Palautin mieleeni viime viikolla Lapin yliopistolla International Day: Update your CV with international experience -tapahtuman innoittamana kokemuksiani ja opittua asiaa mm. suomalaisten naisten mahdollisuudesta nousta kansainvälisten yritysten johtoon ulkomailla. Onko se mahdollista?
Kuten tiedämme, hyvä johtajuus koostuu vahvan teknisen substanssiosaamisen lisäksi yksilön henkilökohtaisista persoonallisuuden piirteistä eli johtamistaidoista. Aikaisempien tutkimusten mukaan kansainvälisen tason johtajilta vaaditaan sopeutumiskykyä, herkkyyttä tunnistaa eri kulttuurien ominaispiirteitä, hyvää kieli- ja vuorovaikutustaitoja sekä ryhmätyötaitoja kansainvälisissä konteksteissa toimimiseen eli juuri sitä monipuolista kansainvälistä vaihtokokemusta, mistä myös viime viikon luennoilla opiskelijoiden kanssa keskustelimme―ihan samoja ominaisuuksia kuin kotimaassa ja täällä pohjoissuomalaisessa toimintaympäristössä toimimisessa, missä eri uskontojen, alueen eli maakunnan ja kulttuurien vaikutus on merkittävää.
Usein naisjohtajia pidetään huumaanimpina ja kyvykkäämpinä johtaa ihmisiä (interpersonal) sekä joustavampina ratkaista ongelmia ja epämukavia kriisitilanteita yhteisössä. Wentling (1992) tutkimuksissaan on osoittanut, että naisjohtajat ovat parempia kehittämään yhteistyöverkostojaan (smooth and cooperative relationships) kuin miehet työelämässä. Näitä naisten luontaisia sosiaalisia ominaisuuksia kuten ”nurturing” ja ”people-oriented behaviour” edelleen pidetään vahvuutena johtamis- ja esimiestyössä.
Naisjohtajien etenemistä johtoportaaseen rajoittavat edelleen kulttuuriset, sosiaaliset, taloudelliset sekä poliittiset tekijät useissa eri maissa – myös täällä Suomessa. Lisäksi naisilta usein edellytetään konkreettisia näyttöjä johtamistaidoista senioritasolla kotimaassa, ennen kuin heidät huomioidaan kansainvälisissä johdonrekrytoinneissa ulkomailla.
Milloinhan nämä ”glass ceiling” ja ”glass wall” menevät oikein tosissaan rikki yrityselämässä?
© Kirsi Nuorti 2018