Month: March 2020

Tämä viikko on omistettu digiassarivalmennuksessa sosiaaliselle medialle, ja siihen liittyvä oppimistehtävä on tänäänkin julkaisuvuorossa. Canva pelasti graafista suunnittelua osaamattoman tallaajan jälleen kerran – sillä sain omat havaintoni muotoiltua kivan infograafin muotoon.

Päivän aikana pohdittiin yrityksen tyypillistä asiakaspersoonaa, ja alla oleviin kuviin olen kirjannut pohdintani paikallisesta yrittäjäyhteisöstä, Rovaniemen Likiliikkeestä. Tämä oli hyödyllinen harjoitus sikäli, että olen menossa Likiliikkeelle tekemään valmennukseen liittyvää kehittämiskehtävää – jos korona ei vesitä suunnitelmia – ja näitä havaintoja voi varmasti jossain muodossa käyttää kehittämistehtävän apuna.

Yllä olevien infograafien siltakuvan copyright: Katri Rantala 2019.

Näiden lisäksi käytiin läpi valitun yrityksen somekanavia ja katsottiin, millaista sisältöä niissä on ja millainen sisältö on saanut eniten reaktioita. Tästäkin innostuin siinä määrin, että päätin tehdä ihan esityksen! Tämäkin oli siinä mielessä kiitollista, että olen Likiliikkeellä aiemmin työskennellessäni jonkin verran jo pohtinut näitä asioita, ja tästäkin saa vielä lisää eväitä kehittämistehtävää varten.

[pdf-embedder url=”https://blogi.eoppimispalvelut.fi/k4tr1/files/2020/03/Blue-and-White-Simple-Start-up-Business-Animated-Presentation.pdf” title=”Likiliike Rovaniemi somekatsaus”]

Tekstin kuvat: Unsplash

Tämän kirjoituksen aihe löytyy Emmi Lehtomaan Somekupla-podcastista, jossa yhden jakson aiheena on uuden 20-luvun sometrendit. Nostan tässä esille viisi tärkeintä pointtia tuosta jaksosta ja hämmennän soppaa omillakin näkemyksilläni – mielipiteitä tämä aihe nimittäin herätti.

1. Podcastaajat ovat uuden vuosikymmenen bloggaajia

Podcastit ovat olleet jatkuvasti kasvavassa suosiossa jo joitakin vuosia täällä Suomessakin, eikä se Emmin mukaan ole mikään ihme – podcastia kuunnellessa pystyy puuhaamaan muutakin, siinä missä blogikirjoitusta lukiessa joutuu keskittymään nimenomaan lukemiseen. Autolla ajelu tai siivoaminen ei tule lukiessa kyseeseen. Itsekin olen ahkera podcastien kuuntelija: hyvää viihdettä on esimerkiksi näyttelijä Antti Holman podcast Auta Antti, ja luovan alan tekijänä minua toisaalta koskettaa myös valokuvaaja Nani Härkösen Luovia-podcast.

Emmi pitää erityisen tärkeänä sitä, että podcast on ammattimaisesti tehty alusta asti, eli äänittäminen kodin keittiössä puhelimen nauhurilla ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. Tästä olen eri mieltä useammastakin syystä.

Ensinnäkin, monella aloittelevalla podcastaajalla ei välttämättä ole mahdollisuutta saati varaa hankkia ammattilaistason välineitä, ja studion vuokraaminen on sen verran hintavaa hommaa, että podcastista mielellään haluaisi siinä vaiheessa jo jotakin tuloja, jotta kulut saa katettua.

Toiseksi, bittiavaruudessa on lukemattomia hyviä podcasteja, jotka on äänitetty iPhonella lakanalla peitetyn keittiönpöydän alla (lakanameininkiä kuulee ainakin Maanantaimysteerissä). Mikrofonitelineen virkaa toimittaa kahvikuppi, ja yhdenlainen ohjelmanumero saadaan aikaiseksi siitä, kun juontaja pahoittelee kahvikupista koituvaa ikävää kilinää ja kolinaa (kts. Murhapäiväkirjat).

Merkittävää näissä kotikutoisen kuuloisissa podcasteissa on yksi yhdistävä tekijä: kotikutoisuus ei tunnu haittaavan yhtään ketään.

Auta Antissa kuulijat ovat puolestaan tottuneet siihen, että jokainen jakso alkaa rituaalinomaisesti sillä, että Antti pohtii ääneen, onko äänityslaite päällä. Kaikenlaisia häiriöääniä on, ja ne kuuluvat ohjelmaan: välillä alakerran naapuri on suihkussa, välillä taas puoliso tulee kotiin kesken podcastin tekemisen, eikä mitään ole editoitu pois. Ja mainitsinko jo, että Auta Antti on äänitetty ruokakomerossa, ja mikrofonistandina toimi ainakin jossain kohtaa suklaakonvehtirasia?

Olen toisaalta kohdannut myös podcasteja, joissa studiossa äänittäminen ja äänen ammattilaisten kanssa työskentely on parantanut tiettyjä ongelmia, kuten äänenvoimakkuuden vaihteluita ja epätasaisuuksia – ja samalla tuonut joitain muita ongelmia muassaan. Ammattitasoinenkaan mikrofoni ei takaa hyvää äänenlatua, jos se on tungettu puhujan suuhun kiinni ja se taltioi joka ikisen suun maiskautuksen, mikä on ainakin itselleni ääniyliherkkyydestä kärsivänä kauhistus. Joskus koko tuotoksen volume mainoksineen kaikkineen on väännetty reilusti yläkanttiin, jolloin ne maiskautukset ja muut häiriöäänet kuuluvat erittäin selvästi, ja misofoonikon painajainen onkin sitten sitä myöten valmis. Tässä kohtaa täytyykin korostaa, että misofoonikkona reagoin erittäin herkästi erilaisiin häiriöääniin, ja todennäköisesti jotakuta “normaalin aivotoiminnan” ihmistä samat asiat eivät häiritse ainakaan näin suuressa määrin.

En sano, että hyvän podcastin edellytyksenä olisi välttämättä kotikutoisuus.

Hyvän podcastin edellytys on hyvä sisältö.

Teknistä toteutusta voi miettiä sitten, kun kuulijaa viihdyttävä, hyödyttävä tai muuten auttava sisältö on pohdittu valmiiksi. Mielenkiintoisella asiasisällöllä saa kyllä anteeksi älypuhelimella äänitetyn raidan ja satunnaiset kilinät ja kolinat. Uskon, että pienet virheet eivät loppujen lopuksi haittaa ketään. (Pieniä virheitä eivät mielestäni ole enää sellaiset tekeleet, joissa äänenvoimakkuus vaihtelee jatkuvasti tai varsinainen asiasisältö on mainoksiin verrattuna todella hiljaisella, jolloin mainosten alkaessa kuulijaparan tärykalvot halkeavat. Mutta ei mennä nyt niihin.)

2. Somessa erottautuminen on yhä tärkeämpää

Tähän on helppo yhtyä, sillä sisältöä on nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin, ja sisältöä myös julkaistaan sitä tahtia, että massaan on helppo hukkua. Emmin mukaan viimeinen virhe onkin kopioida muita oman genren tai aihealueen somevaikuttajia ja toivoa, että seuraajamäärät lähtevät sillä kasvuun. Persoonallisuus, luonnollisuus ja oman kohderyhmän löytäminen ovat tänä vuonna olennaisia asioita somen käytössä.

3. TikTok raivaa itselleen paikkaa suosituimpien somekanavien joukossa

TikTokilla on maailmalla jo 500 miljoonaa aktiiivista käyttäjää, ja todennäköistä on, että tämän melko uuden somekanavan suosio senkun jatkaa kasvamistaan. TikTok kannattaakin siis ottaa haltuun, mikäli mielii pysyä sometrendin aallonharjalla.

Jos TikTok-kanavan ylläpito ei kuitenkaan nappaa, niin Emmillä on tarjota asiaan ratkaisu: katso TikTokista trendaavia sisältöjä, tee niistä oma TikTok-video ja lataa Instagramiin!

Itse en ole TikTokiin vielä tutustunut, paljolti siksi, että en kohta 26-vuotiaana koe olevani enää sen kohderyhmää. Ymmärrykseni mukaan TikTok on erityisen suosittu 15-16 -vuotiaiden nuorten keskuudessa, siinä missä minun ikäiseni ovat kasvaneet paremminkin Instagramin ja Facebookin maailmaan. Onko tässä nyt sitten ikäkriisin paikka – olenko jo yli-ikäinen lokeroimaan itseni nuorisoksi?

4. Aitous tulee lisääntymään Instagramissa

Tämä onkin tervetullut ilmiö ylifiltteröityjen poseerauskuvien jälkeen. Jokohan naiset uskaltautuisivat näyttäytymään Instagramin tarinoissa ilman meikkiä? Siihen suuntaan aikakin ollaan Emmin mukaan menossa: liian harkittu ja ylimuokattu sisältö ei näytä enää hyvältä. Yksi askel aitoutta kohti on niin sanottu no-edit editing, jossa kuvat editoidaan näyttämään mahdollisimman luonnollisilta, ikään kuin niitä ei olisi muokattu lainkaan. Oikean elämän vastine tälle varmaan on meikitön meikki, jossa naamaa ehostetaan hyvin kevyesti näyttämään mekikittömältä.

Näen tässä kehityskulussa mahdollisuuden aidosti luonnolliseen sisällöntuotantoon, mutta kehitys voi ottaa myös toisen suunnan. Editointi nimittäin on aina editointia, oli se miten vähäistä tahansa. Kuva on editoimaton vainw ja ainoastaan silloin, kun se laitetaan yleisön nähtäville mitään siihen lisäämättä ja mitään pois ottamatta. Kaikki muut luonnollisuuden yritykset ovat lopulta vain vähemmän radikaaleja filtteröinnin muotoja, sillä niiden tarkoitus on lopulta lisätä kuvattavaan kohteeseen jotain, mitä siinä ei alun perin ole, tai häivyttää jotakin virheeksi ajateltua ominaisuutta.

Aitoutta somessa voisi lähteä määrittelemään niinkin perusteellisesti, että loppujen lopuksi myös kuvakulman valitseminen kuvauskohteelle edullisella tavalla voi olla kuvamanipulointia. Mikä lopulta edes on aitoa sisältöä? Vaatiiko aitous aina meikittömyyttä ja arjen näyttämistä sen rumimmassa ja raadollisimmassa muodossa, vai riittäisikö tässä myös vähemmän puritaaninen lähestymistapa? Tarvitseeko somessa ollakaan sataprosenttisen aito, vai kuuluuko pelin henkeen tietty määrä koristelua ja kaunistelua?

5. Nanovaikuttajatkin ovat vaikuttajia

Tänä päivänä voisi kai sanoa, että joka ikinen on omassa pienessä internetin nurkassaan jonkinlainen somevaikuttaja. Tämä on tietysti ilahduttava uutinen niille, jotka epäröivät, uskaltavatko muutaman sadan tai tuhannen seuraajan somepersoonat kutsua itseään vaikuttajiksi. Emmin mukaan saa! Nanovaikuttajilla on verrattain vähän seuraajia ja he käyttävät Instagramia enemmmänkin henkilökohtaisiin tarkoituksiin, ja heillä on hyvin spesifi aihealue ja sitä kautta myös rajattu kohderyhmä, jolle sisältöä tuotetaan. Ajatus nanovaikuttajista tuntuu sikäli vähän hoopolta, että mitään muuta uutta nanovaikuttaja-termi ei vaikuta tuovan somekentälle kuin uuden käsitteen, jonka alle käytännössä mikä tahansa yli parin sadan seuraajan sometili voi mennä. On silti ehdottomasti positiivista, että somevaikuttajuus on nykyään kaikkien saatavilla, eikä se ole asema, jonka pieni joukko jonkinlaisiksi someguruiksi päässeitä, superkuuluisia vaikuttajia voisi omia itselleen.

Hiihtoloma kului digitaalisen markkinoinnin opiskelun merkeissä, ja tuolla viikolla perehdyttiin yritysten ja organisaatioiden digikuvioihin tavoita-vuorovaikuta-konvertoi-sitouta -mallin kautta. Tarkastelen tässä tekstissä rovaniemeläisen Arctic Warriors -yrityksen digimarkkinointia kyseisen mallin avulla: miten yritys onnistuu asiakkaiden potentiaalisten asiakkaiden tavoittamisessa, vuorovaikuttamisessa, konvertoimisessa ja sitouttamisessa?

Mitä Arctic Warriors tekee?

Arctic Warriors on rovaniemeläinen yritys, joka valmistaa ja myy arktisia superfoodeja: erilaisia Lapissa kasvavia yrttejä, marjoja ja alkuperäiskasveja. Yritys kuvailee tuotteitaan nettisivuillaan muun muassa lauseella “superfoodit Lapista, jotka pelastavat arkesi”. Arctic Warriors lupaa tuotteidensa olevan 100-prosenttisesti luonnollisia, tehokkaita ja maukkaita sekä koko perheelle sopivia. Yritys lupaa lisäksi tuotteidensa antavan puhtia ja auttavan jaksamaan arjessa, minkä lisäksi tuotteita ostamalla kuluttaja tukee lappilaista työtä ja auttaa pitämään Lapin elinvoimaisena. Yritys myy tuotteitaan sekä omassa verkkokaupassaan että jälleenmyyjien kautta niin yksityisasiakkaille kuin yrityksillekin.

Hakukonelöydettävyys

Googlessa yrityksen nimellä haettaessa ensimmäisenä hakutuloksena on yrityksen nettisivut. Googlessa näkyy myös yrityksen Google My Business -laatikko, josta näkee heti yrityksen yhteystiedot ja käyttäjien arvosteluja. Yritys löytyy Googlesta myös tuotteiden nimillä haettaessa (esim. Sinni, Puhti), hakusana superfood puolestaan ei tuota hakutuloksia, joissa Arctic Warriors olisi mukana ainakaan ensimmäisellä hakutulossivulla. Myöskään Arctic Warriorsin maksettua mainontaa ei hakukoneessa näy.

Verkkosivujen toimivuus ja liidien keräys

Yrityksen verkkosivuilla navigoiminen on helppoa selkeän valikkorakenteen avulla. Yhteystiedot ja tuotteet löytyvät omista valikoistaan, somelinkitykset puolestaan ovat sivun alapalkissa ja vasemmassa reunassa. Sivusto pysyy helppokäyttöisenä myös älypuhelimella selattaessa. Ostoskorin käyttö tuntuu vaivattomalta niin tietokoneella kuin mobiilissakin, joten siitä ostamisen ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni.

Sivusto kannustaa ostamaan tuotteita nimenomaan verkkokaupasta. Heti etusivulla käyttäjän silmiin osuu iso vihreä “tilaa heti”  -nappi, josta klikkaamalla pääsee suoraan tuotesivulle. Lisäksi etusivulla perustellaan käyttäjälle eri argumentein, miksi tuotteita kannattaa ostaa suoraan verkkokaupasta: maksutapoja on paljon, toimituskulut ovat kohtuulliset ja tuotteissa on 14 päivän ilmainen palautusoikeus.

 

 

Etusivulla on paljon informaatiota yrityksestä, sen filosofiasta ja tuotteista, mikä on hyvä, koska se säästää käyttäjältä tiedon etsimisen vaivaa. Toisaalta vaarana on informaatioähky, kun käyttäjä kohtaa jo etusivulla ostokehotuksia, käyttäjien kokemuksia, tietoa tuotteista, linkkejä muun muassa reseptipankkiin, tuotesivuille ja tuotepäällikön blogiin sekä tietoa yrityksen saamista palkinnoista ja tunnustuksista. Sivustolla kävijä saa heti runsaasti tietoa yrityksestä, mutta informaatiotulva saa myös kysymään, olisiko ainakin osalle tiedoista löytynyt jokin luontevampi paikka sivustolta.

Sivusto kerää liidejä pop up -ilmoituksella, joka kehottaa liittymään uutiskirjeen tilaajaksi antamalla sähköpostiosoite. Tietokoneella testaillessa huomasin, että ilmoitus näytetään käyttäjälle vain kahdesti, mikäli ilmoituksen klikkaa pois eikä uutiskirjetilausta päädy tekemään. Tilausta ei siis tyrkytetä aggressiivisesti, ja mikäli sen myöhemmin kuitenkin haluaa tilata, se onnistuu yläpalkin Tietoa-valikon kautta. Uutiskirjeen tilaus ei kuitenkaan tule voimaan, jollei tilausta vahvista klikkaamalla ensin käyttäjän sähköpostiin lähetettävää vahvistuslinkkiä. Uutiskirje tuo asiakaskokemukseen tietyn eksklusiivisuuden asteen, sillä kirje sisältää yrttitietojen lisäksi vain tilaajille tarkoitettuja erikoistarjouksia. Kirje ilmestyy maksimissaan kuusi kertaa vuodessa, mikä viestii siitä, että tilaajan sähköpostilaatikko ei ruuhkaudu ainakaan tämän yrityksen markkinoinnin vuoksi.

Varsinaista kanta-asiakkuusohjelmaa Arctic Warriorsilla ei näyttäisi olevan, mutta uutiskirjeen tilaajat lienevät kanta-asiakkaita sikäli, että heille tarjotaan eksklusiivista sisältöä, joita muut (potentiaaliset) asiakkaat eivät saa.

Ohjaavatko somekanavat ostamaan?

Arctic Warriorsin löytää Facebookista, Twitteristä, Instagramista ja LinkedInistä, minkä lisäksi yrityksellä on YouTube -kanava ja blogi nettisivuilla.

Somepäivityksissä ilahduttaa yrityksen persoonallinen tone of voice, joka viestii reippaudesta, suoruudesta ja rempseydestä. Teksteissä vilkkuu usein Lapin murre, eikä jokaisen pilkun paikkaa ole jääty pohtimaan vaan kirjoitusvirheidenkin on annettu olla, mikä tekee yrityksen somepresenssistä maanläheisen ja helposti lähestyttävän.

Yrityksen aktiivisuus on selkeästi suurinta Facebook- ja Instagram -sivuilla, jossa uusia päivityksiä ilmestyy tiheään tahtiin ja sisältö saa eniten reaktioita. Facebook-sivu myös kannustaa ottamaan yhteyttä chat-ikkunan kautta, jossa teksti on niinikään personoitu yrityksen äänensävyyn sopivaksi.

Aktiivisuus on pienempää yrityksen Twitter- ja LinkedIn -sivuilla, joissa päivityksiä tulee harvemmin, eivätkä ne saa yhtä paljon jakoja ja tykkäyksiä kuin Facebookissa. Kaikkein pienintä aktiivisuus on YouTube-kanavalla, jonne on viimeksi julkaistu video kolme kuukautta sitten.

Näkisin, että Arctic Warriorsin somekanavat lopulta houkuttavat ostoksille, mutta jaetun sisällön tarkoitus on ensisijaisesti auttaa kuluttajaa. Yritys jakaa kanavissaan potentiaalista asiakasta auttavaa sisältöä, johon yrityksen tuotteet on linkitetty – tästä esimerkkinä ylempänä oleva kuva postauksesta, jossa otetaan kantaa tällä hetkellä ajankohtaiseen koronavirukseen ja kehotetaan ottamaan rautaisannos yrttejä.

 

Klikkaa kuvaa suuremmaksi!

Perehdymme Digiassari-valmennuksessa muun muassa digitaaliseen asiakaskokemukseen, ja viikolla 9 saimmekin tehtäväksi mallintaa jonkin kokemuksen, jossa olemme itse olleet asiakkaana. Tehtävä opettaa tarkastelemaan digitaalisen asiakaskokemuksen eri vaiheita Customer Journey Map -työkalun avulla, ja sitä käyttäen olen mallintanut oman kokemukseni jimms.fi -verkkokaupassa asioinnista. Valitsin juuri verkkokauppaan liittyvän asiakaskokemuksen tarkasteltavaksi, koska verkkokauppa on erittäin olennainen osa monen nykyaikaisen yrityksen toimintaa, ja tämä kokemukseni jimms.fi:stä on hyvä esimerkki asiakaskokemuksesta, jossa oli sekä paljon hyvää että parantamisenkin varaa. Pyrin tarjoamaan tässä mallissa joitakin kehitysehdotuksia, mutta myös osoittamaan niitä asioita, jotka jo toimivat.

Täydennän tässä tekstissä yllä esittämääni mallia – perehdythän siis siihen ennen tekstin lukemista!

Yhteenvetäen tästä asiakaskokemuksesta voisi sanoa, että ilahduttavia kokemuksia olivat erityisesti ripeä palvelu ja asiakkaalle tarjotut pienet ekstrat (nallekarkit, joita Jimm’s lähettää aina “kaupantekijäisinä”), mutta mieleen jäi kuitenkin kummittelemaan myös se, että kovin autettu olo asiakkaalle ei jäänyt. Jimm’sistä ei myöskään tule oman kokemukseni perusteella sellaista vaikutelmaa, että se olisi itse aktiivisesti yhteydessä asiakkaisiinsa. Tähän voi toki osaltaan vaikuttaa se, että jimms.fi ei välttämättä profiloidu aivan tietokonekulttuurin aloittelijoille suunnattuna kauppana – ja aloittelija itse ehdottomasti olin tätä kyseistä tuotetilausta tehdessäni. Ylipäätään tietokoneharrastajien keskuudessa vallitsee tietynlainen tee-se-itse -kulttuuri, johon toisaalta kuuluu olennaisesti se, että tietoa etsitään itse googlettamalla ja luotetaan kokeneempien harrastajien apuun ja suosituksiin. Jimm’s voisi kuitenkin tehdä itsestään vähän helpommin lähestyttävän myös aloittelijoille panostamalla nimenomaan heille suunnattuun viestintään, esimerkiksi sähköpostitse lähetettäviin aloittelijan oppaisiin. Kokemus on osoittanut, että Jimm’siltä saa kyllä nopeasti palvelua niin soittamalla kuin sähköpostitsekin, mutta kauppa voisi mennä vaivannäössä vielä pidemmälle auttamalla asiakasta jo ennen kuin tämä huomaa olevansa “pulassa” esimerkiksi vääränlaisen tai puutteellisen tuotteen kanssa.

Ehkä toisen keskustelun aihe on se, miten tämä asiakkaan kokemustaso sitten selvitettäisiin – kysyttäisiinkö se esimerkiksi jollain kyselyllä tilauksen tekemisen yhteydessä? Tässä joka tapauksessa olisi yksi mahdollinen kehittämisen paikka, johon panostamalla Jimm’s antaisi asiakasviestinnän avulla itsestään aktiivisemman, avuliaamman ja helpommin lähestyttävän kuvan.