6.12.2021 Itsenäisyyspäivä
Vihdoin sain aikaisekis tehdä näistä sivuista oman näköiseni. Opintojen aikana aloitin ja tein sivut, mutta kiireiltä ne sitten jäivät. Suoritin Tradenomi tutkintoni Lapin ammattikorkeakoulussa kahdessa vuodessa 2 kuukaudessa ja valmistuin 22.10.2021. Tämä kertoo siitä että kiireitä piti. Samanaikaisesti aloitin elokuulla 2020 uudessa työssäni suunnittelijana ja loppuvuodesta 2020 aloin työstämään opinnäytetyötäni ja siinä sitten meni kevät 2021, normaaliopinnot sekä opinnäytetyö, että päivätyö. Kesällä tein Campusonlinen kautta kesäopintoja, useita eri johtajuusopintoja sekä Keskon kauppiasopintoja. Muistin kyllä kaiken tämän keskellä myös lomailla ja pitää huolta itsestäni.
Kun opinnot päättyivät lokakuulla, olo oli tyhjä ja hetken aikaa pohdin mihin ihmeeseen käytän aikani. On se valtavan iso aukko, joka siitä jää. Tulevaisuuden visioissa olen työssä joko asiakkuuspäällikkönä, myyntipäällikkönä tai vastaavana. Harkitsen kauppatieteiden maisterin opintoja (tai itseasiassa hainkin jo TIJO-ohjelmaan LUTiin). Jos en tällä kertaa pääse sisään, niin ei haittaa. Voin yhtä hyvin huilia ja rauhassa suoritella esimerkiksi avoimen yliopiston koulutuksia, jossa tavoitteena jossakin vaiheessa tutkinto. Mielestäni opinnot eivät sulje minulta mitään pois, vaan antaa sisältöä ja tukea myös työssäni tekemiini päätöksiin sekä osaan perustella tietoiset valintani ja päätökseni. Seison päätöksieni takana, jotka pystyn perustelemaan.
Nyt on lähdettävä ulkoilemaan kun on vielä valoisaa, mutta toivon että löydät sivuilleni.
31.8.2020
Tovi vierähtänyt kun olen blogiin asti päässyt.
Tämä kevät ja kesä olikin erilainen koronan myötä, siirryttiin toimistolta etätöihin kotiin ja näin on istuttu opinnoissa sekä työssä saman työpöydän ääressä aamusta iltaan.
Mitä tähän kaikkeen on mahtunut, soveltavaa hybridityöntekoa sekä vapaa-ajan erottamista työajasta. Uuden oppimista siihen, ettei työpaikalle mennä aamulla vaan menet työpisteeseen kotona.
Kaikki tämä siirtyminen on mennyt ihan loistavasti ja tunnen työni niin hyvin, että turvallisin mielin kävi etätyöt.
Kesän aikana hain haastavempaan tehtävään Metropoliassa ja näin tulin valituksi Täydennyskoulutus ja yrityspalveluihin suunnittelijaksi. Uusi työ, vanhat ystävät ja uusia haasteita valtava määrä.
Uuden työn aloitin elokuun alkupäivinä ja myönnän, että savottaa tässä riittää. Töitä on aika lailla ja koronan kurittamaa täydennyskoulutus sekä yrityskoulutuksen puolta on veivattu, siirretty ja modifioitu kouutukset uudelleen.Se vaatii melkein taikuutta kaikessansa.
Kustannuslaskelmia, tarjouksia syntyy ja kaiken tämän myötä myöskin sopimuksia. Moodle alustaa on tullut käytettyä nyt myös “opettajan” ominaisuudessa ja niin sitä vaan saadaan aikaiseksi koulutuksia.
Onneksi meillä on superhyviä assareita, jotka hoitaa sen kutsujen ym lähettämisen. Aika ei ihan kaikkeen riitä ja tässä samassa hötäkässä olisi suunniteltava vielä ensi vuotta täydennyskouutusten osalta, luotava uutta.
Saa nähdä, mutta nyt syksyn aikana pyrin blogiani päivittämään useammin. Matka jatkuu opinnoissa ja kolmas lukuvuosi on alkamassa!
Ihanaa syksyn aikaa <3
2.3.2020
Uutta kohti?
Tässä kohti opintoja ja oman osaamisen kehittymistä on tullut aika katsoa peiliin ja miettiä mitä kaikkea osaan, ja olenko työssäni voinut hyödyntää edes murto-osaa siitä. Elämä on ollut aika kiiruista, mutta aika ajoin on vastaan tullut turhautuminen ns. liukuhihnaduuniin.
Lapin amk:ssa opinnot valmistavat johtajuuteen, mutta tosiasiassa kuinka moni Tradenomi tekee edes töitä päällikkönä jos useampaan suunnittelijas ja koordinaattorin hommaankin tarvitsee sen ylemmän amk:in tutkinnon.
Olen kuitenkin jo kohta 21 vuotta ollut johtajien apuna, tekemässä yhtä sun toista osallistuen kaikkeen siihen mitä johtaja tekee. Väkisin siis pohtii mihin tämä tutkinto johtaa vai onko se tutkinto vain mulle takataskuun nykyistä työtäni varten.
Nyt opinnoissa meneillään tilastomatematiikkaa, jotka teen kohta tässä. Enkun esitys, työoikeudesta malliesimerkki ja työyhteisöosaamiseen pitää katsoa pari juttua ja slidet sekä esitys valmiiksi ensi maanantaiksi. Tuo viimeisin on ehkä mulle kaikista helpoin… ‘
Kesää kohti mennään ja pohdin josko jotain kesäopintoja ottaisin, mutta myös jaksamista pohdin. Työelämä on hektistä ja työkuormaa sen verran että koneella se kokonainen päivä monena päivänä viikossa on aika rankkaa. Pitänee pohtia ja priorisoida se tärkein eli katselen ja ihmettelen ja ehkä jossain kohti se kokonaiskuva muodostuu minulle itsellenikin.
Jatkuva oppiminen on päivän sana, mutta en voi kuin ihmetellä tässä kohti miten työnantaja sitä tukee, jos työkuorma on se 120% niin missä kohti jaksat opiskella? Itselleni se on itsensä kehittämistä tiedon hakua taidon tueksi, mutta monet kollegat ovat työssä todenneetkin etteivät jaksaisi opiskella että tämä on tässä ja merkonomin paperit riittää. Siinä tulee väkisin sellainen kuva ympäristöstä, että onko omat opinnotkaan sen väärtti että hikoilee ja tekee hommia hulluna opintojen eteen. Johtaako se siis mihinkään omalla urallani vai onko lopputulos se, että ilahdutan opinnoillani itseäni ja työnantajalle se on ihan sama kunhan hoidan hommani. Olen yrittänyt katsoa eteenpäin ja nousta uralla, mutta se ei ole mahdollistunut koska miksi antaa hyvälle sihteerille (joka vaikka silmät ummessa tekisi hommat) mahdollisuutta uuteen haasteellisempaan työhön.
Haasteita on jonkin verran tullut, mutta suurin osa niistä vaatii kehittämistä prosessien kanssa ja kun työkuorma on sellainen kuin nyt niin kehittäminen tapahtuu omalla ajanlla jos tapahtuu, sillä työpäivät menevät siihen suorittamiseen muuhun työhön. Aikaa ei jää tehdä prosesseja kuntoon.
Kukaan ei sitä vaan nää, koska sihteerin työ on hyvin hiljaista työtä ja hoidat asioita taustalla, suurin osa asioista ei ikinä kohtaa esimiestäsi jolloin välttämättä kaikkea sitä työtä mitä tehdään ei edes rekisteröidä. Toisin sanoen, teet ns näkymätöntä työtä.
Moni tuumaa, että tätä tämä nykyajan työelämä on, mutta onko?
Kiirettä, isot työkuormat, työntekijänä et välttämättä saa arvostusta tekemästäsi työstä vaan teet omassa “kuopassasi” töitä jota kukaan ei nää. Viime päivien aikana on uutisoitu paljon siitä, kuinka mielenterveysongelmat ovat nostaneet päätään työikäisessä väestössä, tutkijat tutkivat miksi näin, mikä on perimmäinen ongelma?
Sitä saavat tutkia pitkään ja hartaasti, maailman meno on muuttunut hurjemmaksi, työn vaatimukset ovat yt:iden alla koventuneet. Ennen töitä teki 6 sihteeriä ja nyt kolme, ja edelleen mietitään mistä vähennetään.
Siinä sitä mietitään kuinka se ihminen ei vaan sitten jaksa, teet työsi, samalla yrität kehittää työtäsi johon ei edelleenkään normirutiineilta jää aikaa ja puuhaat mielessä sitten kehittämistyötä vielä työpäivän jälkeenkin, siitä kärsii sitten perhe ja ympärillä olevat ihmiset. Huomaat herääväsi yöllä ja jatkat pohtimista, kunnes on aamu ja taas menet suorittamaan rutiinit ja unohdat päivän ajaksi sen kehittämistyön.
Tänä päivänä etätyöt ovat tulleet trendiksi, en tiedä onko se yksilölle vai työnantajalle etu. Yksilölle toki siinä mielessä, kun heräät otat aamukahvin ja alat hommiin, työnantajalle se tarkoittaa että työntekijä tekee itsekseen ja saa hyvää työaikaa kun ei mene aikaa matkoihin ja tuottavuus on ehkä heille parempaa kun ei ole työyhteisöä ympärillä, työntekijällä ei ole välttämättä kahvitaukoja/ ruokataukoja jolloin kollegoiden seura antaa tukea työntekijälle ja piristystä siinä ohessa. Jännä pohtia asiaa kummankin kantilta, veikkaan että työnantaja tässä eniten kuitenkin hyötyy…jälleen saadaan aikaan mielikuva työntekijälle, että työntekijälle se on iso vapaus ja plussaa kun saa tehdä etätöitä kotoa käsin.
Kaiken tämän pohdinnan jälkeen alan puuhastelemaan tilastomatematiikan tehtävää näin vapaa päivänä ja odotan aurinkoa ja kevättä saapuvaksi.
9.2.2020
Vuoden alku on vierähtänyt kiireisissä merkeissä, työpaikalla muutamia muutoksia ja haasteita sekä opinnoissa tammikuulla alkoi kova maratoni. Joka viikko kotitehtäviä niin haastavasta talousmatematiikasta kuin enkustakin. Työyhteisöosaamisen opinnoissa on paljon tuttua ja mietinkin, että 21 vuoden työuralla ammattikorkeakoulussa on jos jonkinmoista tullut tehtyä ja SAMKissa olen suorittanut juridiikan perusopintoja, jossa työ-oikeus oli yhtenä osa-alueena.
Taloushallinto on taloussihteerin ajoista jäänyt hyvin näppeihin ja siitä teenkin oppimistehtävän.
Työhaasteissa on uutta tutkimusluvat, jonka prosessit kaipaa kuntoon laittamista ja muutoin TKI-puolen avustavat tehtävät ovat vaatineet uutta oppimista jonkin verran.
Tässä kohtaa tulee mietittyä oman opinnäytetyön aihetta jo alkuun, löytyiskö joku kehitysprojekti tässä kohti. Siitä ehkä hiukan myöhemmin, nyt ei taida olla vielä sen aika vaikka tuntuu, että todella mennään maratonitahdilla kouluhommissa.
Ihana oli saada oma opiskelutiimi taas takaisin joululomien jälkeen, se jos joku tsemppaa jaksamaan opintotaipaleella.
Mutta nyt taas opintojen pariin ja talousmatematiikkaa laskemaan, ah se jos joku on aivotyötä kera kaavojen ja laskimen!
16.12.2019
Tovi jälleen kulunut viimeisestä päivityksestä. Kuukauden aikana on työstetty monemoista tehtävää koululle ja isoin projekti niistä “oman yrityksen” liiketoimintasuunnitelma, joka ryhmätyönä toteutettiin. Liiketoimintasuunnitelman deadline oli 15.12.2019, mutta toki meidän aktiivisen ryhmän ansiosta työ oli valmiina jo viikkoa aiemmin, pientä hiomista vaille ja työ palautettiin jo 13.12.2019.
Liiketoimintasuunnitelman presentaatio pidettiin keskiviikkona 11.12.2019 ja se meni loistavasti. Nyt alkoi joululoma ja “koulun penkille” paluu vasta ac-yhteyden kautta on 20.1.2020.
Kevään opintoihin on ilmoittauduttu ja katselen samalla, voisinko ottaa vapaasti valittavia mukaan vai teenkö kevään niinkuin syksynkin eli ihan rauhassa ilman hoppua. Sitä pohdin joulun välipäivinä.
Opetus syksyn aikana on ollut mielenkiintoista, todella hyviä keskusteluita käyty. Osassa olisi toisaalta sitten taas parantamisen varaa, jotta opinnot pysyisi mielenkiintoisina ja innostavina.
Työhaasteissa onkin sitten tullut uutta. Uusia työtehtäviä ovat pääkaupunkiseudun ihmistieteiden eettisen toimikunnan sihteerin tehtävät, tutkimuslupien käsittely jne.
Voisi sanoa, että jonkin verran haasteita tullut työhön.
Syksyn aikana on myös herännyt ajatus siitä, voisiko työn sisältö olla muuta ja pitäisikö 20 vuoden ammattikorkeakoulutyöskentelyn sijaan tehdä jotain muuta. Hankalinta tässä on se, etten nyt saa päähäni mitä se MUUTA sitten ikinä onkaan.
18.11.2019
Muuttoa, töitä ja muuta
Viime viikko meni muuttoa tehdessä, töissä ollessa ja pohtiessa aikataulutusta kouluhommien suhteen.
Muutto haldattiin ja asunto on nyt siinä kunnossa, että saa ja voi keskittyä olennaiseen eli opintojen pariin. Töissä ollut hirmu kiirettä uusien haasteiden parissa, mutta nekin menee vielä ja tukee opintoja sopivalla tavalla, liittyen tutkimuskirjoittamiseen ym. Säpinää siis riittää silläkin rintamalla.
Tällä viikkoa onkin sitten edessä kiriminen, kuva käsittelystä essee, joka melkien tehtynä, videon työstäminen tase- ja tulosanalyysista ja liikekirjeiden tentti sekä LTS:n viilausta sekä “yrityksen nettisivujen viilausta”. SIinä sitä hommaa onkin, tosin onneks on ajatukset jo miten nämä tehdään, niin ei tarvitse enää muutakuin työstää kirjallisesti nämä.
Edelleen tuuletan, että mulla on opinnoissa maailman paras tiimi. Ilman Jannia ja Katria en olisi tässä tilanteessa vaan huomattavan paljon epätoivoisempi yrittäessäni saada kiinni viime viikkoa. Joten suuri kiitos <3 En voisi olla onnellisempi näistä tehokkaista naisista ympärilläni.
Hassua vaikkei nenätysten olla tavattu niin silti on niin tuttua puuhastella “omiensa” kanssa ja helppoa kun kaikki menee samalla levelillä näissä hommissa. Mitään ei haluta jättää viime tinkaan ja vaikka mulla on nyt vähän menossa nämä tietyt tehtävät muuton vuoksi viime tinkaan niin en stressaa (ainakaan vielä)!
30.10.2019
Totaalinen turhautuminen
LTS:n työstäminen ja samaan aikaan miljoona muuta hommaa, turhauttavaa. Tällä hetkellä tuntuu ettei saa mitään järkevää tekstiä aikaiseksi. Mutta eikun lukemaan ja tekstiä työstämään, aikuisopiskelija tie tutkintoon ei ole helpoin silloin kun töissä on paljon hektisiä asioita ja ointoihin pitää saada opintopisteitä aikaiseksi. Olisi mukava kuulla muilta aikuisopiskelijoilta kuinka tämä kaikki onnistuu 3,5 vuoden ajan.
Minulla on käytössä lähes kaikki käden ulottuvilla, kirjaston palvelut ja mahdollinen tuki. Mutta kysymyksiä yhtä paljon ellei enemmänkin?
Arvostetaanko työpaikoilla uutteraa, joka jaksaa työn ohella opiskella ja näin opinnoista on hyötyä työssäkin?
Nyt virtuaalisesti opintojen pariin ja pari kuppia kahvia niin jaksaa taas kirjoitella LTS:ää!!
Ihania pakkasaamuja !!!!
22.10.2019
Nyt ollaan jo edetty monta esseetä ja esitystä pidemmälle opinnoissa, hiukan työntäyteistä arkea tuntuu olevan.
Tänään alkoi perehtyminen uusiin työtehtäviin eli uudistusta työnkuvaan tulossa 1.11.2019 lukien. Työtehtäviini kuuluu jatkossa tutkimuslupien käsittely sekä Pääkaupunkiseudun ihmistieteiden tutkimuseettisen toimikunnan sihteerin tehtävät. Tänään olinkin ensimmäistä kertaa tutustumassa toimikunnan työskentelyyn ja olikin todella mielenkiintoista. Saatoin jopa joitakin asioita ymmärtää sieltä täältä johtuen osaksi lähihoitajataustastani. Kivasti meni kokous ja tuntui pitkästä aikaa siltä, että IHANAA jotain uutta vaikka vastuullisempaa työtä se on.
Opinnot ovat avanneet huiman paljon ajatuksia siitä, millaisessa organisaatiossa työskentelen ja ajatuksia myös siitä, mitä olisi syytä kehittää. Ns. lihaa luiden ympärille opintojen kautta vaikka opintopisteitä ei ole paljon kertynyt, mutta oivaltamisia on tapahtunut hurjasti.
Huomaan, että monesti ajatuksissa on mitä minä haluan tehdä vuoden päästä entäpä viiden vuoden päästä, onko kenties nykyisessä organisaatiossa mahdollisuus edetä? Vaikka hurjan paljon arvostan sihteerin työtä ja kuinka keskeinen asema sihteerillä on johtajan oikeana kätenä, kuinka tärkeää työtä sihteeri tekee. Se, että haluan edetä urallani ei tarkoita että sihteerin työ olisi vähäpätöisempää. Valitettavan usein sihteerin työtä ei arvosteta tarpeeksi ja isoissa organisaatioissa tämä hahmo jää helposti muiden jalkoihin, vaikka olisikin keskeinen hahmo.
Samalla tapaa arvostan esimerkiksi hoitajan työtä, kuka meidän vanhukset ja sairaat hoitaa jos meillä ei olisi hyviä hoitajia. Siivoojan työ on yksi näistä myös, missä me eläisimme jos työpaikoillamme ei olisi näitä tärkeitä arjen enkeleitä jotka pitää paikat puhtaana tai muut ammatit, jotka ovat meille apuna arjessa. Tekevät työtään, mutta hymyssä suin. Kaikkia meitä tarvitaan, yhteiskunnalle jokainen ammattikunta on tärkeä pyöriäkseen. Arvostetaan toisiamme titteleistä huolimatta!
Olipas taas pohdintaa, yksi johti toiseen ja siitä sitten kolmanteen.
Nyt alankin kirjoittamaan iltaa vasten esseetä markkinoinnin kilpailukeinoista ja huomenna on suullisen asiantuntijatehtävän esitys.
Btw. mulla on paras ryhmä ever, joiden kanssa on ilo työskennellä ja tehdä kouluhommia !! Kiitos Katri ja Janni 
1.10.2019
Ensimmäinen reilu kuukausi opinnoissa, vielä tuntuu ihan hyvältä. Tehtäviä on paljon , mutta vielä pysytään aikataulussa. Eikä edes kahden viikon flunssa (keuhkokuume) vienyt aikataulua retuperälleen.
Tulevaisuutta olen jo pohtinut, ja miettinyt pitkälti muutosta työelämässäni. Sihteerin tehtäviä olen tehnyt vuosia ja ne hommat melkein hoituu silmät kiinni. Nykyiseen tehtävään toivoisin kehittämistä ja haastetta, ja vastuuta enemmän jotta voisin kynteni näyttää.
Kehittämistyö ja pieni kipinä pitää virkeänä ja nämä opinnot ovat tuoneet laajempaa käsitystä kokonaisuudessaan siitä mitä voisin työssäni tehdä ja osaksi myös opintoihin liittyvä HOPS-keskustelu herätteli huomaamaan mitä kaikkea osaan. Tuli ihan WAU-fiilis, enpä ollut ajatellutkaan että oikeesti mä olen aika hyvä! Joten näillä fiiliksillä eteenpäin ja kehittämään lisää opintojen myötä ja siitä sitten miettimään mihin sitä tulevaisuudessa ennättää!