Paula Heikkilä
Eurooppalainen yritysten kestävyystyön raportointia ohjaava direktiivi CSDR (Corporate Social Responsibility Directive) tuli voimaan 2023 ja yritysten sovellettavaksi 2024. Direktiivin tavoitteena on ollut yhdenmukaistaa yritysten kestävyysraportoinnin käytänteitä velvoittamalla yrityksiä raportoimaan kestävyyteen liittyvät tietonsa eurooppalaisten ESRS (European Sustainability Reporting Standards) -standardien mukaisesti. Suuryrityksiä koskeva raportointidirektiivi velvoittaa yrityksiä raportoiminaan vaikutuksistaan ympäristöön, ihmisiin sekä hallintotavastaan.
Kiertotalous on yksi viidestä ekologisen kestävyyden teemasta, joista yritykset raportoivat olennaisuusarvioinnin perusteella. ESRS-kiertotalousstandardi sisältää yrityksille 68 raportoitavaa tietokohtaa, joista 14 on numeerisia mittareita ja loput niin sanottuja narratiivisia kuvauksia. Yritysten odotetaan esimerkiksi kuvaavan tavoitteensa, toimenpiteensä ja resurssinsa, joilla ne edistävät siirtymää kohti kiertotaloutta. (Euroopan komissio 2024.)
Lapin ammattikorkeakoulu käynnisti Kestävyysraportointi ja kestävä kehitys liiketoiminnassa -hankkeen keväällä 2024, sillä eurooppalaisen sääntelyn vaikutukset alkoivat näkyä myös pk-sektorilla. Kestävyysraportoinnin vaatimukset heijastuivat suuryritysten alihankintaverkostoihin, mikä loi tarvetta tukea pk-yrityksiä kestävyysraportoinnissa. Euroopan komissio julkaisi joulukuussa 2024 VSME (Voluntary Reporting Standard for non-listed SMEs) -standardin, joka tarjoaa mikro- ja pk-yrityksille vapaaehtoisen, yhtenäisen viitekehyksen kestävyysraportointiin myös Lapissa.
Kiertotalouden osalta vapaaehtoinen standardi edellyttää yrityksiä raportoimaan vuotuisen kokonaisjätemääränsä, kierrätetyn tai uudelleenkäytetyn jätteen määrä sekä käytettyjen raaka-aineiden määrä, jos yritys toimii alalla, jossa käytetään merkittäviä materiaalivirtoja (kuten valmistus tai rakentaminen.) Lisäksi raportointistandardin täydentävässä osiossa yrityksiä pyydetään raportoimaan kiertotalouteen liittyvistä tavoitteista sekä suunnitelmista. (EFRAG 2024.)
Kiertotalouden mittaaminen haastaa
Raportointistandardit, kuten ESRS ja VSME, määrittelevät, mitä tietoja yritysten tulee kiertotaloudesta raportoida. Ne eivät kuitenkaan yksityiskohtaisesti ohjaa, miten tiedot tuotetaan tai millaisia mittausmenetelmiä tulisi käyttää. Kiertotaloudenkin edistämisessä on kuitenkin keskeistä, että sen toteutumista voidaan mitata ja seurata luotettavasti.
Kiertotalouden mittaristo on ollut kehitysvaiheessa pitkään. Kiertotalous toimii kolmella systeemitasolla: mikro (tuotteet, yritykset), meso (ekoteollisuuspuistot) ja makro (alueet, valtiot), minkä vuoksi kullekin tasolle tarvitaan erilliset mittarit. Erityisesti mikrotason mittaamiseen liittyvänä haasteena on ollut yhtenäisten ja standardoitujen menetelmien puuttuminen. (Kristensen & Mosgaard 2020, 2–3.) Kansainvälinen standardointijärjestö ISO julkaisi toukokuussa 2024 59000 -sarjan kiertotalousstandardit, tarjoten näin paljon kaivatun viitekehyksen yrityksille kiertotalouden mittaamiseen. ISO-standardit muodostavat ensimmäiset kiertotaloutta koskevat yhteiset kansainväliset määritelmät. (SFS Suomen standardit 2024.)
ISO 59000 -sarja kiertotalouden edistämisen tueksi
Kansainvälinen standardointijärjestö ISO julkaisi ensimmäiset kiertotalousstandardit toukokuussa 2024. Standardien tavoitteena on tukea organisaatioita kiertotaloustyössä sekä lisätä ymmärrystä kiertotaloudesta. 59000-sarjan standardeista julkaistiin ensin kolme osaa, ISO 59004 standardi, joka keskittyy kiertotalouden sanastoon, periaatteisiin ja toteutusohjeisiin, ISO 59010 standardi, joka sisältää ohjeita kiertotalouden liiketoimintamalleihin ja arvoverkostoihin sekä ISO 59020, jossa kuvataan kiertotalouden suoristuskyvyn mittaamista ja arviointia. ISO 59000 standardisarjaa tullaan vielä täydentämään muun muassa uusiomateriaalien jäljitettävyyteen sekä tuotteen kiertotalousastetta koskevan tietoaineiston määrittelyyn liittyen. (SFS-ISO 59004, 5.)
Kiertotalouden mittaamisessa on tärkeää kiinnittää huomiota mittaamisen johdonmukaisuuteen sekä käytettyjen menetelmien ja tietoaineistojen läpinäkyvyyteen. Mittauksessa tulee pyrkiä kattamaan kaikki olennaiset materiaalivirrat. Mittaustuloksia esitettäessä voi tuloksia verrata vastaaviin muiden organisaatioiden tuloksiin. Mittaamisessa olisi lisäksi hyvä pyrkiä jatkuvuuteen, jotta esimerkiksi muutoksia resurssien ulos- tai sisäänvirtauksissa voidaan havaita ja tulkita. (SFS-ISO 59004, 13–14.)
Kiertotalouden mittaamisen viitekehys muodostuu kolmesta vaiheesta. Ensin määritellään mitattavan järjestelmän rajat; tarkastellaanko esimerkiksi koko organisaatiota vai esimerkiksi tuotetta? Maantieteeseen, ajanjaksoon ja elinkaaren liittyvät rajaukset olisi myös hyvä huomioida. Seuraavassa vaiheessa valitaan kiertotaloudelle indikaattorit ja kerätään tarvittava data. Viimeisessä vaiheessa arvioidaan mittaustulokset kokonaisuutena ja raportoidaan tuloksista läpinäkyvästi. (SFS-EN ISO 59020, 15.)
ISO standardissa indikaattorien valintaa ohjaa taksonomia, joka luokittelee indikaattorit viiteen kategoriaan; resurssien sisäänvirtaus, resurssien ulosvirtaus, energia, vesi ja talous. Resurssien sisäänvirtauksen osalta, yritys voi tarkastella esimerkiksi neitseellisten raaka-aineiden tai kierrätettyjen materiaalien osuutta tuotteessa. Tällöin mitataan kierrätetyn tai neitseellisen raaka-aineen prosenttiosuutta kokonaismassasta. Valmistavan teollisuuden yrityksen osalta tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yritys seuraa kuinka suuri prosenttiosuus tuotannossa käytetystä teräksestä on neitseellistä ja kuinka suuri osa kierrätetystä raaka-aineesta. Ulosvirtauksen osalta yritysten tulisi tarkastella muun muassa kierrätykseen päätyvien materiaalien osuutta sekä uudelleenkäyttöön joutuvien tuotteiden ja komponenttien osuutta. Elintarvikeyrityksen osalta tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yritys raportoi, kuinka monta prosenttia pakkausmateriaalista kierrätetään. Energian käytön osalta yrityksessä tulisi tarkastella uusiutuvan energian osuutta kokonaisenergiankulutuksessa ja veden käytön osalta voidaan seurata esimerkiksi kokonaisvedenkulutusta sekä prosesseissa kierrätetyn veden määrä. Talouteen liittyvien indikaattoreiden osalta yritys voi raportoida esimerkiksi, kuinka monta prosenttia liikevaihdosta syntyy kiertotalousliiketoiminnasta. Minimissään tulisi kiertotalouden mittaamisessa hyödyntää resurssien sisään- ja ulosvirtaukseen liittyviä indikaattoreita. (SFS-EN ISO 59020, 22–23.)
Standardit strategisen johtamisen välineinä
Kiertotalouden standardit kuten myös kestävyysraportoinnin standardit tarjoavat yrityksille työkaluja oman toiminnan kehittämiseen sekä kiertotaloustyön johtamiseen. Kun yritys mittaa ja seuraa materiaalivirtoja, resursseja ja tavoitteiden toteutumista, se saa paremman näkyvyyden omaan toimintaansa, tunnistaa olennaiset säästö- sekä kehittämiskohteet ja pystyy vakuuttavasti viestimään sidosryhmilleen kiertotaloustyönsä vaikutuksista. Vain mittaamalla voidaan saavuttaa tuloksia ja varmistaa, että kiertotalouden periaatteet muuttuvat tavoitteista käytännön teoiksi.
Lapin ammattikorkeakoulun Kestävyysraportointi ja kestävä kehitys liiketoiminnassa -hankkeessa tuemme yrityksiä kestävyysmuutoksessa tarjoamalla tietoa, työkaluja ja neuvontaa kestävyysraportointiin liittyen. Samalla vahvistamme alueen yritysten strategista osaamista ja kykyä hyödyntää kestävyysstandardeja liiketoiminnan kehittämisen ja kilpailukyvyn välineinä. Kiertotalouden ja kestävyysraportoinnin standardit, kun eivät ole ainoastaan raportointivälineitä, vaan strategisen kehittämisen moottoreita.
Artikkeli on kirjoitettu osana Kestävyysraportointi ja kestävä kehitys liiketoiminnassa -hanketta, joka on Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) hanke. Hankkeen on rahoittanut Lapin liitto. Hankkeen käynnissäoloaika on 15.4.2024-15.4.2026. Hankkeen kokonaisubudjetti on 236 333 €, josta EU-tuen osuus on 189 066 €.
Lähteet
EFRAG 2024. Voluntary Sustainability Reporting Standard for Non-listed SMEs (VSME). Viitattu 26.8.2025. https://www.efrag.org/sites/default/files/sites/webpublishing/SiteAssets/VSME%20Standard.pdf.
Euroopan komissio 2024. Liite 1. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU täydentämisestä kestävyysraportointistandardien osalta. eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=PI_COM:C(2023)5303.
Kristensen, H. S. & Mosgaard, M. A. 2020. A review of micro level indicators for a circular economy: Moving away from the three dimensions of sustainability? Journal of Cleaner Production, 243, 118531. Viitattu 18.9.2025 https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2019.118531. 26.8.2025.
SFS Suomen standardit 2024. Ensimmäiset kiertotalouden ISO-standardit julkaistu. Viitattu 29.8.2025. https://sfs.fi/sfs-ry-standardointityo/ensimmaiset-kiertotalouden-iso-standardit-julkaistu/.
SFS-EN ISO 59004 2024. Circular economy — Vocabulary, principles and guidance for implementation. Helsinki: Finnish Standards Association SFS.
SFS-EN ISO 59020 2024. Circular economy — Measuring and assessing circularity performance. Helsinki: Finnish Standards Association SFS.
Kirjoittaja:
Paula Heikkilä, Lapin amk
Artikkeli on alun perin julkaistu Lapin ammattikorkeakoulun Kiertotalous ja vastuullinen tulevaisuus – artikkelikokoelmassa 28.11.2025. Kiertotalous ja vastuullinen tulevaisuus – Lapin ammattikorkeakoulu