{"id":31,"date":"2017-09-17T16:26:23","date_gmt":"2017-09-17T13:26:23","guid":{"rendered":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/caritakahlos\/?p=31"},"modified":"2018-05-17T00:28:05","modified_gmt":"2018-05-16T21:28:05","slug":"kivinen-ja-kuoppainen-tie-matka-koulun-penkille","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/caritakahlos\/kivinen-ja-kuoppainen-tie-matka-koulun-penkille\/","title":{"rendered":"“Kivinen ja kuoppainen tie”, matka koulun penkille"},"content":{"rendered":"

T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa kerron p\u00e4\u00e4piirteitt\u00e4in omaa ammatinvalintataustaani, sit\u00e4 miten ajauduin lopulta terveydenhoitajakoulutukseen ja kuinka monen mutkan ja kiemuran kautta sain itselleni todella arvokkaan ja t\u00e4rke\u00e4n opiskelupaikan ammattikorkeakoulussa terveydenhoitajan koulutusohjelmassa.<\/em><\/p>\n

Peruskoulun j\u00e4lkeen hakeuduin lukioon vuonna 2006, saadakseni hieman lis\u00e4aikaa pohtiakseni omaa ammatinvalintaani. Minulle oli tavallaan aina ollut selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 haluaisin ty\u00f6skennell\u00e4 tulevassa ammatissani ihmisten parissa, mutta tarkempi linjanhaku oli ep\u00e4selv\u00e4\u00e4. My\u00f6s tuolloisella opiskelupaikkakunnallani ammattitutkintoja oli hyvin v\u00e4h\u00e4n tarjolla, suurimmaksi osaksi nuoret suorittivat catering- alan opintoja tai joitain tekniikan ammattitutkintoja. Luullakseni tuolloisella alueella ei ollut edes mahdollista suorittaa sosiaali- ja terveysalan tutkintoja, joten j\u00e4tin asian hautumaan.<\/span><\/p>\n

Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2009, jonka j\u00e4lkeen muutin omilleni ja l\u00e4hdin ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n silloiselle Puukeskus Oy:lle varastolle. Ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6 oli mukava, ty\u00f6n kuva… noh, ehk\u00e4 jo tuolloin tajusin ettei t\u00e4st\u00e4 tulisi (toivottavasti) loppuel\u00e4m\u00e4n ty\u00f6paikkaani. Hain samalla ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa yhteishaussa, Oulun ammattikorkeakouluun. Oma ala tuntui edelleen olevan hukassa, mutta muistan hakeneeni mm. suuhygienistiksi (AMK) ja mahdollisesti sosionomiksi ja sairaanhoitajaksi.<\/span><\/p>\n

\u00c4itini on ammatiltaan sairaanhoitaja ja ainakin j\u00e4lkik\u00e4teen ajateltuna h\u00e4nen kova painostuksensa sai minut vuosien ajan kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n oman kiinnostukseni sairaanhoitajan ammattiin. \u00c4idill\u00e4 ja minulla on aina ollut jokseenkin monimutkainen suhde, mutta ei siit\u00e4 enemp\u00e4\u00e4. Tosiaan, ensimm\u00e4isen yhteishaun tuloksena j\u00e4i opiskelupaikka saamatta ja j\u00e4inkin sitten hetkeksi ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 ei ollenkaan huono vaihtoehto nuorella ihmisell\u00e4. Monen mutkan kautta seuraavien vuosien aikana aloitin opinnot l\u00e4hihoitajana, sitten pintak\u00e4sittelij\u00e4n\u00e4 ja lopulta yhteis\u00f6pedagogina (AMK) kansalais- ja nuorisoty\u00f6n koulutusohjelmassa Torniossa, syksyll\u00e4 2010.<\/span><\/p>\n

Yhteis\u00f6pedagogin opinnotkin kariutuivat lopulta vuonna 2014, aivan kalkkiviivoilla. Tekem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4i lopulta projekti ja opinn\u00e4ytety\u00f6, kun tajusin v\u00e4livuoden j\u00e4lkeen, ettei ala ollut sellainen, johon haluaisin valmistua. Lopulta tajusin, hyvist\u00e4 arvosanoista ja opiskelumenestyksest\u00e4 huolimatta, etten edes tunnistanut yhteis\u00f6pedagogin ty\u00f6kentt\u00e4\u00e4 tai toimenkuvaa. En edes kolmen vuoden opintojen j\u00e4lkeen. K\u00e4sitykseni oli, ett\u00e4 yhteis\u00f6pedagogit valmistuvat vapaaehtoisty\u00f6ntekij\u00f6iksi tai joksikin, mihin minusta ei ollut. Mutta en ole sittemmin katunut p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4ni keskeytt\u00e4\u00e4 opinnot, vaan k\u00e4sitykseni siit\u00e4 ett\u00e4 suunta on vihdoin oikea, on vahvempi kuin koskaan. Olen kasvanut henkisesti paljon viime vuosien aikana.<\/span><\/p>\n

Keskeytetty\u00e4ni yhteis\u00f6pedagogin opinnot, olin juuri tavannut tulevan puolisoni. Olin todella turhautunut, ollessani j\u00e4lleen l\u00e4ht\u00f6kuopissa omien ammatinvalintakysymysteni \u00e4\u00e4rell\u00e4. Tuli puheet \u00e4itiydest\u00e4 ja yhteisest\u00e4 perheest\u00e4. Sanoin, etten tied\u00e4 mit\u00e4 haluaisin tehd\u00e4 tulevaisuudessa ty\u00f6kseni, mutta tiesin haluavani olla \u00e4iti. Olimme yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 vauva saisi tulla, jos olisi tullakseen.<\/span><\/p>\n

Saimme lopulta kaksi pient\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4. Esikoisemme syntyi kes\u00e4kuussa 2015 ja kuopus t\u00e4ydensi perheonneamme entisest\u00e4\u00e4n syyskuussa 2016. Kun olin el\u00e4nyt kiireist\u00e4 koti\u00e4itiytt\u00e4 l\u00e4hes 2,5 vuotta, sain ajatukseni ammatinvalinnansuhteen j\u00e4rjestetty\u00e4. L\u00f6ysin raamit, joihin halusin itseni sijoittuvan. Edelleen suurin yksitt\u00e4inen vaikuttaja ammatinvalintaa koskien oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ty\u00f6, jossa saisin ty\u00f6skennell\u00e4 ihmisten parissa. Halusin olla l\u00e4sn\u00e4, auttaa ja edist\u00e4\u00e4 hyvinvointia. Lyhyt ty\u00f6suhde lastensuojelussa j\u00e4tti oman palonsa sosiaalialalle. Yhteishaussa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2016 hakeuduin siis my\u00f6s sosionomin koulutusohjelmaan. Sairaanhoitajan koulutusohjelma p\u00e4\u00e4tyi hakulomakkeelle. Koin kuluneiden vuosien kasvattaneen minua siten, etten en\u00e4\u00e4 s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4isi kivusta huutavaa puhekyvyt\u00f6nt\u00e4 vanhusta, jonka olin 4-viikkoisen l\u00e4hihoitajan opiskelu-urallani kohdannut. Koin itseni vahvaksi ja aikuiseksi, t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pystyisin kohtaamaan vanhuksen ja pyrkisin kuuntelemaan, auttamaan, lohduttamaan ja hoivaamaan t\u00e4t\u00e4. Toivomuslistani korkeimmalla pallilla loisti (l\u00e4hes saavuttamattomalta tuntunut) unelma-ammattini. Terveydenhoitajan koulutusohjelma.<\/span><\/p>\n

Koska vain min\u00e4 voin lapsien v\u00e4sytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja puuduttamalla p\u00e4\u00e4ttelykyvyll\u00e4ni onnistua mokaamaan yhteishaun, niin toki n\u00e4in tapahtui. Ainoa koulutusohjelma, johon todella syd\u00e4meni pohjasta tahdoin p\u00e4\u00e4st\u00e4, oli hakutoivelistallani listan viimeinen. Sosionomin ja sairaanhoitajakoulutusten j\u00e4lkeen. Kun vastaukset valintakokeista tulivat, olin murtunut. Vaikka p\u00e4\u00e4sykoepisteet olisivat riitt\u00e4neet th-koulutukseen\u00a0heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4<\/em>, en voinut vastaanottaa koulupaikkaa, koska minut oli valittu sosionomin koulutusohjelmaan. Joka tapauksessa, siirsin opintojani vanhempainvapaan vuoksi vuodella eteenp\u00e4in ja kev\u00e4ttalvella 2017 sadan puhelun j\u00e4lkeen tavoitin henkil\u00f6n, joka pystyi kuuntelemaan sekavan selvitykseni, poimimaan p\u00e4\u00e4pointtini (p\u00e4\u00e4st\u00e4 opiskelemaan terveydenhoitajaksi keinolla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 – olin siis jo aloittanut p\u00e4ntt\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n esivalintakokeeseen ja valmistautunut k\u00e4ym\u00e4\u00e4n saman yhteishakurallin uudelleen vaikka henki menisi!) ja viem\u00e4\u00e4n asiani eteenp\u00e4in.<\/span><\/p>\n

Kes\u00e4n alussa sain el\u00e4m\u00e4nmullistavan puhelun, jossa minulle kerrottiin voivani siirty\u00e4 oppilaitoksen sis\u00e4ll\u00e4 opiskelemaan sosionomista terveydenhoitajaksi. Nauroin ja itkin yht\u00e4 aikaa, niin isolta asialta se tuntui. Tuntui niin \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n helpottavalta! Olinhan viimein l\u00f6yt\u00e4nyt sen\u00a0oman unelma-ammattini\u00a0<\/em>ja p\u00e4\u00e4ssyt opiskelemaan sit\u00e4, mit\u00e4 todella syd\u00e4mest\u00e4ni toivoin! Vannon, ett\u00e4 yksi parhaista asioista avioliiton ja lastensaannin ohella, mit\u00e4 minulle on t\u00e4h\u00e4nastisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni tapahtunut.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa kerron p\u00e4\u00e4piirteitt\u00e4in omaa ammatinvalintataustaani, sit\u00e4 miten ajauduin lopulta terveydenhoitajakoulutukseen ja kuinka monen mutkan ja kiemuran kautta sain itselleni todella arvokkaan ja t\u00e4rke\u00e4n opiskelupaikan ammattikorkeakoulussa terveydenhoitajan koulutusohjelmassa. Peruskoulun j\u00e4lkeen hakeuduin lukioon vuonna 2006, saadakseni hieman lis\u00e4aikaa pohtiakseni omaa ammatinvalintaani. … Continue reading →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2417,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[41764],"tags":[],"class_list":["post-31","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/caritakahlos\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/31","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/caritakahlos\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/caritakahlos\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/caritakahlos\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2417"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/caritakahlos\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=31"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/caritakahlos\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/31\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":204,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/caritakahlos\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/31\/revisions\/204"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/caritakahlos\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=31"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/caritakahlos\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=31"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/caritakahlos\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=31"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}