{"id":2042,"date":"2019-04-24T07:50:23","date_gmt":"2019-04-24T04:50:23","guid":{"rendered":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/?p=2042"},"modified":"2019-04-25T11:54:54","modified_gmt":"2019-04-25T08:54:54","slug":"arktinen-perspektiivi-kuvataiteen-koulutuksessa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/2019\/04\/24\/arktinen-perspektiivi-kuvataiteen-koulutuksessa\/","title":{"rendered":"Arktinen perspektiivi kuvataiteen koulutuksessa"},"content":{"rendered":"

Lataa PDF-tiedosto<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Anitra Arkko-Saukkonen, TaM, kuvataiteen lehtori, Digitaaliset ratkaisut, Arktiset luonnonvarat ja talous, Lapin ammattikorkeakoulu <\/em><\/p>\n

Juhani Mattsson, kuvataiteen opiskelija, Kuvataiteen koulutus, Digitaaliset ratkaisut, Lapin ammattikorkeakoulu<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

\u201dReissumme t\u00e4rkein opetus minulle oli n\u00e4hd\u00e4 se kauneus, jota pohjoinen luonto meille voi tarjota. Ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 minun on teoillani ja taiteellani vaikutettava siihen, ett\u00e4 my\u00f6s tulevaisuudessa mahdollisimman moni voisi nauttia pohjoisen puhtaasta ja kauniista luonnosta sen kaikessa monimuotoisuudessaan.\u201d \u2013 Juhani Mattsson<\/em><\/p>\n

Kuinka herkist\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 havaitsemaan arktista ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja hakemaan luonnosta materiaalia, n\u00e4k\u00f6kulmia ja ymm\u00e4rryst\u00e4, jopa itseens\u00e4?<\/p>\n

Kuvataiteen koulutuksessa ohjataan opiskelijoita havaitsemaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n ja saattamaan sen n\u00e4kyv\u00e4ksi monimuotoisin keinoin. L\u00e4hdemme liikkeelle perinteisist\u00e4 tekniikoista ja siirrymme kohti digitaalista taidetta hyvin pian. Digitaalinen ty\u00f6skentely on keskeinen tekemisen tapa tai prosessissa tietty vaihe. Digitaalisuus avaa my\u00f6s soveltamisen kentt\u00e4\u00e4 monipuolisesti. Kaikki alkaa kuitenkin kuvan tekemisest\u00e4, havainnoista ja ymm\u00e4rryksest\u00e4, oli k\u00e4dess\u00e4 piirtop\u00f6yd\u00e4n kyn\u00e4 tai perinteinen sivellin. Havainnot nousevat aina aistimuksien kautta. Ymp\u00e4rist\u00f6n tarkkailun ja l\u00e4sn\u00e4olo sek\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n yhteiskunnan reflektointi muotoutuu konkreettiseksi kuvan kautta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Havainnosta kuviksi ja kuvista digitaaliseksi osaamiseksi<\/h2>\n

Pohjoinen ymp\u00e4rist\u00f6 ja Lappi tarjoaa laajan mahdollisuuden l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 visuaalisia elementtej\u00e4, joita k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n materiaalina kuvan rakentamisessa. Aluevaikuttavuus v\u00e4littyy kuvan esitt\u00e4misen ja kuvan hy\u00f6dynt\u00e4misen my\u00f6t\u00e4. Kuvataiteilija tutustuu ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4, se on ensimm\u00e4inen askel arktisen ymp\u00e4rist\u00f6n ymm\u00e4rrykseen. Luonto ja luonnonolot m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t toiminnalle ehdot, luovat pohjan kokemukselle ja el\u00e4mykselle, joista aiheet voivat kummuta soveltavallekin kuvan esitt\u00e4misen kent\u00e4lle ja digitaalisiin yhteis\u00f6ihin.<\/p>\n

Kuvataiteen opiskelija oppii opintojensa aikana k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n luonnonvaroja \u00e4lykk\u00e4\u00e4sti, omana materiaalinaan, havaintoina, ideoina, kuvauskohteina, ymm\u00e4rryksen esille nostajina, ajatuksellisina ja visuaalisina tarinoina. Koska v\u00e4limatkat ovat harvaanasutulla Lapin alueella pitk\u00e4t, digitaalisuus mahdollistaa l\u00e4sn\u00e4olon globaaleissa digitaalisissa yhteis\u00f6iss\u00e4. Digitaalinen maailma avaa my\u00f6s mahdollisuuden keino\u00e4lyn, robotiikan, virtuaalitodellisuuden sek\u00e4 sen variaatioiden ja yhdistelmien mahdollisuuksiin. Digitaalisuus on ovi maailman kattavaan verkostoon. Onko arktisuus silloin l\u00e4sn\u00e4? Mihin se vaikuttaa ja miten se vaikuttaa? Matka alkaa kuitenkin askelin kuvan tekemisen perusteiden kautta alueeseen, elinkeinoon ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n tutustumisella. Sielt\u00e4 se muotoutuu yhdeksi asiantuntijuuden voimavaraksi kuvataiteilijalle.<\/p>\n

Hyp\u00e4t\u00e4\u00e4n kuvataiteen opiskelijan Juhani Mattssonin matkakumppaniksi. Kuljetaan yhdess\u00e4 Revontultentiet\u00e4 kohti j\u00e4\u00e4meren rantaa ja kuunnellaan, miten h\u00e4n oman tutkimusretkens\u00e4 arktiseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n koki opiskelujensa alkuvaiheessa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Opintomatka arktisiin olosuhteisiin ja havaintoihin<\/h2>\n

 <\/p>\n

\u201dMaanantai 8.10.<\/strong><\/em><\/p>\n

L\u00e4hdimme matkaan Torniosta huurteisena maanantaiaamuna noin kello 8.30. Tunnelma linja-autossa oli uninen, mutta odottavainen. Ensimm\u00e4isell\u00e4 matkaosuudella saimme kuulla kertomuksia Tornionlaakson asutuksesta aina kivikaudelta nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti. Oli mielenkiintoista kuulla, miten alueen elinkeino oli muuttunut ajan saatossa ensin kivikautisesta mets\u00e4st\u00e4j\u00e4-ker\u00e4ilij\u00e4kulttuurista kalastuksen, mets\u00e4talouden ja poronhoidon kautta kaivosteollisuuteen ja nykyaikana jatkuvasti kasvavaan matkailuun. Euroopan suurin vapaana virtaava joki, Tornionjoki, on toiminut t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 kulkureittin\u00e4 Lapista Per\u00e4merelle, tarjonnut ravintoa kalastajille ja hedelm\u00e4llist\u00e4 maata alueen maanviljelij\u00f6ille. Nyky\u00e4\u00e4n Tornionjoella on merkitt\u00e4v\u00e4 arvo my\u00f6s matkailu- ja virkistysk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 esimerkiksi vapaa-ajankalastajille ja koskenlaskijoille. Me seurasimme joenvartta maantiet\u00e4 pitkin.<\/em><\/p>\n

Lumirajan kohtasimme jossain Pellon ja Kolarin v\u00e4liss\u00e4. Tienvarsilla j\u00e4k\u00e4l\u00e4\u00e4 laiduntavat porot ja et\u00e4isyydess\u00e4 siint\u00e4v\u00e4t paljaslakiset tunturit vihjasivat \u201csen oikean Lapin\u201d l\u00e4hestyv\u00e4n. Linja-automme kiit\u00e4ess\u00e4 revontultentiet\u00e4 pohjoista kohti odotus matkaseurueessamme kasvoi.<\/em><\/p>\n

L\u00e4hestyess\u00e4mme Norjan rajaa v\u00e4rien kyll\u00e4isyys ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4mme puolestaan v\u00e4heni. Kilpisj\u00e4rvell\u00e4 maiseman harmaus sai minut pohtimaan, tulisinkohan sittenk\u00e4\u00e4n tarvitsemaan kaikkia mukaan ottamiani akryyliv\u00e4rej\u00e4. Pian ylitetty\u00e4mme Norjan rajan hyinen merivesi tervehti meit\u00e4 syv\u00e4ll\u00e4 sinisell\u00e4\u00e4n, ja v\u00e4hitellen sen my\u00f6t\u00e4 palasivat maisemaan my\u00f6s muut v\u00e4rit. (Kuva 1)<\/em><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

\u00a0<\/em><\/p>\n

Tiistai 9.10.<\/em><\/strong><\/p>\n

Ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4mme Norjassa alkoi kauniilla auringonnousulla, joka v\u00e4rj\u00e4si vuorten rinteet pastellis\u00e4vyin. Aloitimme p\u00e4iv\u00e4n piirustusteht\u00e4v\u00e4ll\u00e4 l\u00e4heisen joen rannassa. <\/em><\/p>\n

Jo tunnissa huomasi valon muuttaneen maisemaa merkitt\u00e4v\u00e4sti, mik\u00e4 osaltaan toi haastetta havainnosta piirt\u00e4miseen. Pyyhekumik\u00e4teni liike ja paksu toppatakkini pitiv\u00e4t minut kuitenkin l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 my\u00f6s paikallani istuen.<\/em><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 saimme kohdata arktisten luonnonolojen asettamat haasteet. Aikomuksenamme oli maalata maisemaa vuoren rinteell\u00e4 noin 400 metrin korkeudessa, mutta paikalla tuuli niin kovaa, ett\u00e4 maalaaminen olisi ollut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdotonta.\u00a0 L\u00e4hdimme etsim\u00e4\u00e4n tyynemp\u00e4\u00e4 paikkaa vuonojen rannoilta. Onneksi l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 merenpintaa olosuhteet olivat suotuisammat, ja p\u00e4\u00e4simme maalaamaan kaunista auringonlaskua ja sen v\u00e4rj\u00e4\u00e4mi\u00e4 vuorten rinteit\u00e4. Maalatessa huomasi my\u00f6s tarkkailevansa maisemaa paljon tarkemmin kuin vain katsellessa, mik\u00e4 varmasti on omiaan kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n maalaamisessa t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n havainnoinnin taitoa.<\/em><\/p>\n

Pilvisyyden vuoksi illan revontulikuvat j\u00e4iv\u00e4t vaisuiksi, mutta y\u00f6n pimeys, hiljaisuus ja kiireett\u00f6myys auttoivat palautumaan toiminnant\u00e4yteisest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Laajan meren ja suurten tummien vuorenrinteiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4, revontulten v\u00e4ritt\u00e4m\u00e4n taivaan alla tallustellessa tunsi itsens\u00e4 pieneksi. Keskustan katulamppujen valo heijastui hiljaa virtaavasta joesta paikassa, jossa ikivanha luonto ja ihminen hullunkurisine rakennelmineen tuntuivat el\u00e4v\u00e4n rinnakkain sulassa sovussa. (Kuva 2)<\/em><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Keskiviikko 10.10.<\/em><\/strong><\/p>\n

Pakkauduimme maalaustarvikkeinemme linja-autoon ja suuntasimme puolen tunnin matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n Sp\u00e5kenesiin Yyke\u00e4nvuonon rannalle maalaamaan j\u00e4lleen maisemaa havainnosta. Saapuessamme paikalle s\u00e4\u00e4 oli harmaa ja sateinen. Hyvin varustautuneena pieni sade ei kuitenkaan haitannut, vaan asetuimme laskuveden paljastamalle rantakivikolle, katseet kohti vuonon vastarannalla kohoavia vuoria. Maalaaminen tihkusateessa alkoi hyvin, ja kahvi termospullosta l\u00e4mmitti kehoa ja mielt\u00e4. Pian sade kuitenkin yltyi niin, ett\u00e4 maalit eiv\u00e4t tuntuneet en\u00e4\u00e4 tarttuvan kartonkiin. Jatkoimme maalaamista kaikesta huolimatta. Noin puolen tunnin kuluttua sade oli k\u00e4ynyt niin kovaksi, ett\u00e4 maalauskartongistani oli huuhtoutunut kaikki maali rantakivikkoa pitkin kohti J\u00e4\u00e4merta. Oli aika pakata tavarat ja poistua. Luonto otti ohjat k\u00e4siins\u00e4.<\/em><\/p>\n

Vaikka palasinkin linja-autolle tyhj\u00e4n maalauspohjan kanssa, en silti kokenut, ett\u00e4 maalaamiseen k\u00e4ytetty aika olisi mennyt hukkaan. Kun sade alkoi huuhtoa maaleja menness\u00e4\u00e4n, tiesin, ett\u00e4 maalaus ei valmistuisi ainakaan sill\u00e4 tavalla kuin olin ensin ajatellut. T\u00e4ll\u00f6in maalaamisen tarkoitus siirtyi valmiin teoksen tavoittelemisesta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tekemiseen. Huomasin olevani enemm\u00e4n l\u00e4sn\u00e4 siin\u00e4 maalaamisen hetkess\u00e4, joka tulisi pian katoamaan sateen mukana. Aina tuli uusi hetki, uusi tila havainnolle ja uusi reaktio, josta ei j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4lke\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n muulle kuin minulle itselleni. <\/em><\/p>\n

Bussissa istuessani mietin, mit\u00e4 maalaus merkitsee minulle. Olen huomannut, ett\u00e4 useimmiten aloittaessani kuvan tekemisen minulla on jo mielikuva valmiista teoksesta p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni. T\u00e4ll\u00f6in luova prosessi on jo tapahtunut n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4, ja kuvan tekemisen konkreettinen prosessi on vain pyrkimys aineellistaa tuo mielikuva mahdollisimman hyvin. Sade opetti minua katsomaan maalaamista uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta: ei niink\u00e4\u00e4n ideani ilmi tuomisen v\u00e4lineen\u00e4, vaan p\u00e4in vastoin uusien ideoiden tuottajana. Kun maalaan vailla p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, ajatuksen kulku k\u00e4\u00e4ntyy p\u00e4invastaiseksi: havainnoin maalausalustallani tapahtuvia ilmi\u00f6it\u00e4 ja voin analysoida niiden minussa tuottamia tunteita samoin kuin katsellessani veden ja vuorten v\u00e4rej\u00e4 maalausalustani takana. En opettele maalaamista, vaan maalaaminen opettaa minua.<\/em><\/p>\n

Seuraava kohde oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja erilainen. T\u00e4ll\u00e4 kertaa emme hakeutuneet meren \u00e4\u00e4relle rantakivikkoon, vaan kapusimme tielt\u00e4 pienen matkan vuorenrinnett\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in, miss\u00e4 meit\u00e4 odotti toisen maailmansodan aikaisten sotabunkkereiden j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset. T\u00e4\u00e4ll\u00e4kin luonto ja ihmisen rakentama teollinen ymp\u00e4rist\u00f6 loivat yhdess\u00e4 harmonisen kokonaisuuden, jonka v\u00e4riskaala ylsi aina betonista pist\u00e4vien rautakankien kirkkaasta ruosteenpunaisesta rinteen pehmeisiin mets\u00e4nvihreisiin sammaliin. Kaikessa karuudessaan ja luonnollisuudessaan rauniot eiv\u00e4t tuoneet mieleeni sodan aikaisia rakennuksia, vaan pikemminkin n\u00e4yttiv\u00e4t silt\u00e4, kuin niiden olisi kuulunutkin olla paikallaan juuri niin kuin ne nyt minulle n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t. (Kuva 3)<\/em><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

\u00a0<\/em><\/p>\n

Torstai 11.10.<\/em><\/strong><\/p>\n

Reissun aikana olin saanut tutustua luokkatovereihini paremmin. Sain perehty\u00e4 kveenien mielenkiintoiseen kulttuuriin, kuulla lukuisia tarinoita revontultentien varrelta ja kehitt\u00e4\u00e4 havainnointiani mit\u00e4 upeimmissa maisemissa. Ennen palaamistamme Suomen puolelle pys\u00e4hdyimme viel\u00e4 kerran ihailemaan Norjan jylh\u00e4nkauniita maisemia Kaivuonon rannalle. Kaivuonon v\u00e4ripaletti oli uskomaton: vuonon rannat olivat t\u00e4ynn\u00e4 keltaista rakkolev\u00e4\u00e4, merivesi rannassa loisti kirkkaan turkoosina, vuorten rinteet tavoittelivat viel\u00e4 ruskan punertavia s\u00e4vyj\u00e4, ja syv\u00e4nsinist\u00e4 taivasta vasten loistivat vuorten valkeat lumihuiput. Ihastellessani maisemaa luokkatoverieni kanssa tunsin kiitollisuutta t\u00e4st\u00e4 ainutlaatuisesta mahdollisuudesta, jonka olin koulumme kautta saanut.\u201d (Kuva 4)<\/em><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

 <\/p>\n

Arktisen kuvan kertomaa<\/h2>\n

Pohjoinen alue tarjoaa n\u00e4k\u00f6kulmia menneeseen ja nykyiseen yhteiskuntaan ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, jotka n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t omalla luonteellaan arktisella alueella. Kulttuurin ja elinolojen sek\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n tuntemus ja ymm\u00e4rrys voi avata kuvataiteilijalle uuden aiheiden l\u00e4hteen, jonka kautta kuvitetaan n\u00e4kyviin n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4, my\u00f6s tarinamaailmaa. Kuvataiteilija ei ole vain visuaalinen tarinankertoja tai esteettisen mielihyv\u00e4n v\u00e4litt\u00e4j\u00e4. Taiteen merkitys kietoutuu my\u00f6s kokemusten ja el\u00e4mysten tuottamiseen sek\u00e4 siit\u00e4 seuraaviin vaikutuksiin, joille ei voida laskea numeerista arvoa (Opetus- ja kulttuuriministeri\u00f6 2018). Hollberg ja Kokkonen (2010) tuovat esille, ett\u00e4 taide on olennainen ja vaikuttava osa yhteiskuntaa. Taiteen yksi teht\u00e4v\u00e4 on kommentoida yhteiskunnan eri puolia, nostaa esille n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4, osoittaa ja kohdentaa katse jo n\u00e4kyviss\u00e4 olevaan viel\u00e4 tarkemmin tai rajatummin tai avoimemmin. Kuvataiteilija on my\u00f6s tutkimusmatkailija, joka kohtaa itsens\u00e4 ja ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 v\u00e4litt\u00e4en sen n\u00e4kyv\u00e4ksi. Arktinen ymp\u00e4rist\u00f6 on ainutlaatuinen ymp\u00e4rist\u00f6 kuvataiteen n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n

Luonnonvarojen \u00e4lyk\u00e4s k\u00e4ytt\u00f6, luonnonolojen tuntemus ja pohjoisen ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 turvallinen toimiminen tulee kuvataiteilijan vahvuudeksi, kuten se kuvataiteen opintosuunnitelmaankin on kirjattu. Opiskelija oppii arktisen ymp\u00e4rist\u00f6n vaatimukset ja mahdollisuudet. Kuvataiteilija voi tarjota asiantuntijuuttaan ja osaamistaan my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 vaiheessa laajemmalle piirille. Kuvataiteilija oppii ammentamaan ymp\u00e4rill\u00e4 olevasta ideoita ja materiaalia, toimimaan globaalissa digitaalisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Lapin luonnonolot antavat kuvataiteilijalle n\u00e4k\u00f6kulmaa ja materiaalia, joista ammentamalla h\u00e4n voi tuottaa oman persoonallisen taiteellisen n\u00e4kemyksens\u00e4 kautta merkityst\u00e4 laajasti ja vaikuttavasti. Minne se vie meid\u00e4t? Mik\u00e4 on arktinen Lapin ammattikorkeakoulun kuvataiteilijalle? Kuva sen kertokoon.<\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hteet<\/h2>\n

Holberg, L & Kokkonen, P. (2014). Taiteen rooli yhteiskunnassa. Sini Mononen (toim.) Alaston totuus taiteesta. Kirjoituksia taidemaailmasta uudella vuosituhannella. Into pamfletti. (Luettu 9.4.2019) https:\/\/www.academia.edu\/20912684\/Taiteen_rooli_yhteiskunnassa<\/a><\/p>\n

Opetus- ja kulttuuriministeri\u00f6 (2018). Taide ja taiteilijapolitiikan suuntaviivat. Tyo\u0308ryhma\u0308n esi s taide- ja taiteilijapolitiikan keskeisiksi tavoitteiksi. Opetus- ja kulttuuriministeri\u00f6. Julkaisu 2018\/34. (Luettu 9.4.2019) http:\/\/julkaisut.valtioneuvosto.fi\/bitstream\/handle\/10024\/161125\/okm34.pdf?sequence=4&isAllowed=y<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuvataiteilija tutustuu ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen sit\u00e4. Luonto ja luonnonolot m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t toiminnalle ehdot ja luovat pohjan el\u00e4mykselle, joista aiheet voivat kummuta. Kuvataiteen opiskelija oppii k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n luonnonvaroja \u00e4lykk\u00e4\u00e4sti; omana materiaalinaan, havaintoina, ideoina, kuvauskohteina, ymm\u00e4rryksen esille nostajina, ajatuksellisina ja visuaalisina tarinoina.<\/p>\n","protected":false},"author":1658,"featured_media":2022,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[363445,110187],"tags":[110194,101624,94804,363446],"class_list":["post-2042","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-1-2019","category-teema-artikkeli","tag-arktinen-alue","tag-digitalisaatio","tag-luonto","tag-taiteet"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/files\/2019\/04\/Arkko-Saukkonen-Mattsson-teema-artikkeli-Lumen-lehti-1-2019.jpg","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p7X4tP-wW","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2042","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1658"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2042"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2042\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2082,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2042\/revisions\/2082"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2022"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2042"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2042"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2042"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}