Ihan ensitunnelmat…
28. elokuuta 2017 astelin sisään oppilaitoksen pääovista hämmentyneenä ja jännittyneenä. Koulun sisällä, auditorion edustalla aulassa ehdin vaihtaa jo ensimmäiset jännittyneet tunnelmat tulevien opiskelutovereideni kanssa. Näiden kanssa aloitettaisiin yhteinen opiskelumatka seuraavien 3,5-4 vuoden ajaksi. Meistä olisi tulossa tulevaisuuden hoitoalan rautaisia ammattilaisia.
Olen nyt opiskellut Lapin ammattikorkeakoulussa Kemin terveyden ja hyvinvoinnin yksikössä terveydenhoitajaopintoja noin kaksi viikkoa. Tässä ajassa alkujännitys on lieventynyt, osa tovereista joiden kanssa keskustelin ensimmäisenä aamuna auditorion edustalla, on päätynyt sairaanhoitajaryhmään, mutta olen päässyt tutustumaan muihin terveydenhoitajaopiskelijoihin (ryhmäjako on tehty, vaikka opetussuunnitelma tulee seuraavat 3,5 vuotta olemaan sisällöltään lähes täysin sama sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla – koska terkkarit valmistuvat ensin sairaanhoitajiksi).
Joukosta on jo heti ensimmäisien päivien aikana löytynyt eräs “timantti”, jonka kanssa kemiat klikkasi tosi kivasti yhteen ja jutun juurta riittää aina opinnoista myös vapaa-ajan keskusteluihin. Koen, että yhden hyvän kaverin löytäminen on helpottanut myös muuhun opiskelijaryhmään ryhmäytymistä. Ihanaa, kun ei tarvitse (kenenkään) olla joukon “yksinäinen susi”. Minusta näyttää, että isossa ryhmässämme jokaiselle on löytynyt myös joku oma pienryhmä/kaveriporukka, mikä on aika hienoa minusta.
Hyvin se menee…
Laskeutuminen opiskelija-arkeen jännitti kyllä kovasti, olinhan viimeiset lähes 2,5 vuotta pitänyt itseni kiireisenä uudessa kotiäidin roolissani, samalla pohtien omia ammatinvalintakysymyksiäni ja muita toiveitani tulevaisuuden suhteen.
Samassa rytäkässä kun minä aloitin opiskeluni, kaksi tytärtäni (1 ja reilu 2 vuotiaat tehomimmit) aloittivat päivähoidon ja puolisoni oli viimeistä viikkoa kesä(vuoro)työssä, ennen omien opintojensa aloitusta. Kaikki kauhuskenaariot ja kuvitellut vaikeudet “kaikessa” osoittautuivat kumminkin turhiksi. Oma koulunaloitus tuntui viimein tosi hyvältä; ryhmäläiset ja opettajat mukavilta, meille esitellyt luokkatilat hienoine nukkeineen (olen ällistynyt miten pitkälle teknologia on viety; näillä nukeilla todella on verenkierrot ja pulssit ja “puhekyky”!? Mieletöntä, eikö!) ja simulaatiomahdollisuuksineen uskomattomilta ja mielenkiintoisilta. Tyttöjen päivähoitoarki rullasi alusta asti ilman isompia ongelmia ja nyt puolisonikin on päässyt mukaan kouluarkeen ja yhteinen päivärytmi tuntuu vuorotöiden jälkeen helpottavalta. Pessimisti ei pety, sanotaan. Ja näinhän se menee.
Lisäksi valmistauduin konkreettisesti tulevaan opiskeluarkeen kotona asentamalla avaimellisen lukkopesän työ-/vierashuoneen oveen. Näin voin jatkossa vetäytyä omaan rauhaani opiskelemaan ja lukemaan, ja voin jättää tärkeät läppärin sekä koulukirjat ja -paperit huolettomasti työpöydälle vailla pelkoa, että yllämainitsemani tuhotiimi tehotiimi pääsisi niihin käsiksi. Suosittelen jokaiselle lapsiarjen keskellä opiskelevalle samanlaista järjestelyä, mahdollisuuden mukaan. Kahvinkeitin olisi kätevä myös tänne… (vitsi, vitsi).
Mitä kaksi ensimmäistä viikkoa sitten on antanut…
Käytännössä mitä nyt opiskeluun tulee, olemme työskennelleet nyt ensimmäiset kaksi viikkoa tutustuen ongelmaperustaiseen oppimistapaan (PBL = Problem based learning) tutoriaaliryhmissä. Olemme ryhmässä työstäneet aluksi “harjoituksena” mindmappia aiheenamme opiskeluarjen ja muun elämän tasapainottaminen. Harjoitus koettiin ryhmässä käsittääkseni hyödylliseksi, kantapään kautta tuli perinteisesti oivallettua useita seikkoja väärinymmärrysten varjolla. Mutta näistä opittiin. Muun muassa mindmap-tuotoksemme oli niin suuri ja niin laaja, ettei opettaja saanut sitä tulostettua itselleen. Myös ryhmäyhteydenpidossa oli minun ja muiden ryhmäläisten mielestä parantamisen varaa; jokainen tunsi oman osa-alueensa työstä/tehtävästä, mutta muiden laatimat tuotokset eivät oikein saavuttaneet muita ryhmäläisiä puutteellisen tiedonjaon vuoksi. Jatkossa pyrimme olemaan enemmän kartalla myös muiden ryhmäläisten työskentelystä, emmekä keskity “pelkästään” oman osa-alueemme opetteluun ja perehtymiseen.
Tutoriaalityöskentelymme toisessa syklissä meidän tehtävämme on luoda jälleen ryhmänä mindmap, tällä kertaa aiheena hieman haastavampi (mutta vielä kohtalaisen helpon tuntuinen) sairaanhoitajan ammatti. Tämän työstäminen on vielä kesken, mutta selkeästi tähän ryhdyttäessä toimintamalli oli jo tullut tutuksi ja työskentelyn aloittaminen tuntui jo paljon helpommalta, kun tiedettiin mitä tehtiin. Jatkossa meillä on tulossa vielä (käsittääkseni sykli 3:ssa??) isompi ja haastavampi tutoriaalityö Sofie Mannerheimista.
Lisäksi olen itsenäisen opiskelun päiviä hyödyntänyt paljon lukuisiin opiskelun aloitusta koskevien itsearviointilomakkeiden täyttämiseen. Työn alla on myös tämän blogin pitämisen (josta ei ole vielä edes tullut tarkempaa ohjeistusta, kunhan tässä innokkaana opiskelijana itselleni ylös kirjailen…) ohella ensimmäinen esseetehtävä, jonka pohjalla hyödynnetään Tutkiva hoitotyö tai Hoitotiede lehdistä löytyvää artikkelia. Olen valinnut itselleni jo artikkelin, koskien lapsettomuudesta selviytymistä naisten näkökulmasta. Aihe on koskettava ja kiinnostava, uskon saavani hyvän esseen kirjoitettua artikkelin pohjalta.
Ensimmäinen tutustumiskäynti on sovittu ensi viikolle, tarkoituksena saada ensikosketus hoitotyöhön ja sh/th ammattiin. Olen menossa tutustumaan äitiys- ja lastenneuvolatyöhön. Valitsin paikan, koska olen itse aiemmin asioinut neuvolassa ja sieltä on myös herännyt oma kiinnostus tähän ammattiin. Halusin näin ollen pehmeän laskun valitsemalleni alalle, uskon ehtiväni tutustua sairaanhoitajan laajaan työkenttään varmasti myöhemmin opinnoissani.
Varovaisen toiveikas vilkaisu tulevaan…
Olen todella tyytyväinen tähänastiseen aikataulutukseeni opintojen suhteen. Tiedän, että tehtäviä tulee jatkuvasti lisää ja teen kaikkeni sen eteen, jotta saan pidettyä “paketin kasassa”. Odotan innolla ihan pian alkavaa ensiapukoulutusta ja sitä, että päästään käytännössä harjoittelemaan ja tekemään, ensimmäinen lukuvuosi kun on kaikkinensa kovasti teorialähtöinen.
Mukava, monipuolinen, mielenkiintoinen, sopivasti varmasti haastava. Sellaisen syksyn odotan olevan vastassa.