{"id":4442,"date":"2024-02-08T06:59:00","date_gmt":"2024-02-08T04:59:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/?p=4442"},"modified":"2024-02-08T08:54:02","modified_gmt":"2024-02-08T06:54:02","slug":"lykkaan-toita-ja-tykkaan-siita","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/2024\/02\/08\/lykkaan-toita-ja-tykkaan-siita\/","title":{"rendered":"Lykk\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 ja tykk\u00e4\u00e4n siit\u00e4"},"content":{"rendered":"\n<p class=\"has-text-align-right\"><a href=\"http:\/\/www.lapinamk.fi\/loader.aspx?id=7960f6b4-7131-47bf-81cc-b60b770735df\">Lataa PDF-tiedosto<\/a><\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-text-align-right has-small-font-size\">Etusivun kuva Juha T. Hakalasta: Esa Melamets\u00e4<\/p>\n\n\n\n<p><em>Juha T. Hakala, professori, filosofi, tietokirjailija ja yritt\u00e4j\u00e4 (Ideo Oy)<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Siit\u00e4 on alun toista vuotta, kun <em>Helsingin Sanomat<\/em> alkoi aktiivisemmin seurata opiskelijoiden el\u00e4m\u00e4\u00e4. Aviisi nimesi toimittajakaartistaan henkil\u00f6n, jonka oli tarkoitus kirjoittaa reportaaseja yliopistosta. Pysy\u00e4kseen asioiden ytimess\u00e4 yliopistoon \u201dsoluttautunut\u201d toimittaja kyseli aika ajoin my\u00f6s opiskelijoiden mielipidett\u00e4 siit\u00e4, millaisiin aiheisiin h\u00e4nen olisi syyt\u00e4 tarttua. <a><\/a><\/p>\n\n\n\n<p>Yll\u00e4tt\u00e4en h\u00e4n sai kuulla, ett\u00e4 prokrastinaatiosta (viivyttelyst\u00e4) olisi puhuttava paljon enemm\u00e4n. Kyse oli opiskelijoiden mukaan eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 asiasta, koska se tuntui koskettavan nykyisin \u201dihan jokaista\u201d. Prokrastinaatiohan on sit\u00e4, kun ihminen siirtelee jotakin teht\u00e4v\u00e4\u00e4 tuonnemmaksi, vaikka tiet\u00e4\u00e4 siirtelyn olevan itselleen haitallista. Opiskelijat olivat alkaneet k\u00e4rsi\u00e4 asiasta, koska erityisesti opiskeluteht\u00e4viin liittyv\u00e4 viivyttely n\u00e4ytti saaneen aikaan monia haitallisia asioita, muun muassa uupumusta ja jopa ahdistusta.<\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4m\u00e4 Hesarin juttu viivyttelyn vahingollisuudesta kiinnitti oman huomioni siksi, ett\u00e4 tunnistin olevani ik\u00e4\u00e4n kuin kohderyhm\u00e4\u00e4. Min\u00e4h\u00e4n olin aina ollut viivyttelij\u00e4n\u00e4. Viivyttely on liittynyt el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni varsinkin ty\u00f6asioihin, mutta sill\u00e4 erolla, etten ollut koskaan osannut pit\u00e4\u00e4 moista piirrett\u00e4ni erityisen\u00e4 ongelmana. Nyt kun oikein pys\u00e4hdyin miettim\u00e4\u00e4n asiaa, totesinpa v\u00e4hitellen suorastaan hioneeni toimintatapojani suuntaan, jossa keskener\u00e4isen ty\u00f6n ratkaisevat siirrot \u2013 usein jopa p\u00e4\u00e4osa urakasta \u2013 oli tullut tehty\u00e4 hyvinkin l\u00e4hell\u00e4 deadlinea, kuoleman rajaa.<\/p>\n\n\n\n<p>My\u00f6nn\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 voi kuulostaa oudolta. My\u00f6nn\u00e4n senkin, ettei moista viehtymyst\u00e4 monikaan kelpuuttaisi ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n ihanteeksi. Miss\u00e4\u00e4n tapauksessa asioiden lykk\u00e4\u00e4minen ei ole joukkuepelaajan parhaita ominaisuuksia, sill\u00e4 jos porukassa on yksikin viimeiseen asti vetkuttelija, se ly\u00f6 takuuvarmasti leimansa sek\u00e4 jengin ilmapiiriin, ett\u00e4 ty\u00f6n etenemiseen. Varsinkaan isompia projekteja ei voi hoitaa menestyksellisesti, jos tiimiin sattuu yksikin vakaumuksellinen viime tingan tyyppi.<\/p>\n\n\n\n<p>Ennen kuin jatkan, otetaan t\u00e4h\u00e4n viel\u00e4 sekin, miksi viivyttelyst\u00e4 tuntuu kasvaneen erityisongelma juuri nykyaikana. Tutkijat v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t yhden viivyttelyn selityksen piilev\u00e4n aivoissa. Nykyihmisen aivot ovat alkaneet suosia teht\u00e4vi\u00e4, jotka tarjoavat nopean mielihyv\u00e4n tunteen. Vastaavasti nykyihminen karttaa asioita, joihin liittyv\u00e4 mahdollinen dopamiiniruiske on hamassa tulevaisuudessa. Mekaniikka on periaatteessa sama kuin erilaisissa riippuvuuksissa. Video- tai tietokonepeliss\u00e4 saavutettu uusi taso, level, tai ruudulle ilmestyv\u00e4 Instagramin peukutus tuo aivoillemme nopean palkinnon. Kun vaikkapa sometykk\u00e4yksi\u00e4 verrataan tenttiin lukemiseen tai muuhun loputtoman pitk\u00e4veteiselt\u00e4 vaikuttavaan opiskeluhommaan, on selv\u00e4\u00e4, kumpi on aivoille mieluisampaa.<\/p>\n\n\n\n<p>Tutkijoiden tarjoama toinen selitys liittyy havaintoon, jonka mukaan moderni, kaikkialle s\u00e4nt\u00e4ilev\u00e4 nykyihminen on \u2013 el\u00e4m\u00e4ntapojen muutoksen my\u00f6t\u00e4 \u2013 hyv\u00e4\u00e4 vauhtia kadottamassa laiskottelun jalon taidon. Tilastot osoittavat, ett\u00e4 vain ani harva meist\u00e4 aikuisista on sinut tekem\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 t\u00f6idens\u00e4 kanssa. Voimme kyll\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin imitoida laiskottelua, mutta pitk\u00e4\u00e4nk\u00f6 se onnistuu: eiv\u00e4tk\u00f6 juuri toimettomuudessa nouse varmimmin mieleen tekem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ty\u00f6t!<\/p>\n\n\n\n<p>Tutkijat ovat lohduttaneet, ettei prokrastinaatio eli viivyttely ole kuitenkaan sairaus, ei oikeastaan edes h\u00e4iri\u00f6, vaan l\u00e4hinn\u00e4 modernissa monisuorittajael\u00e4m\u00e4nmuodossa kroonistunut ik\u00e4v\u00e4 taipumus, joka olisi vain tiedostettava ja jonka kanssa meid\u00e4n olisi vain jotenkin opittava el\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4ll\u00e4 haavaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nimitt\u00e4in vahvasti silt\u00e4, ettei se ole katoamassa el\u00e4m\u00e4st\u00e4mme mihink\u00e4\u00e4n \u2013 ei ainakaan l\u00e4hivuosituhansien saatossa. P\u00e4invastoin se s\u00e4vytt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4mme jatkossa yh\u00e4 enemm\u00e4n ja mit\u00e4 erilaisimpiin arjen tilanteisiin liittyen.<\/p>\n\n\n\n<p>Mutta nyt siihen, mit\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 itse l\u00f6ysin tehty\u00e4ni muutamia aiheeseen liittyvi\u00e4 hakuja. Oliko oikeasti totta, ett\u00e4 kyse on noinkin vahingollisesta asiasta? Ensin n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4inh\u00e4n se juuri oli. Kyll\u00e4 muuallakin maailmassa ajateltiin samoin. Viivyttely ahdisti my\u00f6s Atlantin takana. L\u00f6ysin muun muassa pari vuotta sitten YouTubeen ladatun videon, jossa tarjottiin konkreettisia vinkkej\u00e4 viivyttelyst\u00e4 pois oppimiseen. T\u00e4m\u00e4 video oli ehtinyt ker\u00e4t\u00e4 noin miljoona katselukertaa. Sitten l\u00f6ysin vastaavia videoita lis\u00e4\u00e4, paljonkin. Ne olivat p\u00e4\u00e4asiassa hyvin tehtyj\u00e4, ytimekk\u00e4it\u00e4 ja vetoavia ja niiden kaikkien tavoite oli yksi ja sama: ravistautua irti t\u00f6iden lykk\u00e4\u00e4misen turmioon viev\u00e4st\u00e4 tavasta.<\/p>\n\n\n\n<p>Sitten asetin Google-hakuni hieman toisin. Onhan kumma, ellei kukaan ole l\u00f6yt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n perusteita omalle n\u00e4kemykselleni siit\u00e4, ett\u00e4 viivyttely voi ainakin joskus olla suorastaan hy\u00f6dyllist\u00e4, v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin vapauttavaa? Haa, l\u00f6ytyih\u00e4n sellaisiakin. Hetken n\u00e4yt\u00f6lle ilmestyvi\u00e4 linkkej\u00e4 tuijoteltuani l\u00f6ysin ahdistukseeni todellisen vapautuksen, viittauksen Whartonin yliopiston <a href=\"https:\/\/mgmt.wharton.upenn.edu\/profile\/1323\/\">johtamisen professori<\/a> Adam Grantin joitakin vuosia sitten kirjoittamaan kirjaan <em>Originals.<\/em><em> How Non-Conformists Move the World.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 Grantin idea oli ollut kaivautua paljon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n aikaansaaneiden yritt\u00e4jien ja \u201dluovien edell\u00e4k\u00e4vij\u00f6iden\u201d el\u00e4m\u00e4\u00e4n pohtimalla sit\u00e4, mit\u00e4 he tekev\u00e4t toisin kuin me tavalliset tallaajat. Voisimmeko oppia heilt\u00e4 jotain, ja jos, niin mit\u00e4, kysyi Grant.<\/p>\n\n\n\n<p>Yll\u00e4tys, yll\u00e4tys. Yksi esille tullut, suorastaan yleinen havainto oli juuri tuo, mink\u00e4 olin itse kokenut vapauttavaksi: toisenlainen suhtautuminen deadlineihin! Arvattavaa oli, ett\u00e4 my\u00f6s herra professori Adam Grant oli itse samalla kannalla. Asioiden lykk\u00e4\u00e4minen l\u00e4helle viimeist\u00e4 takarajaa ei olekaan niin tuhoon tuomittavaa kuin moni ajattelee. P\u00e4invastoin. Se on itse asiassa ollut hyvin tehokas ty\u00f6kalu muutamille tunnetuille ja paljon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n aikaan saaneille ihmisille.<\/p>\n\n\n\n<p>Perusongelmamme on se, ett\u00e4 nykyihminen kategorisoi viivyttelyn liian jyrk\u00e4sti, aloittaa Grant perustelunsa. Liit\u00e4mme viivyttelyn selk\u00e4rangattomuuteen, laiskuuteen ja alavireisyyteen tai joskus, suorastaan apatiaan.&nbsp;Kuitenkin jos kurotetaan riitt\u00e4v\u00e4n et\u00e4\u00e4lle ihmiskunnan kulttuurihistoriaan, l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n toinenkin, suorastaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen ulottuvuus viivyttelylle. Esimerkiksi muinaisessa Egyptiss\u00e4 ihmiset saattoivat m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 viivyttelyn yksinkertaisesti vain \u201doikean ajan odottamiseksi\u201d. Se oli luonteva osa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja arkisten asioiden edist\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Juuri t\u00e4m\u00e4 \u201doikean ajan odottamisen\u201d idea oli yksi niist\u00e4 piirteist\u00e4, joista esimerkiksi Applen perustaja, edesmennyt Steve Jobs tuli aikanaan tunnetuksi. Kuten moni muistaa kuulleensa, Jobs oli tunnettu my\u00f6s kirjallisuusharrastuksestaan \u2013 ehk\u00e4 h\u00e4n oli poiminut egyptil\u00e4isten idean jostain faaraoiden aikaa kuvaavasta historiateoksesta. Kuka tiet\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Yht\u00e4 kaikki, Jobs perusteli l\u00e4hipiirilleen asioiden lykk\u00e4\u00e4mistaipumustaan sill\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen motiivinsa ratkaista ongelma oli hyvin vahva. H\u00e4n ei kuitenkaan halunnut \u201dpilata\u201d hyv\u00e4\u00e4 asiaa hosumalla, vaan antoi sen viipyen marinoitua. Ja: kun ratkaisu lopulta syntyi, moni saattoi j\u00e4lkik\u00e4teen silmi\u00e4\u00e4n hieraisten todeta, ettei Jobs todellakaan ollut tarttunut ennalta arvattavimpiin ideoihin.<\/p>\n\n\n\n<p>Ja nyt tulemme tarinan opetukseen: aika, jonka Steve Jobs n\u00e4ytti k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n vetkutteluun, ei suinkaan ollut hedelm\u00e4t\u00f6nt\u00e4 aikaa. Se saattoi kyll\u00e4 ulkopuolisen silmiin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suorastaan vet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydelt\u00e4, mutta todellisuudessa t\u00e4m\u00e4n palavan ideanikkarin mieli toimi kaikilla tasoilla aktiivisesti \u2013 siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 mies ei sit\u00e4 itse juurikaan tiedostanut.<\/p>\n\n\n\n<p>Olen tavattoman hyvill\u00e4ni siit\u00e4, ett\u00e4 nykyisin on l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 my\u00f6s tutkimuksia, jotka ovat linjassa sek\u00e4 Grantin ett\u00e4 Jobsin n\u00e4kemysten kanssa. Ne tarjoavat tukea sille, ett\u00e4 kysymys t\u00f6iden viivyttelyst\u00e4 ei ole aivan niin mustavalkoinen kuin on usein annettu ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. My\u00f6nn\u00e4n kyll\u00e4, ett\u00e4 viivyttely voi olla ongelma m\u00e4\u00e4r\u00e4n kannalta, mutta luovuuden eli aikaansaannosten yll\u00e4tyksellisen laadun kannalta vetkuttelu voi olla suorastaan hyve.<\/p>\n\n\n\n<p>Viivyttelyn kannalle asettautuvien tutkijoiden mukaan meill\u00e4 on vahva taipumus lopettaa teht\u00e4v\u00e4n tai ongelman pohtiminen, kun saamme sen valmiiksi. Jos se sit\u00e4 vastoin on kesken tai jopa aloittamatta edess\u00e4mme, keskener\u00e4isyys yleens\u00e4 takaa sen, ett\u00e4 mielemme prosessoi sit\u00e4 enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n aktiivisesti, ik\u00e4\u00e4n kuin taustalla. Tutkijoilla on t\u00e4lle strategialle nimikin: he puhuvat strategisesta viivyttelyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa olin jo entist\u00e4 innostuneempi. Tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4ni olin tullut tehneeksi jotain fiksua. En ole vain viivytellyt, vaan olen viivytellyt strategisesti! Strategisesti viivytelless\u00e4ni olen pannut merkille, ett\u00e4 jotkut teht\u00e4v\u00e4t yksinkertaisesti vain hoituvat paremmin, kun niit\u00e4 aikansa muhittelee. Samoin olen huomannut senkin, ett\u00e4 paineen alla voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen vaihteen, jonkinlaisen salaper\u00e4isen loikkarin.<\/p>\n\n\n\n<p>Vitkastelu voi kannattaa muistakin syist\u00e4: jos tekee kaiken heti, saattaa tehd\u00e4 paljon turhaa. Ainakin voi tehd\u00e4 kaikessa ep\u00e4varmuudessaan liian laadukasta. Sekin on n\u00e4hty monta kertaa, ett\u00e4 asia kiirehdit\u00e4\u00e4n alta pois ja joillekin on suorastaan kunnia-asia olla valmiina ensimm\u00e4isen\u00e4. Sitten saattaa k\u00e4yd\u00e4kin niin, ett\u00e4 ty\u00f6n tilannut taho \u2013 kuka tai mik\u00e4 se sitten olikaan \u2013 toteaa: \u201dSorry, tilanteet muuttuivat. Sit\u00e4, mist\u00e4 viime viikolla puhuttiin, ei en\u00e4\u00e4 tarvitakaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n<p>Mutta ymm\u00e4rr\u00e4n hyvin kyll\u00e4 senkin, ett\u00e4 moinen strateginen viivyttely vaatii aivan tietynlaisen luonteenlaadun. Ei se selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n meille sovi kaikille.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Prokrastinaatio on sit\u00e4, kun ihminen siirtelee jotakin teht\u00e4v\u00e4\u00e4 tuonnemmaksi, vaikka tiet\u00e4\u00e4 siirtelyn olevan itselleen haitallista. Liit\u00e4mme viivyttelyn selk\u00e4rangattomuuteen, laiskuuteen ja alavireisyyteen tai joskus, suorastaan apatiaan.\u00a0<\/p>\n<p>Kuitenkin jos kurotetaan riitt\u00e4v\u00e4n et\u00e4\u00e4lle ihmiskunnan kulttuurihistoriaan, l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n toinenkin, suorastaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen ulottuvuus viivyttelylle. Asioiden lykk\u00e4\u00e4minen l\u00e4helle viimeist\u00e4 takarajaa ei olekaan niin tuhoon tuomittavaa kuin moni ajattelee. P\u00e4invastoin. <br \/><a href=\"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/files\/2024\/02\/COLUMN-Hakala-Juha-T-Lumen-1-2024.pdf\">In English<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1658,"featured_media":4372,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[798246,110189],"tags":[31084],"class_list":["post-4442","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-1-2024","category-kolumni","tag-tyoelama"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/files\/2024\/02\/Hakala-kolumni-Lumen-1-2024.png","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p7X4tP-19E","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4442","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1658"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4442"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4442\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4464,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4442\/revisions\/4464"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4372"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4442"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4442"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4442"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}