TEHTÄVÄ 1, OSA KAKSI

Haastateltava / asiantuntija: Pasi Ainassaari

Taustaa: Haastateltavani Pasi on saanut parkinson diagnoosin maaliskuussa 2003 48 vuotiaana aktiivisena miehenä. Työterveyslääkäri kiinnitti huomiota hänen kävelyynsä ja laiskaksi heittäytyneeseen vasempaan käteen. Pasi työskenteli vielä neljä vuotta diagnoosin saamisen jälkeen fyysisesti rasittavissa työtehtävissä tiilien rakentajana. Sairautta hoidettiin useilla eri lääkkeillä. Lääkkeitä oli kourallinen nautittavaksi päivää kohti. Lääkkeet eivät tehonneet toivotusti, liikkuminen heikentyi, väsyminen pienestäkin fyysisestä rasituksesta oli huomattavaa, tärinä ja pakkoliikkeet hallitsivat elämää. Lokakuussa 2015 Pasin elämä alkoi uudelleen. Hänelle asetettiin Medtronicin aivojen simulaattori DBS. ”Elämänlaatuni parani ainakin 110%”, hän sanoo.

Mitä on Parkinsonin tauti: Parkinsonin tauti on parantumaton, etenevä neurologinen sairaus, jonka oireet saadaan nykylääkityksen avulla kuitenkin yleensä varsin hyvin hallintaan. Taudin pääpiirteitä ovat: lepovapina, lihasjäykkyys, liikkeiden hitaus, hitaus aloittaa tahdonalainen liike, liikkeiden nopeuden ja laajuuden väheneminen liikkeitä toistettaessa. Parkinsonin taudissa määrätyt aivosolut lakkaavat vähitellen toimimasta oikealla tavalla. Nämä solut vastaavat dopamiiniksi kutsutun kemikaalin tuottamisesta. Dopamiini mahdollistaa liikkeitä ja kehon koordinointia ohjaavan aivosolujen välisen kommunikointiin. Parkinsonin tautia ei voida todeta millään verikokeella, vaan taudin diagnoosi perustuu aina yksinomaan lääkärin tekemään haastatteluun ja neurologiseen tutkimukseen. Diagnoosin teko ei välttämättä ole aina helppoa. Tämän vuoksi potilas tulee lähettää tautia epäiltäessä neurologin tutkittavaksi. On tärkeää, että diagnoosi tehdään huolellisesti. Onhan kyseessä jatkuvaa lääkitystä vaativa elinikäinen sairaus. (https://www.parkinson.fi/parkinsonin-tauti)

Aivojen stimulaatiohoito DBS (deep brain stimulation) on peruutettavissa oleva hoito, johon kuuluu ohuen, eristetyn johdon asettaminen kirurgisesti aivoihin. Johto yhdistetään sitten jatkojohdolla neurostimulaattoriksi kutsuttuun pieneen laitteeseen, joka implantoidaan yleensä ihon alle rintaan tai vatsan alueelle. Järjestelmä on kokonaan ihon alla ja sitä ei voi nähdä (paitsi kaukosäädin.) Kun stimulaattori käynnistetään, se tuottaa sähköimpulsseja, jotka lähetetään aivoihin pysäyttämään Parkinsonin taudin oireita aiheuttavat sähkösignaalit tai vähentämään niitä. Impulsseja säädellään kaukosäätimen avulla.

Kohtasimme Pasin kanssa ensimmäistä kertaa tässä haastettelussa. Hän käveli minua vastaan, jotta löydän perille sovittuun tapaamispaikkaan. Kiinnitän huomiota hänen liikkumiseensa, joka on yhtä sulavaa kuin kenellä tahansa muulla. Päätän kuitenkin esittäytyä miehelle ja oikeaan osuu. Jo ensi kohtaaminen kertoi minulle paljon, parkinson on kurissa, liikkuminen on hallittua.

Haastattelussa minulle näytetään kuvia Pasista ennen leikkausta, ei uskoisi samaksi mieheksi. Asento on vahvasti takakenoinen, jäykkä ja jalatkin ovat hallitsemattoman oloisesti. Pasi kertookin, että liikkuminen oli todella haastavaa. Kun hänelle tarjottiin tätä “viimeistä” hoitomuotoa, vastaus oli heti myönteinen. Pasi kertoo avoimesti kokemastaan ja pyrkii samalla levittää tietoutta parkinsonin taudista ja sen hoitomuodosta DBS.

Ennen leikkausta Pasi väsyi nopeasti. Lääkkeet eivät “purreet” kuin tunnin niiden nauttimisen jälkeen. Toivottavasti leikkaus toisi “paremman” elämän. Leikkaus kesti 7 tuntia, jonka koko ajan hän oli hereillä. Hoitajat jumppauttivat jäseniä, jotta nähdään milloin rentous lihaksiin tulee, milloin anturit ovat oikeilla paikoilla. Lisäksi koordinaatiotestejä tehtiin läpi tuon ajan. “Inhottavinta leikkauksessa oli “kruunajaiset”, eli kun päähän kiinnitetään häkkyrä, joka laitetaan kiinni sänkyyn, jotta potilas ei pääse poraa karkuun.” huumorimies heittää. Potilaan ollessa valveilla on asennettu anturit, nyt potilas nukutetaan ja laitetaan piuhat kohdille. Saan kokeilla piuhoja, jotka kulkevat oikean korvan takana ihon alla. Kuin piilotettu sähköjohto tai maalipallokentän rajaviiva. Johto muistuttaa vanhaa puhelimen kierrejohtoa, minulle kerrotaan. Pasilta oli kysytty heti leikkauspäivänä, että lähtisitkö leikkaukseen uudelleen, oli vastaus ehdoton ei. Seuraavana päivänä ehkä ja kolmantena päivänä tottakai lähtisin. On varmasti rankkaa olla hereillä leikattavana lähes työpäivä.

Pasi liikkuu aktiivisesti, hän ei nosta sähkön määrään kun kuormitus kasvaa, jotkut tekevät näin. Muutaman kerran laite on sammunut itsestään, joten mies on kehittänyt oman patentin kohoteippaamalla kaukosäätimen tärkeimpien nappien ympärystät. Kun laite on sammunut, hän on tuntenut sen melko pian vartalossaan. Hartiat alkavat kiertyä taakse ja lihasjäykkyys nousee. Hän on myös käynyt testeissä, jossa virta laitteesta on tietoisesti kytketty pois päältä. Vanhat “tärinät” ja “maneerit” ilmenevät todella pian. Kokemus testeistä on ollut ravisteleva. Kaikki testit ja liikkuminen on kuvattu sekä ennen leikkausta että leikkauksen jälkeen. Pasi on antanut luvan käyttää kaikea materiaalia opetuskäyttössä. “Kun laite käynnistetään uudelleen tai aamulla kun “sähköannosta” nostaa sen tuntee “suonissa” selvästi” Pasi kertoo.

Kuvassakin oleva kaukosäädin on ainut laitteen osa, joka on näkyvä. Riittää, että tämä laite on käden ulottuvilla. DBS hoito tuo helpotusta liikkumiseen noin viiden vuoden ajalle. Patteri laitteessa kestää noin 3-8 vuotta. Tämän jälkeen on tehtävä uusi leikkaus, jossa solisluun takana oleva osa uusitaan. Kaukosäädin aktivoituu kun sen vie neurosimulaattorin lähelle. Tällöin monitorista sen hetkinen sähkön määrä.

Parkinson vaikuttaa vahvasti myös lähipiiriin. “Mikä humalainen tuolla hoippuu heti aamusta” -katseita ehti tulla 11 vuoden aikana monesti. Kaupan kassallakin kortit eivät tahtoneet tulla lomakosta ulos, tuli ikäviä tilanteita. “Mitä jännitävämpi tilanne, sitä enemmän vapinaa ja hallitsemattomia liikkeitä” kertoo Pasi. Pasi lopettikin kaupassa käynnin kokonaan. Vertaistukiryhmät ovat olleet tärkeitä ja aktiivisena miehenä Pasilla on ollut myös vetovastuuta ryhmistä. Juttuja on riittänyt. Minua nauratti eniten kommentti, jonka joku parkinson potilas oli huutanut ilkkujalleen “Tämän humalan nimi on kuule Parkinson”. Huumorilla pääsee monesti pitkälle, niin myös tässä.

Pasin mukaan hänen elämänsä on parantunut sanoin kuvaamattoman määrän kahden vuoden takaisesta. Minun on vaikea kuvitella tätä miestä niiden oireiden alla mitä minulle kerrottiin. Laskettelu, hiihto, lenkkeily ja monet muut harrastukset ovat jälleen mahdollisia. Tällä hetkellä Pasin hoitona on vain tämä DBS laite, lääkkeistä on päästy toistaiseksi irti.

DBS pähkinänkuoressa:
Päähyödyt:
– liikeoireiden vaikuttava parannus
– päivittäisten askareiden suorittaminen, elämänlaadun kohoaminen
– lääkityksen väheneminen
– implantoitavissa oleva hoitokeino, joka on säädettävissä, peruutettavissa ja näkymätön

Kenelle sopii:
– haitaavia “off”-tiloja, joihin lääkkeet eivät pure
– haittaavia dyskineoita esiintyy
– lääkkeitä joudutaan käyttämään useasti vuorokaudessa

LÄHTEET:

https://www.parkinson.fi/parkinsonin-tauti

http://www.medtronicdbs.com/index.htm

Medtronic tietopaketti hoidosta

Lähde pois todellisuudesta ja mene keinotodellisuuteen, tulet takaisin iloisempana ja kivuttomampana. Onko näin? Masennusta voidaan hoitaa virtuaaliterapiassa, jossa potilaat käyttävät eräänlaisia virtuaalitodellisuuslaseja, jotka heijastavat aluksi reaalikokoisen kuvan aikuisesta ja sitten lapsesta. Uudessa tutkimuksessa teknologiaa testattiin ensimmäistä kertaa potilailla, jotka kärsivät mielenterveysongelmista. Projekti on osa University College Londonin jatkuvaa tutkimusta. Yliopiston tutkijat ovat jo pitkään arvelleet, että virtuaaliterapiasta olisi hyötyä mielenterveysongelmien hoidossa. British Journal of Psychiatry Openissa julkaistu tutkimus luo pohjan tulevaisuuden laajamittaisille kliinisille tutkimuksille. (http://www.bbc.com/news/uk-35558447) Useissa tutkimuksissa on erilaisilla peleillä todettu olevan positiivisia tuloksia ja vaikutuksia masentuneen hoidossa. Jokaisessa tutkimustuloksessa kuitenkin painotetaan aina tarvittavan pelien lisäksi aitoa ihmiskontaktia. (Pinto, M., Hickman Jr., R., Clochesy, J. & Buchner, M. 2012. & Li, W., Chung, J. & Ho E. 2011. & Merry, S., Stasiak, K., Shepherd, M., Frampton, C., Fleming, T. & Lucassen, M. 2012. ) Aletaanko keinotodellisuutta käyttää väärin, paetaanko totuutta keksittyyn maailmaan?

Virtuaalitodellisuutta käytetään hyvin tuloksin nyt myös kivun hoidossa. Plastiikkakirurgian osastonylilääkäri Jyrki Vuola HYKS:n Palovammakeskuksesta kertoo Ajantasa radio-ohjelmassa, että kipua voidaan hoitaa antamalla potilaalle virtuaalitodellisuuslasit, joiden avulla hän pääsee keinotodellisuuteen hoidon tai leikkauksen ajaksi. Lasit päähän ja haavanhoidon ajan kuvittelet heitteleväsi lumipalloja Snowball-sovelluksella, jonka on todettu lievittävän kipua esimerkiksi palovamman hoidon aikana. Kipuaistimus lievittyy saaden keskitys ja ajatus muualle. Kipureseptoreita voidaan siis huijata. (http://areena.yle.fi/1-4176253?autoplay=true) Mihin kaikkeen virtuaaliannoksia keksitäänkään käyttää?! Kyllä minä mieluiten ottaisin hoidoksi keinotodellisuuden kuin kasan kipulääkepillereitä. Entä sinä?

iWall on interaktiivinen peliseinä, jossa voit virtuaalisesti harrastaa esim. parkouria ja space shooteria sekä nauttia samalla hauskasta liikkumisesta! Mikä sen upeampaa kuin päästä liikkumaan ympäri maailman Vuokatin maastosta japanilaiseen kylään uudella upealla pelillä. Vai tuntuuko se siltä?!

https://www.youtube.com/watch?v=LhMvfuQhE_w 

Haastattelimme sähköpostitse CSE Entertainmentin myyntipäällikköä Timo Turusta. CSE Entertainment Oy:n tarina alkaa vuodesta 2010, jolloin Veli-Matti Nurkkala pääsi mukaan Oulun yliopiston hankkeeseen. Vuonna 2012 perustettiin yritys liittyen hankkeessa kehiteltyihin ajosimulaattoreihin. Nurkkalan kokemuksista simulaattorin kanssa kehittyi ajatus Athene Exergamingistä, jossa liikunnasta pääsee nauttimaan erilaisissa virtuaaliympäristöissä. Ympäristöt vaihtelevat todellisista mielikuvituksellisiin. Athene Exergaming yhdistää virtuaaliympäristön sekä liikunnallisen pelaamisen osaksi perinteistä harjoittelua. Pelivaihtoehtoina ovat Parkour, Space shooter, Shadow master sekä Hyperslam. Ympäristöissä liikkuminen tapahtuu erilaisten kuntoilulaitteiden sekä kehon liikkeiden avulla. Niin kutsutun ACD-kortin ja erilaisten liitäntävaihtoehtojen avulla ympäristöön pystyy kytkemään minkä tahansa kuntoilulaitteen ja yhdestä kolmeen näyttöä luo kuntoilijalle todentuntuisen virtuaaliympäristön. Athenen kehitystyö käynnistyi Kajaanin Ammattikorkeakoululla vuoden 2013 alussa ja siihen osallistui lukuisia yrityksiä eri aloilta. Syksyllä 2015 Athene kehitystyö siirtyi ammattikorkeakoululta Nurkkalan yritykselle ja siitä lähtien  Athenesta on rakennettu valmista myytävää tuotetta.

https://www.youtube.com/watch?v=tizeO9q8rS4   

https://cse.fitness/our-mission.php

Turusen mielestä iWall on todella positiivisesti koukuttava kokonaisuus ja se on erinomainen osoitus siitä, mitä hyvinvointiteknologia voi parhaimmillaan olla. Turunen kertoo, että idea iWall:in lähti toiveesta suurelta kuntosalilaitevalmistajalta, joka halusi että CSE alkaa kehittämään monipuolista exergaming- tuotetta markkinoille. Teknisen taustaselvityksen kautta tekniikka löytyi. Pelisisältö rakennettiin sitten sen ympärille, osittain hyödyntämällä olemassa olevaa materiaalia. Suurin osa kuitenkin valmistui pelkästään iWallia varten. Peli tunnistaa pelaajan raajat Kinect liiketunnistimen avulla ja lukee käyttäjän kaikki liikkeet. Tämä nykyaikainen liiketunnistustekniikka mahdollistaa  monipuolisen pelaamisen erikokoisilla käyttäjillä. Peliä myydään tällä hetkellä B2B- markkinoiden tapaan, kuten kuntokeskuksille, aktiviteettipuistoihin, risteilylaivoille, hotelleihin, kouluille yms. Tänä syksynä peliä pääsee pelaamaan kolmessa SuperParkissa (Oulu, Vantaa, Jyväskylä), TallinkSiljan laivoilla, useassa hotellissa ja kylpylässä, Tampereen Leinolan koulun ala- asteella, muutamassa kuntokeskuksessa, Kajaanin AMK:n älysalilla ja CSE Entertainmentin Showroomissa kertoo myyntipäällikkö Timo Turunen.

http://cse.fitness/iwall.php

Turunen oli oikeassa, jo pelkkä esitieto pelistä koukuttaa. Ensi kesän kesälomareitti taitaa kulkea Oulun ja Jyväskylän kautta TallinkSiljan laivalle. Nykyaika on upeaa sanoo kiireinen ja vähätuloinen kotiäiti, joka juoksee Parkouria New Yorkissa ihan vaan kotosuomesta.

Mikä on siirto- ja talutusvyö FlexiBelt?

Hoitajan arki voi olla fyysisesti hyvinkin raskasta. Siksi on hyvä, että on erilaisia apuvälineitä, jotka auttavat vaikeasti siirrettävien potilaiden siirroissa ja nostoissa. Erilaiset laitteet ovat ergonomisesti hyviä, ja estävät hoitajia saamasta selkä- tai niskaongelmia. Onneksi nykyaikana on olemassa niitä monenlaisia.

FlexiBelt siirto-ja talutusvyötä käytetään erilaisten siirtojen apuvälineenä. Vyö asetellaan potilaalle vyötärölle sopivaksi. Vyössä on kiristysnauha, jota voidaan säädellä potilaalle sopivaksi. Kun vyö on asetettu potilaalle, voidaan potilasta nostaa ja siirtää vyön avulla. Esimerkiksi potilasta voidaan siirtää pyörätuolista WC-hen vyön avulla. Vyön avulla siirrot ja nostot tulevat turvallisiksi sekä potilaalle, että hoitajalle. Vyön avulla varmistetaan mm se, ettei potilas kaadu siirron aikana. Vyöllä tuetaan potilaan siirtymistä. Hoitaja saa vyöllä tukevan otteen potilaasta. Vyö auttaa hoitajan arjessa. Vyö voi olla myös hoitajan päällä, jolloin potilas voi tarttua siihen tukevalla otteella. Vyön saa itse ostaa Internet-kaupasta tai lainata apuvälinekeskuksesta

Kirjoittanut: Marja-Leena Svanberg- Karhu

Lähdin tiistaiaamun kunniaksi seikkailulle netin ihmeelliseen maailmaan. Tarkoituksenani löytää jotain mullistavaa hyvinvointiteknologian saralta. Koska teen aktiivista työtä ikääntyvien parissa, ajattelin suunnata katseeni siihen suuntaa. Päädyin verkkosivulle Senioriverkko – hyvinvointia mobiilisti (https://www.senioriverkko.com/) Sivuilta löytyi paljon kiinnostavia asioita ja pilottihankkeita mobiilisti ikääntyville tarjoten. Eksyin kuitenkin sivun oikeasta laidasta linkkiin kannattaa kurkistaa myös: Sovelluksia iäkkälle. Sinne siis 😊

Plarailin listaa suuntaan ja toiseen ja päädyin tekemään pienen testin sovelluksella lääkkeeni. (http://www.laakkeeni.fi/) Sovelluksen avulla saat ajantasaisimmat tiedot mistä tahansa Suomessa lääkkeeksi rekisteröidystä apteekkimyynnissä olevasta lääkkeestä mobiililaitteeseesi. Sovellus on erityisesti ammattilaisten käyttöön, mutta soveltuu myös hyvin jokaisen kansalaisen käytettäväksi. Sovellus yhdistää geneettisen vaihtelun ja tutkimustiedon yksilöllisesti. Alla kuva verkkosivun kuvasta, joka antaa sovelluksesta varsin hyvän kuvan.

Innokkaasti asensin appin puhelimeeni playkaupan kautta. Ei ongelmia. No entäpä sitten… Näyttö huutaa tyhjyyttä. Teksti ruudulla kuitenkin kehottaa hakemaan lääkkeitä kaupan nimellä, vaikuttavalla aineella tai VNR-numerolla. Toinen vaihtoehto on hae viivakoodilla. No mistä aita on matalin, sieltä minäkin: hae viivakoodilla. Menin lääkekaapille. Miten tämä kamera nyt oikein toimii… ai tämä onkin heti valmiustilassa ”hoksaamaan” uuden viivakoodin, kuinka helppoa ajattelen. Mutta ei… tätä lääkettä ei ole valmistettu Suomess, syötä vnr-koodi. MIKÄ SE ON? Koitan kaikkia numerosarjoja lääkepakkauksesta, ei tärppää. No okei, hypätään tämän lääkkeen ohi. Sitten tuuri kääntyy. Saan muutaman lääkkeen ladattu sovellukseen. WAU, olipa se helppoa viivakoodein. Loppujen lopuksi sain kolme lääkettä sovelluksen sisään. Allergisen atoopikon peruslääkkeitä. Hyppään siis alavalikon toiseen kohtaan geenitaltio. Onpa kiva tietää mitä nämä lääkkeet tekevät minulle. Innoissani painan kohtaa linkitä geenitaltioon. Saan ohjeen mennä www-osoitteeseen oma.geenitaltio.fi.  Sinne siis, vähänkö siistiä. No eipä olekaan ☹

Mikä pettymys, miksen saanut aiemmin tietooni, ettei geenejäni olekaan jo tietokannassa. Olenhan käynyt lääkäreissä jo vuosikymmeniä. Ja näin ajattelee varmasti myös iäkäs-ihminen. No ei sitten. Liian vaikeaa minulle ja työlästä.

Avaan kuitenkin vielä viimeisen alavalikon kohdan taustatietoa. Voin valita joko kohdan tietoa sairauksista tai geenitesteistä. Haluan tietoa sairauksista. Minulle lävähtää lista, jos jonkinlaisia sairauksia, jotka tuskin liittyvät antaamiini lääkelistoihin -toivottavasti. On parkinsonin taudin kuva, skitsofrenia, keuhkoahtaumatauti, eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu… No ok, tämä lista ei taida olla vain minulle 😊

No semmoinen iäkkäillekin sopiva sovellus?!? Onko tästä teknologiasta nyt sitten hyötyä vai haittaa. Jos olisi käynyt geenitestin, olisi lopputulos varmaan saattanut olla toinen. Nyt olen sitä mieltä, että jos tämä oli minulle näin vaikeaa, kuinka vaikeaa se on iäkkäälle. Ottaa kuvia lääkkeistä, etsiä niiden numerosarjoja jne… Tuolta senioriverkosta olisi varmasti löytynyt paljon muutakin hyödyllisempää, mutta tänne minä nyt päädyin. Tiedänpähän, että tämmöinenkin sovellus on olemassa. Tämän hyötyjä ja haittoja en pysty avaamaan edes itselleni. Sainpahan kolme lääkettä listattua sovellukseen 🙂

Maailma on muuttunut istuvammaksi ja arjen liikkuminen on vähentynyt. Koululiikunta ei enää riitä kattamaan lapsien päivittäistä liikuntasuositusta. Liikkuvakoulu (https://liikkuvakoulu.fi/)  pyrkii vastaamaan haasteeseen ja myös uudet älysovellukset kuten tämä ActionTrack pyrkivät menemään sille tasolle, joka innostaa nykylasta liikkeelle pois ruudun äärestä.
http://www.ukkinstituutti.fi/filebank/1477-Fyysisen_aktiivisuuden_suositus_kouluikaisille.pdf

ActionTrack on täysin uudenlainen paikkatietoja hyödyntävä palvelu, joka tuo digitaalisen kokemuksen mihin tahansa fyysiseen tilaan. Aktiviteetti voi olla esimerkiksi alueopas, opastettu kävely, aarteenmetsästys, reaaliaikainen kilpailu tai interaktiivinen tarina. Aktiviteetin sisältö luodaan ennakkoon. Ulkotiloissa ActionTrack hyödyntää GPS-rasteja, sisätiloissa mm. QR-koodeja. ActionTrack sopii kaikille kohderyhmille ja lukemattomiin käyttötarkoituksiin. ActionTrackilla on luotu ratoja, rasteja, pelejä ja tapahtumia kaikenikäisille. Voidaan sanoa, että ActionTrack moderni tiimitoimintapeli, jossa sekä suunnistetaan että suoritetaan erilaisia tehtäviä. http://www.actionfactory.info/tilattavat-ulkoaktiviteetit/action-track.html

Tein lyhyen testin sovelluksella, sen maantieto-osiolla. Helppo oli ladata, mutta vähän kankea käyttää. Välillä soi fanfaarit ja välillä meni pieleen, kuten näyttö asian ilmaisi HUPSIS! Mielenkiintoinen juttu, mutta ei vaatinut tällä erää liikkumista konttorintuolilta. Maksulliset versiot antavat varmaan järisyttävämpiä kokemuksia.

Luin varsin mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa selvitettiin ActionTrack-mobiilisovelluksen opetuskäytön yhteyksiä viidesluokkalaisten fyysisen aktiivisuuden ja kouluviihtyvyyden muutoksiin. Sovelluksen avulla opetusta voidaan toteuttaa uudenlaisella tavalla, liikuntaa ja oppimistehtäviä yhdistäen. Iso osa suomalaisista nuorista ei saavuta terveyttä edistävän fyysisen aktiivisuuden suosituksen mukaisia liikuntamääriä vuorokaudessa ja tämän lisäksi koulussa viihdytään Suomessa keskimäärin heikommin kuin useissa muissa maissa. Uusi opetussuunnitelma pyrkii tukemaan toiminnallisia oppimistapoja ja luomaan motivaatiota yhdessä tekemisen ja yhteisöllisyyden vahvistamisen kautta.

Tutkimusaineisto kerättiin maalis-toukokuun aikana 2015 yhden satakuntalaisen yhtenäiskoulun viidennen luokan oppilailta. Tutkimuksessa oli mukana kaksi luokkaa, jotka jaettiin koe- (n=18) ja verrokkiluokaksi (n=16). Koeluokaksi valittiin luokka, jonka oppilailla oli aiempaa kokemusta mobiililaitteiden käytöstä oppitunneilla. Luokkien oppilaat olivat keskimäärin 12 vuotiaita. Kummassakin luokassa opettajana toimi luokanopettaja, joka oli vastannut samojen oppilaiden opetuksesta jo edellisenä vuonna. Koeluokalle toteutettiin opetusinterventio, jonka aikana ActionTrack-sovellusta käytettiin iPad-minitableteilla 2–3 oppitunnin aikana viikossa kymmenen viikon ajan. Sovellusta käytettiin teoreettisten aineiden oppitunneilla, ei esimerkiksi liikunnan tai käsityön oppitunneilla. Oppilaat eivät olleet aiemmin käyttäneet sovellusta. ActionTrack-tehtävät sijoitettiin koulun pihapiiriin ja oppilaat liikkuivat oppitunnin aikana pienryhmissä tehtävärastilta toiselle. Tehtävärastit muodostivat tehtäväradan, joka koostui keskimäärin kymmenestä tehtävärastista. Tehtäväradalla kului aikaa 15–20 minuuttia kerrallaan ja iPad-minitabletin sisältämän gps-paikantimen matkanmittauksen mukaan oppilaat liikkuivat tehtäväradoilla keskimäärin 1,1 kilometriä. Verrokkiluokan oppitunnit eivät poikenneet tavanomaisesta.

Oppilaiden fyysinen aktiivisuus mitattiin lantiolle kiinnitetyin ActiGraph GTX3 -kiihtyvyysmittarein. Liike aiheuttaa mittarin sensoriin sähköisiä signaaleja, jotka tallentuvat mittariin määriteltävissä olevin tallennusvälein. Tässä tutkimuksessa tallennusvälinä oli kymmenen sekuntia. Tallennusvälin aikana tulleiden sykäyksien määrä kuvaa liikkeen intensiteettiä. Liikkeen intensiteetti jaotellaan tyypillisesti neljään eri luokkaan eli paikallaanolo/liikkumattomuus, kevyt liikunta, keskiraskas liikunta ja raskas liikunta. Fyysinen aktiivisuus mitattiin kolme kertaa neljän päivän jaksoissa kevään aikana, maanantai aamusta torstai iltaan. Mittaukset aloitettiin ja lopetettiin samanaikaisesti molemmille luokille jokaisena mittauskertana. Ensimmäinen mittaus (Mittaus1) tehtiin ennen ActionTrack-sovelluksen käyttöä. Mittaus toistettiin (Mittaus2) ActionTrack-jakson puolivälissä ja jakson lopussa (Mittaus3). Mittareita ei käytetty suihkun tai uimisen aikana ja mittarit otettiin pois nukkumisen ajaksi. Aktiivisuusmittausten tulokset analysoitiin erikseen oppilaan lukujärjestyksen mukaisen koulussa viettämän ajan mukaisesti ja koko päivän ajalta. Liikemittauksissa ja datankäsittelyssä mukailtiin Liikkuva koulu -ohjelman toimintatapoja. Jokaiseen mittausjaksoon sisältyi yksi liikuntatunti (45 min), jolloin molempien luokkien tytöt liikkuivat samassa ryhmässä samaan aikaan ja pojat samanaikaisesti omassa ryhmässään. Tulosten analysoinnissa huomio kiinnitettiin oppilaiden vähintään keskiraskaan liikunnan ja paikallaanolon määrään, jotka laskettiin koulussa vietetyltä ajalta minuutteina tuntia kohden. Koko päivän aikaisissa fyysisen aktiivisuuden tuloksissa huomioitiin päivät, joiden aikana oppilas oli käyttänyt mittaria vähintään kahdeksan tuntia päivässä ja mittauspäiviä oli vähintään kolme.

Koulussa viihtyminen selvitettiin kahteen otteeseen internet-pohjaisella Webropol-kyselyllä, ennen ActionTrack-sovelluksen käyttöä (Kysely1) ja sovelluksen käyttöjakson päätyttyä (Kysely2). Kysely täytettiin opettajan ja kahden tutkijan läsnä ollessa yhden oppitunnin aikana. Kyselyssä oli kysymyksiä koskien liikunnan harrastamista, koettua fyysistä pätevyyttä, ruutuaikaa, sosiaalista taustaa sekä kouluviihtyvyyttä. Tässä tutkimuksessa käytettiin vain kouluviihtyvyyteen liittyviä kysymyksiä.

Kouluviihtyvyys parani ActionTrack-sovellusta hyödyntäneellä koeluokalla, kun taas verrokkiluokan kouluviihtyvyys heikkeni vastaavana ajanjaksona. Koeluokalla muutos positiiviseen suuntaan ilmeni voimakkaimmin kuuden väittämän kohdalla ”luokassani on hyvä yhteishenki”, ”viihdyn luokassani”, ”tulen mielelläni kouluun”, ”luokkatoverini kuuntelevat mielipiteitäni”, ”viihdyn koulussa” ja ”oppitunneilla käsiteltävät asiat eivät ole ikävystyttäviä”. Näissä väittämissä koeluokalla havaittu muutos positiiviseen suuntaan saattoi olla seurausta siitä, että ActionTrack-oppitunnilla oppilaat saivat toimia itsenäisesti pienryhmissä, ulkona liikkuen ja ilman opettajan fyysistä läsnäoloa. Tämä tavanomaisesta oppitunnista poikkeava toiminta mahdollisti runsaamman oppilaiden keskinäisen vuorovaikutuksen ja opetettavien asioiden käsittelyn entistä mielekkäämmällä tavalla. Runsaampi vuorovaikutus on voinut johtaa kaverisuhteiden vahvistumiseen, jonka on osoitettu vaikuttavan koulussa viihtymiseen.

Omaa käyttökokemusta minulla ei sovelluksesta ole, mutta uskoisin tämän “purevan” oppilaisiin. Vähäinenkin liikunnan lisääntyminen päivässä voi tuoda aikaan paljon hyvää. Kuten tuloksetkin todistivat tämä sovellus on toiminut vieläkin paremmin viihtyvyyden lisääjänä kuin liikuttajana. Uskon kuitenkin, että jos porukka tiiviistyy tämmöisen sovelluksen avulla, he saattavat myös innostua muusta yhdessä tekemisestä, joka voi olla myös jotain liikunnallista.

Lähteet:

Fyysisen aktiivisuuden ja kouluviihtyvyyden muutokset ActionTrack-sovelluksen opetuskäytön myötä -pilottitutkimus. Liikunta & Tiede 54 (2-3), 91-98 http://www.lts.fi/sites/default/files/page_attachment/lt2-317_tutkimusartikkelit_koivisto_lowres.pdf

https://sites.google.com/site/kartallaoppien/malleja-opetukseen/mobiili-pelioppiminen-1/paikkatietosovelluksista/mobiili-pelioppiminen

FATSECRET – Ruokailun tarkkailija

Kuinka paljon syön päivittäin? Kuinka paljon energiaa saan ruuistani päivän mittaan? Siinäpä hyviä mietteitä, mitä moni meistä varmasti miettii arjen kiireen keskellä. Itse päätin lähteä testaamaan Fatsecret – sovellusta avopuolisoni suosituksesta. Hänen mielestään ruokailutapani, säännöllisyys ja laatu eivät ole kohdilaan. Päätin kokeilla sovellusta ja katsoa, että onko näin vai voinko edelleenkin hyvällä omatunnolla syödä, miten haluan. Latasin puhelimeeni sovelluksesta ilmaisversion. Kirjautuminen sovellukseen kävi helposti facebook – tunnuksien kautta ja olin minuutissa sovelluksen sisällä.

Kalorilaskuri on välttämätön työkalu ravintosisältöjen etsimiseen ruuista, joita syöt ja sen avulla voit seurata nauttimiasi aterioita, harjoitteluasi sekä painoasi. Se on tarkoitettu ihmisille, jotka haluavat saada tietoa omasta syömisestään, joka samanaikaisesti toimii loistavana mobiilivalmentajana ravinnon suhteen sovelluksesta käsin.

Kalorilaskurin ominaisuudet:
– Pikapoiminta suosikkiruokiesi, -tuotemerkkiesi ja -ravintoloidesi kalorien sekä ravintosisältöjen hakuun.
– Viivakoodinlukija ja manuaalinen viivakoodin kirjoitus.
– Fitbitin harjoitusten seuraaminen integroidaan.
– Ruokapäiväkirja, jonka avulla suunnittelet ja seuraat mitä syöt.
– Harjoituspäiväkirja, johon tallennat kaikki polttamasi kalorit.
– Dieettikalenteri, josta näet kaikki syömäsi ja polttamasi kalorit.
– Painonseuranta.
– Raportit
– Kuvantunnistus.
– Tallenna ruokasi ja ateriasi kameralla otettujen valokuvien avulla.
– Päiväkirja, johon voit tallentaa merkintöjä edistymisestäsi.
– Facebook ja Google kirjautuminen

Käytin sovellusta n. viikon ajan ja omakohtaiset kokemukset sovelluksesta olivat positiiviset, vaikka sovelluksessa olisi mielestäni vielä kehitettävää. FatSecret on helppo käyttää, ja applikaatio on mielestäni todella toimiva. Sovelluksen alta löysin kaikki käyttämäni ainekset sen listoilta, vaikka tässä olisikin juuri tämän sovelluksen kehittämiskohde mielestäni.  Sovelluksessa kirjataan syömäsi ruoka-aines, määrä ja ajankohta, jolloin se kirjaa sen raporttiin. Raportista näet päivänmittaan syömäsi energiamäärän, jota pystyt säätelemään omalla syömiselläsi.

Vähän yllätyin kuinka tämän käyttö on ollut niin helppoa. Olen huomannut, että olen syönyt aikalailla päin metsää fiilispohjalta.  Yllättävää oli, että aika nopeasti ne päivän aikana tarvittavat kalorit kyllä täyttyvät.

Sovelluksessa mielestäni parasta oli, että tämä toimii toki ihan vain sen seurannassa, minkä verran tulee ruokaa syötyä – kätevää vaikkapa vain päivä silloin tällöin ottaa tarkkailun alle. Silmille pistävää oli, että annoskoot tuppasivat ajan myötä salakavalasti kasvamaan. Varsinkin, jos söi vähän energiapitoisempia ruokia.  Sovelluksesta oli helppo löytää ainekset, kun laittoi vain esim. kahvi ja sen jälkeen säädit määrän kupillisen mukaan tai desilitran mukaan, mutta osittain juuri tätä kohtaa mielestäni voisi myös kehittää.

Sovellus toimii helposti, jos jaksat vain täyttää päivittäin kaikki mitä syöt. Tässä mielestäni onkin sovelluksen haaste, kuinka raskasta pienikin naposteltava on kirjata. Muistan nuoruudessa kokeilleeni ruokapäiväkirjaa täyttäväni, mutta työlästä se oli.  Viikon mittaan tuli fiilis, että tässä on tilivelvollinen jollekin, kun joutuu kaiken kirjaamaan ylös. Nyt otin pullan, jahas kirjaampa ylös. Kohta näet, että enää ei tarvitse syödä mitään, kun energiamäärät päivältä on täyttynyt. Toki tämä on sovelluksen anti, että näkee milloin ruokailumäärät ovat täyttyneet. Toisaalta näen, että kirjaamistapaa voisi kehittää hieman. Nykypäivänä on tullut kosketusnäyttö puhelimet lähestulkoon kaikille. Näin ollen sovelluksessa ruoka-aineiden kirjaaminen voisi tapahtua kuvien kautta klikkaamalla, jolloin alussa olisi ruoka-aineen kuva esim. vihannekset. Sieltä etsisi syömänsä vihanneksen kuvan ja kuvan jälkeen laitettaisiin vain määrä, kuinka paljon kyseistä vihannesta söit Tällöin homma helpottuisi, eikä tarvitsisi etsiä jokaista erillista ruoka-ainesta hakukentästä. Toisaalta tässä energiamäärien luotettavuus hieman kärsisi, mutta tämä olisi enemmän suuntaa antava kuin tarkka mittaaja.

Sovelluksessa on myös treenipäiväkirja ominaisuus, mutta sitä en käyttänyt tässä kohtaa. Ennemmänkin kokeilussa oli juuri paljon puhuttu ruokailun tarkkailija, joka laskee kalorit puolestasi. Sovelluksesta jäi kokonaisuutena hyvä kuva ja voin suositella sovellusta,  mikäli etsit kätevää, helppokäyttöistä ja nopeaa sovellusta syömisiesi seuraamiseen. Sovellukseen ei mennyt hermot, kun yritti etsiä ruokia tai keksiä, kuinka paljon niissä kaloreita on, joten voin suositella muillekin. Lopputuloksena voin todeta, että en voi syödä silmillä ja fiiliksellä, niin kuin kultaisella 90-luvun aikana

– Toni Ojala

Lähteet:

https://www.fatsecret.fi/

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/106628/takkinen_iiris_seppanen_janica.pdf?sequence=1