Luonnossa oppiminen ei aina tapahdu suunnitelluissa tilanteissa. Usein merkityksellisimm\u00e4t oivallukset syntyv\u00e4t pieniss\u00e4, ohikiit\u00e4viss\u00e4 hetkiss\u00e4, joita on vaikea etuk\u00e4teen suunnitella. Opettaja suunnittelee mielest\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n ja pedagogisesti toimivan oppimistilanteen, jossa on sopiva yhdistelm\u00e4 teoriaa ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4. Kun opiskelijat my\u00f6hemmin reflektoivat kokemuksiaan, oppiminen onkin tapahtunut jossain aivan muualla.<\/p>\n\n\n\n Laadullisessa case-tutkimuksessani, joka liittyi Northern Tourism- maisterikoulutusohjelmaan, tutkin luontoalan opiskelijoiden transformatiivista oppimista suhteessa luontopositiivisiin tekoihin. Ker\u00e4sin aineistoa kolmen kuukauden aikana erilaisissa oppimistilanteissa, mink\u00e4 j\u00e4lkeen tarkastelin, millaisissa tilanteissa ja mill\u00e4 tavoin opiskelijoiden ajattelu oli muuttunut. Lopputulos oli, ett\u00e4 oppimista kyll\u00e4 tapahtuu, mutta usein ohikiit\u00e4viss\u00e4, spontaaneissa ja ennalta suunnittelemattomissa tilanteissa, ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niiss\u00e4 tilanteissa, joissa olin ajatellut sen syntyv\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Yksi t\u00e4llainen hetki syntyi, kun opiskelija huomasi luonnossa metson j\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. Ne olivat olleet siell\u00e4 aina, mutta ennen kuin joku nimesi ne, niit\u00e4 ei ollut tullut edes huomanneeksi. Tutkimukseni keskeinen havainto olikin, ett\u00e4 kun asioille annetaan nimi, niit\u00e4 alkaa my\u00f6s itse n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Toinen opiskelijoiden kuvaama merkityksellinen hetki syntyi vaelluksen aikana, kun pys\u00e4hdyttiin spontaanisti lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja makoilemaan kev\u00e4iselle kankaalle. Tuossa hetkess\u00e4 asiat saivat perspektiivi\u00e4. Opiskelija kuvasi kokevansa olevansa osa jotain suurempaa, ja samalla aika ik\u00e4\u00e4n kuin hidastui. Arjen kiireet menettiv\u00e4t merkityst\u00e4\u00e4n, ja hetken oli mahdollista vain olla ja pohtia omaa paikkaansa luonnossa.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s er\u00e4perinteeseen liittyv\u00e4t tilanteet nousivat esiin t\u00e4rkein\u00e4. Jollekin opiskelijoista merkityksellinen hetki syntyi, kun sai tehd\u00e4 luonnossa asioita, joita esi-is\u00e4tkin ovat tehneet, kuten rakentaa havuista laavua, taivutella puita perinteist\u00e4 kantolaitetta varten ja kokeilla vanhoja tulentekomenetelmi\u00e4. Opettajan n\u00e4k\u00f6kulmasta kyse oli alun perin ehk\u00e4 pienest\u00e4 lis\u00e4st\u00e4 opetukseen, mutta opiskelijalle se muodostui pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ksi kokemukseksi.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4iden esimerkkien perusteella on vaikea ennustaa etuk\u00e4teen, mitk\u00e4 pienet tilanteet ja hetket tekev\u00e4t luonnossa olemisesta merkityksellist\u00e4 ja voivat johtaa oppimiseen, ajattelun muutokseen tai transformatiiviseen oppimiseen eli siihen, ett\u00e4 ihminen alkaa n\u00e4hd\u00e4 asioita uudella tavalla. Voisikin sanoa, ett\u00e4 transformatiivinen oppiminen ei aina tarkoita suurta ja mullistavaa muutosta, vaan se voi olla my\u00f6s pieni ajattelun tai asenteen muutos, joka ohjaa ihmist\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n Oppimisen kannalta keskeisess\u00e4 roolissa ovat my\u00f6s keskustelut. Opiskelijat kokivat ne eritt\u00e4in t\u00e4rkeiksi, sill\u00e4 niiden kautta avautui uusia n\u00e4k\u00f6kulmia ja tapoja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 maailmaa. Keskustelut auttoivat my\u00f6s sanoittamaan omia kokemuksia ja huomaamaan asioita, joita ei olisi yksin tullut ajatelleeksi.<\/p>\n\n\n\n Luontopositiivisuus ei kuitenkaan ole yksiselitteinen tai helppo k\u00e4site. Aineiston keruun aikana k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 pelkk\u00e4 hyv\u00e4 aikomus ei viel\u00e4 riit\u00e4, vaan tarvitaan my\u00f6s tietoa ja ymm\u00e4rryst\u00e4 siit\u00e4, millaiset teot todella hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4t luontoa. Samalla opiskelijat joutuivat pohtimaan omien tekojensa merkityst\u00e4 ja riitt\u00e4vyytt\u00e4. Onko yksitt\u00e4isill\u00e4 teoilla lopulta vaikutusta, jos suuret rakenteet pysyv\u00e4t ennallaan? T\u00e4llaiset kysymykset eiv\u00e4t heikenn\u00e4 oppimista, vaan p\u00e4invastoin syvent\u00e4v\u00e4t sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Opettajan n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4m\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kysymyksen siit\u00e4, mit\u00e4 oppiminen luonnossa oikeastaan on. Kuinka tarkasti oppimista voi suunnitella, ja pit\u00e4isik\u00f6 edes yritt\u00e4\u00e4? Tutkimukseni perusteella vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 oppiminen syntyy usein tilanteissa, joita ei voi k\u00e4sikirjoittaa etuk\u00e4teen. Opettajan rooli ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tiedon v\u00e4litt\u00e4j\u00e4, vaan my\u00f6s mahdollistaja \u2013 tilan luoja, joka antaa tilaa havainnoille, keskusteluille ja oivalluksille.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 suunnittelulla ei olisi merkityst\u00e4. P\u00e4invastoin: taustalla tarvitaan vahvaa osaamista, tietoa ja pedagogista ymm\u00e4rryst\u00e4, jotta oppimiselle voidaan luoda otolliset puitteet. Mutta ehk\u00e4 kaikkea ei tarvitsekaan hallita. Ehk\u00e4 riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 osaa tunnistaa ne hetket, joissa oppiminen on jo k\u00e4ynniss\u00e4 \u2013 ja antaa niille tilaa kasvaa.<\/p>\n\n\n\n Merkityksellisimm\u00e4t oppimisen hetket luonnossa syntyv\u00e4t yll\u00e4tt\u00e4en Teksti ja kuvat: Jaana Liukkonen Luonnossa oppiminen ei aina tapahdu suunnitelluissa tilanteissa. Usein merkityksellisimm\u00e4t oivallukset syntyv\u00e4t pieniss\u00e4, ohikiit\u00e4viss\u00e4 hetkiss\u00e4, joita on vaikea etuk\u00e4teen suunnitella. Opettaja suunnittelee mielest\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n ja pedagogisesti toimivan oppimistilanteen, jossa on sopiva yhdistelm\u00e4 teoriaa ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4. Kun opiskelijat my\u00f6hemmin reflektoivat kokemuksiaan, oppiminen onkin tapahtunut jossain aivan…<\/p>\n","protected":false},"author":3637,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"categories":[41764],"tags":[],"class_list":["post-1895","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/intraliving\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1895","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/intraliving\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/intraliving\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/intraliving\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3637"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/intraliving\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1895"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/intraliving\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1895\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1909,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/intraliving\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1895\/revisions\/1909"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/intraliving\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1895"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/intraliving\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1895"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/intraliving\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1895"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/intraliving\/files\/2026\/06\/Hossa-scaled.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/intraliving\/files\/2026\/06\/Hetta-Pallas-scaled.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/intraliving\/files\/2026\/06\/Muotka2-scaled.jpg\")
<\/figure>\n<\/div><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"