Tehtävä 3. Loppuraportti/Videopresentaatio

LUCAS 3 – uutta teknologiaa elvytystilanteisiin

Äkillinen sydänpysähdys sairaalan ulkopuolella johtaa ensihoitoketjun käynnistymiseen.  Suomessa tämä tapahtuu vuosittain 80 – 90 kertaa 100 000 asukasta kohden. Paras selviytymisennuste on potilailla, joilla tavattaessa on kammiovärinä alkurytminä ja joiden defibrillaatio aloitetaan välittömästi. Tavallinen painantaelvytys on hyväkuntoisellekin ensihoitajalle hyvin raskasta työtä. Kuormitusprosentti voi elvytyksen aikana olla yli 70% maksimisuorituksesta eli n. 7,4 MET. Fyysisesti raskaan elvytystilanteen lisäksi ensihoitajien ergonomia on kovalla koetuksella, sillä elvytysasento on monesti erittäin huono. Potilas on yleensä lattialla tai muulla kovalla alustalla, jonka takia elvyttäjä joutuu olemaan polviseisonnassa potilaan ylle kumartuneena. Etunoja ja osittain kumara asento kuormittavat alaselkää ja rintarankaa. Tästä syystä erilaisia mekaanisia elvytyslaitteita on kehitelty ensihoitajien käyttöön. Mekaanisten elvytyslaitteiden avulla potilasta voidaan elvyttää samalla kertaa, kun häntä kuljetetaan sairaalaan. Jatkuva elvytys on olennainen tekijä sydänpysähdyspotilaan selviytymisessä ja hoidon onnistumisessa.

Kuva 1. LUCAS 3 mekaaninen elvytyslaite kantorepussaan.

Kuva 2. LUCAS 3 mekaaninen elvytyslaite

https://www.physio-control.com/uploadedFiles/Physio85/Contents/Workplace_and_Community/Products/3314546_C_LR.pdf

Keski-Uudenmaan pelastuslaitos ja yhteistyökumppani Hus-yhtymä saivat käyttöönsä LUCAS 3 elvytyslaitteet muutama kuukausi sitten. Käyttö ensihoitajien keskuudessa on koettu posetiiviseksi ja tervetulleeksi. Ensihoitajat painottavat sitä, että LUCAS 3 vapauttaa toisen osapuolen työparista tekemään muita työtehtäviä. Aikaisemmin elvytys on sitonut molemmat ensihoitajat elvytykseen toisen painellessa ja toisen hapettaessa potilasta. LUCAS 3 vapauttaa toisen ensihoitajista avaamaan suoniyhteyksiä ja lääkitsemään potilasta, soittamaan potilaan vastaanottavaan sairaalaan jne.  Tämän tyyppinen toiminta ja LUCAS 3 tehostaa ja parantaa ensivastetta kenttätyössä. Lisäksi laitteen käyttö vähentää elvytyksessä tarvittavien ensihoitajien ja palomiesten lukumäärää. Tällä hetkellä sydänpysähdyspotilaan luokse hälytetään vähintään 1 ambulanssia (2 henk.), 1 lääkintäesimies (1 henk.), lääkärihelikopteri (2 henk.) ja 1 lähin paloauto (1+3 henk.) ns. lisäkäsiksi. LUCAS 3:en käyttö vähentää kaaosta ja hälinää tapahtumapaikalla ja vapauttaa laitteistoa ja henkilökuntaa muihin alueella oleviin kiireellisiin hälytystehtäviin.

 

Lääkintäesimiesten ja ensihoitajien mukaan LUCAS 3 on käyttäjäystävällinen, kevyt kantaa kohteeseen ja toimintavarma laite. Kompaktissa ja ergonomisesti muotoillussa repussa LUCAS 3 kulkee mukana yhtenä apuvälineenä potilaan luokse. Asennettaessa laitetta potilaan ympärille ja rinnan päälle ei tarvitse itse mitata tai säätää painantasyvyyttä, sillä laite itse arvioi painantasyvyyden, kun silikoninen imukuppi on lukittu rintaan. Laite on ohjelmoitu paineluelvytykseen niin, että painanta on joko jatkuvaa tai niin, että painelussa on lyhyt tauko hapettamista varten 30 painalluksen jälkeen.

Haastavaa LUCAS 3 elvytyslaitteesta on se, että laite ei sovi kaikille. Selän alle asetettavassa selkälevyssä tai rinnan ympärille asetettavissa ”haarukoissa” ei ole säätövaraa. Isokokoiset tai ylipainoiset henkilöt eivät yksinkertaisesti mahdu laitteeseen, sillä laite on asetettava elvytettävän ympärille ja ”lukittava” paikoilleen. Laitetta käyttäneiden ensihoitajien ja lääkintäesimiesten toiveena on, että laite vielä kehittyisi niin, että se sopisi kaikille ja kaiken kokoisille. He toteavat, että tällä hetkellä laite sopii hyvin vain ns. normaalipainoisille ja -kokoiselle ihmiselle. Totuus kuitenkin on, että harvoin hoidettavana tai elvytettävänä on ns. normaalikokoinen ihminen, sillä he ovat yleensä terveitä. Tämän päivän potilaat ovat isoja, ylipainoisia ja monisairaita henkilöitä.

LUCAS 3 elvytyslaite sekä muut rinnalle kehittyvät elvytyslaitteet ovat ensihoitajien mielestä tulevaisuutta. Kyseisiä laitteita tullaan varmasti näkemään muuallakin kuin sairaankuljetusyksiköissä.

Tehtävä 2. Liikuntateknologian/hoitoteknologia applikaation/palvelun/laitteen arviointi

Pelastajien fyysisen toimintakyvyn testaus, FireFit- järjestelmä

Pelastajien työkyvyn arviointiin kuuluu vuosittain tehtävät fyysisen kunnon testaukset. Testaukset suorittaa usein pelastuslaitoksen testivastaava, joka on perehtynyt pelastajien testaukseen. Testit suoritetaan Pelastussukellusohjeen (2007) mukaisesti ja siihen kuuluvat hengitys- ja verenkiertoelimistön testaus sekä lihaskuntotestit ja toiminnallinen rata nk. lekarata.

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79329/smjulkaisu_482007.pdf?sequence=1

 

FireFit-järjestelmä on pelastajille kehitetty työn vaatimuksiin perustuva fyysisen toimintakyvyn arviointi-, palautteenanto- ja seurantajärjestelmä. Kyseisen järjestelmä on kehitetty yhteistyössä UKK-instituutin ja työterveyslaitoksen tutkijoiden kesken. Ohjelman kehittely käynnistyi 1990-luvun loppupuolella pitkään kestäneiden palomiesten työkyvyn arviointiin liittyvien tutkimusten perusteella.  Keski-Uudenmaan pelastuslaitos on ollut mukana kehitystyössä alkumetreiltä lähtien. FireFit- ohjelma on yksinkertaisesti selitettynä tietokonepohjainen testiohjelma, joka käsittää kestävyys- ja lihaskunnon testausohjelmiston sekä palautteenantojärjestelmän.

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/134828/FireFit%20-%20pelastajien%20hyv%C3%A4%20fyysinen%20toimintakyvyn%20arviointik%C3%A4yt%C3%A4nt%C3%B6.pdf?sequence=1

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129628/FireFit-j%C3%A4rjestelm%C3%A4n%20k%C3%A4ytett%C3%A4vyys%20ja%20FireFit-indeksi.pdf?sequence=1

 

Kuva 1. Perinteinen submaksimaalinen polkupyöräergometritesti joka on pohja nykyiselle FireFit-testausohjelmalle.

FireFit- testausohjelma on poikkeava perinteisestä polkupyöräergometritestistä. Yllä olevassa kuvassa 1 on nk. perinteinen polkupyöräergometritesti jota käytetään kuntokartoitusten yhteydessä. Perinteisessä submaksimaalisessa polkupyöräergometritestissä vastus, eli wattimäärä, nousee henkilön koosta riippuen aina samalla vastusmäärällä 50w, 75w, 100w jne. Lisäksi tässä perinteisessä mallissa vastus kasvaa aina kahden minuutin välein ja kesto on 12 min. Tätä perinteistä järjestelmää käytetään yleisesti aerobisen kunnon kartoittamiseen yleisillä testiasemilla.

Firefit- testausohjelma on suunniteltu henkilökohtaiseksi ja yksilölliseksi testiohjelmaksi jokaiselle testattavalle. Testipohjaan syötetään seuraavat tärkeät tekijät:

  1. ikä
  2. pituus
  3. BMI
  4. vyötärön ympärysmitta
  5. kehon rasvaprosentti (+ millä laitteella rasvaprosentti on mitattu; Inbody. Tanita, muu monitaajuinen bioimpedanssilaite tai ihopoimumittaus)

Testiohjelma pystyy itse arvioimaan syötettyjen tietojen perusteella testattavan henkilön rasvattoman massan osuuden, lihasmassan suuruuden, arvio luuston painon ja laskee tietojen perusteella testihenkilölle kehon koostumuksen mukaiset henkilökohtaiset wattimäärät / porras. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että täysin samanlaista testipohjaa ei ole kenelläkään. Testistä tulee täysin henkilökohtainen ja verrannollinen ainoastaan omien suoritettujen testien kanssa.

Kuva 2. FireFit-testausohjelmalla suoritettu testi 2015

Wattimäärä portaissa vaihtuu  neljän minuutin välein joka helpottaa analyysin seurantaa. Tärkeää tulkinnan ja seurannan kannalta on, että käyrässä olisi havaittavissa nk. steady state-vaiheet varsinkin kuormituksen kasvaessa. Neljä minuuttia kestävän portaan aikana steady state –vaiheet tulevat selvemmin esiin.

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/9271/g0000306.pdf?sequence=1

Olen käyttänyt kyseistä FireFit- testausjärjestelmää vuodesta 2010. Vuosien varrella se on muuttunut ja päivityksiä ohjelmaan tulee kerran tai kaksi vuodessa. Liikunnan ohjauksen ja valmennuksen kannalta järjestelmä soveltuu erittäin hyvin kenttäolosuhteisiin. Ohjelman palautejärjestelmän perusteella pystyn välittömästi aloittamaan toimenpiteet niiden palomiesten kanssa joita uhkaa savusukelluskielto huonon testituloksen perusteella. Palautejärjestelmä antaa tarkan kuvan siitä minkä on henkilön suorituskyky työssä ja työtehtävien aikana. Palautteen ja testin perusteella on suhteellisen helppoa tehdä testattavalle liikunta- ja/tai ruokavaliosuunnitelma.

Taulukko 1. FireFit- järjestelmän MET-palaute. Hyvä tulos.

 

 

 

Yllä olevasta taulukosta 1 on nähtävissä, että testihenkilö suoriutuu kaikista palomiehille annetuista työtehtävistä. Kuormittuminen raskaimmassa tehtävässä, eli työskentely paineilmalaitteella taakkoja kantaen, tarkoittaa testihenkilön kohdalla vain 60% kuormitusta maksimista. Alla oleva taulukko 2 havainnollistaa huonokuntoisen palomiehen MET-arvot. Taulukko kertoo karua totuutta siitä, että testihenkilö ei suoriudu palomiehen vaativista työtehtävistä. Testihenkilöä uhkaa savusukelluskielto sekä muihin työtehtäviin siirtyminen. Pahimmassa tapauksessa henkilöä uhkaa vakava sydämen- ja hengityselinten ylikuormittuminen, eli infarkti,  jos hän joutuu työskentelemään paineilmalaitteen kanssa tilanteissa jotka ylittävät hänen kestävyyssuorituskyvyn 9,6 MET = 100%.

Taulukko 2. FireFit- järjestelmän MET-palaute. Huono tulos.

 

Huonoja puolia ohjelmassa on se, että muutoksista huolimatta ohjelma on edelleen hyvin kankea käyttää. Varsinkin ohjelman raportointijärjestelmä on vanhanaikainen esim. jos henkilölle on tehty useita testejä saman vuoden aikana ei järjestelmä kykene erottelemaan parasta tulosta huonoimmasta vaan laskee kaikkien tehtyjen tulosten keskiarvon. Lisäksi raportin seitsemän sivua / henkilö on turhan pitkä. Raportti sisältää paljon “nice to know” asioita ja vähän itse asiaa. Kaikki tärkeä mahtuisi kolmelle sivulle.

Selvä hyöty FireFit- järjestelmästä on sen toistettavuus ja luotettavuus. Työterveyslaitoksen lääkärin Harri Lindholmin mukaan submaksimaalisen ja maksimaalisen tuloksen ero on ainoastaan +/- 5%. Lindholm painottaa sitä, että testihetki on aina erilainen ja siihen vaikuttaa moni eri tekijä. Kenttäolosuhteissa suoritettu submaksimaalinen polkupyöräergometritesti on huomattavasti halvempi kuin esim. jollain urheiluopiston testiasemalla. Paikasta riippuen testi maksaa 150-300 €/henkilö. Halvimman testiaseman taksan mukaan Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen vuotuiset testit maksaisivat yli 40 000 €. Tällä hetkellä kustannukset jäävät reilusti alle, sillä lisenssi maksaa 750 €/vuodessa ja testejä voidaan tehdä niin usein kuin halutaan.  Lisäksi tulosten seuranta on helppoa järjestelmän ollessa konkreettisesti pelastuslaitoksen käytössä.

Turvallisuuteen on myös viimeisten kahden vuoden aikana kiinnitetty huomiota. Kentällä tehtävät testi on aina riski. Ohjelmaan on mahdollista liittää verenpainemittari ja saturaatiomittari. Lisälaitteet tuovat sekä varmuutta että turvallisuutta niin testaajalle, että testattavalle.

 

Nenän atomisaattori / Mad nasal -atomization device

Tehtävä 1. (osa 2)

Haastateltavana: Ensihoitaja Kimmo Rantala.

Työtehtävä: Ensihoitajan työtehtävät. Kokemusta alalta 15 vuotta. Työuransa Kimmo on aloittanut Lappeenrannasta vuonna 2003. Hän on tehnyt töitä myös Kouvolassa, josta siirtyi Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselle ensihoitajan työtehtäviin vuonna 2013.

Nenän atomisaattori eli ”Mad nasal” tuli Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ensihoitajien käyttöön noin puoli vuotta sitten.  Kyseessä on yksinkertainen laite joka helpottaa ensihoitajien työtä yllättävällä tavalla.

Kuva 1. Mad Nasal eli nenän atomisaattori suojapakkauksessa (Siv Aro kuva-arkisto)

Kuva 2. Mad Nasal suojapakkauksessa (Siv Aro kuva-arkisto)

Kuvissa 1 ja 2 on nähtävissä Mad Nasal eli nenän atomisaattori suojapakkauksessaan. Kyseinen pakkaus on pieni ja kätevä eikä paina juuri mitään. Alla olevissa kuvassa 3 on atomisaattori poistettu suojapakkauksesta ja kuvassa 4 se on liitetty lääkeruiskuun.

Kuva 3. Mad Nasal ilman suojapakkausta  (Siv Aro kuva-arkisto)

Kuva 4. Mad Nasal liitetty lääkeruiskuun (Siv Aro kuva-arkisto)

Kyseinen pieni laite, tai lisäkappale, asetetaan lääkeruiskun päähän. Tämän jälkeen lisäkappale ruiskuineen asetetaan tukevasti potilaan sieraimeen niin, että lisäkappaleen kärki on sieraimessa ja valkoinen silikoniosa on tiiviisti nenänsierainta vasten. Lääkeruiskusta painetaan ja annostellaan lääkeaine nopealla painalluksella molempiin sieraimiin. Lisäkappaleen tarkoitus on hajottaa lääkeaine tuhansiksi pieniksi pisaroiksi tai ns. ”atomeiksi”. Lääkeaine leviää laajalle alueelle lähes pilven mallisessa kaavassa kaikkialle nenän limakalvoille.  Lääkeaine imeytyy nenän limakalvoilta nopeasti suoraan potilaan verenkiertoon ja siitä keskushermostoon. Imeytymisnopeutta nenän limakalvoilta voidaan verrata suonen sisäisesti annettavan lääkkeen imeytymisnopeuteen. Imeytymisaika on saman pituinen. Jos verrataan esim. suuhun annosteltavaa lääkeainetta, kestää sen imeytyminen 10-15 min.

Kyseinen lisäkappale on ensimmäistä kertaa esitelty vuonna 1999 Salt Lake Cityssä lääkäri Tim Wolfe:n toimesta. Keksinnön tarkoitus on lievittää potilaan kipuja mahdollisimman nopeasti sekä välttää neulojen käyttö. Nykyään Mad Nasal lisäkappaletta käytetään monissa eri sairastapauksissa. Esim. huumausaineiden tai opiaattien vasta-aine, Naloxon, imeytyy potilaan verenkiertoon nenä kautta nopeasti ja estää opiaatin vaikutuksen keskushermostoon ja näin ollen palauttaa nopeasti normaalin hengitysrefleksin.

Kimmo Rantala kertoo haastattelun aikana seuraavaa:

” …viime viikolla meillä oli lapsipotilas. Hänellä oli reisiluun murtuma. Onneksi kyseessä ei ollut avomurtuma, mutta reiden asennosta oli selvästi nähtävissä, että luu oli poikki ja reisi virheasennossa. Lisäksi siinä oli jo runsaasti turvotusta, joten vamma vuosi ns. sisäänpäin. Poika oli sen verran pieni, peloissaan, hädissään ja kivulias ettei siinä ensimmäisen edes ajatellut mitään suoniyhteyden avaamista. Tärkeintä oli ensimmäiseksi saada poika kivuttomaksi, jotta voisimme siirtää hänet ambulanssilla sairaalaan. Annoin hänelle kipulääkettä molempiin sieraimiin tällä Mad Nasal:illa ja ei mennyt kuin minuutti kun poika yritti hymyillä. Kipu hellitti. Vasta ambulanssissa avasin suoniyhteyden ja jatkoin lääkkeen annostelua ja aloitin suolaliuoksen annon kuljetuksen aikana. Poika oli hyvällä mielellä, sillä ei tuntenut kipua eikä pelännyt, vaikka tilanne oli hänelle täysin vieras ja uusi. Ja pojan äiti oli helpottunut. Koko keikasta jäi tosi hyvä fiilis”

 

Haastattelun perusteella kävi ilmi, että kyseinen lisälaite on osoittautunut olevansa korvaamaton apuväline ensihoitajille. Neulaton lääkkeen antaminen helpottaa sekä potilaan, että omaisten kokemaa onnettomuudesta johtuvaa stressiä ja auttaa ensihoitajia suoriutumaan työstään vieläkin ammattitaitoisemmin.

Lähteet:

http://www.nofamed.de/injektion-und-infusion/mad-300-nasenzerstaeuber.htm

http://www.teleflex.com/en/usa/productAreas/ems/documents/EMS_LMA_MADNasal_DS_2013-2162.pdf

http://www.emsworld.com/article/10741162/mucosal-atomization-device

http://intranasal.net/OpiateOverdose/

Ensiapulennokki.

Tehtävä 1. (osa 1)

Ensiapulennokki / Ambulance Drone

Ensimmäiset minuutit onnettomuuden jälkeen ovat kriittisiä. Välittömän ja oikean avun saaminen onnettomuuspaikalle pelastaa ihmishenkiä ja minimoi vammoja. Oikea hoito onnettomuuspaikalla estää mahdollisten lisävammojen syntymisen. Oikean hoidon paikalle saaminen voi estää kuolemantapauksia ja nostaa selviytymisprosenttia dramaattisesti. Tämä koskee erityisesti potilaita jotka saavat sydäninfarktin tai kärsivät peruselintoiminnan häiriöistä. Lisäksi hukkumis- ja liikenneonnettomuuksien uhrit hyötyvät nopeasta avun paikalle saapumisesta. Ensiapulennokin avulla saadaan ihmishenkiä pelastavaa teknologiaa onnettomuuspaikalle mahdollisimman nopeasti. Lennokki pystyy kuljettamaan paikan päälle täysautomaattisen defibrillaattorin, erilaisia elvytykseen tarvittavia lääkkeitä ja elvytyksen tarvittavia muita apuvälineitä. Edellytyksenä on, että hoitovälineet ovat tarpeeksi kevyitä ja pieniä jotta lennokki voi kuljettaa ne paikalle.

Ensiapulennokin on suunnitellut hollantilainen Alex Momont. Hän opiskeli Delftin teknisessä yliopistossa jossa hän alun perin leikki ajatuksella ”nopeasta avun saamisesta onnettomuuspaikalle”. Hän totesi, että suurin este nopealle avun saapumiselle on liikenneyhteydet ja tästä syystä hän kohdisti mielenkiintonsa kauko-ohjattaviin lennokkeihin.  Hän kehitteli lennokeita ja rakensi ensiapulennokkiin uuden tyyppisen rungon, jota voidaan verrata lentävään työkalulaatikkoon. Rungon sisällä kulkee mukana välttämättömät hätäensiapuun tarvittavat välineet. Momont halusi keksinnöllään parantaa onnettomuuksien uhrien selviytymismahdollisuuksia ja saada tarvittava apu mahdollisimman nopeasti paikan päälle. Ensiapulennokin helppo ohjausmekanismi ja sen ketteryys edesauttavat ja laajentavat sen käyttömahdollisuuksia. Sitä voidaan käyttää jopa sisätiloissa kuten suurissa kauppakeskuksissa tai vastaavissa paikoissa.

Yhteistyössä ensihoitohenkilöstön ja hätäkeskuspäivystäjän kanssa saadaan onnettomuuksien uhrien eloonjäämisprosenttia nostettua. Lennokkiin on rakennettu kaksisuuntaiseen kommunikointiin ja videotukeen perustuvan tiedonsiirto. Se lentää kohteeseen GPS signaalin avulla. Suora live-kuva paikan päältä sekä puhekontakti hätäkeskuspäivystäjän ja hätäpuhelun tekijän välille kasvattavat potilaan selviytymismahdollisuuksia. Lyhyesti sanottuna uusi ensiapulennokki soveltuu erilaisiin ja kaikentyyppisiin toimintaympäristöihin ja auttaa pelastamaan ihmishenkiä.

Internet läheistä ei ole löydettävissä tutkimuksia ensiapulennokista ja sen tuomista mahdollisista hyödyistä tai haitoista. Kyseinen lennokki on vielä suhteellisen tuore idea vaikkakin eri tyyppisiä lennokkeja on käytetty jo pitkään. Tunnemme kyseiset lennokit paremmin sotilastoimiin ja -tehtäviin liittyvissä asioissa. Kaikki ovat kuulleet miehittämättömistä lentokoneista, joita käytetään esim. vihollisen paikantamiseen tai maaston muotojen selvittämiseen.

Tämä kyseinen ensiapulennokki ei ole vielä käytössä Suomessa. Ajatuksia herättää esim. se, että pystyykö lennokki mukautumaan meidän olosuhteisiin? Miten voimakkaat tuulenpuuskat tai kova rankkasade vaikuttavat lennokin toimintaan? Lisäksi heräsi kysymys siitä, että jos ensiapulennokki paikallista itsensä GPS- signaalien avulla, mitä tapahtuu, jos verkossa on häiriöitä tai verkko kaatuu kokonaan? Kykeneekö Suomen oloissa laite käyttämään myös nk. viranomaisverkkoa ja navigoimaan sen avulla? Entä onnettomuuspaikalla oleva hätäpuhelun soittaja ja hänen kyky toimia paikan päällä? Monesti heikoin lenkki avunsaannin ketjussa on hätäpuhelun soittaja joka ei suostu auttamaan, tai on liian kiireinen jäädäkseen paikan päälle odottamaan. Lennokki tarvitsee kuitenkin onnettomuuspaikalla henkilön, joka pystyy toimimaan hätäkeskuksen antamien ohjeiden perusteella.

Lennokki itsessään ei ole kovin kallis, noin 20 000 euroa. Hinta voi kuulosta isolta. Jos lennokeita tarvitaan useampi, kaatunee lennokkien hankinta äkkiseltään hintaan. Moni ei kuitenkaan tiedä sitä tosiasiaa, että Suomessa kuolee äkilliseen sydänpysähdykseen vuosittain n. 3500 henkilö. Jos edes yksi näistä sydänpysähdyspotilaista saataisiin pelastettua lennokin avulla olisi laite maksanut itsensä jo takaisin. 

Lähteet:

https://www.duodecim.fi/2016/02/09/paivitetty-elvytyksen-kaypa-hoito-suositus-satunnainen-ohikulkijakin-voi-pelastaa-hengen-defibrillaattorilla/

http://newatlas.com/ambulance-drone-response-time-cardiac-arrests/34504/

http://www.news.com.au/lifestyle/health/health-problems/flying-defibrillator-ambulance-drone-prototypes-unveiled/news-story/4f82bf2cb4a78cc639cf72842fc05029

http://mydronelab.com/blog/types-of-military-drones.html

http://www.straitstimes.com/world/europe/ambulance-drone-prototype-is-unveiled-that-could-help-save-heart-attack-victims

http://www.theblaze.com/news/2014/11/25/could-drones-replace-ambulances-as-a-faster-means-to-treat-heart-attack-patients/