Lähtö aamu
Minä hirvenpyynnin aloitus päivänä (Kuva: Kirsi Kettunen)
Kello on puoli kuusi ja herätys puhelimessa soi. Illalla on kamppeet laitettu kasaan ja eväät odottavat jääkaapissa. Kahvinkeitin porisee ja koira ojentelee jäseniään herätessä. Jahtivaatteet odottavat tuolilla, koiratutka vilkuttaa vihreää valoa. Kahvi pulloon ja vaatteet päälle. Koira ja kivääri autoon. On aika mennä.
Pakkasaamu
Niin kuin jokaisena syksynä lapsuudesta saakka, ilma tuntuu nenän päässä kylmältä, höyry nousee hengityksen puhaltuessa ulos, sormia ja varpaita kipristelee, on pakkasaamu. Vain puiden oksilla käy pienoinen tuulen kuiskaus ja jossakin kaukana huutaa korppi. Metsä kutsuu jälleen.
Varhainen pakkasaamu teeren pyynnissä (Kuva: Kirsi Kettunen)
Harrastus jo lapsuudesta
Pienestä jo alle kymmenvuotiaasta kuljimme isänä matkassa sorsan pyynnissä ja jänismetsällä. Voin sanoa, että metsästys on verenperintöä, sillä meillä on aina suvussa kaikki metsästäneet, eikä se hirveän iso yllätys ollut, kun minä ja siskoni ilmoitimme lukevamme metsästyskortit ja alkavamme metsästämään.
Omat lapseni ovat myös pienestä asti olleet jollainlailla osallisena metsästysreissuilla. Heille on myös opetettu miksi metsästetään ja miten riistaa käsitellään kunnioittavasti.
Hirven pyynti alkaa
Mieheni harrastaa myös metsästystä ja metsästä on tullut syksyisin yhteinen harrastus. Vuosien ajan seurasin hänen hirvenpyynti reissujaan, kunnes eräänä päivänä ilmoitin hänelle, että meille tulee hirvikoira. Manu tuli meille vuonna 2012. Tuolloin itselläni ei ollut vielä minkäänlaista mielenkiintoa hirvimetsälle.
Kun Manu sitten tuli meille ja alkoi olla sen ikäinen, että metsälle lähdettiin lähdin minäkin mukaan. Ja siitä se lähti, joka syksyinen harrastus.
Asehankinnat
Ensimmäisen haulikkoni ( benellin) ostin itselleni vasta 2000- luvun alkupuolella. Siihen asti kannoin mieheni asetta.
Siskoni kanssa kuljimme teerenpyynnissä ja suon laidalla olemme useat naurut nauraneet. Yhdessä olemme kulkeneet jänismetsällä. Metsällä olossa ei minun mielestäni tärkeintä ole saalis vaan puhtaasti luonnossa oleminen ja ystävien seurasta nauttiminen. Metsä antaa jos on sillä päällä.
Metsäjänis saaliina (Kuva: Kirsi Kettunen)
“Benelli saa seurakseen Tikka T3:n“
Kun hirvenpyynti alkoi kiinnostamaan vahvemmin, ostin ensimmäisen kiväärini ( Tikka T3). Ensimmäisen hirveni kaadoin Manulle. Manun kunto alkoi pettämään muuan vuosi sitten ja otin itselleni uuden koiran. Manu siirtyi pois metsästys hommista. Kajo tuli taloon 2017.
Kun kaadoin ensimmäisen hirveni metsästys porukka päätti opettaa tulokasta. Olin koirani kanssa kaksin metsässä, muiden ollessa ajossa. Sain hirven nurin ja soitin metsästyksenjohtajalle kaadosta. Hän neuvoi puhelimessa mitä pitää tehdä ja tahallaan porukan kanssa odottivat, että sain painia yksin ison elukan kanssa. Voi sitä naurua kun pääsivät paikalle ja minä olin paitasillaan hiestä märkänä.
