{"id":288,"date":"2016-04-25T12:22:42","date_gmt":"2016-04-25T09:22:42","guid":{"rendered":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/?p=288"},"modified":"2016-09-23T09:00:53","modified_gmt":"2016-09-23T06:00:53","slug":"yrittajyysaikomuksista-toiminnaksi-vaikuttavuus-ja-arviointi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/2016\/04\/25\/yrittajyysaikomuksista-toiminnaksi-vaikuttavuus-ja-arviointi\/","title":{"rendered":"Yritt\u00e4jyysaikomuksista toiminnaksi \u2013 vaikuttavuus ja arviointi"},"content":{"rendered":"

Lataa PDF-tiedosto<\/a><\/p>\n

Soili M\u00e4kimurto-Koivumaa, FT, YAMK-yliopettaja, Teollisuuden ja luonnonvarojen osaamisala, Lapin ammattikorkeakoulu<\/em><\/p>\n

Taustaa<\/h2>\n

Yritt\u00e4jyyden tukeminen ja edist\u00e4minen on ajankohtainen teema, joka sis\u00e4ltyy my\u00f6s nykyiseen hallitusohjelmaan. Ohjelmassa m\u00e4\u00e4riteltyjen tavoitteiden tukemiseksi on esitelty useita keinoja, joilla pyrit\u00e4\u00e4n parantamaan yritt\u00e4misen edellytyksi\u00e4 etenkin PK-sektorilla. Yksi korkeakoulujen kannalta merkitt\u00e4v\u00e4 keino on Innovaatio- ja palveluseteli, joka mahdollistaa yritysten ja korkeakoulujen yhteisty\u00f6n tiivist\u00e4misen erilaisten kehitys- ja yhteisty\u00f6projektien kautta (mm. OKM:n tiedote 12.4.2016). Akuuttien, yritt\u00e4jyyden ja toimivien yritysten tukemiseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4vien keinojen lis\u00e4ksi on jo aiemmin tiedostettu yritt\u00e4jyysvalmiuksien ja yritt\u00e4j\u00e4m\u00e4isen toiminnan, yritt\u00e4vyyden, aikaansaamisen haasteita (OKM, 2009).<\/p>\n

Opetus- ja kulttuuriministeri\u00f6n raportissa (2009, 12) on m\u00e4\u00e4ritelty korkeakoulupohjaisen yritt\u00e4jyyden tahtotila seuraavasti: \u201dJokaisessa korkeakoulussa on hyv\u00e4ksytty toimintatapa, jossa kannustetaan ja tarjotaan valmiuksia yritt\u00e4j\u00e4n uralle, synnytet\u00e4\u00e4n innovaatioita ja luodaan edellytyksi\u00e4 yritysten kasvulle.\u201d Esitetty tahtotila on edelleen ajankohtainen. Koulutuksen kannalta tavoitteen saavuttamisen haasteet ovat edelleen samat: mill\u00e4 tavalla yritt\u00e4jyysvalmiuksia voidaan koulutuksen yhteydess\u00e4 kehitt\u00e4\u00e4 ja mik\u00e4 on yritt\u00e4jyyden k\u00e4sitteen sis\u00e4lt\u00f6. Aiheellista on pohtia my\u00f6s yritt\u00e4jyyden edist\u00e4miseen toimenpiteiden vaikuttavuutta, niiden tuloksellisuutta sek\u00e4 vaikuttavuuden arvioinnin tapoja.<\/p>\n

Yritt\u00e4jyys, intentio ja kompetenssi<\/h2>\n

Yritt\u00e4jyys miellet\u00e4\u00e4n yh\u00e4 useimmiten yritt\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimimiseksi, jolloin opetuksen n\u00e4k\u00f6kulmasta painottuu l\u00e4hinn\u00e4 liiketoimintaosaamisen vahvistaminen (mm. Viljamaa, Joensuu & Varam\u00e4ki 2011). K\u00e4sitteen sis\u00e4lt\u00f6 on kuitenkin laajempi, jolloin yritt\u00e4jyyteen liitet\u00e4\u00e4n my\u00f6s yritt\u00e4j\u00e4m\u00e4inen ajattelu ja toiminta sek\u00e4 asenne (mm. Kyr\u00f6 1998). Kun yritt\u00e4jyyden k\u00e4sitteeseen sis\u00e4llytet\u00e4\u00e4n my\u00f6s yksil\u00f6n toiminta ja siihen vaikuttavien tekij\u00f6iden tunnistaminen, p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4s sit\u00e4, ett\u00e4 yritt\u00e4jyyden oppimisessa ei ole kyse pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tietojen ja tiet\u00e4myksen lis\u00e4\u00e4misest\u00e4 vaan my\u00f6s asenteen ja toimintatapojen kehitt\u00e4misest\u00e4. Viimeksi mainitussa tarvitaan opetusmenetelm\u00e4llisi\u00e4 valintoja ja pedagogiikkaa, yritt\u00e4jyyskasvatusta tai yritt\u00e4j\u00e4m\u00e4isen oppimisen v\u00e4lineit\u00e4.<\/p>\n

Miten sitten yritt\u00e4jyytt\u00e4 tai yritt\u00e4j\u00e4m\u00e4isen henkil\u00f6n, tai organisaation, toimintaa voisi kuvata? Psykologisessa kirjallisuudessa yritt\u00e4jyyteen on liitetty yksil\u00f6n tasolla mm. oman toiminnan hallinta, riskinottokyky, itseluottamus, saavuttamisen halu, ep\u00e4varmuuden sietokyky ja innovatiivisuus sek\u00e4 proaktiivisuus (Ferreira, Raposo, Rodrigues, Dinis & do Paco 2012). Organisaatiotason yritt\u00e4jyytt\u00e4 voidaan puolestaan mitata yritt\u00e4jyysorientaatiomittarilla (entrepreneurial orientation, EO<\/em>), joka ilmenee toiminnan autonomisuutena, innovatiivisuutena, riskinottokykyn\u00e4, proaktiivisuutena sek\u00e4 taipumuksena toimia aggressiivisesti kilpailijoihinsa n\u00e4hden (mm. Lumpkin & Dess 1996).<\/p>\n

Yritt\u00e4jyyden prosessin ymm\u00e4rt\u00e4miseksi on ryhdytty pohtimaan tekij\u00f6it\u00e4, jotka voivat vaikuttaa yritt\u00e4jyysaikomuksiin. Intentioiden (yritt\u00e4jyysaikomusten) kehittymist\u00e4 yritt\u00e4jyyden n\u00e4k\u00f6kulmasta on tutkittu 1980-luvulta l\u00e4htien, jolloin yritt\u00e4jyyden tutkimus alkoi yleisty\u00e4. Etenkin Ajzenin (1991) suunnitellun k\u00e4ytt\u00e4ytymisen teoriaa (Theory of Planned Behavior) on k\u00e4ytetty t\u00e4ss\u00e4 apuna (Varam\u00e4ki, Joensuu & Viljamaa 2014). \u00a0Ajzenin (1991) mukaan yksil\u00f6n k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 voidaan ennakoida intentioiden kautta. Intentioon vaikuttaa kolme tekij\u00e4\u00e4: yksil\u00f6n asenne yritt\u00e4jyyteen, subjektiiviset normit eli l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6n tuki, sek\u00e4 luottamus omiin kykyihin toimia yritt\u00e4j\u00e4n\u00e4 (pystyvyysuskomus). N\u00e4ist\u00e4 etenkin ymp\u00e4rist\u00f6n tuki vahvistaa intentiota (Varam\u00e4ki ym. 2014). Lis\u00e4ksi yritt\u00e4jyyden tutkimuksissa on havaittu, ett\u00e4 my\u00f6s pystyvyysuskomuksella (mm. Krueger & Carsrud 2000) n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan merkityst\u00e4 yritt\u00e4jyyden prosessissa. Koska yritt\u00e4jyydess\u00e4 on pohjimmiltaan kyse mahdollisuuksien havaitsemisesta ja niiden luomisesta, on todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 omiin kykyihins\u00e4 uskovat henkil\u00f6t havainnoivat helpommin yritt\u00e4misen mahdollisuuksia kuin esteit\u00e4 (Peltonen 2014).<\/p>\n

Yritystoiminnassa menestymisen n\u00e4k\u00f6kulmasta yritt\u00e4jyyskompetenssin, tai -osaamisen, ja siihen vaikuttavien tekij\u00f6iden hahmottaminen on jatkuva haaste, koska kyseess\u00e4 on monien tekij\u00f6iden yhteisvaikutus. Koulutuksen tavoitteena on kehitt\u00e4\u00e4 kompetensseja, joita ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tarvitaan. Kompetenssin k\u00e4sitteell\u00e4 on ainakin kaksi ulottuvuutta. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 se voi tarkoittaa henkil\u00f6n k\u00e4ytt\u00e4ytymisell\u00e4\u00e4n ilment\u00e4v\u00e4\u00e4 toimintaa ja toisaalta kompetenssi voi tarkoittaa my\u00f6s tietyn osaamisen minimitasoa (Mitchelmore & Rawley 2010). Kompetenssik\u00e4sitteen sijaan voidaan puhua my\u00f6s kvalifikaatioista, asiantuntijuudesta, ammatillisesta p\u00e4tevyydest\u00e4 tai vaikkapa osaamisesta (Morris, Webb, Fu & Singhal 2013; Peltonen 2014). Yritt\u00e4jyyskompetenssin muodostumisen on n\u00e4hty liittyv\u00e4n my\u00f6s persoonaan tai henkil\u00f6\u00f6n itseens\u00e4 (mm. asenne, min\u00e4kuva) tai kognitiivisiin taitoihin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 ty\u00f6kokemuksen, harjoittelun ja koulutuksen sis\u00e4lt\u00e4mi\u00e4 elementtej\u00e4 (Man & Lau 2005). Edellisist\u00e4 ensin mainitut ovat luonteeltaan stabiileja ja j\u00e4lkimm\u00e4isten kautta kertyv\u00e4 osaaminen dynaamista (Morris ym. 2013). \u00a0Yritt\u00e4jyydess\u00e4 tarvitaan k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen liittyvi\u00e4 kompetensseja (mahdollisuuksien havaitseminen ja arviointi, resurssien hankinta sek\u00e4 liiketoimintamallien kehitt\u00e4minen) ja asennetason osaamista kuten joustavuutta, uskoa omiin kykyihin sek\u00e4 sitkeytt\u00e4 (Morris ym. 2013). Voidaan otaksua, ett\u00e4 kompetenssi jollakin osa-alueella voi n\u00e4ky\u00e4 my\u00f6s hyv\u00e4n\u00e4 suorituskykyn\u00e4 tai tuottavuutena.<\/p>\n

Yritt\u00e4jyyteen ja yritt\u00e4j\u00e4m\u00e4iseen toimintaan liitet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 piirteen\u00e4 innovatiivisuus: yritt\u00e4j\u00e4lt\u00e4 odotetaan innovatiivisuutta ja uudistavaa schumpeteril\u00e4ist\u00e4 toimintaa. Onko siis niin, ett\u00e4 yritt\u00e4jyyden kompetenssi on sama kuin innovatiivisuuden kompetenssi? Innovatiivisuus voidaan n\u00e4hd\u00e4 laajana k\u00e4sitteen\u00e4, johon liittyy niin uuden luomista ja kaupallistamista kuin osaamisen ja taitojen yhdistely\u00e4kin (mm. Korpelainen 2005).\u00a0 Yritt\u00e4jyytt\u00e4 ja innovatiivisuutta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4n organisaatioiden arvostamien kompetenssien osalta kuusi elementti\u00e4: vakuuttaminen ja verkostoituminen, mahdollisuuksien etsiminen ja aloitteellisuus, tiedon hankinta, riskin ottaminen, itsen\u00e4isyys ja itseluottamus sek\u00e4 sitoutuminen. Edellisten lis\u00e4ksi yritt\u00e4jyyteen voidaan liitt\u00e4\u00e4 kuitenkin my\u00f6s p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rien asettaminen, systemaattinen suunnittelu<\/em> ja valvonta,<\/em> tehokkuuden vaatimus<\/em> sek\u00e4 laadun <\/em>ja sinnikkyyden korostuminen<\/em> (Santandreu-Mascarell, Garzon & Knorr 2013). Viimeksi mainittujen onkin arvioitu selitt\u00e4v\u00e4n osaltaan sit\u00e4, miksi jotkut yritykset, ja yritt\u00e4j\u00e4t, menestyv\u00e4t (ibid).<\/p>\n

Koulutuksen vaikuttavuus ja arviointi<\/h2>\n

Yritt\u00e4jyyteen ja yritt\u00e4j\u00e4m\u00e4iseen toimintaan liittyv\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 on pyritty arvioimaan, tai mittaamaan eri tavoin, jotta saataisiin vahvistusta sille, miten tietty\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 voitaisiin vahvistaa ja onko toteutetuilla toimenpiteill\u00e4 vaikuttavuutta. Fysikaalisten ilmi\u00f6iden mittaamiselle ja tulosten analysoinnille on selke\u00e4t menettelytavat, mutta k\u00e4ytt\u00e4ytymisen mittaaminen on haasteellisempaa, koska tuloksia ei voida mitata samoissa olosuhteissa.\u00a0 Yritt\u00e4j\u00e4m\u00e4isen toiminnan ja sit\u00e4 tukevan koulutuksen osalta onkin aiheellista tarkastella tai arvioida niin yritt\u00e4jyyskoulutuksen kuin yritt\u00e4jyyskasvatuksenkin vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta.<\/p>\n

Tutkittaessa yritt\u00e4jyyskoulutuksen vaikutusta ovat joissakin tapauksissa koulutuksen vaikutukset olleet kohdejoukosta riippuen positiivisia. Joidenkin kohdalla kiinnostus yritt\u00e4jyyteen ja yritt\u00e4j\u00e4ksi ryhtymiseen on lis\u00e4\u00e4ntynyt (mm. Peterman & Kennedy 2003; Souitaris, Zerbinati & Al-Laham 2007) ja joissakin tutkimuksissa on havaittu my\u00f6s p\u00e4invastaista: koulutuksen vaikutuksesta yritt\u00e4jyyden kiinnostavuus v\u00e4heni (mm. Osterbeek, Praag & Ijsstelstein 2010). Intentioon keskittyv\u00e4t tutkimukset ovat nostaneet esille sen, ett\u00e4 niin l\u00e4hipiirin tuella kuin uskolla omiin kykyihinkin (pystyvyysuskomuksella) on vaikutusta yritt\u00e4jyysaikomuksiin. Edellisten tekij\u00f6iden lis\u00e4ksi on selvitetty my\u00f6s sit\u00e4, miten henkil\u00f6iden oma motivaatio ja ryhm\u00e4n tuki voisi auttaa yritt\u00e4jyysopinnoissa (Hytti, Stenholm, Heinonen and Seikkula-Leino, 2010). Henkil\u00f6ill\u00e4 voi olla sek\u00e4 ulkoisia ett\u00e4 sis\u00e4isi motivaatiotekij\u00f6it\u00e4: sis\u00e4isen motivaation omaavat ovat jo l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti orientoituneita yritt\u00e4jyyteen. Ulkoinen motivaatio liittyy l\u00e4hinn\u00e4 suorituspakkoon, jolloin tutkinnon suorittaminen edellytt\u00e4\u00e4 tiettyj\u00e4 yritt\u00e4jyysopintoja (Hytti ym. 2010).<\/p>\n

Kun arvioidaan koulutusta ja sen vaikuttavuutta, voidaan arvioinnin kohteiksi valita nelj\u00e4 elementti\u00e4 (Kirkpatrick1994\/Uotila & Heimonen 2009):<\/p>\n