Category Archives: Ryhmä 2
Miten virtuaalitodellisuutta annostellaan masennuksen ja palovammakivun hoidossa?
Lähde pois todellisuudesta ja mene keinotodellisuuteen, tulet takaisin iloisempana ja kivuttomampana. Onko näin? Masennusta voidaan hoitaa virtuaaliterapiassa, jossa potilaat käyttävät eräänlaisia virtuaalitodellisuuslaseja, jotka heijastavat aluksi reaalikokoisen kuvan aikuisesta ja sitten lapsesta. Uudessa tutkimuksessa teknologiaa testattiin ensimmäistä kertaa potilailla, jotka kärsivät mielenterveysongelmista. Projekti on osa University College Londonin jatkuvaa tutkimusta. Yliopiston tutkijat ovat jo pitkään arvelleet, että virtuaaliterapiasta olisi hyötyä mielenterveysongelmien hoidossa. British Journal of Psychiatry Openissa julkaistu tutkimus luo pohjan tulevaisuuden laajamittaisille kliinisille tutkimuksille. (http://www.bbc.com/news/uk-35558447) Useissa tutkimuksissa on erilaisilla peleillä todettu olevan positiivisia tuloksia ja vaikutuksia masentuneen hoidossa. Jokaisessa tutkimustuloksessa kuitenkin painotetaan aina tarvittavan pelien lisäksi aitoa ihmiskontaktia. (Pinto, M., Hickman Jr., R., Clochesy, J. & Buchner, M. 2012. & Li, W., Chung, J. & Ho E. 2011. & Merry, S., Stasiak, K., Shepherd, M., Frampton, C., Fleming, T. & Lucassen, M. 2012. ) Aletaanko keinotodellisuutta käyttää väärin, paetaanko totuutta keksittyyn maailmaan?
Virtuaalitodellisuutta käytetään hyvin tuloksin nyt myös kivun hoidossa. Plastiikkakirurgian osastonylilääkäri Jyrki Vuola HYKS:n Palovammakeskuksesta kertoo Ajantasa radio-ohjelmassa, että kipua voidaan hoitaa antamalla potilaalle virtuaalitodellisuuslasit, joiden avulla hän pääsee keinotodellisuuteen hoidon tai leikkauksen ajaksi. Lasit päähän ja haavanhoidon ajan kuvittelet heitteleväsi lumipalloja Snowball-sovelluksella, jonka on todettu lievittävän kipua esimerkiksi palovamman hoidon aikana. Kipuaistimus lievittyy saaden keskitys ja ajatus muualle. Kipureseptoreita voidaan siis huijata. (http://areena.yle.fi/1-4176253?autoplay=true) Mihin kaikkeen virtuaaliannoksia keksitäänkään käyttää?! Kyllä minä mieluiten ottaisin hoidoksi keinotodellisuuden kuin kasan kipulääkepillereitä. Entä sinä?
Parkouria New Yorkin kattojen yllä
iWall on interaktiivinen peliseinä, jossa voit virtuaalisesti harrastaa esim. parkouria ja space shooteria sekä nauttia samalla hauskasta liikkumisesta! Mikä sen upeampaa kuin päästä liikkumaan ympäri maailman Vuokatin maastosta japanilaiseen kylään uudella upealla pelillä. Vai tuntuuko se siltä?!
https://www.youtube.com/watch?v=LhMvfuQhE_w
Haastattelimme sähköpostitse CSE Entertainmentin myyntipäällikköä Timo Turusta. CSE Entertainment Oy:n tarina alkaa vuodesta 2010, jolloin Veli-Matti Nurkkala pääsi mukaan Oulun yliopiston hankkeeseen. Vuonna 2012 perustettiin yritys liittyen hankkeessa kehiteltyihin ajosimulaattoreihin. Nurkkalan kokemuksista simulaattorin kanssa kehittyi ajatus Athene Exergamingistä, jossa liikunnasta pääsee nauttimaan erilaisissa virtuaaliympäristöissä. Ympäristöt vaihtelevat todellisista mielikuvituksellisiin. Athene Exergaming yhdistää virtuaaliympäristön sekä liikunnallisen pelaamisen osaksi perinteistä harjoittelua. Pelivaihtoehtoina ovat Parkour, Space shooter, Shadow master sekä Hyperslam. Ympäristöissä liikkuminen tapahtuu erilaisten kuntoilulaitteiden sekä kehon liikkeiden avulla. Niin kutsutun ACD-kortin ja erilaisten liitäntävaihtoehtojen avulla ympäristöön pystyy kytkemään minkä tahansa kuntoilulaitteen ja yhdestä kolmeen näyttöä luo kuntoilijalle todentuntuisen virtuaaliympäristön. Athenen kehitystyö käynnistyi Kajaanin Ammattikorkeakoululla vuoden 2013 alussa ja siihen osallistui lukuisia yrityksiä eri aloilta. Syksyllä 2015 Athene kehitystyö siirtyi ammattikorkeakoululta Nurkkalan yritykselle ja siitä lähtien Athenesta on rakennettu valmista myytävää tuotetta.
https://www.youtube.com/watch?v=tizeO9q8rS4
https://cse.fitness/our-mission.php
Turusen mielestä iWall on todella positiivisesti koukuttava kokonaisuus ja se on erinomainen osoitus siitä, mitä hyvinvointiteknologia voi parhaimmillaan olla. Turunen kertoo, että idea iWall:in lähti toiveesta suurelta kuntosalilaitevalmistajalta, joka halusi että CSE alkaa kehittämään monipuolista exergaming- tuotetta markkinoille. Teknisen taustaselvityksen kautta tekniikka löytyi. Pelisisältö rakennettiin sitten sen ympärille, osittain hyödyntämällä olemassa olevaa materiaalia. Suurin osa kuitenkin valmistui pelkästään iWallia varten. Peli tunnistaa pelaajan raajat Kinect liiketunnistimen avulla ja lukee käyttäjän kaikki liikkeet. Tämä nykyaikainen liiketunnistustekniikka mahdollistaa monipuolisen pelaamisen erikokoisilla käyttäjillä. Peliä myydään tällä hetkellä B2B- markkinoiden tapaan, kuten kuntokeskuksille, aktiviteettipuistoihin, risteilylaivoille, hotelleihin, kouluille yms. Tänä syksynä peliä pääsee pelaamaan kolmessa SuperParkissa (Oulu, Vantaa, Jyväskylä), TallinkSiljan laivoilla, useassa hotellissa ja kylpylässä, Tampereen Leinolan koulun ala- asteella, muutamassa kuntokeskuksessa, Kajaanin AMK:n älysalilla ja CSE Entertainmentin Showroomissa kertoo myyntipäällikkö Timo Turunen.
http://cse.fitness/iwall.php
Turunen oli oikeassa, jo pelkkä esitieto pelistä koukuttaa. Ensi kesän kesälomareitti taitaa kulkea Oulun ja Jyväskylän kautta TallinkSiljan laivalle. Nykyaika on upeaa sanoo kiireinen ja vähätuloinen kotiäiti, joka juoksee Parkouria New Yorkissa ihan vaan kotosuomesta.
Sovellus vai aktiivisuusranneke unen laadun tarkkailijana?
Unen merkitys ja unen laadun tarkkailu tuntuvat lisääntyneen erilaisten unisovellusten ja aktiivisuusrannekkeiden myötä. Unen merkitys päivittäiseen toimintakykyyn, urheilusuoritukseen ja henkiseen hyvinvointiin on kiistämätön.
Aikaisemmin aktiivisuusranneketta käyttäneenä, ole pohtinut sitä, kuinka todenmukaista tietoa aktiivisuusranneke antaa käyttäjän unesta ja unenlaadusta. Itse olen kokenut aktiivisuusrannekkeen antaman unenlaadun ja oman kokemukseni kuluneesta yöstä vastaavan toisiaan yllättävän hyvin.
Nyt olen tutustunut myös erilaisiin unen laatua mittaaviin sovelluksiin ja päätin verrata aktiivisuusrannekkeen ja unisovelluksen antamaa arviota unestani yhden yön verran.
Aktiivisuusrannekkeena käytössä oli polar loop, joka mittaa päivittäistä aktiivisuutta, askeleita, kalorinkulutusta, unta sekä antaa neuvoja, millä tavoin päivittäisen aktiivisuusmäärän saa täytettyä. Loopin käyttö on jäänyt vähälle, koska hoitotyössä ranneketta ei ole mahdollisuus käyttää. Mittari ei myöskään toimi ilman sykevyötä esimerkiksi pyöräillessä tai lastenvaunuja työntäessä.
Vertailuksi valikoitui Runtasticin Sleep better-sovellus, jonka luvataan muun muassa parantavan nukkumaanmenorutiineja, monitoroivan unen laatua, auttaman heräämään virkeämpänä älykkään herätyskellon avulla, sekä antavan neuvoja paremman unen saavuttamiseksi. Sovelluksesta sen verran palautetta, että ohjeissa kehotettiin laittamaan puhelin laturiin ja asettamaan puhelin laturissa yöksi tyynyn alle. Jossain vaiheessa yötä heräsin ja huomasin puhelimen olevan tulikuuma tyynyn alla, joten siirsin sen tyynyn viereen. Ajatus laturissa olevasta puhelimesta sängyssä on pidemmän päälle mielestäni melko vastenmielinen, joten tästäkin syystä vertailu jäi yhteen yöhön.
Vertailen siis ainoastaan sitä, miten sovellukset tulkitsivat uneni ja oliko tuloksissa eroja.
Sleep better antoi vasemmalla unen tehokkuudeksi 95 %, sleep better luki myös syvää ja kevyttä unta. Kevyen unen määrä oli melko runsasta Sleep betterin mukaan ja hereilläoloaikaa oli pitkin yötä, vaikka olin yön jälkeen todella levännyt ja virkeä.
Polar taas kertoo levollisen ja levottoman unen määrän, levollista unta polarin mukaan oli 83% ajasta. Jos tätä vertaa Sleep betterin antamaan unen tehokkuuteen, vaihtelu on kohtaisen suuri. Polarin flow-sovellus antaa kaksi erilaista näkymää yöstä, tuntinäkymän ja yhteenvedon yöstä.
Kun vertaa sovellusten piirtämiä käyriä yöstä, oma tuntuma on, että polarin piirtämä yön kulku vastaa enemmän todellisuutta, sillä en muista heräänneeni kuin kaksi kertaa yön aikana. Pohdinnan alle jäi, vaikuttiko Sleep betterin antamaan tulokseen myös samassa sängyssä nukkunut puoliso ja jossain vaiheessa yötä sänkyyn kömpinyt lapsi…? Itse pidän kokonaisuudessaan aktiivisuusranneketta parempana, käytännöllisempänä ja turvallisempana valintana unen laadun monitorointiin.
Henna Ylikitti, ryhmä 2
Urheilusovellusten avulla sohvaperunasta aktiiviliikkujaksi??
Erilaisia urheilua tukevia sovelluksia on saatavilla älylaitteisiin laaja valikoima. Voit valita erilaiseen urheiluun erilaisia sovelluksia, tai valita sovelluksen sisällä erilaisia urheilulajeja. Kun sovellukseen vielä liittää sykemittarin ja aktiivisuusrannekkeen, sekä suoritus, että arkitoimet ovat analysoitavissa ja tutkittavissa jälkikäteen. Saavatko erilaiset sovellukset ja rannekkeet ihmisen aktiivisemmaksi, vai tuoko se vain lisämaustetta liikkumiseen niille, jotka ovat jo kiinnostuneita urheilusta?
Bauerin ja Kriglstein ovat artikkelissaan vertailleet erilaisia juoksusovelluksia. Motivaatio urheiluun voi Bauerin ja Kriglsteinin mukaan olla joko sisäsyntyistä tai ulkoista. Erilaisten juoksusovellusten käyttämät motivaatiostrategiat Bauer ja Kriglstein ovat jakaneet kolmeen osa-alueeseen: musiikki ja puhuttu palaute, suorituksen visualisointi sekä kilpailu ja vertailu toisiin. Artikkelin perusteella voisi olettaa, että urheilusovellukset voisivat aktivoida Mattimeikäläisiäkin liikkumaan, kunhan jokainen löytää itselleen sellaisen sovelluksen, joka käyttää omaa motivaatiota tukevaa strategiaa.
Vastikään Iltalehti uutisoi suomalaisesta biohakkerista, joka oli pudottanut kymmenen kiloa pelkästään omaa elimistöään mittaamalla. Hänellä on jatkuvasti käytössään muun muassa älysormus, joka toimii aktiivisuusrannekkeen tavoin, ryhtianturi sekä biometrinen paita. Biohakkeri Teemu Arina kertoo jatkuvan mittaamisen kannustavan liikkumaan ja hoitamaan itseään paremmin. Toki voisi ajatella, että artikkelissa esitellyt mittauslaitteet voisivat myös jossain määrin muuttua ylimääräiseksi kuormitukseksi. Ruuhkavuosia elävälle perheenäidille pelkkä aktiivisuusrannekkeen käyttökin muuttuu helposti ahdistavaksi pakkopullaksi, kun aikaa ja voimia ei olisi ja mittari käskee juosta. Niin kuin taannoin ystäväni oli meillä käymässä ja hänen hieno rannekkeensa piippasi koko ajan, kysyin mikä sinulla hälyttää, sanoi hän olleensa liian kauan paikallaan… Kuittasi napin painalluksella rannekkeen hiljaiseksi. Ei sopisi minulle.
Ryhmä 2
iPana nopeuttaa hoitoa
Raskaana olevan ja synnyttäneen hoito on kehittynyt ja muuttunut digiaikaan. iPana Äitiys -palvelussa raskaana oleva äiti voi täyttää raskauden esitiedot vaivattomasti kotonaan tai äitiysneuvolassa yhdessä neuvolan työntekijän kanssa. Tiedot välittyvät sähköisesti tietoturvallisen yhteyden yli synnytyssairaalan iPana-järjestelmään. iPana esitietopalvelun kautta syntyy jo kolmannes suomen lapsista. Kaikki iPana-järjestelmää synnytyksissä käyttävien alueiden kunnat ovat ottaneet iPana-esitiedot käyttöön alueellisesti ja jopa 98% äideistä alueilla käyttää iPana esitietopalvelua, joka toimii täysin reaaliaikaisesti. iPana Äitiys –palvelun digineuvola tarjoaa monipuolisen paketin työkaluja odotuksen ja vastasyntyneen hoidon haasteisiin. Siellä voi hyödyntää ammattilaisten tuottamaa sisältöä ilmaiseksi tai ostaa lisäpalveluita. Keskustelupalstalla vastaavat terveydenhuollon ammattilaiset ja Puhelinneuvolasta saa apua vuorokauden ympäri. Puhelinneuvola auttaa ja tukee 24/7, Bailamamassa voi virtuaalitreenata lantionpohjalihaksia tai tunteita ja omaa elämäntilannetta voi purkaa mobiilipäiväkirjassa. iPana Äitiys-palvelussa näkee myös äitiysneuvolan ja -poliklinikan ja synnytyssairaalan käyntien tiedot ja tulokset, voi viestitellä oman neuvolan terveydenhoitajan kanssa, katsoa ajankohtaiset asiat ja tapahtumat, voi kirjata ammattilaisten nähtäväksi kotimittausten tulokset sekä täyttää sähköisesti neuvolan kyselylomakkeet. Perinteinen pahvinen äitiyskortti korvataan sähköiseen muotoon luotavalla kortilla, jonka kaikki tahot näkevät reaaliajassa. Äitiyskorttipalvelun tavoitteena on tukea raskaana olevan äidin odotusaikaa ja laajentaa äidin, neuvolan ja synnytyssairaalan välisiä sähköisen asioinnin mahdollisuuksia. Äidillä on palvelussa aktiivinen rooli tiedon omistajana, käyttäjänä ja tuottajana. Sähköinen äitiyskortti toimii Taltioni-palveluna. Taltioni on Sitran vuoden 2013 alussa käynnistämä, terveystietoja sisältävä tietokanta ja palvelualusta, jonne terveydenhuollon toimijat, hyvinvointipalvelujen tuottajat ja kansalainen itse voivat tallentaa terveystietoja. Kansalainen omistaa itse omat Taltionissa olevat terveystietonsa. (https://www.ipana.fi/ipana-aitiys/)
Lapin keskussairaalan naistenklinikalla on otettu käyttöön iPana-toiminnanohjausjärjestelmä vuonna 2016, jonka myötä synnyttäneiden äitien ja syntyneiden lasten potilaskertomusmerkinnät siirtyvät sähköiseen muotoon. iPana-järjestelmän käyttöönotto mahdollistaa myös synnyttäjien esitietojen keräämisen ja siirtämisen sairaanhoitopiirin tietojärjestelmään sähköisessä muodossa, mikä osaltaan parantaa tiedonkulkua ja potilasturvallisuutta. Sähköinen esitietopalvelu on otettu käyttöön 5.4.2016 ja se korvaa siis aikaisemmin käytössä olleen paperisen esitietolomakkeen. Samassa yhteydessä on päivitetty myös Milou-KTG-arkisto joka integroituu nyt kiinteäksi osaksi iPana-järjestelmää ja Partogrammia. (http://www.mediware.fi/fi/news/read.tmpl?id=73)
Olen ollut raskaana kolme kertaa ja jokaisella kerralla olen saanut neuvolasta pahvisen äitiyskortin. Tutkimustulokset on kerrottu puhelimitse ja lääkärin käynneistä on vain se suullinen tieto minkä omin korvin vastaanotolla kuulee. Nyt tänä päivänä uusien järjestelmien ja iPanoiden myötä saan enemmän ja helpommin tietoa. Tiedän itsestäni enemmän, enkä ole itseltäni salassa. Vauva syntyi 14.6.2017 ja synnyttämään mennessä hoitajat tiesivät jo heti toiveeni synnytyksen suhteen ja sen mitä rokotuksia toivon syntyvälle lapselleni annettavan. Hämmästyin mistä ne jo kaikki tietävät, no sieltä iPanasta tietenkin! Raskausaikana iPana oli jo kovassa käytössä ja olin innoissani, että saan virtuaaliyhteyden omaan terveydenhoitajaani milloin vain. No, sehän tietenkin oli vain haave, sillä juuri se terveydenhoitaja ei käytä iPanan viestipalvelua. Kotona mittailin loppuraskaudesta virtsan proteiineja ja merkkasin ne iPanaan. Tulosten merkkaaminen oli helppoa vaan kun toisessa päässä ei ollut kukaan niitä lukemassa vaan silti piti soittaa puhelinajalla tuloksia neuvolaan. Tuli myös epäilys, ettei ilmeisesti kuitenkaan neuvola ja Lapin keskussairaala vielä luota iPanaan, koska paperiset äitiyskortit ja epikriisit ovat silti käytössä… onhan ne toki mukava lukea myös suoraan tietokoneelta J iPana on kaikkinensa hyvinkin käyttökelpoinen ja oikein toimiva palvelu. Sieltä sai heti yhteyden asiantuntijaan, kokeiltu on puhelinneuvontaa lauantai-iltana klo.23. saaden oma mieli rauhalliseksi ja neuvoja seurata tilannetta maanantai-aamuun. Esitiedot synnytystä varten pelasi erinomaisesti ja kätilöt tiesivät nopeasti edenneessä synnytyksessä äidin toiveet. Mutta mitäs sitten jos ohjelma kaatuu, eikä sitä paperista korttia olekkaan?
Kirjoitti kolmen lapsen äiti Maarit Nevala
(tehtävä 2, oma blogikirjoitus)
Teknologia kodin ja ihmisen turvana?
Loukkaako jatkuva valvonta ja ihmisen liikkeen mittaus itsemääräämisoikeutta? Onko teknologia tuonut apua vai lisätyötä? Hyvä palvelu ja toimiva teknologia lähtee käyttäjän ja asiakkaan tarpeesta, kokemuksista ja odotuksista. Käyttäjän ja henkilökunnan osallistaminen on tärkeää, ja se että hälytysjärjestelmiä kehitetään käyttäjäystävällisemmiksi. Kehitystyötä tulee tehdä myös todellisissa käyttötilanteissa.
On otettava huomioon myös eettiset näkökohdat, sillä turvahälytinjärjestelmät ja kulunseuranta lisäävät valvontaa ja saattavat vaarantaa yksityisyyttä. Ihmisten elämän turvaksi ja helpottamiseksi on kehitteillä ja osin jo käyttöön otettukkin muun muassa automatiikkaa kodin turvallisuuteen ja ns. älykotejakin jo mainostetaan. (https://www.youtube.com/watch?v=6tCzDflmIWQ
http://www.gartner.com/newsroom/id/2839717) Aamulla kun lähdet kiireessä töihin ja unohdat kahvinkeittimen päälle, ilmoittaa automaatti kännykkääsi, että kahvinkeitin jäi päälle, mutta kotona kaikki on hyvin ja laite on jo sammutettu automaatin johdosta. Valot syttyvät automaattisesti päälle kun tulet kotiin ja sohvalla istuessa voit ohjailla vaikka saunan päälle. Kännykkäsi ilmoittaa, että 30 km:n päässä asuva mummi ei ole liikkunut kolmeen tuntiin ja ulko-ovikin on auki. Laite on jo tehnyt hälytyksen vartiontiliikkeeseen. (https://www.youtube.com/watch?v=SGjyLB6bjVU)
Sekä Sanomalehti Kaleva (http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/kodin-alylaite-on-hakkerin-haaskaa-jaakaappi-voi-paatya-osaksi-palvelunestohyokkaysta/743386/), että iltasanomat (http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001804994.html) muistuttelevat artikkeleissaan kuitenkin älykotien vaaroista, jos älykodin verkkoa ei ole suojattu asianmukaisesti. Hakkerit voivat tunkeutua kodin verkkoon ja sitä kautta erilaisiin älylaitteisiin: jääkaappeihin, itkuhälyttimiin, web-kameroihin jne. Ja vaikka kotisi ei olisikaan varsinainen älykoti, edellämainittuine kodinhallintasovelluksineen, pelkästään verkkoon kytketty älytelevisio voi huonosti suojattuna joutua hakkeroinnin kohteeksi ja hakkeri voi päästä jopa suljetun television kameran kautta tarkastelemaan kotia ja sen asukkaita.
Kukkatolpan ja älykodin tapainen teknologia ei saa koskaan korvata ihmissuhteita tai johtaa yksinäisyyteen. Ihmistä ei oikeasti voi korvata vain teknologialla. Teknologia on haavoittuvainen ja niiden toiminta vaatii vielä paljon kehitettävää toimiakseen moitteetta. Mutta hyvällä suunnalla ollaan ja oikeasti elämää helpottavia ja turvaa tuovia ratkaisuja on jo saatavilla. Herää kuitenkin kysymys onko tuleva teknologia jopa ylihuolehtivaa ja jääkö käyttäjällä tarpeeksi omia oikeuksia? (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/20730/Suhonen_Liisa_Lamk_2007.pdf?se#page=33 SIVU 15)
Hylkeellä hyvinvointia muistisairaalle?
Japanissa kehitetyn Paro-hyljerobotin kerrotaan stimuloivan muistisairaiden ikääntyneiden vuorovaikutusta, puhetta, tunteita ja muistoja.
Paro sisältää paljon sensoreita ja muistia, joten se reagoi kosketukseen ja ääneen. Muistiliiton katsauksesta ilmenee, että muistisairaiden ihmisten kognitiivisten taitojen ylläpitäminen edistää muistisairaan ihmisen elämänlaatua ja yksinäisyyden kokemukset taas puolestaan heikensivät sitä. Itsekin Paro-hyljerobottia rapsuttaneena ja hellineenä voin todeta, että hyljerobotin kanssa touhutessa tulee tunne, kuin olisi aidossa vuorovaikutuksessa elävän olennon kanssa. Kansanterveystieteen tohtori Anna Forsmanin mukaan tutkimukset osoittavat, että sosiaalisten aktiviteetit hyödyntävät muistisairaita. Psyykkisen terveyden, elämänlaadun sekä tyytyväisyyden elämään nähtiin lisääntyvän sosiaalisia piirteitä sisältävien interventioiden myötä. Onko robotti kuitenkaan eettisesti oikea tapa lisätä muistisairaan hyvinvointia? Haittaako se, jos kyseessä ei olekaan oikea eläin, mutta vaikutukset ovat samat?
Hoivatyön apuna käytetään erilaisia robotteja mm. lääkejakelurobotteja, tavarankuljetusrobotteja, niillä on selkeä yksittäinen, hoitajan työtä helpottava tehtävä, joita ne toteuttavat ohjelmoidusti. Paro-hylje on taas suunniteltu enemmän asiakkaan hyvinvoinnin tukemiseen. Paron myötä on myös herännyt keskustelua siitä, onko hylkeellä tarkoitus korvata ihmiskontakti muistisairaan elämässä. Savon sanomien artikkelissa korostetaan sitä, että Paro on vain lisä hoitajan työssä. Tutkimus osoittaa, että Paro voisi jopa lisätä henkilökunnan halua kommunikoida muistisairaan kanssa.
Robotiikan hyödyntäminen muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon valvontatyön luonnetta ja korostaa terveysteknologian roolia sekä teknologian oikeaa kohdennusta ja turvallista käyttöä, toteaa Valvira hyvinvointialan robotiikan tilannetta ja mahdollisuuksia koskevassa lausunnossaan. Ammattimaiseen osaamiseen tulee lisää vaatimuksia ja henkilöstön osaamista on arvioitava monipuolisemmin. Teknologiaan kytkeytyy erilaiset tietojärjestelmät ja niiden hallittavuus tulevat nousemaan keskiöön myös viranomaistyössä. Laitteet, tarvikkeet, ohjelmistot ja tietojärjestelmät liittyvät yhteen ja kytkeytyvät ammattimaiseen käyttöön ja potilas- ja asiakasturvallisuuteen. Onko tällä hetkellä olevat järjestelmät valmiita tähän? Riittääkö työntekijöiden aika ja mielenkiinto uuden opetteluun? Entä muutosvastarinta?
-Ryhmä 2-
Taskumallinen Medical Tricorder
Onkohan minulla flunssa, vai olenkohan vain väsynyt? Ettei vaan olisi matala hemoglobiini? Ei jaksaisi lähteä terveysasemalle, ensin jonottamaan sairaanhoitajalle mittauksiin ja sitten vielä erikseen lääkärille diagnoosia varten. Oilisipa joku kehittänyt sitä Star Trekin lääkärin Leonard McCoyn käyttämää laitetta, jolla voi välittömästi saada tiedot terveydentilasta ja diagnosoida sairauksia. Olisihan se hassua sellaiseen törmätä. Vai olisiko?
Hassua tai ei, mutta Medical futurist nettisivujen mukaan tällaista Medical Tricorderiksi kutsuttua laitetta saatetaan hyvinkin pian käyttää tulevaisuudeessa. Medical Tricorderiin uskotaan jo niin voimakkaasti, että sen kehittämiseen ollaan järjestetty erikseen kilpailu, jossa palkintona jaetaan 10 miljoonaa dollaria. Kilpailijoita haastetaan innovoimaan laite, jonka avulla käyttäjä saa itsestään luotettavaa terveystietoa ajasta ja paikasta riippumatta. Laitteen avulla saataisiin tärkeimpiä elintoimintoja mittaavia tuloksia kuten verenpaine, hengitysnopeus ja lämpötila. Lisäksi laite keräisi suuria määriä tietoja terveydentilasta langattomien antureiden, kuvantamistekniikoiden ja kannettavien, ei-invasiivisten laboratorioratkaisujen avulla. Laite kykenee diagnosoimaan 12 eri sairautta.
Langattoman tekniikan käyttöä terveydentilaa mittaavien laitteiden yhteydessä ollaan otettu jo käyttöön. Tästä esimerkkinä Quardio Arm-langaton verenpainemittari, jossa mansetti kiinnitetään käteen ja älypuhelimen sovellus tallentaa langattomasti mittaustulokset älypuhelimeen. Sama yhtiö on kehittänyt myös langattoman ekg-laitteen kuluttajan käyttöön
Harva maallikko on kuitenkaan kykenevä tulkitsemaan ekg-muutoksia itse, joten käyttömahdollisuudet rajoittuvat lähinnä sykemittarin kaltaiseen käyttöön. Jos tällaiset sovellukset saataisiin tarvittaessa liitettyä esimerkiksi Kanta-palveluun, mittareiden tuloksia voisi hyödyntää jatkossa myös diagnostiikassa ja etälääkäripalveluissa. Käytännössä suuri osa Medical tricorderin käyttöön tarvittavasta teknologiasta on jo kehitetty.
Tulevaisuus tuo tullessaan terveydenhuoltoalalle uutta teknologiaa, yllättävän nopealla aikataululla. Uusia innovaatioita on jo oven takana koputtelemassa ja kaikkea uutta lääkäreiden ja hoitajien työn avuksi on jo kehitetty. Asiantuntijatkin uskovat, että tulevaisuudessa biosensoreiden avulla voidaan kerätä reaaliaikaista tietoa potilaiden vitaalielintoiminnoista tai vaikka unen laadusta ja nähdä tulokset jatkuvasti suoraan potilastietojärjestelmistä. (https://www.sitra.fi/blogit/sensoriteknologia-tulee-terveyteen-olemmeko-valmiita/)
Amerikkalaisen fysioterapia yhdityksen PTinMotionin julkaisemassa artikkelissa Health Care Technology Today muistutetaan siitä, että edistysaskeleet teknologian kehittymisessä ovat vasta alussa ja suurimmat muutokset vielä edessäpäin. Suomalaisessa lääkärikirja Duodecimissä pohdittiin myös teknologian tuomia uhkia. Suurin uhka ja käyttöönoton este uudelle teknologialle on tietoturva, yhteiset toimivat järjestelmät ja se miten saamme “hyökkäykset” ja “kaappaukset” poissuljettua.
Innovaatioihin ja kehitykseen tulisi saada mukaan myös itse käyttäjät. Voi kuinka mehukkaita ideoita työntekijöiden kahvihuonekeskusteluissa lentääkään. Kunpa ne kaikki saataisiin kiinni ja mukaan uuteen teknologiaan sillä mikään ei ole enään mahdotonta. Onkohan ideointi myös Medical Tricorderiinki alunperin lähtenyt kahvikupin ääressä vietetyn viisitoistaminuuttisen hengähdystauon aikana?
-Ryhmä 2-