”Kenties näinä itsenäisen etäopiskelun aikoina äänipalaute muistuttaa kivasti siitä, että toisessa päässä on myös ihminen.”
Lapin yliopiston Mediapedagogiikkakeskuksessa kokeiltiin opiskelijoille annettavan äänipalautteen käyttöä neljän yliopiston yhteisellä, Moodlessa toteutettavalla verkko-opintojaksolla Pedagogisia näkökulmia tieto-ja viestintätekniikan opetuskäyttöön. Opintojaksolle osallistui lähes sata opiskelijaa.
Opetuskokeilulla haluttiin vastata korkeakouluopetukseen kohdistuvan aiemman tutkimuksen esiintuomiin haasteisiin. Opiskelijat ovat kokeneet, että heidän saamansa palaute ei ole riittävää ja oikea-aikaista. Jos palautetta saa, se on yleensä kirjallista.
Miksi juuri ääni?
Aiempien tutkimusten perusteella äänipalautteen käyttöön liittyy etuja, jotka puolsivat sen testaamista verkko-opintojaksolla. Opiskelijat pitävät äänipalautetta parempana kuin tekstipalautetta. Ääni pystyy välittämään sosiaalista läsnäolon tunnetta ja tunteita. Äänen välityksellä saatu palaute on usein myös yksityiskohtaisempaa.
Haasteeksi äänipalautteen käytössä muodostuu sen seuraaminen. Kuunteleminen ja olennaisten kohtien löytäminen vaatii aikaa, mikä toisaalta voi myös tukea oppimista.
Opetuskokeilun toteutus syksyllä 2016
Opetuskokeilussamme annoimme äänipalautetta opiskelijoille opiskeluprosessin aikana. Opiskelijoiden tehtävänä oli pienryhmissä arvioida jokin olemassa oleva, tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävä oppimisympäristö mielekkään oppimisen teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta. Ryhmät kokosivat arvionsa raporttiin, josta me opettajina annoimme palautetta äänitiedoston välityksellä. Palautteen antoon käytimme Vocaroo-sovellusta. Tämän jälkeen ryhmät muokkasivat raporttiaan saadun palautteen perusteella ja lopuksi palauttivat muokatun raporttinsa sekä koosteen siihen tehdyistä muutoksista.
Ääni on henkilökohtaista ja tulee kohti
Keräsimme opetuskokeilusta tutkimusaineistoa, jolla selvitimme opiskelijoiden kokemuksia äänipalautteesta. Alustavien tulosten mukaan opiskelijoiden kokemukset olivat erittäin myönteisiä. Äänipalaute koettiin hyvin henkilökohtaisena, eräs opiskelija kuvasi, että ”opettaja tuli ikään kuin lähemmäksi”. Äänipalautetta kuvattiin myös suhteessa tekstipalautteeseen ”humaanimpana”, ”inhimillisempänä” ja ”ystävällisempänä”.
Opiskelijat kokivat, että äänipalautteella on lisäarvoa tekstipalautteeseen nähden. Kaikki ryhmät myös kokivat palautteesta olleen hyötyä oppimisen kannalta. Tämä näkyi myös täydennetyissä raporteissa; palaute otettiin vastaan ja tehtäviä täydennettiin ehdotusten mukaan.
”Kuka näitä oikein keksii?” eli opettajan näkökulma
Myönnettäköön; äänipalautteen antaminen oli tällä ensimmäisellä kierroksella melkoisen työlästä. Totesimme, että melkoisen sopan olimme ”kehittämispäissämme” itsellemme keittäneet. Raporttien tarkastaminen, äänipalautteen tekeminen ja korjatun version tarkastaminen veivät runsaasti aikaa. Teknologia ei ollut tässä haaste; palautteenantoon käyttämämme Vocaroo-sovellus oli ilmaiseksi Internetistä saatavilla ja erittäin helppokäyttöinen.
Vaikka tehtävää riitti, tästä opetuskokeilusta muodostui syksyn todellinen valopilkku, joka motivoi jatkamaan äänipalautteen käyttöä edelleen. Työparina työskentely oli rikkaus, kun pystyimme pohtimaan oikeita suuntia yhdessä. Molemmat meistä miettivät jo, millä muilla opintojaksoilla äänipalautetta voisi hyödyntää.
Henkilökohtaisuus toistui myös meidän kokemuksissamme.
Tulevat toteutukset
Jatkamme kehittämistä ja tutkimusta design-perustaisen tutkimuksen periaatteita noudatellen. Analysoimme tämän ensimmäisen opetuskokeilun kokemukset vielä tarkemmin ja teemme tarvittavat muutokset syksyn 2017 toteutukseen. Äänen lisäksi mielessä pyörii myös videoiden testaaminen palautekanavana. Kehittämisen kohteena olevan kurssin toteutus ja työskentelytapa mahdollistavat useiden erilaisten tutkimusasetelmien rakentamisen.
Hanna Vuojärvi ja Päivi Rasi
Lapin yliopisto