mielen. Syyslukukausi tuli paukutettua opintoja sata lasissa ja tasapainoilu uuden kouluarjen ja perhe-elämän välillä osoittautui lopulta raskaammaksi kuin mitä olin osannut odottaa. Joka tapauksessa edelleen arki rullaa ja opinnot etenevät suunnitellusti. Kevät lukukausi on osoittautunut mukavasti paljon käytännönläheisemmäksi kuin syksy. Tällä hetkellä työn alla ovat anatomian ja fysiologian opinnot, lääkelaskennan ja -hoidon opinnot sekä turvallisen ja terveyttä edistävän hoitotyön taidot ja toiminnot opintojakso.
Anatomia ja fysiologia on osoittautunut tähän mennessä haasteellisimmaksi (vaikka onkin mielenkiintoista)! Kyllä sitä vaan joka kerta saa hämmästellä ja taivastella miten ihmeellinen kokonaisuus meidän ihmiskeho kaikkine hienon hienoine yksityiskohtineen ja monimutkaisine toimintoineen on. Anatomia ja fysiologia on niin valtava kokonaisuus, että lievästi jännittää, kuinka onnistun sisäistämään kaikki siihen liittyvät asiat. Epäilen, että en varmasti kaikkea onnistukaan… 
Olen joskus kuullut väitteen, että on (hieman kärjistetysti) kahdenlaisia ihmisiä: ihmisiä, joilla on hyvä kielipää, sekä ihmisiä joilla on hyvä matikkapää. Oman kokemukseni mukaan on myös ihmisiä, joille on suotu sekä kielellistä-, että matemaattista lahjakkuutta (tähän onnekkaaseen ryhmään kuuluu mm. puolisoni!), joten ehkä on myös niitä joilla ei onnistu kumpikaan, hmmm… Joka tapauksessa, mikäli väittämä pitää paikkansa, kuulun ehdottomasti kielellisesti vähemmän lahjakkaisiin ja onnekseni (näin hoitoalan opiskelijan näkökulmasta) numeroiden pyörittely ja laskutoimitukset sujuvat ihan kivasti. Tästä olen saanut olla erityisen kiitollinen alkaneilla lääkelaskennan tunneilla. Nyt hiihtoloman jälkeen pääsenkin testaamaan osaamistani, sillä edessä on heti maanantaina lääkelaskennan ensimmäinen TENTTI!
Hoitotyön taidot ja toiminnot -opintojakso on ollut hyvin käytännönläheistä ja olemme päässeet harjoittelemaan (kurssin nimen mukaisesti) hoitotyön taitoja ja toimintoja. Jonkin verran toivoisin itselleni (enemmän tunteja vuorokauteen ja energiaa) ryhtiä opintojen teoriaosuuksien lukemiseen kotona, mutta toistaiseksi heikosti on onnistunut. Uskoisin hyötyväni harjoittelupäivistä, jos saisin luettua asiat etukäteen kotona. Tätä täytynee kehittää vielä…
Heti kurssin alussa käsittelimme perusteellisesti aseptiikkaa ja siihen liittyviä käytännön seikkoja. Alkuunsa tunneilla teimme aseptiikkaan liittyviä ryhmätehtäviä, jonka jälkeen aseptiikka on ollut jatkuvasti mukana tärkeänä osana käytännön hoitotyön toimintoja harjoiteltaessa. Näillä käytännön harjoittelukerroilla olen oppinut paljon ja mieleenkin on jäänyt yhtä sun toista. Harjoittelutuntien ansiosta minulla on nyt käsitys mm. siitä, miten potilasta voidaan siirrellä ergonomisesti mm. apuvälineitä käyttäen ja potilaan omia voimavaroja hyödyntäen, kuinka vuode sijataan sen ollessa tyhjä tai potilaan ollessa siinä, tai kuinka potilasta syötetään ja kuinka vuodepotilasta voidaan avustaa vuoteessa peseytymisessä. Lisäksi olen oppinut nenä-mahaletkun laittamisen, sekä sen oikealla paikalla olemisen varmistamisen. Olen oppinut mittaamaan verenpainetta elohopeaverenpainemittarilla, mutta ylä- ja alapaineen tarkkaan tunnistamiseen (mittarin lukemiseen) kaipaan vielä harjoitusta (eli tähän asti olen kyennyt hahmottamaan ainoastaan lähimpään kymmeneen painearvon, mikä on liian epämääräisesti ilmaistu). Lisäksi olemme harjoitelleet EKG-laitteen käyttöä ja sydänfilmin ottoa – näissä korostui erityisesti, että lääkäri tulkitsee ja tekee diagnoosin, ei hoitaja. Tiedän, että tässä on vain osa meille opetetuista asioista, uusia asioita tulee jatkuvalla syötöllä mieleen – niinkuin painehaavojen ehkäisy, sitäkin harjoiteltiin… Myös hengityksen turvaamiseen käytettäviä laitteita ollaan myös tarkasteltu ja opeteltu niiden käyttöä! 
Mitähän vielä…
Nenä-mahaletkun laiton harjoittelua koululla.
Asiaa on tullut siis paljon ja jotain on jäänyt mieleenkin. Vielä on uuttakin asiaa tulossa, ennen training campia ja ensimmäistä työharjoittelujaksoa! Odotan kyllä innolla, vaikka jännittääkin miten saa kaiken sisäistettyä, asiaa kun on niin paljon. Työ tekijäänsä opettaa, sanovat. Isona asiana kaikkien muiden isojen asioiden ohella on hoitotyön taidot ja toiminnot -kurssilla jäänyt mieleen potilaiden omien voimavarojen tunnistaminen. Näistä puhuttiin jo syksyllä, mutta nyt kun ollaan harjoiteltu näitä asioita ihan käytännössä, niin tämä potilaiden kannustaminen omatoimisuuteen ja näiden omien voimavarojen tunnistamiseen saa aivan uuden ulottuvuuden. Olipa kyseessä sitten nenä-mahaletkun nielaisu, tai sängyn laidasta kiinni tarttuminen tai mitä tahansa, niin näiden (vähäistenkin) voimavarojen käyttö ja niiden tunnistaminen on merkittävässä roolissa osana turvallista, terveyttä edistävää ja potilaslähtöistä hoitotyötä.