Arktinen yrittäjyyden ekosysteemi – mitä se voisi olla?

Soili Mäkimurto-Koivumaa, YAMK-yliopettaja, FT, Lapin ammattikorkeakoulu, Lataa pdfTeollisuuden ja luonnonvarojen osaamisala

Juha Kaarela, lehtori, DI, LitM, Lapin ammattikorkeakoulu, Teollisuuden ja luonnonvarojen osaamisala

 Yrittäjyydestä

Yrittäjyyden ja yrittämisen valmiuksien merkitys yhteiskunnan kehityksen kannalta lienee kiistaton. Lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä julkaisuissa (mm.; Schumpeter 1989, Euroopan unioni 2003; OKM 2015) aihetta on käsitelty eri näkökulmista. Niin alueellisen kehittämisen kuin yleisten toimintaedellytysten turvaaminenkin edellyttää yrittäjyyttä ja tämä koskee myös arktisia alueita ja Lappia, kuten mm. lappilaista yrittäjyyttä selvittävässä raportissa on todettu (ELY 2015). Yrittäjyyden käsite on kuitenkin monitahoinen ja -tasoinen. Useimmiten yrittäjyys määritellään taloudellisesta näkökulmasta, jolloin yrittäjyys kytketään yrittäjänä toimimiseen ja tarkastelussa painottuu liiketoimintaosaamiseen liittyvät teemat. Yrittäjyyttä voidaan tarkastella myös kasvatustieteen ja johtamisen kannalta, jolloin mielenkiinto suuntautuukin siihen, miten henkilöstä voisi tulla yrittäjämäisesti ajatteleva ja toimiva yksilö ja miten koulutuksen ja organisaation kautta tähän olisi mahdollista vaikuttaa.

Yrittäjyyden käsitettä voidaan lähestyä schumpeteriläisittäin, jolloin yrittäjyyteen liitetään vahva toiminnan uudistaminen ja olemassa olevan tilanteen muuttaminen luovan tuhon kautta (Schumpeter 1989). Toisaalta yrittäjyys voidaan teemana kytkeä henkilön ominaisuuksiin ja kykyyn hyödyntää olemassa olevat mahdollisuudet (esim. Kirzner 1978). Vielä 1990-luvulla, ja ehkä joskus nykyisinkin, oli tapana avata yrittäjyyttä luettelemalla yrittäjän persoonaan liittyviä määreitä. Tämä näkökulma korostanee sitä, että yrittäjyys on ”synnynnäinen” ominaisuus, jolloin se sulkee ulos mahdollisuuden oppia tai opettaa yrittäjyyttä. Yrittäjän persoonan sijaan yrittäjyyttä tuleekin tarkastella ilmiönä, johon liittyy erilaisten toimintamahdollisuuksien havaitseminen ja hyödyntäminen (mm. Shane & Venktaraman 2000; Veknkataraman 1997; Alvarez & Barney 2007) ja jolloin yrittäjyyden prosessin tuloksena tapahtuu muutoksia ja ehkä syntyy myös uutta (mm. Bruyat & Julien 2000; Davidsson 2003). Nykykäsityksen mukaan yrittäjyydessä on kyse etenkin aktiivisesta mahdollisuuksien luomisesta (esim. Shane & Venkataraman; Alvarez & Barney 2007; Ardichvili, Cardozo & Ray 2003).

Kuten edellä todettiin, yrittäjyys nähdään nykyisin laajempana ilmiönä, jolloin mukaan otetaan myös yrittäjämäinen ajattelu ja toimintatapa (tai yrittäjämäinen käyttäytyminen tai yrittävyys). Suomalaistutkijoiden mukaan yrittäjyydessä on siis kyse sekä toiminnasta että ajattelusta ja asenteesta (esim. Koiranen & Peltonen 1997; Kyrö 1998; Peltonen 1986). Yrittäjämäinen toiminta näkyy oma-aloitteisuutena, mahdollisuuksien etsintänä, tunnistamisena ja hyödyntämisenä, ongelmien ratkaisukykynä/luovuutena, tehokkaana verkostoitumisena ja proaktiivisena toimintana haastavissa tilanteissa sekä motivoituneisuutena (Gibb 1993; Honkola & Jounela 1993; Hisrichin & Petersin 2002; Kaplan & Warrenin 2007). Yrittäjämäistä ajattelua ja asennetta voidaan kuvata kyvyllä olla dynaaminen, joustava ja itseohjautuva annetuissa, muuttuvissa ja epävarmoissa olosuhteissa (Heinonen & Poikkijoki 2006).

Kaiken taloudellisen toiminnan ja myös yrittäjyyden puitteet muuttuvat yhä nopeammin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimintatapojenkin on muututtava. Kausaatioon ja tarkkoihin suunnitelmiin perustuva toimintamalli (esim. liiketoimintasuunnitelma), jossa edetään vaihe vaiheelta ennalta suunniteltua polkua, ei enää riitä. Niin yrittäjän kuin muidenkin toimijoiden on pystyttävä joustavasti reagoimaan ja mukauttamaan toimintaansa käytettävissä olevien keinojen perusteella. Yrittäjyystutkimuksessa käytetään termiä effektuaatio (effectuation, vaikuttaminen), jolloin esim. yrittäjä lähtee mukauttamaan toimintaansa käytettävissä olevien keinojen ja resurssien pohjalta (Sarasvathy 2001). Toimijan tavoitteena ei ole minimoida riskiä vaan löytää toimintatapa, jolla mahdolliset menetykset ovat siedettävällä tasolla ja hän itse pitää langat käsissään.

Ekosysteemeistä

Yrityksiä on monenlaisia perinteisistä markkina- ja torikauppiaista aina korkean teknologian edelläkävijäyrityksiin. Yritys kuitenkin tarvitsee toimintaansa aina suotuisan ympäristön riippumatta yrittämisen muodosta, sijainnista, koosta tai toimialasta. Yrittäjyys vaatii useiden tekijöiden ja toimijoiden yhteisiä tavoitteita ja ponnisteluja (Koltai 2015). Yrittämisen ympäristöä voidaan kutsua myös ekosysteemiksi. Ekosysteemi tarkoittaa käsitteenä jonkin yhtenäisen alueen eliöiden ja ympäristötekijöiden muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta (Willis 1997). Moore (1993) on määritellyt käsitteen liiketoiminnan ekosysteemi, joka tarkoittaa useilta erilaisilta toimialoilta tulevien yritysten yhteistä toimikenttää. Moore (1993) painottaa myös yrityksen strategista kehittämistä ja johtamista osana liiketoiminnan ekosysteemiä, jolloin juuri monialaisuus luo uusia innovaatioita ja kehittää yrityksiä. Yrityksen ekosysteemillä voi olla keskeinen vaikutus yrityksen toimintamahdollisuuksiin, kasvuun ja menestykseen. Ekosysteemit ovat suotuisia myös kokonaan uusien yritysten syntymisen kannalta ja mahdollistavat toimivien yritysten kasvumahdollisuudet (Nadgrodkiewicz 2014).

Yrittäjyyden ekosysteemi voidaan määritellä koostuvan kuudesta tekijästä: poliittinen ympäristö, taloudellinen ympäristö, kulttuuri, markkinat, osaamispääoma ja toimiva infrastuktuuri (Isenberg 2011). Poliittinen ympäristö luo toimintaympäristön luotettavan perustan esimerkiksi lainsäädännön avulla. Myös kehittynyt yhteiskuntarakenne ja toimintaolosuhteet luovat pohjan yritystoiminnalle. Yritystoiminta tarvitsee eri vaiheissa myös investointeja ja rahoitusta. Näitä täytyy olla mahdollista saada sekä julkisia että yksityisiä toimijoita käyttäen. Kulttuuritekijät luovat myös perustaa yritystoiminnalle ja yrittäjyydelle. Tämä näkyy käytännössä esimerkiksi siinä miten yrittäjyys ilmenee ympäristössä, miten siitä kerrotaan medioissa ja millaisia esimerkkejä yrittäjistä löytyy yhteisössä. Markkinat muodostuvat sekä asiakkaista että muista kaupallisista toimijoista alueella. On merkityksellistä, kuinka esimerkiksi yritys voi pilotoida tuotettaan ja miten se saa alkuvaiheessa asiakkaita, mitkä ovat asiakkaiden kokemuksia ja saada palautetta tuotteesta. Ehdottoman tärkeää yrityksille on osaava ja aikaansaava työvoima. Myös toimiva koulutusjärjestelmä takaa pitkäjänteiset koulutus- ja kehitysmahdollisuudet sekä yrityksen että yksilöiden näkökulmasta. Yhteiskunnalliset tekijät ja toimiva infrastruktuuri ovat myös oleellinen tekijä yritystoiminnassa. Moni yritys tarvitsee esimerkiksi katkeamatonta sähköä ja nopeita tietoliikenneyhteyksiä. Nämä eivät ole itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa. Yrittäjyyden ekosysteemi on aina omanlaisensa ja ainutlaatuinen.(Isenberg 2011.)

Yrittäjyyden merkitys työelämän murroksessa

Työ ja työelämä ovat suuressa murroksessa. Voimme konkreettisesti kokea tämän työpaikoilla ja oppilaitoksissa. Työn sisältö ja vaatimukset muuttuvat sekä työvälineet kehittyvät. Teknologian kehitys ja sen mukanaan tuoma muutos työhön voi olla tulevaisuudessa vieläkin nopeampaa kuin tänä päivänä. Mitä tämä kaikki tarkoittaa työn määrään? Onko tulevaisuudessa työn määrä kuin se on tänä päivänä? Tuottavuus ja tehokkuus kasvavat, mutta varmasti työtä on tarjolla ja työntekijöitä tarvitaan myös tulevaisuudesta. Työn tarjonnan ja kysynnän muodot voivat kyllä muuttua.

Monista tulevaisuuden työntekijöistä tulee yhä enemmän yksityisyrittäjiä ja freelancereitä, näin Suomen merkittävin taloustieteilijä Bengt Holmström toteaa Helsingin Sanomissa (Sajari 2015). Hänen mukaansa työtehtävien erikoistuminen päättyy ja meidän on valmistauduttava käyttämään osaamistamme hyvin moninaisissa työtehtävissä. Holmströmin mukaan internet, robotit ja liiketoiminnan digitalisoituminen ovat kuin luonnonlakeja. Niiden kehitystä on turha yrittää jarruttaa. Teknologian kehitys tuo mukanaan myös paljon mahdollisuuksia ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Mutta kuka hyötyy kaikesta tästä muutoksesta? (Sajari 2015.)

Aktiivinen, aloitteellinen ja positiivisella asenteella varustettu työntekijä varmasti pärjää hyvin myös tulevaisuuden töissä. Tulevaisuuden työelämässä verkostojen ja yhteistyön merkitys todennäköisesti myös korostuu.

Valtakunnallisesti ehkä näkyvin ja tunnetuin toimija on Aalto yliopiston yrittäjyyden yhteisö Aaltoes. He haluavat koota yhteen yrittäjämäisen ajattelutavan omaavat ihmiset, sillä heistä heistä lähtee muutos. Aaltoesin toiminta pyörii täysin opiskelijalähtöisesti ja vapaaehtoisvoimin. He uskovat vahvasti, että tulevaisuus on startup-yrityksissä ja haluavat tuoda esille yrittäjyyden yhtenä hyvänä uravaihtoehtona. Aaltoes rohkaisee ihmisiä ajattelemaan isosti, ottamaan opiksi virheistä ja tekemään työtä ilman pelkoa virheistä. He järjestävät myös monenlaisia verkostoitumistapahtumia, vierailuja ja erilaisia yrityskiihdytysohjelmia. Ehkä tunnetuin tapahtuma vuosittain järjestettävä Slush, jossa startup-yrittäjät voivat tavata sijoittajia ja hankkia rahoitusta ideoilleen ja yritysten kasvuun. Monet yliopistot ja kaupungit ovat seuranneet Aaltoes:in viitoittamaa tietä.(Aalto 2015)

Yrittäjyys osana strategiatyötä

Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut syksyllä 2015 selvityksen yrittäjyyden ja yrittäjämäisen asenteen tukemisesta suomalaisissa korkeakouluissa. Ammattikorkeakouluista nousi esille kaksi luokkaa: Yrittäjämäinen ammattikorkeakoulu ja Yrittäjyyttä tukeva ammattikorkeakoulu. Yrittäjämäisessä ammattikorkeakoulussa yrittäjyyden edistäminen on yksi keskeisimmistä tavoitteista korkeakoulun strategiassa. Yrittäjyyttä tuetaan esimerkiksi TKI-hanketoiminnan avulla ja se on kiinteästi yhdistetty myös opetukseen. Yrittäjämäisessä ammattikorkeakoulussa opetuksen pedagogiset käytännöt tukevat yrittäjämäistä toimintatapaa. Oleellista on myös tunnistaa yrittäjyydestä kiinnostuneet henkilöt ja tarjota heille tukea yrityksen perustamisessa.(Viljamaa & Moisio 2015.)

Lapin ammattikorkeakoulu sijoittui luokkaan yrittäjyyttä tukeva ammattikorkeakoulu. Yrittäjyys on osana toimintatapaa ja se näkyy osana ammattikorkeakoulun strategiaa. Yrittäjyyden tavoitteeseen on sitouduttu, mutta se ei ole vielä kaikkia toimintoja läpäisevänä periaatteena. Käytännössä asia toteutuvat usein yksittäisinä yrittäjyyttä tukevina toimina. (Viljamaa & Moisio 2015.)

Yrittäjyyden edistäminen ja toimintojen kehittäminen ovat kuitenkin tärkeässä asemassa korkeakoulussa. Esimerkiksi pedagogiset käytännöt tukevat ja niitä kehitetään edelleen yrittäjämäistä toimintatapaa paremmin tukeviksi. Lapin ammattikorkeakoulussa myös tunnistetaan yrittäjyydestä kiinnostuneet ja tarjotaan heille tukea yrityksen perustamisessa.(Viljamaa & Moisio 2015.)

Lapin AMKin strategian kaikkia osaamisaloja yhdistävä teema on palveluliiketoiminta ja yrittäjyys. Vuoden 2015 aikana on tehty työtä painoalakohtaisissa ryhmissä ja kehitetty strategian toimeenpanoa tukevia työkalupakkeja. Palveluliiketoiminta ja yrittäjyys –painoalaa on tarkasteltu niin innovaatiotoiminnan, asiakkuuksien, markkinoinnin ja myynnin, kansainvälistymisosaamisen kuin yrittäjyyden ja yrittävyydenkin kannalta. Painoalaryhmän näkemyksen mukaan Lapin AMKin tehtävänä on kiinnittää huomiota erityisesti toimenpiteisiin, joilla voidaan tukea yritysten syntyä, kasvua ja kehittymistä sekä yrittäjyyttä Lapissa. Mitä yrittäjyyden ekosysteemi sitten voisi olla Lapin AMKissa? Eri osaamisaloilla on kehitetty monia yrittäjämäistä ajattelua ja toimintaa tukevia toimintamalleja (esim. LiikeAkatemia, Inno Barents Lab, Hyvinvointiapteekki ja –pysäkki, CDIO, Lapland ES) sekä toteutettu yrittäjyyttä ja yrittäjämäistä oppimista selvittäviä hankkeita (esim. Mäkimurto-Koivumaa, Westerberg & Kess 2015). Ekosysteemi-käsitteen mukaisesti olisi ehkä aiheellista analysoida kehitettyjä toimintamalleja niiden käytettävyyden ja kehittämistarpeiden kannalta sekä systematisoida niiden hyödyntäminen. Olemassa olevia, hyväksi arvioituja toteutuksia ja tutkimuksia kannattaisi viedä eteenpäin siten, että saadaan aikaan painoalan tavoitteeksi asettamia aktivoivia toimintapaikkoja, joissa sekä opiskelijat että henkilöstö ovat mukana yhteistyössä alueen yritysten kanssa.

Johtopäätökset

Miten tähän muutoksen voisi valmistautua ja kouluttautua? Yhtenä ratkaisuna on yrittämäisen ajattelu- ja toimintatavan kehittäminen. Oppilaitoksen näkökulmasta ja alueellisesti tarkasteltuna asiaa voisi rakentaa yrittäjyyden ekosysteemin kautta. Yrittäjyyden ekosysteemi kokoaa yhteen yrittäjämäisen ajattelutavan omaavia ihmisiä, yrittäjyydessä kiinnostuneita, yrityksiä, oppilaitoksia, yrityspalveluita ja muita elinkeinoelämän toimijoita.

Miten sitten voisimme valmentaa opiskelijoita yrittäjämäiseen ajatteluun ja toimintaan? Yrittäjyyskasvatus ja –koulutus ovat sisällöltään ja painotukseltaan erilaisia. Ensin mainittu soveltunee etenkin kouluasteille ja jälkimmäinen nimenomaan yrittäjien tarvitseman substanssiosaamisen tarjoamiseen. Ammattikorkeakoulun näkökulmasta kannattaisi ehkä käyttää termiä yrittäjämäinen oppiminen (entrepreneurial learning) ja pohtia sitä, miten se voitaisiin käytännössä toteuttaa yhteistoiminnallisuutta tukien (mm. Asteljoki 2008).

Yrittäjämäisessä toiminnassa on kyse Kyrön (2008; myös Ruohotie & Koiranen 2000) mukaan tunteiden, motivaation ja tahdon sekä tietämyksen yhdistelmästä. Niinpä yrittäjämäisessä oppimisessa tulisi luoda puitteet, jossa nämä yhdistyvät eri tavoin. Joissakin tutkimuksissa onkin esitetty, että erilaiset aktivoivat oppimismenetelmät ja –ympäristöt auttavat yrittäjämäisen ajattelun ja toiminnan oppimisessa (mm. Gibb 1993, Mäkimurto-Koivumaa & Belt 2015). Näiden tavoitteiden saavuttamista voisi edistää yrittäjämäistä oppimista tukeva arktinen yrittäjyyden ekosysteemi.

Lähteet

Aalto Entrepreneurship Society. Viitattu 17.11.2015. www.aaltoes.com.

Alvarez, S. A. & Barney, J. B. 2007. Discovery and Creation: Alternative Theories of Entrepreneurial Action. Strategic Entrepreneurship Journal Vol. 1 No 1–2, 11–26.

Ardichvili, A., Cardozo, R. & Ray, S. 2003. A Theory of Entrepreneurial Opportunity Identification and Development. Journal of Business Venturing Vol 18 No 1, 105–123.

Asteljoki, S. 2008 Ammattikorkeakoulun palvelutoiminta edistämässä yrittäjämäistä yhteistoiminnallista Oppimista. Ammattikasvatuksen aikakauskirja Vol 10 No 1, 51–62.

Commission of the European Communities 2006. Entrepreneurship Education in Europe: Fostering Entrepreneurial Mindsets through Education and Learning, European Commission. http://europa.eu/eur- lex/lex/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2006:0033:FIN:EN:PDF Viitattu 2.5.2014.

ELY 2015. Yritteliäs Lappi, Tarinoita lappilaisesta yrittäjyydestä. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Elinvoimaa alueelle, 1. Tampere: Juvenes Print.

Gibb, A. A. 1993. The Enterprise Culture and Education: Understanding Enterprise Education and its Links with Small Business, Entrepreneurship and Wider Educational Goals.” International Small Business Journal Vol 11 No 3, 11–34.

Heinonen, J. & Poikkijoki, S. 2006. An Entrepreneurial-directed Approach to Entrepreneurship Education: Mission Impossible?.” Journal of Management Development Vol 25 No 1, 88–94.

Honkola, J. & Jounela, T. 1993. Menestyksen perusvoimat: Asiakaslähtöisyys – Yrittävyys – Kehityshakuisuus. Keuruu.

Hisrich, R. & Peters, M. 2002. Entrepreneurship. McGraw-Hill Higher Education.

Isenberg, D. 2011. Introducing the Entrepreneurship Ecosystem: Four Defining Characteristics. Forbes, May 25, 2011. http://www.forbes.com/sites/danisenberg/2011/05/25/introducing-the- entrepreneurship-ecosystem-four-defining-characteristics/

Kaplan, J. & Warren, A. 2007. Patterns of Entrepreneurship. John Wiley & Sons, Inc.

Kirzner, I. 1978. Competition and Entrepreneurship. Chicago, IL: The University of Chicago Press.

Koltai, S 2015. The Six + Six Entrepreneurship Ecosystem Model. Viitattu 17.11.2015. http://koltai.co/

Kyrö, P. 2008. A Theoretical Framework for Teaching and Learning Entrepreneurship.” International Journal of Business and Globalisation Vol 2 No 1, 39–55.

Moore, J. F. 1993. Predators and Prey: A New Ecology of Competition. Harvard Business Review. May-June 1993.

Mäkimurto-Koivumaa, S, Westerberg, M. & Kess, P. 2015. InnoPreneurship 21 – Creation of entrepreneurial cross-border competence in Northern Scandinavia. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja, sarja B 9/2015.

Mäkimurto-Koivumaa, S. & Belt, P. 2015. About, for, in or through entrepreneurship in engineering education, European Journal of Engineering Education. doi:10.1080/03043797.2015.1095163.

Nadgrodkiewicz, A. 2014. Creating the Environment for Entrepreneurial Success: Building Entrepreneurship Ecosystems. Center for International Private Enterprise.

Peltonen, M. 1986. Yrittäjyys. 240 s. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Ruohotie, P. & Koiranen, M. 2000. In the Pursuit of Conative Constructs into Entrepreneurship Education. Journal of Entrepreneurship Education Vol 3, 9–22.

Sajari P. 2015. Taloustieteilijä Holmström: Suomessa ei ole ymmärretty, kuinka huonossa kunnossa talous on. Helsingin Sanomat 19.8.2015.

Sarasvathy, S.D. 2001. Causation and effectuation: Toward a theoretical shift from economic inevitability to entrepreneurial contingency. The Academy of Management Review Vol 26, 243–263.

Shane S., & Venkataraman S. 2000. The promise of entrepreneurship as a field of research. The Academy of management review Vol 2, 217–226.

Schumpeter, J. 1989. Economic Theory and Entrepreneurial History. Reprinted from Change and the Entrepreneur. Cambridge: Harvard University Press, 1949. Teoksessa R. Clémence (toim.) Essays on Entrepreneurs, Innovations, Business Cycles, and the Evolution of Capitalism, 253–231. New Brunswick, NJ: Transaction Publishers.

Venkataraman, S. 1997. The distinctive domain of entrepreneurship research. In: Katz, J. (Ed.), Advances in Entrepreneurship, Firm Emergence and Growth Vol 3. JAI Press, Greenwich, CT, 119–138.

Viljamaa, A., Joensuu, S., & Varamäki, E. 2011. Yrittäjyysasenteita ja-aikomuksia tradenomikoulutuksella. AMK-lehti//Journal of Finnish Universities of Applied Sciences No 4/2011.

Viljamaa, L. & Moisio, J. 2015. Yrittäjyyden ja yrittäjämäisen asenteen tukeminen suomalaisissa korkeakouluissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2015.

Willis, A. J. 1997. The Ecosystem: An Evolving Concept Viewed Historically. Functional Ecology Vol 11 No 2, 268–271. doi:10.1111/j.1365-2435.1997.00081.