Tutustumispäivä hoitoalan yksikköön

Ammatillisuus ja eettisyys hoitotyössä -opintojaksoon kuului yhden päivän mittainen tutustumiskäynti itseä kiinnostavaan hoitoalan yksikköön, jossa pääsisi havainnoimaan ja tutustumaan sairaanhoitajan/terveydenhoitajan työhön. Koska iso palo tähän ammattiin on itselle herännyt juurikin neuvolasta, lähdin tutustumaan neuvolan terveydenhoitajan työhön.

Neuvolan terveydenhoitaja ja tutustumispäiväni ohjaaja oli tosi mukava ja ammattitaitoinen. Oli ilo viettää päivä seuraten hänen työskentelyään!

Päivän aikana sain seurata 5-vuotiaan neuvolakäyntiä, odottavan (uudelleensynnyttäjä) äidin neuvolatarkastusta ja parin pienemmän vauvan/lapsen käyntejä neuvolassa. Iltapäivästä olin mukana myös hieman neuvolalääkärin vastaanotolla.

Ohjaajani kertoi terveydenhoitajan työn olevan erittäin asiakaslähtöistä. Kaikki terveydenhoitajan työ pohjautuu asiakkaisiin ja heidän tarpeisiinsa. Hän pohti asiakkaiden olevan sekä työn haastavin, että ehdottomasti paras osa, mikä oli minusta aika hienosti sanottu.

Terveydenhoitajan työ sisältää paitsi eritaustaisten ja -ikäisten asiakkaiden kohtaamista, myös mm. asiakkaiden tietojen kirjaamista, lähetteiden tekemistä, puhelinneuvontaa (ja muitakin puhelimen välityksellä hoidettavia työasioita),  sekä erilaisten toimenpiteiden ja tutkimusten tekemistä (mm. verenpaineen mittaus, sikiön sydänäänien kuuntelu, kuulo- ja näkötarkastukset, papa-, virtsa- ja verinäytteidenotot).

Ohjaajani koki työpäivien olevan tavallisesti rauhallisia ja alueen asukkaiden (ja neuvolan asiakkaiden) olevan pääosin “hyvin pärjääviä”. Ihmisläheiseen työhön sisältyy kuitenkin myös joitain hyvin rankkoja kokemuksia, vaikka ymmärsin etteivät ne olleet (onneksi) osana jokapäiväistä terveydenhoitajan työtä. Ohjaajani vakuutti minut siitä, että ammattiin kuitenkin kokemuksen myötä kasvaa ja pystyy tietyllä tavalla jo “kovettamaan” itseään tiukoissa tilanteissa.

Olin siis kiinnostunut myös kovasti neuvola th-työn “varjopuolesta” (koska oma käsitykseni th:n työstä neuvolassa, oli lähtökohtaisesti niin vaaleanpunainen ja hattarainen). Olen itse luonteeltani melko herkkä (ja ammatillisesti katsottuna täysin kokematon!), joten kyselin myös vinkkejä raskaiden ja vaikeiden tilanteiden kohtaamiseen terveydenhoitajan työssä. Ohjaajani kertoi ammatillisuuden säilyttämisen tärkeänä, vaikka omien tunteiden (mm. myötätunto, empatia) näyttäminen oli tietysti sallittua ammatillisuuden varjolla. Keskusteltiin, ettei koskaan tulisi kuitenkaan päätyä tilanteeseen, jossa asiakas kärjistetysti joutuisi lohduttamaan terveydenhoitajaa – mikä siis itselleni oli lähtökohtaisesti ihan selvä asia, mutta tästäkin puhuttiin. Ohjaajani koki hankalissa tilanteissa tärkeäksi tukea asiakasta parhaalla mahdollisella tavalla ja tunnistaa asiakkaan omat voimavarat (sekä ohjata tarvittaessa “paremman avun” piiriin).

Keskustelimme ohjaajani kanssa myös neuvolan terveydenhoitajan työssään kohtaamista yhteistyötahoista. Näitä olivat mm. lääkärit, perhetyö, sosiaalitoimi, päiväkodit ja koulut). Asiakkaan näkökulma näyttäytyi yksikössä erityisesti lapsiasiakkaiden kohdalla, joilla oli tietysti vanhempi/vanhemmat mukana neuvolakäynnillä. Havaitsin, että esimerkiksi 5-vuotiaan asiakkaan ja th:n välillä vallitsi jatkuva vuorovaikutus; th keskusteli koko ajan suoraan lapselle ja lapsen kanssa, mutta kokonaiskuvan saamiseksi th kysyi tarkentavia ja täydentäviä vastauksia lapsen vanhemmalta. Keskustelimme myös siitä, kuinka lähtökohtaisesti neuvolan asiakkaana näyttäytyy koko perhe ja tavoitteena on edistää ja ylläpitää koko perheen hyvinvointia ja terveyttä.

Ohjaajani koki työssä jaksamista ja työhyvinvointia edistävinä ja ylläpitävinä seikkoina säännölliset työnohjaukset (joissa kysellään työntekijöiden kuulumisia ja  kartoitetaan työyhteisön jaksamista), hyvän työyhteisön ja avoimen työilmapiirin. Myös ns. “helpot asiakkaat” vaikuttivat työssä jaksamiseen positiivisesti. Työhyvinvointia estävinä ja vähentävinä tekijöinä ohjaajani mainitsi mm. työtilojen sisäilmaongelmat ja kiireen. Hän tunnusti myös oman heikkoutensa “ei:n” sanomiseksi.

Lyhyen päivän aikana oli hankala keksiä itse suurempia puutteita hoitoympäristössä, mutta päädyin kysymään asiasta ohjaajaltani. Hän mainitsi edelleen rakennuksen sisäilmaongelmat ja mielestäni hienon suunnitelman asian kehittämiseksi. Hän pohti mahdollisuutta alueen neuvoloiden yhdistämisestä yhteen isompaan neuvolarakennukseen. Näin voitaisiin maksimoida neuvolapalveluiden toimivuus (peruutusajat, tiimityöskentely) ja mahdollisesti poistaa (tässä yksikössä havaitut) sisäilmaongelmat. Idea oli mielestäni tosi hyvä, mutta kaupungin budjettiin varmaan mahdoton toteuttaa…

Olin myös kiinnostunut kyselemään mm. eri kulttuuritaustoista tulevien asiakkaiden kohtaamisesta th:n työssä, sekä asiakkaiden voimakkaista mielipiteistä esim. rokotekeskustelua koskien ja th:n ammatillisuudesta kohdattaessa esim. raskauden keskeytystä harkitsevaa asiakasta. Saimme näiden kysymysten pohjilta hyvää ja minulle erittäin opettavaista keskustelua aikaiseksi. Tärkeänä pointtina ja omanakin ammattiin kasvamisen haasteena tunnistin kyvyn kertoa vallitsevista suosistuksista (THL, WHO) tuomatta esille omia (osin kärkkäitäkin) mielipiteitä ja näkemyksiä. Lisäksi oli tärkeää ymmärtää neuvolakäyntien olevan vapaaehtoisia. Näin ollen terveydenhoitajan työssä olisi tärkeää kunnioittaa asiakkaan näkemystä, toimintatapaa ja mielipidettä, vaikka ne poikkeaisivatkin omistani. Toki on myös tärkeää havannoida jatkuvasti ja huolen herätessä esim. lapsen kohdalla, tulee toimia annettujen ohjeiden mukaisesti (esim. ennakoiva lastensuojeluilmoitus epäiltäessä odottavan äidin esim. käyttävän huumeita). Aborteista keskusteltaessa ymmärsin jokaisen äidin joutuvan tekemään suuren päätöksen tällaisen kysymyksen edessä. Joka tapauksessa äiti tai perhe “kantaa” seuraukset itse, päätyi mihin ratkaisuun hyvänsä. Niin rokotteiden kuin raskauden keskeytyksen taustalla vaikuttaa kuitenkin viimekädessä asiakkaan oma valinta.

Neuvolaan tutustumispäivään lähtö tuntui todella innostavalta! Ohjaajani oli todella kokenut ja motivoitunut työssään, häneltä oli ilo oppia. Opin paljon päivän aikana tulevasta ammatistani, mutta myös itsestäni. Sain myös tärkeää rohkaisua siihen, kuinka joihinkin ei-niin-mukaviin työtehtäviin (mm. rokotteet) tottuu ja tavallaan rutinoituu ja kuinka ammatillisuus kasvaa kokemuksen myötä. Jos tulevat työharjoittelupaikat opiskeluaikana ovat tämänpäiväistä tasoa, en epäile hetkeäkään ettenkö oppisi tai “pystyisi” tulemaan raudanlujaksi hoitoalan osaajaksi.

 

 

This entry was posted in Yleinen. Bookmark the permalink.