{"id":2933,"date":"2021-02-02T13:47:15","date_gmt":"2021-02-02T11:47:15","guid":{"rendered":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/?p=2933"},"modified":"2021-02-11T15:17:35","modified_gmt":"2021-02-11T13:17:35","slug":"tyoyhteisollisyytta-koronan-aikaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/2021\/02\/02\/tyoyhteisollisyytta-koronan-aikaan\/","title":{"rendered":"(Ty\u00f6)yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 koronan aikaan"},"content":{"rendered":"

Sanna Ryyn\u00e4nen, FT, tutkija & sosiaalipedagogiikan ma. yliopistonlehtori, It\u00e4-Suomen yliopisto<\/em><\/p>\n

Lataa PDF<\/a><\/p>\n

Minulta kysyttiin keskell\u00e4 koronasyksy\u00e4 2020 Talentia-lehden pikagallupiin, mille olen viimeksi nauranut t\u00f6iss\u00e4. Tuo n\u00e4enn\u00e4isen yksinkertainen kysymys avasi monta pient\u00e4 oivallusta tietoty\u00f6l\u00e4isen et\u00e4ty\u00f6st\u00e4 korona-aikaan. Se my\u00f6s nosti esiin arjessa monesti piiloon j\u00e4\u00e4vi\u00e4 huomioita siit\u00e4, miten ty\u00f6yhteis\u00f6t rakentuvat ja pysyv\u00e4t yll\u00e4 \u2013 ehk\u00e4 my\u00f6s yhteis\u00f6ist\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Omat ty\u00f6yhteis\u00f6ni ovat moninaiset. Niist\u00e4 konkreettisin ja pitk\u00e4aikaisin \u2013 ja my\u00f6s perinteisin \u2013 on ty\u00f6yhteis\u00f6ni It\u00e4-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella. Olen yksi laitoksen monista toispaikkakuntalaisista: niin kutsutussa normaalitilanteessa jonkin verran Kuopiossa, mutta silloinkin enemm\u00e4n et\u00e4t\u00f6iss\u00e4 Helsingiss\u00e4. Muiksi ty\u00f6yhteis\u00f6ikseni ajattelen tutkijanty\u00f6ni my\u00f6t\u00e4 muodostuneet yhteenliittym\u00e4t, kuten Saimaan Teatteri -kes\u00e4kiertueteatterin, jonka tutkijaj\u00e4sen olen, sek\u00e4 Puhekupla- ja Rikkovat rajat -tutkimuskollektiivit. Ne ovat tutkijoiden (ja taiteilijoiden) yhteis\u00f6j\u00e4, joita eiv\u00e4t yliopisto-ty\u00f6yhteis\u00f6ni lailla m\u00e4\u00e4rit\u00e4 institutionaaliset siteet vaan pikemminkin henkil\u00f6kohtaisten kiinnostuksenkohteiden ja jonkinlaisen samanmielisyyden vetovoima.<\/p>\n

Et\u00e4ty\u00f6n aika<\/h2>\n

Tietoty\u00f6 on koronan aikaan siirtynyt pitk\u00e4lti yksin kotona teht\u00e4v\u00e4ksi ty\u00f6ksi, jota et\u00e4palaverit rytmitt\u00e4v\u00e4t. Monesti tuntuu, ett\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n erilaisia et\u00e4kokouksia yhdist\u00e4\u00e4 yksi perusprinsiippi: yhdess\u00e4 palaverissa ei haluta yleens\u00e4 viett\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 aikaa kuin on pakko. Ty\u00f6yhteis\u00f6n kokoontumisia \u2013 niit\u00e4 et\u00e4ty\u00f6n l\u00e4hes ainoita \u2013 on samalla alkanut luonnehtia entist\u00e4 korostuneempi asiakeskeisyys ja alituinen kiireen tuntu. Asiat halutaan hoitaa nopeasti ja tehokkaasti. Seuraava et\u00e4palaveri odottaa, ja sit\u00e4 ennen halutaan edes hetki heng\u00e4ht\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Olen oikeastaan vasta nyt koronan aikaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt, miten merkityksellisi\u00e4 ovat olleet ne nyt jo kaukaisilta tuntuvat hetket, kun samaan kokoukseen matkalla olevan ty\u00f6kaverin kohtaa k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 ja vaihtaa muutaman sanan lapsen koulunk\u00e4ynnist\u00e4, vanhemman sairaudesta, viikonlopun hiihtoretkest\u00e4, tai mist\u00e4 vain arkisuudesta. Hetket juuri ennen kokouksen alkua, kun viel\u00e4 odotellaan ja vaihdetaan muutama sana vieruskaverin kanssa. Tai se, kun kokouksen p\u00e4\u00e4tteeksi p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 teelle puhumaan yht\u00e4 lailla ty\u00f6h\u00f6n liittyvi\u00e4 kuin siihen liittym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 asioita \u2013 viipyilem\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4, hetkeksi kiireen unohtaen. Noihin kaikkiin hetkiin muistossani yhdistyy nauru. Ja yhdess\u00e4 nauramista kaipaan ty\u00f6yhteis\u00f6st\u00e4ni ehk\u00e4 eniten.<\/p>\n

Ohikiit\u00e4v\u00e4t kohtaamiset, ty\u00f6arjen merkitykselliset sosiaaliset hetket, rakentavat yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka on yksi keskeinen yhteis\u00f6llisyyden rakenneosa. Yhteis\u00f6llisyyden ja yhteis\u00f6\u00f6n kuulumisen kokemukset tekev\u00e4t puolestaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4mme \u2013 ja ty\u00f6st\u00e4mme \u2013 mielek\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

Digitaalisia kohtaamisia<\/h2>\n

Korona-ajan tehokkaiden zoom-palaverien arjessa ep\u00e4virallisemmat tutkimusyhteis\u00f6ni ovat olleet kuin keitaita. Emme ole sopineet toimivamme juuri tietyll\u00e4 tavalla, mutta tapaamisten toimintamalliksi on pienyhteis\u00f6st\u00e4 toiseen muodostunut, kuin itsest\u00e4\u00e4n, viipyilev\u00e4 kohtaaminen \u2013 aivan kuin vastavoimaksi muutoin et\u00e4palavereissa vallitseville kiireelle ja tehokkuudelle. Yksik\u00e4\u00e4n noista palavereista ei ala ilman pitk\u00e4\u00e4 ja polveilevaa kuulumisten vaihtoa. Nuo ovat hetki\u00e4, jolloin monesti nauramme \u2013 ja itkemme \u2013 yhdess\u00e4. Kohtaamme kokonaisina, emme vain ty\u00f6rooleissa.<\/p>\n

Olen miettinyt paljon, mik\u00e4 tekee tutkimusyhteis\u00f6jeni et\u00e4tapaamisista omanlaisiaan. Osallistujam\u00e4\u00e4r\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 eroja jossain m\u00e4\u00e4rin, mutta ei kuitenkaan riitt\u00e4v\u00e4sti. Merkityksellisemp\u00e4\u00e4 on se, ett\u00e4 tutkimusyhteis\u00f6ni ovat rakentuneet kuten yhteis\u00f6t usein rakentuvat \u2013 vahvan yhteisen kiinnostuksen ymp\u00e4rille \u2013 ja niit\u00e4 luonnehtii hierarkiattomuus ja julkilausuttukin pyrkimys tasapainoiseen ja tasaveroiseen dialogiin. Ne ovat siis jo l\u00e4ht\u00f6kohdiltaan vahvemmin yhteis\u00f6j\u00e4, ja se kannattelee kohtaamisia my\u00f6s et\u00e4ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n

Tyypillinen ty\u00f6yhteis\u00f6 on sen sijaan l\u00e4hes aina l\u00e4ht\u00f6kohdiltaan \u201dv\u00e4hemm\u00e4n yhteis\u00f6\u201d: emme yleens\u00e4 valitse ty\u00f6kavereitamme itse, vaikka jaammekin heid\u00e4n kanssaan samansuuntaiset kiinnostuksenkohteet. Ty\u00f6yhteis\u00f6\u00e4 leimaakin usein tietynlainen sattumanvaraisuus, miss\u00e4 on my\u00f6s sen hienous ja voima. P\u00e4\u00e4dymme tekem\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 t\u00f6it\u00e4 my\u00f6s sellaisten ihmisten kanssa, joita emme muuten tulisi kohdanneeksi tai joita emme omaehtoisesti valitsisi osaksi l\u00e4hipiiri\u00e4mme. Laajasti ymm\u00e4rrettyn\u00e4 ty\u00f6yhteis\u00f6 ylitt\u00e4\u00e4 yhteis\u00f6ihin usein liitetyn ulossulkevuuden, vaikka toki ty\u00f6paikoillakin muodostuu monenlaisia pienyhteis\u00f6j\u00e4 ja ulossulkevia klikkej\u00e4. Ty\u00f6yhteis\u00f6n sattumanvaraisuus tarkoittaa kuitenkin sit\u00e4, ett\u00e4 sen yhteis\u00f6luonteen rakentuminen ja yll\u00e4pit\u00e4minen vaativat enemm\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 \u2013 esimerkiksi niit\u00e4 pieni\u00e4 tekoja, joita ovat vaikkapa satunnaiset ajatuksenvaihdot k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tai kahvitauolle istahtaminen. Nyt nuo pienet yhteis\u00f6llisyyden teot j\u00e4\u00e4v\u00e4t monesti zoom-kiireen jalkoihin.<\/p>\n

Korona-ajan kokemuksista on ennustettu k\u00e4\u00e4nnett\u00e4, jopa jonkinlaista kaiken kattavaa mullistusta, tietoty\u00f6n k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin. Et\u00e4ty\u00f6n ja sen my\u00f6t\u00e4 et\u00e4kokousten ennustetaan edelleen lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n ja yksitt\u00e4isten tapaamisten vuoksi matkustamisen puolestaan v\u00e4hentyv\u00e4n. Kehityssuunta on erityisesti ekologisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta hyv\u00e4 ja kannatettava. Samalla arjestamme putoaa pois valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 pieni\u00e4 kohtaamisia, jotka ovat ty\u00f6yhteis\u00f6n rakennuspalikat ja liima.<\/p>\n

Voisimmeko oppia teatterilta?<\/h2>\n

Brasilian S\u00e3o Paulosta k\u00e4sin toimiva teatteriryhm\u00e4 Os Satyros on vuoden 2020 kev\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien kehitt\u00e4nyt digitaalisen teatterin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 valmistamalla esityksi\u00e4 suoraan zoomiin. N\u00e4yttelij\u00e4t esiintyv\u00e4t omissa ruuduissaan kukin kotoaan k\u00e4sin, ja yleis\u00f6\u00e4 on parhaimmillaan ymp\u00e4ri maailmaa. Jokainen esitys p\u00e4\u00e4ttyy keskusteluun. Ensin zoomiin j\u00e4\u00e4nyt yleis\u00f6 ja esiintyj\u00e4t jaetaan pienryhmiin ja lopuksi kaikki kokoontuvat yhteen: kuulemaan ty\u00f6ryhm\u00e4n ajatuksia esityksest\u00e4, kysym\u00e4\u00e4n, jakamaan ajatuksia. Noissa hetkiss\u00e4 toteutuu suorastaan erikoisen vahva yhteisyys \u2013 jopa hetkellinen yhteis\u00f6llisyyden tunne. Kasvoilla zoomin lokeroissa saattaa tosiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 olla v\u00e4limatkaa 10\u00a0000 kilometri\u00e4, paikalla olevat ihmiset eiv\u00e4t ole tavanneet toisiaan liven\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti tule en\u00e4\u00e4 koskaan kohtaamaan sen paremmin tosiel\u00e4m\u00e4n kuin virtuaalisissakaan tiloissa. He kuitenkin ovat juuri viett\u00e4neet aikaa saman esityksen \u00e4\u00e4rell\u00e4, heille on esitetty kutsu pys\u00e4hty\u00e4 yhdess\u00e4 sen \u00e4\u00e4reen ja he ovat vastanneet tuohon kutsuun my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti. He ovat yhdess\u00e4 ja heill\u00e4 on sek\u00e4 aikaa ett\u00e4 halua kellua hetki tuossa yhteisyydess\u00e4.<\/p>\n

Ehk\u00e4 meid\u00e4n tulisi ajatella t\u00e4m\u00e4n pakotetun et\u00e4ty\u00f6ajan palavereja Os Satyros -ryhm\u00e4n digitaalisten teatteriesitysten kaltaisina. Ensin on k\u00e4sikirjoitettu osuus, jonka me esiintyj\u00e4t viemme l\u00e4pi rooliemme mukaisesti. Ja siihen palaverimme yleens\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t. Se ei digimaailmassa kuitenkaan yksin riit\u00e4, koska meill\u00e4 ei ole tilaisuuden j\u00e4lkeen spontaaneja kohtaamisen ja jakamisen tiloja, sellaisia kuin teatterin narikat ja ty\u00f6paikan kahvihuoneet. Os Satyros on oivaltanut, ett\u00e4 kun yleis\u00f6 ei ole fyysisesti koolla samassa tilassa, t\u00e4ytyy tehd\u00e4 jotain erityist\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olon tunteen rakentumiseksi ja kohtaamisten mahdollistumiseksi. Se on vaatinut kohtaamisten merkityksen tunnistamisen sek\u00e4 hieman ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4. Kohtaavaa vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4 tarvitaan my\u00f6s et\u00e4palavereihin: v\u00e4hemm\u00e4n asiakeskeisyytt\u00e4, enemm\u00e4n l\u00e4sn\u00e4oloa. Se voi tarkoittaa vaikkapa kokousaikatauluun sis\u00e4llytettyj\u00e4 vapaamuotoisia pienryhm\u00e4keskusteluja tai kokousk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen ajattelemista kokonaan uusin tavoin. Ennen kaikkea se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 me kaikki ymm\u00e4rr\u00e4mme yhdess\u00e4 viipyilyn merkityksen ja haluamme sit\u00e4 \u2013 pakotetut kohtaamiset eiv\u00e4t rakenna yhteis\u00f6\u00e4. Jos vain suoritamme kokouksesta toiseen, ty\u00f6yhteis\u00f6illemme k\u00e4y pian samoin kuin filosofi Martha Nussbaumin huolessa tehokkuuteen panostavasta koulutuksesta, joka unohtaa humanistiset aineet ja luovuuden: meist\u00e4 tulee tehokkaita koneenosia, joilta katoaa sielu \u2013 ja yhteinen nauru.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pakotetut kohtaamiset eiv\u00e4t rakenna yhteis\u00f6\u00e4. Jos vain suoritamme kokouksesta toiseen, ty\u00f6yhteis\u00f6illemme k\u00e4y pian samoin kuin filosofi Martha Nussbaumin huolessa tehokkuuteen panostavasta koulutuksesta, joka unohtaa humanistiset aineet ja luovuuden: meist\u00e4 tulee tehokkaita koneenosia, joilta katoaa sielu \u2013 ja yhteinen nauru.
In English<\/a> <\/p>\n","protected":false},"author":1658,"featured_media":2854,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2},"jetpack_post_was_ever_published":false},"categories":[684178,110189],"tags":[3829,31084,110207,684179],"class_list":["post-2933","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-1-2021","category-kolumni","tag-hyvinvointi","tag-tyoelama","tag-virtuaalisuus","tag-yhteisollisyys"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/files\/2021\/01\/Ryynanen-kolumni-1-2021.jpg","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p7X4tP-Lj","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2933","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1658"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2933"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2933\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3017,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2933\/revisions\/3017"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2854"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2933"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2933"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2933"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}