Riia Valvimo, tradenomi (AMK), projektip\u00e4\u00e4llikk\u00f6, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu<\/em><\/p>\n\n\n\n Sini Sepp\u00e4-Kortelainen, tradenomi (YAMK), lehtori, liiketalous, Laurea-ammattikorkeakoulu<\/em><\/p>\n\n\n\n Jari Kyr\u00f6, KTM, Innovaatioaktivisti, Laurea-ammattikorkeakoulu<\/em><\/p>\n\n\n\n Asiasanat: arviointi, yhteisty\u00f6, kehitt\u00e4misprojektit, tutkimus- ja kehitt\u00e4mistoiminta, merkityksellist\u00e4minen<\/p>\n\n\n\n Yhteisen ymm\u00e4rryksen aikaansaaminen monen toimijan hankkeessa on vaativaa ty\u00f6t\u00e4 ja sen yll\u00e4pito voi olla vaikeaa. Ilman yhteisen ymm\u00e4rryksen jatkuvaa yll\u00e4pitoa joudumme jatkuvasti kysym\u00e4\u00e4n itselt\u00e4mme \u201dmist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 olikaan kyse\u201d. Riskin\u00e4 on, ett\u00e4 ty\u00f6aika varsinaisten tuotosten aikaansaamiseksi v\u00e4henee, kun aikaa kuluu jatkuvaan n\u00e4kemysten muodostamiseen ja yhteensovittamiseen.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa kuvataan haasteita ja mahdollisia toimivia k\u00e4yt\u00e4nteit\u00e4, jotka liittyv\u00e4t yhteisen ymm\u00e4rryksen syntymiseen ja yll\u00e4pitoon kansallisessa Jatkumo \u2013 Korkeakoulut yritysten jatkuvan oppimisen tukena -hankkeessa, jossa on mukana 10 ammattikorkeakoulua. Huomasimme, ett\u00e4 keskusteltaessa arvioinnista, ryhm\u00e4n ymm\u00e4rrys koko projektista alkoi konkretisoitumaan. Keskustelun my\u00f6t\u00e4 tulkinnat tavoitteista, henkil\u00f6iden erilaiset painotukset, n\u00e4k\u00f6kulmat ja ymm\u00e4rrys alkoivat olemaan jaettuja. Havaitsimme, ett\u00e4 hankkeessa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n arviointimallin rakentaminen palvelumuotoilun keinoja hy\u00f6dynt\u00e4en toimi ryhm\u00e4n j\u00e4senille my\u00f6s merkityksellist\u00e4misen (sensemaking) v\u00e4lineen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Hankkeissa toiminnan arvioinnin miellet\u00e4\u00e4n keskittyv\u00e4n hankkeen aikaisten ja j\u00e4lkeisen toimenpiteiden ja tulosten arviointiin. Aikajanalla se painottuu hankkeen keski- ja loppuvaiheeseen. Rahoittaja asettaa hankkeelle tavoitteita, jotka usein ovat yleisell\u00e4 tasolla ja hankkeelta edellytet\u00e4\u00e4nkin tulosten itsearviointia osana loppuraporttia. Arvioinnin tekeminen konkretisoi hanketoteuttajien n\u00e4kemyksi\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 arviointia tehdess\u00e4 erilaiset, mahdollisesti piilossa pysyneet tulkinnat hankkeen tavoitteista ja konkreettisista tuotoksista nousevat esiin. Hankkeet siis arvioidaan ja arviointiin k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n erilaisia ty\u00f6kaluja. Arviointia tehd\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 j\u00e4lkik\u00e4teen, mutta pit\u00e4isik\u00f6 arviointi konkretisoida mitattaviksi suureiksi jo hankkeen ensimetreill\u00e4?<\/p>\n\n\n\n Ammattikorkeakoulut ovat alueillaan ja kansallisesti t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 roolissa tukemassa jatkuvaa oppimista ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Jatkumo-hankkeessa syvennet\u00e4\u00e4n ammattikorkeakoulujen yhteisty\u00f6t\u00e4 niiden palveluliiketoiminnassa. Tavoitteena on rakentaa toimintamalli, jonka avulla korkeakoulut voivat yhdess\u00e4 myyd\u00e4 ja toteuttaa palveluita, joita ne eiv\u00e4t yksin pystyisi tarjoamaan tai joiden yhteistoteuttaminen tuo lis\u00e4arvoa asiakkaalle sek\u00e4 palvelun toteuttajille. Yhteisest\u00e4 palvelutuotannosta voi olla hy\u00f6ty\u00e4 esimerkiksi asiakkaalle, joka toimii useamman ammattikorkeakoulun toiminta-alueella tai jonka tarpeet vaativat useamman ammattikorkeakoulun erityisosaamista.<\/p>\n\n\n\n Tiivistetysti voidaan sanoa, ett\u00e4 yhteisty\u00f6n kautta ammattikorkeakouluille avautuu mahdollisuus tarjota ratkaisuja ja yhdist\u00e4\u00e4 erityisosaamistaan kokonaisuuksiksi siten, ett\u00e4 niiden osaaminen on yritysten ja organisaatioiden hy\u00f6dynnett\u00e4viss\u00e4 valtakunnallisesti. Samalla pyrit\u00e4\u00e4n vastaamaan entist\u00e4 paremmin yritysten ja organisaatioiden muuttuviin osaamistarpeisiin sek\u00e4 tukemaan jatkuvaa oppimista.<\/p>\n\n\n\n Jatkumo-hankkeessa on p\u00e4\u00e4toteuttajan Lapin AMKin lis\u00e4ksi mukana Laurea AMK, Centria AMK, Humanistinen AMK, Jyv\u00e4skyl\u00e4n AMK, XAMK, Karelia AMK, OAMK, LAB AMK ja Savonia AMK. Hanketta rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeri\u00f6.<\/p>\n\n\n\n Hankkeisiin liittyv\u00e4n arvioinnin voidaan kuvata kohdistuvan projektin aikaiseen toimintaan, tuloksiin, vaikutuksiin ja vaikuttavuuteen, joiden arviointi projektin eri vaiheissa auttaa mukana olevia toimijoita kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja tarvittaessa korjaamaan toimintaansa jo projektin aikana (Suopaj\u00e4rvi 2013, 28; Bj\u00f6rkqvist & Niemi 2020, 2). Jatkumo-hankkeen arviointimallin rakentaminen aloitettiin noin kuusi kuukautta hankkeen k\u00e4ynnistymisen j\u00e4lkeen. Arviointi-ty\u00f6pakettiin osallistuneet toimijat tulkitsivat teht\u00e4v\u00e4n aluksi loppuraporttia palvelevana tapana arvioida hankkeen tuloksia. Hyvin nopeasti k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 hankkeen asiantuntijoilta puuttui selke\u00e4 yhteinen ymm\u00e4rrys siit\u00e4, mit\u00e4 hankkeessa on konkreettisesti tarkoitus saada aikaan ja millaisilla toimenpiteill\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 my\u00f6s arvioinnin kriteerien m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen oli haastavaa. Yleisell\u00e4 tasolla asiat ymm\u00e4rrettiin samansuuntaisesti, mutta keskusteltaessa yksityiskohdista ja konkreettisista toimenpiteist\u00e4 ja arvioinnin mittareista erilaiset tulkinnat nousivat esiin. Arviointimallin rakentaminen toimi hankkeen asiantuntijoille merkityksellist\u00e4misen v\u00e4lineen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Brownin, Colvillen ja Pyen (2015, 266) mukaan termill\u00e4 “sensemaking\u201d, josta k\u00e4yt\u00e4mme t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa sanaa merkityksellist\u00e4minen, ei ole yht\u00e4 hyv\u00e4ksytty\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4. Yksimielisyys tuntuu kuitenkin vallitsevan siit\u00e4, ett\u00e4 sill\u00e4 viitataan yleens\u00e4 niihin prosesseihin, joilla ihmiset pyrkiv\u00e4t uskottavalla tavalla ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n moniselitteisi\u00e4 tai h\u00e4mment\u00e4vi\u00e4 asioita tai tapahtumia. Ihmiset pyrkiv\u00e4t siis ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja tekem\u00e4\u00e4n selkoa asioista ja t\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 asiat tuotetaan ensin puheeksi, tekstiksi tai teoiksi. Hankkeen alussa k\u00e4ytiin keskusteluja sen tavoitteista ja tuotoksista. Oletus oli, ett\u00e4 osapuolille oli hankedokumentteihin tutustumalla muodostunut yhteinen k\u00e4sitys haettua suppeamman rahoituksen vaikutuksista hankkeessa toteutettaviin toimenpiteisiin.<\/p>\n\n\n\n Gioia ja Mehra (1996, 1228) toteavat, ett\u00e4 suuri osa organisaation el\u00e4m\u00e4st\u00e4 koostuu tilanteista, jotka ovat rutiineja ja jotka eiv\u00e4t vaadi t\u00e4ytt\u00e4 huomioamme, mutta jotka me kuitenkin merkityksellist\u00e4mme. Toisin sanoen monesti “ajamme autopilotilla” emmek\u00e4 kyseenalaista mit\u00e4 teemme. Olemme my\u00f6s puolueellisia ja tulkitsemme maailmaa hallitsevan havaintosuodattimen kautta, joka muokkaa ja v\u00e4\u00e4ristelee merkityksellist\u00e4mist\u00e4 (Abolafia 2010, 363). Autopilotilla ajaminen ja henkil\u00f6kohtaisten havaintosuodattimien olemassaolo n\u00e4kyy hankkeissa, my\u00f6s Jatkumossa, esimerkiksi yksil\u00f6n oletuksena siit\u00e4, ett\u00e4 oma henkil\u00f6kohtainen tulkinta projektin tavoitteista on muidenkin jakama. Yhteisen ymm\u00e4rryksen muodostaminen hankkeissa vaatii joskus raskaitakin keskusteluja, joiden lomassa voi synty\u00e4 my\u00f6s v\u00e4ittelyj\u00e4. Kaikki t\u00e4m\u00e4 on pois projektin tuotosten aikaansaamisesta, konkreettiseksi koetusta ty\u00f6st\u00e4. V\u00e4\u00e4rien oletusten tekeminen, n\u00e4enn\u00e4isen konsensus ilmapiirin yll\u00e4pit\u00e4minen ja ajan s\u00e4\u00e4st\u00e4minen projektin alkumetreill\u00e4 kuitenkin todenn\u00e4k\u00f6isesti kostautuu. Jos yhteist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 ei olekaan, merkityksellist\u00e4misen osuus k\u00e4ytetyst\u00e4 ty\u00f6ajasta ei laske, vaan pikemminkin kasvaa (Kuvio 1). Tekemisen sijaan mieless\u00e4 py\u00f6rii kysymys \u201dmist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 olikaan kyse\u201d. Jatkumo-hankkeen oltua k\u00e4ynniss\u00e4 puolitoista vuotta on ilmeist\u00e4, ett\u00e4 edelleen k\u00e4yd\u00e4\u00e4n keskustelua ja tehd\u00e4\u00e4n erilaisia tulkintoja siit\u00e4, mit\u00e4 tarkalleen ottaen on tarkoitus saada aikaan.<\/p>\n\n\n\n Kuvio 1. Yhteinen ymm\u00e4rrys ja ty\u00f6ajan k\u00e4ytt\u00f6 usean toimijan yhteishankkeessa<\/p>\n\n\n\n Kuviossa 1 on esitetty kaksi viitteellist\u00e4 skenaariota yhteisen ymm\u00e4rryksen vaikutuksesta ty\u00f6ajan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n usean toimijan yhteishankkeessa. Kun yhteinen ymm\u00e4rrys saadaan aikaan ja sit\u00e4 yll\u00e4pidet\u00e4\u00e4n, kokonaisty\u00f6ajasta suurempi osa voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 konkreettisten tuotosten tekemiseen. Yhteisen ymm\u00e4rryksen puuttuminen johtaa tilanteeseen, jossa hankety\u00f6ntekij\u00e4t joutuvat koko ajan pohtimaan \u201dmit\u00e4 ollaan tekem\u00e4ss\u00e4\u201d. Pahin skenaario on, ett\u00e4 hankkeessa ei saada aikaan luvattuja tuotoksia ja tuloksia.<\/p>\n\n\n\n Jatkumo-hankkeen arviointity\u00f6kalun rakentamisesta vastanneilla asiantuntijoilla oli alkuun n\u00e4kemys, ett\u00e4 arviointia kannattaa alkaa tekem\u00e4\u00e4n hankkeen aikana painottuen loppuvaiheisiin. Nyt on ilmeist\u00e4, ett\u00e4 heti hankkeen alussa aloitettu arviointi ja sen kiteytt\u00e4minen mittareiksi olisi edesauttanut yhteisen ymm\u00e4rryksen muodostumista ja tukenut sen yll\u00e4pitoa.<\/p>\n\n\n\n Yksil\u00f6t merkityksellist\u00e4v\u00e4t koko ajan yritt\u00e4en ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 \u201dmit\u00e4 tapahtuu\u201d, mutta merkityksellist\u00e4mist\u00e4 tapahtuu my\u00f6s enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n toisistaan riippuvaisissa ryhmiss\u00e4. Tiimin j\u00e4senten tekemiset ovat toisistaan riippuvaisia (Marks, Mathieu & Zaccaro 2001, 357). Tiimin merkityksellist\u00e4minen on prosessi, jonka avulla tiimi hallitsee ja koordinoi ponnistelujaan tehd\u00e4kseen itselleen selv\u00e4ksi nykyisen tilanteen ja ennakoidakseen tulevia tilanteita, tyypillisesti ep\u00e4varmoissa tai moniselitteisiss\u00e4 olosuhteissa (Klein & Dominguez 2010, 304). Talat ja Riaz (2020, 2009) esitt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 jos tiimi kollektiivisesti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ongelmansa, se voi tehokkaasti tehd\u00e4 oma-aloitteisesti yhteisty\u00f6t\u00e4 ratkaistakseen esiin tulevat haasteet, vaihtaa rooleja, j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 uudelleen rutiineja, koota uudelleen ty\u00f6prosesseja ja tulee n\u00e4in resilientimm\u00e4ksi. He havaitsivat my\u00f6s, ett\u00e4 henkil\u00f6t, joiden teht\u00e4v\u00e4t ovat riippuvaisia toisistaan, my\u00f6s todenn\u00e4k\u00f6isemmin tarttuvat toimeen ja ratkaisevat ongelmia yhdess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Yhteist\u00e4 jaettua ymm\u00e4rryst\u00e4 on haettu koko hanketta koskevilla s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisill\u00e4 projektitapaamisilla ja ty\u00f6pajoilla, mutta intensiivinen ty\u00f6 on tapahtunut pienemmiss\u00e4 ty\u00f6pakettien muodostamissa osaprojektiryhmiss\u00e4. Niiss\u00e4 merkityksellist\u00e4minen on onnistunut paremmin. Syyn\u00e4 oletettavasti se, ett\u00e4 ty\u00f6pakeissa henkil\u00f6t ovat suoraan ja n\u00e4kyv\u00e4mmin riippuvaisia toistensa tekemisist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei ole kovinkaan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 huomio, mutta vaikutukset hankkeeseen kokonaisuutena ovat huomattavat. Irralliset osaprojektit, jotka tuottavat oman tulkintansa mukaisesti hyvi\u00e4 ja toimivia osatuotoksia eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muodostakaan toisiaan tukevaa toimivaa kokonaisuutta. T\u00e4m\u00e4 voi vaikuttaa huomattavasti my\u00f6s hankkeen tuloksiin.<\/p>\n\n\n\n Kuvio 2. Yhteisen ymm\u00e4rryksen muodostamiseen liittyvi\u00e4 haasteita Jatkumo-hankkeessa<\/p>\n\n\n\n Hankkeessa ja hankkeen arviointimallia tehdess\u00e4 tunnistettiin erilaisia haasteita, jotka osaltaan ovat vaikeuttaneet yhteisen ymm\u00e4rryksen muodostamista (Kuvio 2). Kuviossa 2 mainitut haasteet vaikuttavat olennaisesti my\u00f6s yhteisen ymm\u00e4rryksen yll\u00e4pitoon hankkeen edetess\u00e4. Esimerkiksi monitulkintaiset dokumentaatiot hankkeen tavoitteista, hankehenkil\u00f6iden vaihtuvuus, yksil\u00f6iden ja organisaatioiden taustoista ja tilanteista kumpuavat omat tulkinnat ja toiveet haastavat hankkeen toimintaa.<\/p>\n\n\n\n Kuvio 3. K\u00e4yt\u00e4nteit\u00e4, jotka tukevat yhteisen ymm\u00e4rryksen rakentumista hankkeessa<\/p>\n\n\n\n Hyvi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nteit\u00e4 ja ratkaisuja n\u00e4iden haasteiden ratkaisemiseksi on kuvattu Kuviossa 3. Kuviossa 3 esitetyt k\u00e4yt\u00e4nteet ja ratkaisut, kuten toimenpiteiden selke\u00e4 aikataulutus ja tavoitteiden kirkastaminen, tukevat yhteisen ymm\u00e4rryksen muodostamista. Kun yhteinen ymm\u00e4rrys on saatu aikaan sen yll\u00e4pito ja muistuttelu projektin edetess\u00e4 korostuu.<\/p>\n\n\n\n Palvelumuotoilu on yhteiskehitt\u00e4mist\u00e4 ja sen tarkoitus on eri osapuolten osallistaminen yhteiseen kehitt\u00e4misty\u00f6h\u00f6n. Se tuo lis\u00e4arvoa kehitt\u00e4misty\u00f6h\u00f6n ja sitouttaa osapuolet yhteiseen toimintaan sek\u00e4 kehitett\u00e4v\u00e4n palvelun k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Yhteiskehitt\u00e4misen tavoitteena on, ett\u00e4 asiat ja n\u00e4k\u00f6kannat tulevat mahdollisimman laajasti huomioiduksi tiedon ker\u00e4\u00e4mis- ja analysointivaiheessa. (Forsberg, Koivisto & S\u00e4yn\u00e4j\u00e4kangas 2019; Kuosa & Westerlund 2012.) Yleisimmin palvelumuotoilua k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n palveluiden luomiseen ja kehitt\u00e4miseen (Ruuska ym. 2011), tosin sit\u00e4 voidaan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 monella tapaa ja moniin eri tarpeisiin mukaan lukien yrityksen sis\u00e4isen toiminnan kehitt\u00e4minen. T\u00e4ll\u00f6in palvelumuotoilua voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kehitt\u00e4misty\u00f6n l\u00e4hestymistapana.<\/p>\n\n\n\n Jatkumo-hankkeessa organisaatioiden v\u00e4list\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 tarkastellaan ja arvioidaan palveluntarjoajien (ammattikorkeakoulut) ja asiakkaiden (yritykset ja organisaatiot) n\u00e4k\u00f6kulmista. T\u00e4m\u00e4 auttaa ammattikorkeakoulujen yhteisten palvelutoiminnan mallien kehitt\u00e4misess\u00e4. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki hankkeen toteuttajat osallistuvat aktiivisesti yhteisten mallien suunnittelu- ja kehitt\u00e4misty\u00f6h\u00f6n. Yhteinen tekeminen ei ole vain tuotosten aikaansaamista hankkeessa palvelumuotoilun keinoin, vaan auttaa my\u00f6s sitoutumaan hankkeen j\u00e4lkeiseen toimintamalliin. Arviointity\u00f6kalua rakennettaessa hy\u00f6dynsimme taustatietona muiden muassa Jatkumo-hankkeen alussa toteutettuja asiakashaastatteluja, ammattikorkeakoulujen palveluliiketoiminnassa ty\u00f6skenteleville tehty\u00e4 kysely\u00e4, koko hankkeen yhteisen ty\u00f6pajan tuotoksia sek\u00e4 Sitran Yritys-oppilaitoskysely 2021 -yhteenvetoa.<\/p>\n\n\n\n Yhteiskehitt\u00e4minen toteutetaan usein erilaisissa ty\u00f6pajoissa (Forsberg ym. 2019). Haastattelujen kautta ker\u00e4tt\u00e4v\u00e4n tiedon lis\u00e4ksi yhteiskehitt\u00e4misen menetelmien avulla on mahdollisuus ker\u00e4t\u00e4 osallistujilta syv\u00e4ll\u00e4 piilev\u00e4\u00e4 hiljaista tietoa siit\u00e4, mit\u00e4 ihminen ajattelee, tiet\u00e4\u00e4 ja tuntee (Sanders & Stappers 2014). Jatkumo-hankkeessa yhteiskehitt\u00e4mist\u00e4 toteutetaan yhteisiss\u00e4 verkkoty\u00f6pajoissa ja \u2013tapaamisissa. Yhteiskehitt\u00e4minen ei tarkoita, ett\u00e4 kaikki ovat samaa mielt\u00e4 vaan kehitt\u00e4misty\u00f6n tulokset antavat ideoita ja suuntaa suunnittelijoille (Stickdorn & Schneider 2012). Ty\u00f6paketeissa tapahtuva ty\u00f6skentely osoitti yhteisen ymm\u00e4rryksen rakentamisen olevan haastavaa my\u00f6s pienemmiss\u00e4 ryhmiss\u00e4. Alkuun keskustelu lainehti yksityiskohdista abstraktiin, tavoitteista tekemiseen, faktoista tunteisiin ja niin edelleen. Pikkuhiljaa ryhm\u00e4 alkoi jakamaan ymm\u00e4rryst\u00e4 ja yksil\u00f6iden n\u00e4kemykset tulivat enemm\u00e4n jaetuiksi.<\/p>\n\n\n\n Ty\u00f6pajaty\u00f6skentelyn lis\u00e4ksi palvelumuotoilussa voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 menetelm\u00e4n\u00e4 my\u00f6s varjostusta (shadowing). Varjostus perustuu todellisiin tapahtumiin palvelun k\u00e4ytt\u00f6tilanteessa. (Quinlan 2008.) Varjostus auttaa palvelun kehitt\u00e4j\u00e4\u00e4 havaitsemaan mahdollisia ongelmia ja mahdollisia parannusmahdollisuuksia. Varjostuksen aikana toimitaan sivustaseuraajana eik\u00e4 varjostaja osallistu tapahtumien kulkuun vaan kirjaa havaintoja kehitysty\u00f6n tueksi.<\/p>\n\n\n\n Kun arviointimallin ensimm\u00e4inen versio oli saatu aikaan sit\u00e4 rakentaneessa ty\u00f6paketissa, sen k\u00e4ytt\u00f6kelpoisuutta testattiin toisissa ty\u00f6paketeissa. Ty\u00f6kalun koek\u00e4ytt\u00e4jin\u00e4 toimivat siis asiantuntijat, jotka eiv\u00e4t olleet osallistuneet sen rakentamiseen. Palautteiden perusteella ty\u00f6kalua muokattiin ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen sen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 esiteltiin laajemmissa ty\u00f6pajoissa. Arviointimallin koek\u00e4ytt\u00e4jien m\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvaminen osoitti, kuinka haastavaa yksinkertaiselta tuntuvan ty\u00f6kalun k\u00e4ytt\u00f6 on, jos henkil\u00f6 ei ole itse osallistunut sen luomiseen. Koek\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t toivoivat ty\u00f6kalun k\u00e4yt\u00f6n tueksi yksityiskohtaisia k\u00e4ytt\u00f6ohjeita ja lis\u00e4ksi p\u00e4\u00e4tettiin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 kehitt\u00e4misty\u00f6ss\u00e4 varjostusta, jotta saadaan tietoa siit\u00e4, miten ty\u00f6kalun k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t toimivat aidossa tilanteessa ja miss\u00e4 kohdin on oltava erityisen tarkkana.<\/p>\n\n\n\n Varjostusta hy\u00f6dynnettiin Jatkumo-hankkeessa my\u00f6s kahden ammattikorkeakoulun valmistellessa tarjousta yhteisty\u00f6ss\u00e4. Varjostaja osallistui tarjouksen tekemisen ty\u00f6pajaan. Osapuolet tulivat tilaisuuteen omine \u201dhavaintosuodattimineen\u201d ja oletuksineen. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi muun muassa siin\u00e4, kun pohdittiin kysymyst\u00e4; kuka on asiakas. N\u00e4enn\u00e4inen nopea eteneminen johti vain siihen, ett\u00e4 n\u00e4kemykset siit\u00e4 mit\u00e4 oltiin tekem\u00e4ss\u00e4, kenelle ja miksi olivat hajaantuneet. Toimivaa ratkaisua asiakkaalle oli vaikea m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4, kun osapuolet eiv\u00e4t jakaneet yhteist\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4 siit\u00e4 kuka on asiakas.<\/p>\n\n\n\n Useamman iterointikierroksen j\u00e4lkeen ty\u00f6kalu ja sen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 tukevat ohjeet oli saatu valmiiksi. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan riitt\u00e4nyt. Vanha sanonta \u201dk\u00e4ytt\u00f6ohjeet otetaan esiin savun h\u00e4lvetty\u00e4\u201d oli relevantti t\u00e4ss\u00e4kin yhteydess\u00e4. Arviointimallin k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t halusivat henkil\u00f6kohtaista tukea ty\u00f6kalun ensimm\u00e4isess\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6tilanteessa. T\u00e4m\u00e4 osoittautui toimivaksi tavaksi valmentaa asiantuntijoita ty\u00f6kalun k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Tunnin valmentava ty\u00f6skentely aidon tapauksen parissa riitti saamaan aikaan fokusoituneen arvion ja osaamisen ty\u00f6kalun k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n Artikkelissa kuvattu merkityksellist\u00e4minen edellytt\u00e4\u00e4 kokemista ja reflektointia. Vaikka merkityksellist\u00e4minen aloitettaisiin heti hankkeen alkuvaiheessa, se el\u00e4\u00e4 ja muuttuu kokemusten karttuessa. Merkityksellist\u00e4minen vaatii yll\u00e4pitoa ja yhteisen ymm\u00e4rryksen muistuttamista my\u00f6s hankkeen aikana. T\u00e4t\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 vaikeuttaa oleellisesti projektij\u00e4senten vaihtuminen. Uusi j\u00e4sen voi tuoda positiivisesti uutta projektiin, mutta vastaavasti h\u00e4n vasta aloittaa merkityksellist\u00e4misen. H\u00e4n ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jaa samaa ymm\u00e4rryst\u00e4 hankkeen taustoista ja tavoitteista, jonka muodostaminen on hankkeessa voinut vied\u00e4 paljon aikaa. My\u00f6s projektip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 saattaa olettaa, ett\u00e4 uusi henkil\u00f6 on saanut perehdytyksen edelt\u00e4j\u00e4lt\u00e4\u00e4n projektissa. On silti mahdollista, ett\u00e4 n\u00e4in ei ole k\u00e4ynyt tai perehdytys on voinut olennaisesti perustua aiemman henkil\u00f6n omakohtaisiin tulkintoihin, ei muiden hankeosapuolten jakamiin n\u00e4kemyksiin.<\/p>\n\n\n\n Tavoitteiden ja toimenpiteiden kirkastaminen ja konkretisointi mitattavalle tasolle, sek\u00e4 yhteisen ymm\u00e4rryksen varmistaminen ovat avainasemassa hankkeen tavoitteiden kannalta. Hankkeen toimenpiteiden tulee siis olla mitattavia, aikaan sidottuja ja konkreettisia. Selke\u00e4t hankedokumentaatiot, arviointity\u00f6kalut, -mittarit ja -k\u00e4yt\u00e4nteet sek\u00e4 tavoitteiden ja toimenpiteiden kirkastaminen heti hankkeen alkumetreill\u00e4 auttaa yhteisen ymm\u00e4rryksen muodostamisessa ja yll\u00e4pidossa. Edell\u00e4 mainitut auttavat my\u00f6s uusien asiantuntijoiden perehdytt\u00e4misess\u00e4 projektiin. On my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tunnistetaan yhteisen ymm\u00e4rryksen muodostumisen haasteet sek\u00e4 v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n oletusten tekemist\u00e4 ja aikaisemmin mainittua \u201dautopilotilla ajamista\u201d.<\/p>\n\n\n\n Hankkeen aikana tehty arviointi antaa tilaa tarvittaville korjausliikkeille, kuten yhteisten toimintatapojen muutoksille. Arvioinnin tulosten reflektoiminen puolestaan antaa mahdollisuuden kehitt\u00e4\u00e4 tehtyj\u00e4 asioita entisest\u00e4\u00e4n. Lis\u00e4ksi arviointiprosessi antaa osallistujille mahdollisuuden tulla kuulluksi, saada palautetta ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 merkityst\u00e4 tekem\u00e4lleen ty\u00f6lle. (Bj\u00f6rkqvist & Niemi 2020, 2-4.) Havaintomme mukaan jo arviointity\u00f6kalujen rakentaminen auttaa varmistumaan siit\u00e4, ett\u00e4 osallistujat ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t teht\u00e4v\u00e4n samalla tavalla. Kun yhteinen ymm\u00e4rrys saadaan aikaan heti hankkeen alkumetreill\u00e4 ja sit\u00e4 onnistutaan yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n, se edesauttaa hankkeen tuloksiin p\u00e4\u00e4semisess\u00e4. Samalla voi synty\u00e4 my\u00f6s merkitt\u00e4vi\u00e4 ty\u00f6ajan s\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Arviointiprosessin ja etenkin konkreettisen arviointimallin vaikutukset olivat siis oletettua suuremmat; arviointimallista on apua sek\u00e4 sen kohteena olevan yhteistoteutuksen arviointiin ett\u00e4 yhteisen ymm\u00e4rryksen muodostamiseen k\u00e4sill\u00e4 olevasta teht\u00e4v\u00e4st\u00e4. Voidaan todeta, ett\u00e4 yhteisen ymm\u00e4rryksen muodostuminen on monen tekij\u00e4n summa. Sen muodostumista ja esimerkkej\u00e4 siihen vaikuttavista tekij\u00f6it\u00e4 Jatkumo-hankkeessa on kuvattu Kuviossa 4.<\/p>\n\n\n\n Kuvio 4. Yhteisen ymm\u00e4rryksen muodostuminen ja siihen vaikuttavat tekij\u00e4t Jatkumo-hankkeessa<\/p>\n\n\n\n Jatkumon tapaisen verkostomaisen hankkeen asiantuntijoiden v\u00e4lisen yhteisen ymm\u00e4rryksen l\u00f6yt\u00e4minen ja yll\u00e4pito vaatii tietoista ja jatkuvaa ty\u00f6t\u00e4. Yhteinen ymm\u00e4rrys ei synny itsest\u00e4\u00e4n, vaan sen muodostumista tukemaan tarvitaan toimivia k\u00e4yt\u00e4nteit\u00e4 ja ty\u00f6v\u00e4lineit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Abolafia, M. Y. 2010. Narrative Construction as Sensemaking: How a Central Bank Thinks. Organization studies, 31(3), 349-367. Viitattu 5.4.2021 https:\/\/doi.org\/10.1177\/0170840609357380.<\/p>\n\n\n\n Bj\u00f6rkqvist, L. & Niemi, J. 2020. Arviointi kehitt\u00e4misen ja johtamisen v\u00e4lineen\u00e4. Ota 3×3 malli k\u00e4ytt\u00f6\u00f6si. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.2.2022 https:\/\/urn.fi\/URN:ISBN:978-952-328-234-6.<\/p>\n\n\n\n Brown, A. D., Colville, I. & Pye, A. 2015. Making Sense of Sensemaking in Organization Studies. Organization studies, 36(2), 265-277. Viitattu 10.3.2022 https:\/\/doi.org\/10.1177\/0170840614559259.<\/p>\n\n\n\n Forsberg S., Koivisto M. & S\u00e4yn\u00e4j\u00e4kangas J. 2019. Palvelumuotoilun bisneskirja. Helsinki: Alma Talent.<\/p>\n\n\n\n Gioia, D. A. & Mehra, A. 1996. Sensemaking in organizations. Academy of Management. The Academy of Management Review, Vol. 21, No. 4, 1226-1240. Viitattu 9.3.2021 https:\/\/doi.org\/10.5465\/amr.1996.9704071868.<\/p>\n\n\n\n Klein G, Wiggins S, Dominguez CO. 2010. Team sensemaking. Theoretical Issues in Ergonomics Science. 11(4), 304-320. Viitattu 10.3.2022 https:\/\/doi.org\/10.1080\/14639221003729177.<\/p>\n\n\n\n Kuosa, T. & Westerlund, L. (toim.) 2012. Service Design. On the Evolution of Design Expertise. Lahti: Dynamic Futures.<\/p>\n\n\n\n Marks MA, Mathieu JE & Zaccaro SJ. 2001. A temporally based framework and taxonomy of team processes. Academy of Management. The Academy of Management Review. 26(3), 356-376. Viitattu 10.3.2022 https:\/\/search-proquest-com.nelli.laurea.fi\/scholarly-journals\/temporally-based-framework-taxonomy-team\/docview\/210978387\/se-2?accountid=12003.<\/p>\n\n\n\n Quinlan, E. 2008. Conspicuous Invisibility: Shadowing as a Data Collection Strategy. Qualitative inquiry. 14(8), 1480-1499. Viitattu 10.3.2022 https:\/\/doi.org\/10.1177\/1077800408318318.<\/p>\n\n\n\n Ruuska, J., Koivisto, M., H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen, K., Vilkka, H., Mattelm\u00e4ki, T., Vaajakallio, K., Kalliom\u00e4ki, A., Vaahtoj\u00e4rvi, K. & Miettinen, S. (toim.). 2011. Palvelumuotoilu: Uusia menetelmi\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4tiedon hankintaan ja hy\u00f6dynt\u00e4miseen. Helsinki: Teknologiainfo Teknova Oy.<\/p>\n\n\n\n Sanders, E. & Stappers, P. 2014. Convivial Toolbox \u2013 Generative Research for the Front End of Design. BIS ; Publishers Group UK [distributor].<\/p>\n\n\n\n Stickdorn, M. & Schneider, J. 2012. This Is Service Design Thinking: Basics-Tools-Cases. BIS Publishers.<\/p>\n\n\n\n Suopaj\u00e4rvi, L. 2013. Opas projektiarviointiin. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Viitattu 3.2.2022 https:\/\/urn.fi\/URN:ISBN:978-952-484-693-6.<\/p>\n\n\n\n Talat, A. & Riaz, Z. 2020. An integrated model of team resilience: Exploring the roles of team sensemaking, team bricolage and task interdependence. Personnel review. 49(9), 2007-2033. Viitattu 10.3.2022 https:\/\/doi.org\/10.1108\/PR-01-2018-0029.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Yhteinen ymm\u00e4rrys ei synny itsest\u00e4\u00e4n. Sen syntyminen ja yll\u00e4pito vaati toimia my\u00f6s 10 ammattikorkeakoulun yhteisess\u00e4 Jatkumo-hankkeessa. <\/p>\n","protected":false},"author":1658,"featured_media":3693,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[798224,110187],"tags":[54578,42987],"class_list":["post-3597","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-2-2022","category-teema-artikkeli","tag-hankkeet","tag-verkostoituminen"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/files\/2022\/04\/Valvimo-Seppa-Kortelainen-Kyro-teema-artikkeli-Lumen-2-2022-.png","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p7X4tP-W1","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3597","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1658"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3597"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3597\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3679,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3597\/revisions\/3679"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3693"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3597"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3597"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3597"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Johdanto<\/h2>\n\n\n\n
Tausta<\/h2>\n\n\n\n
Arviointi merkityksellist\u00e4misen v\u00e4lineen\u00e4<\/h2>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/files\/2022\/04\/Kuvio-1-Valvimo.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/files\/2022\/04\/Kuvio-2-Valvimo.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/files\/2022\/04\/Kuvio-3-Valvimo.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\nPalvelumuotoilu arviointimallin luomisen menetelm\u00e4n\u00e4<\/h2>\n\n\n\n
Yhteenvetoa<\/h2>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/files\/2022\/04\/Kuvio-4-Valvimo.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\nL\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n