Etä- ja verkko-opetuksen kehittämistyössä törmää usein käsitykseen toiminnan yksisuuntaisuudesta ja vuorovaikutteisuuden puutteesta. Käsityksen taustalta löytyy perustellusti kokemuksia tilanteista, joissa verkkotyöskentely ja työvälineiden käyttö on toteutunut opettajalähtöisenä ”opetuksen välittämisenä”. On myös toisenlaisia, osallistavia ja yhteistoiminnan mahdollistavia tapoja toimia. Tällaisia suunnittelemme, kokeilemme ja jaamme Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut (LOVO) -hankkeessa.
Etäopiskelun ollessa nykyään monelle välttämättömyys esimerkiksi pitkien välimatkojen, työn ja perheen vuoksi, on äärimmäisen tärkeää panostaa sen kehittämiseen. Nykyteknologian avulla välimatkat ”taittuvat” vaivatta, mutta lisää osaamista tarvitaan siihen, miten oppimisen kannalta mielekäs ja vaikuttava verkkotyöskentely käytännössä toteutuu. Onnistumiseen tarvitaan niin pedagogista kuin teknistä tietoa ja taitoa. Oppimisen organisointi edellyttää toimivaa, kaikille osapuolille läpinäkyvää toteutussuunnitelmaa ja tätä tukevien menetelmien ja verkkovälineiden valintaa. Tarvitaan osallistamista, joka on jatkuvaa vuoropuhelua, kykyä hakea ja toteuttaa erilaisia osaamisen kasvuun tähtääviä oppimistekoja. Helppoa se ei ole. Opettajalle opiskelijoiden verkkotyöskentely erilaisia digitaalisia välineitä hyödyntäen saattaa tuoda hallinnan puutteen tunteen. Eteen tulee luultavasti yllättäviä muutoksia niin reittisuunnitelmiin, kulkuvälineisiin kuin aikatauluihinkin. Opiskelija voi kokea yksin jäämisen ja neuvottomuuden tunteita. LOVO-hankkeessa opettajat, opiskelijat ja tukipalveluhenkilöstö toteuttavat etä- ja verkko-opetusratkaisuja yhdessä, samanaikaisesti kehittäen näitä edelleen. Työskentely etenee syklisesti ja iteratiivisesti, jolloin myös toiminnan nopea ja toistuva korjaaminen on mahdollista kunnes tavoiteltu lopputulos on saavutettu. Tai ehkä tavoittelimmekin jotain mitä ei voi saavuttaa? Olkoon sekin opiksi tulevan varalle.
Tanja Rautiainen, Lapin ammattikorkeakoulu