Venäjän ulkopolitiikka pähkinänkuoressa (2007 – 2018)

Venäjän ulkopolitiikka pähkinänkuoressa (2007 – 2018)

Lähde: http://www.zimbio.com/pictures/jJVeQsghR4c/World+Leaders+Meet+G8+Summit/7IrY1Dtvs1U/Vladimir+Putin

Venäjän ulkopolitiikassa katsotaan tapahtuneen käännös vuonna 2007, kun presidentti Vladimir Putin totesi puheessaan Münchenin turvallisuuskonferenssissa helmikuussa, että Yhdysvaltain yksipuolisen maailmanhallinnan on tultava päätökseen. Joidenkin arvioiden mukaan puheen katsottiin käynnistäneen uuden kylmän sodan. Tämä kuitenkin kiistettiin jyrkästi sekä Venäjän että USA:n viranomaisten toimesta.

Ensimmäinen ilmentymä uudenlaisesta ulkopolitiikasta oli vuoden 2008 Georgian sota, jossa Venään asevoimien tukemat Etelä-Ossetian ja Abhasian joukot sekä georgialaiset joukot ottivat yhteen. Kaksi edellä mainittua maakuntaa halusivat itsenäistyä Georgiasta ja sodan lopputulemana Venäjän sekä Georgian venäjämieliset voittivat, jonka seurauksena maakuntiin jäi Venäjän tukikohtia.

Toinen uuden uudenlaisen ulkopolitiikan ilmentymä oli vuoden 2014 Krimin valtaus. Valtausta edelsi Ukrainan sisäpoliittinen kriisi, jossa maan länsi- ja keskiosissa asuneet EU- ja eurooppamyönteiset kansalaiset toivoivat tiiviimpää suhdetta EU:hun ja toisaalta Krimillä ja maan itäosissa asuneet Venäjä-mieliset ihmiset vastustivat tätä kehitystä. Krimillä Venäjä-mieliset separatistit julistivat Venäjältä tulleiden tunnuksettomien sotilaiden avulla Krimin osaksi Venäjää. Tilanne Krimillä oli pian ohi, mutta Itä-Ukrainassa konflikti jatkuu kirjoitushetkellä. Itä-Ukrainassa ammuttiin alas Malaysian airlines -lentoyhtiön matkustajakone, joka kiristi Venäjän ja lännen välejä entisestään.

Syksyllä 2015 Venäjä ilmoitti aloittavansa ilmaiskut Syyriassa presidentti al-Assadin tukena. Operaation tavoitteeksi asetettiin terrorisminvastainen sota ja Isis-liikkeen tuhoaminen. Putin ilmoitti joulukuussa 2017 aloittavansa venäläisjoukkojen palauttamisen takaisin Venäjälle.

Venäjän tärkein ulkomaankaupan kumppani on Euroopan unioni. Useat EU-maat ovat riippuvaisia Venäjän kaasu- ja öljytuotannosta. Venäjälle taas viedään EU:sta muun muassa koneita, ajoneuvoja ja lääkkeitä. Eurooppalaiset maat ovat suurin Venäjälle taloudellisesti investoiva ryhmä. EU:n ja Venäjän kauppa laski vuosien 2012 ja 2016 välillä 44 prosentti, johtuen Euroopan unionin määräämistä pakotteista sekä Venäjän vastapakotteista. Vuoden 2014 tapahtumien jälkeen EU-Venäjä-suhteet ovat menneet huonompaan suuntaan. Pakotteita ei ole kirjoitushetkellä purettu. Ulkomaankaupan ja diplomatian ominaispiirteitä ovat, että Venäjä on pyrkinyt ylläpitämään vahvoja kahdenvälisiä suhteita, kun taas EU-valtiot pyrkivät toimimaan Venäjän kanssa yhtenä rintamana.

Venäjän ja USA:n suhteet ovat kehittyneet viime vuosina välillä parempaan, välillä huonompaan suuntaan. Vuonna 2009 maat halusivat aloittaa suhteensa puhtaalta pöydältä. G20-maiden kokouksen yhteydessä silloiset maiden ulkoministerit Hillary Clinton ja Sergei Lavrov painoivat kuvainnollisesti yhdessä RESET-nappia, jonka tarkoituksena oli aloittaa maiden välillä uusi aikakausi.

Vuonna 2011 Venäjä syytti USA:ta sekaantumisesta Duuman vaaleihin ja suhteet ottivat jälleen takapakkia. 2013 Yhdysvalloissa käydyn NSA-jupakan myötä paljastuksen tehnyt Edward Snowden haki ja sai turvapaikan Venäjältä. 2014 Ukrainan kriisi huononsi suhteita edelleen. Presidentti Barack Obama ei kuitenkaan halunnut tukea Ukrainan armeijaa aseellisesti, toisin kuin presidentti Trump vuonna 2017. Syyrian sodassa USA:n ja Venäjän joukot ovat vastakkaisilla puolilla ensimmäistä kertaa sitten kylmän sodan.

Venäjä on viime vuosina kehittänyt aktiivisesti suhteita myös Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Aasiassa Kiinan nopea taloudellinen kehitys on luonut maiden väliselle raaka-aine ja luonnonvarakaupan kehittymiselle hyvät edellytykset. Venäjän johdossa on myös pidetty ajatuksesta, että Kiina nousisi Yhdysvaltojen ohi uudeksi suurvallaksi. Venäjä ja Kiina tekevät myös sotilaallista yhteistyötä. Esimerkkinä tästä Itämerellä 2017 kesällä järjestetty maiden yhteinen sotaharjoitus.

Venäjä on aktiivisesti kehittänyt suhteitaan myös toiseen suureen Aasian valtioon, Intiaan. Valtiot ovat tehneet sotilaallista yhteistyötä: Venäjä toimittaa Intialle hävittäjiä, helikoptereita sekä sukellusveneitä. Myös yhteisiä sotaharjoituksia on pidetty. Venäjän valtiollinen energiayhtiö Gazprom on ollut mukana rakentamassa Intiaan ydinvoimaloita.

Myös Afrikan, etenkin pohjoisen Afrikan valtiot ovat tiivistäneet yhteistyötään Venäjän kanssa. Maat ovat solmineet erilaisia kahdenvälisiä sopimuksia, joissa vaihdon välineenä ovat olleet erilaiset investoinnit ja viisumivapaudet. Venäjä on ylläpitänyt vastaavanlaisia suhteita myös Etelä-Amerikkaan. Venäjän ulkopolitiikan keskiössä ovatkin Brics-maat (Brasilia, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka).

 

Lähteet: Luettu 1.3.2018

 

± http://ec.europa.eu/trade/policy/countries-and-regions/countries/russia/

± https://yle.fi/uutiset/3-8984059

± http://www.businessinsider.com/its-time-to-start-worrying-about-what-russias-been-up-to-in-latin-america-2015-3?r=US&IR=T&IR=T

± https://en.wikipedia.org/wiki/Foreign_relations_of_Russia

± http://thehill.com/opinion/international/351684-from-moscow-to-marrakech-russia-is-turning-to-africa

1 thought on “Venäjän ulkopolitiikka pähkinänkuoressa (2007 – 2018)

  1. Kiitos Joonas!
    Думаю, скоро можем поговорить о геополитике России по-русски, на курсе ”Разговорный 2”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *