Matkalla minne

Pohjois-Suomen erämessut 2017 lähenevät koko ajan.

Sana erä ei ole koskaan herättänyt minussa erityistä kiinnostusta, vaikka luonnossa paljon liikunkin. Mielikuva erämessuista on ollut sellainen, että se on tarkoitettu metsästäjille ja luultavasti sen vuoksi en ole koskaan messuilla vieraillut vaikka olen Oulusta kotoisin. Muistan kun erämessut on järjestetty aikaisempina vuosina Oulussa ja se on ollut suuri tapahtuma. Tapahtumajohtamisen opintojaksolla olen saanut tutustua erämessuihin ja nyt tiedän, että siellä on muillekin kuin metsästäjille toimintaa.

Kokemusta messujen järjestämisestä olen saanut lukiostani, jossa opiskelijoilla oli mahdollisuus valita yrittäjyyskurssi. Vuonna 2011 ja 2012 järjestimme Iin Lukion messut ja minä kuuluin viestintäryhmään. Messujen järjestäminen oli erittäin opettava kokemus. Lisäksi se oli haastavaa mutta minua se ei haitannut ja voisin olla uudestaankin niitä järjestämässä. Tänä vuonna Iin Lukion messut järjestetään jo 10 kerran.

Minulle ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia olla luonnossa. Luonnossa olenkin liikkunut varsinkin hevosen kanssa maastossa ja se on ollut aina mahtavaa.  Kesällä lempipuuhiani on souteleminen ja kalastus. Kesä on muutenkin parasta aikaa Suomessa. Näin maalaisena välillä on ollut vaikea sopeutua elämään kaupungissa. Tämän vuoksi haluan usein mennä kotipaikkakunnalleni Maalismaahan, jossa saan olla ihan rauhassa. Käyn usein isäni rakentamalla suotornilla, jonne pääsee vain pitkospuita pitkin. Suotornilla on hienot maisemat eikä ketään muita missään.

Olen matkalla messuille iloisin ja odottavin mielin. Oulu on minulle tuttu paikka ja siksi onkin mukavaa päästä sinne järjestämään messuja. Odotan erämessuilta uusia haasteita ja vaihtelua normaaliin opiskeluarkeen.

Suotorni kesällä 2016