Joulukuun alun valtakunnalliset virtuaaliopetuksen päivät olivat jälleen käsillä Helsingin messukeskuksessa ja osallistuin päiville tavoitteena saada ideoita omaan kehitystyöhömme LOVO-hankkeessa. Kehitämme verkko-opintoja mm. yhteisiin aineisiin ja joihinkin ammatillisiin aineisiin esim. sotealalle.

Tablettikoulu oli minulle uusi tuttavuus. Tablettikoulun tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa kirjallisuutta ja toimintaympäristöä virtuaalisesti lukion lisäksi myös ammatillisiin aineisiin. Tämän hetkisestä materiaalista voisi hyödyntää Terveystiedon sisältöä kaikille pakollisessa Terveys ja työkyky -opinnossa.

Virtuaaliopetuksen päivillä pelillisyyden koettiin olevan hyvä ja kannustava keino hankkia osaamista. Olemme kokeilemassa osaamismerkkejä ja näkemäni vahvisti ajatuksiamme.  Pelillisyyttä esiteltiin lähinnä kaupallisen alan opetukseen liittyen, mutta mielestäni pelillisyys ja simulaatiot yhdistettynä ovat myös hyvä keino hankkia osaamista myös sote-alalla. Esimerkiksi lähihoitajakoulutuksen sairaanhoidon ja huolenpidon tutkinnon osaan voidaan laatia caseja, joissa opiskelija hankkii osaamista sairauksista, lääkehoidosta, ravitsemuksesta yms. sairauskohtaisesti ja saa osaamismerkkejä hankitusta osaamisesta. Lisäksi hän simuloiden (simulaattori ja/tai käsikirjoitettu ja videokuvattu tilanne) osoittaa osaamisen kokonaisuudessaan kustakin aihepiiristä. Tämä lisää potilasturvallisuutta, kun tiettyjä tilanteita on pelillisyyden nimissä harjoiteltu ennen ”kentälle” menemistä.

Ajatuksia herätti myös Saimaan ammattiopiston esittelemä videoitu oppimistilanne, jossa he ovat käyttäneet simulaatiota. Oppimistilanteena oli muistisairaan asiakkaan kotiin tehty kotihoidon käynti. Yksi opettajista oli maskeerattu ikääntyneeksi henkilöksi ja kaksi opiskelijaa simuloi kotihoidon työntekijöitä eli lähihoitajia. Heillä ei ollut käsikirjoitusta muistisairaan asiakkaan käyttäytymisestä, vaan heidän tuli vuorovaikutuksen keinoin edetä hoitotilanteessa asiakaslähtöisesti. Toki heillä oli tieto asiakkaan hoidon tarpeista, niin kuin oikeastikin kotihoidossa, mutta kukaanhan ei meistä voi toisen käyttäytymistä ennakoida, eihän? Oppimistilanne on videoitu, ja se analysoitiin opiskelijaryhmän kanssa. Analysointiin on selkeä sabluuna ja ennalta sovitut tarkkailijat, jotka tarkkailevat vuorovaikutusta, ammatillisuutta, asiakaslähtöisyyttä, eettisyyttä jne. Palautetta antavat kaikki osallistujat; asiakas, lähihoitajat, tarkkailijat. Palautteen antaminen on juuri se tilanne, missä oppiminen tapahtuu, ei niinkään itse tilanne.

Simulaatioita kyllä toteutetaan, mutta usein niihin liittyy ajatus, että toiminnassa täytyy olla mukana simulaattori. Simulaatio voidaan toteuttaa ihmistenkin kesken. Se edellyttää vain ennalta suunnitellun tilanteen ja roolit, sekä tarkkailtavien aiheiden sopiminen. Itse olen käyttänyt simulaatioita simulaattorinuken avulla mm. sairauksien opiskelussa ja opettamisessa, mutta myös hoitosuunnitelmaan liittyvän hoidon tarpeen arvioinnissa. Simulaation suunnittelu vaatii tosin hieman aikaa, mutta jos ne olisivat opetusmenetelmänä enemmän käytettyjä, suunnitteluakaan ei lopulta enää niin paljoa tarvitsisi.

Oheisessa padletissa on koostettuna sisältö vuoden 2016 Valtakunnallisilta virtuaaliopetuksen päiviltä: https://padlet.com/anu_suopanki2/virtuaali2016

Anu Suopanki
Lehtori, Lapin ammattiopisto