{"id":4883,"date":"2025-02-06T07:12:00","date_gmt":"2025-02-06T05:12:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/?p=4883"},"modified":"2025-02-03T13:50:49","modified_gmt":"2025-02-03T11:50:49","slug":"pirulliset-ongelmat-aukkoinen-tieto-seka-monialaisen-tyon-paradoksit-kompleksisuus-ajattelu-lastensuojelutyon-vaativuutta-selittamassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/2025\/02\/06\/pirulliset-ongelmat-aukkoinen-tieto-seka-monialaisen-tyon-paradoksit-kompleksisuus-ajattelu-lastensuojelutyon-vaativuutta-selittamassa\/","title":{"rendered":"Pirulliset ongelmat, aukkoinen tieto sek\u00e4 monialaisen ty\u00f6n paradoksit. Kompleksisuus-ajattelu lastensuojeluty\u00f6n vaativuutta selitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4"},"content":{"rendered":"\n<p class=\"has-text-align-right\"><a href=\"https:\/\/lucit.sharepoint.com\/:b:\/s\/Julkisettiedostot\/EVrErSXIIppFiyIBP4Km4-EBvGETOIs0-ArUW0yqcLudTQ?e=O0koQh\">Lataa PDF-tiedosto<\/a><\/p>\n\n\n\n<p><em>Susanna Helavirta, YTT, lehtori, <\/em><em>VAASI-hankkeen Lapin AMK:n vastuuhenkil\u00f6, <\/em><em>Osallisuus ja toimintakyky -osaamisryhm\u00e4, Lapin ammattikorkeakoulu<\/em><\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-medium\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"600\" height=\"70\" src=\"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/files\/2025\/02\/Logot-Helavirta-600x70.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-4884\" srcset=\"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/files\/2025\/02\/Logot-Helavirta-600x70.jpg 600w, https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/files\/2025\/02\/Logot-Helavirta-320x38.jpg 320w, https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/files\/2025\/02\/Logot-Helavirta.jpg 1219w\" sizes=\"auto, (max-width: 600px) 100vw, 600px\" \/><\/figure>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Aluksi<\/h2>\n\n\n\n<p>Kompleksisuus-ajattelu on tapa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 maailma kokonaisuutena, jossa asiat ja ilmi\u00f6t ovat kietoutuneet yhteen. Ajattelun mukaan kokonaisuutta ei voida ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 pilkkomalla sit\u00e4 osiin ja tarkastelemaa niit\u00e4 yksitellen. Kompleksisuusajattelu problematisoi mekanistiseen maailmankuvaan perustuvaa n\u00e4kemyst\u00e4, jossa asioilla ajatellaan olevan selkeit\u00e4 syy-seurausketjuja. Sen yhten\u00e4 perusl\u00e4ht\u00f6kohtana on, ett\u00e4 asioita tapahtuu ilman selkeit\u00e4 ja n\u00e4kyvi\u00e4 syit\u00e4. (Puustinen &amp; Jalonen 2020). Lis\u00e4ksi kompleksisuus aiheuttaa tilannesidonnaisuutta, sill\u00e4 toisiinsa kietoutuvat asiat vaihtelevat tilanteesta toiseen (Yliruka ym. 2018). T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 asiat ovat usein vaikeasta ennakoitavissa olevina (Niemi &amp; Kr\u00e4kin 2019). &nbsp;Kompleksisuus-ajattelun my\u00f6t\u00e4 maailma ei asetu selke\u00e4rajaisesti joko tai maailmaksi, vaan sit\u00e4 tulee tarkastella monin tavoin sek\u00e4 ett\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta k\u00e4sin.<\/p>\n\n\n\n<p>Lastensuojeluty\u00f6 on vaativaa ammatillista ty\u00f6t\u00e4. Vaativuus liittyy vahvasti ty\u00f6ss\u00e4 l\u00e4sn\u00e4oleviin moninaisiin kompleksisuutta tuottaviin seikkoihin. Ty\u00f6ss\u00e4 kohdattavat lasten, nuorten ja perheiden monimutkaiset tilanteet, ty\u00f6h\u00f6n liittyv\u00e4 aukkoinen tieto, arjen ty\u00f6n monet paradoksit sek\u00e4 ihmiskuvallisen ymm\u00e4rryksen moninaisuus luovat ty\u00f6h\u00f6n vahvan kompleksisuuden kehyksen. Tarkastelen n\u00e4it\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia tarkemmin t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa ja pohdin, miten lastensuojelun ammatillista ty\u00f6t\u00e4 ei voi tehd\u00e4 joko tai ajattelun kautta, vaan ty\u00f6 pakottaa sek\u00e4 ett\u00e4 ajattelun ymm\u00e4rt\u00e4miseen. Kuten Niemi &amp; Kr\u00e4kin (2019, 26) toteavat, kompleksisuutta ei voi hallita, mutta sit\u00e4 voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja sen kanssa voi toimia.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Sosiaaliset ongelmat pirullisina ongelmina<\/h2>\n\n\n\n<p>Lastensuojelun ammatillisessa ty\u00f6ss\u00e4 kohdattavat lasten, nuorten ja perheiden tilanteet ovat monimutkaisia, yhteen kietoutuneita ja yll\u00e4tyksellisi\u00e4. Niit\u00e4 on vaikeaa, ellei mahdotonta tarkastella selkeiden syy-seuraussuhteiden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Ongelmilla ei useinkaan ole selke\u00e4\u00e4 alkua ja loppua. Siksi puhutaankin ty\u00f6ss\u00e4 kohdattavista \u201dpirullista tai ilkeist\u00e4 ongelmista (wicked problems)\u201d (esim. P\u00f6s\u00f6 2005). Pirulliset ongelmat ovat sek\u00e4-ett\u00e4 -ongelmia. Niihin kietoutuu ja kimputtuu monenlaisia seikkoja. Lis\u00e4ksi tunnistetaan niihin liittyv\u00e4 dynaamisuus: ongelmat eiv\u00e4t ole staattisia, vaan el\u00e4m\u00e4n virrassa liikkeess\u00e4 olevia ja muuttuvia. Niihin vahvasti liittyy my\u00f6s ainutlaatuisuus eli mik\u00e4\u00e4n ongelmavyyhti ei ole identtinen toisen kanssa (kts. esim. Lundstr\u00f6m &amp; M\u00e4enp\u00e4\u00e4 2020). Pirulliset ongelmat my\u00f6s ik\u00e4\u00e4n kuin v\u00e4ist\u00e4v\u00e4t ratkaisuja, kuten Lundstr\u00f6m &amp; M\u00e4enp\u00e4\u00e4 (2020) toteavat. &nbsp;Koska ongelman rajat, muodot ja selitykset ovat ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 ja muuntuvia, on vaikea tiet\u00e4\u00e4, koska ongelma on ratkaistu puhumattakaan siit\u00e4, ett\u00e4 tiedett\u00e4isiin, mit\u00e4 ongelman ratkaisusta seuraa. Ongelmien osalta ei ole olemassa t\u00e4ydellisi\u00e4 ratkaisuja, vaan parempia tai huonompia vaihtoehtoja. Ammatilliseksi haasteeksi tuleekin, mik\u00e4 vaihtoehto valitaan monenlaisten ep\u00e4varmuustekij\u00f6iden vallitessa. Pirulliset ongelmat saattavat my\u00f6s ratketa yll\u00e4tt\u00e4en ratkaisuvaihtoehdoista riippumatta (Niemi &amp; Kr\u00e4kin 2019, 26).&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Pirullisten ongelmien luonne tulee n\u00e4kyviin, kun niit\u00e4 verrataan &#8211; kuten tapana on &#8211; kesyihin (tame problems) ongelmiin. Ne n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t usein joko tai ongelmina eli ne voidaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 tyhjent\u00e4v\u00e4sti, niille l\u00f6ytyy selke\u00e4 selitys ja ratkaisu ja niill\u00e4 on tunnistettava ja yksiselitteinen muoto. Ongelmien alku- ja loppupiste on paikannettavissa ja n\u00e4in my\u00f6s ongelmien ratkeamisesta syntyy selv\u00e4\u00e4 palautetietoa. (P\u00f6s\u00f6 2005, 4.) Tarja P\u00f6s\u00f6 (2005, 4) toteaakin, ett\u00e4 koska ongelmia voidaan ratkaista, liittyy niiden parissa ty\u00f6skentelyyn arvostusta ja jopa kunniaa.<\/p>\n\n\n\n<p>Tanja Aitamurron (2005) artikkeli Kun tavallinen tappaa, valaisee hyvin sosiaalisten ongelmien pirullista luonnetta. Tanja Aitamurron (2005) tarkastelun keski\u00f6ss\u00e4 oli 2000-luvun alussa tapahtunut raaka v\u00e4kivallan teko ja siit\u00e4 k\u00e4yty julkinen lehtikeskustelu. Nelj\u00e4 niin sanottujen tavallisten perheiden alle 20-vuotista poikaa surmasi raa\u2019alla tavalla i\u00e4kk\u00e4\u00e4n pariskunnan. Tekoon syyllistyneisiin poikiin eiv\u00e4t sopineet nuorten rikollisuuteen usein liitetyt riskitekij\u00e4t kuten vanhempien ty\u00f6tt\u00f6myys, perhev\u00e4kivalta tai tekij\u00e4n p\u00e4ihteiden k\u00e4ytt\u00f6, vaan poikien esitettiin kasvaneen vakaissa sosioekonomisissa oloissa ja edustavan \u201dhyvien perheiden lapsia\u201d. V\u00e4kivallan tekoon ei siis l\u00f6ytynyt selityst\u00e4. Pirulliset ongelmat voivat j\u00e4\u00e4d\u00e4 siten selityksi\u00e4 ja syit\u00e4 vaille. Aitamurto (2005, 15) toteaakin artikkelissaan, ett\u00e4 tavallisen selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n muutos pahaksi h\u00e4mmensi ihmisi\u00e4. Kun tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ihmisyyden perusolemukseen kuuluu j\u00e4rkiper\u00e4isyys, hallittavuus sek\u00e4 pyrkimys asioiden selitt\u00e4miseen ja selitysten hakemiseen (kts. esim. Niemi &amp; Kr\u00e4kin 2019), on tapauksen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4 h\u00e4mmennys ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. H\u00e4mmennyksest\u00e4 seurasi se, ett\u00e4 pojista tehtiin tavallista syyllisempi\u00e4, sill\u00e4 heill\u00e4 olisi ollut taustansa vuoksi kaikki mahdollisuudet kasvaa kunnon kansalaisiksi (Aitamurto 2005).<\/p>\n\n\n\n<p>Sosiaalisten ongelmien pirullisuutta korostaa my\u00f6s tieto siit\u00e4, ett\u00e4 ongelmista ja haasteista huolimatta ihmisten el\u00e4m\u00e4 ei ole useinkaan pelkk\u00e4\u00e4 ongelmaa, vaan el\u00e4m\u00e4 ja arki pit\u00e4v\u00e4t samanaikaisesti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n my\u00f6s hyv\u00e4\u00e4. T\u00e4t\u00e4 sek\u00e4 ett\u00e4 logiikkaa tekee hyvin n\u00e4kyv\u00e4ksi Merja Laitisen (2004) v\u00e4it\u00f6stutkimus, jossa h\u00e4n haastatteli lapsena seksuaalista hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6\u00e4 kokeneita aikuisia. Koti ja l\u00e4heissuhteet olivat haastateltaville riist\u00e4vi\u00e4, tuhoavia ja pahoja, mutta samalla k\u00e4tkiv\u00e4t sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4, hoivaa, rakastetuksi tulemisen kokemuksia ja niin hyv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 uhrit kokivat ne suojelemisensa arvoiseksi. He eiv\u00e4t olleet halukkaita kertomaan kokemuksistaan lapsena ulkopuolisille.<\/p>\n\n\n\n<p>Ongelmien ja vaikeuksien keskell\u00e4 el\u00e4vien ihmisten arjen moninaisuuden tunnistamisen rinnalla, lastensuojeluty\u00f6 haastaa tekij\u00f6it\u00e4\u00e4n my\u00f6s ihmiskuvallisen ymm\u00e4rryksen moninaiseen tarkasteluun. Lastensuojelun apua ja tukea tarvitsevat ihmiset n\u00e4hd\u00e4\u00e4n helposti ongelmien kautta. T\u00e4m\u00e4 yksipuolinen ihmiskuvallinen ymm\u00e4rrys tuli aikanaan esiin my\u00f6s omassa v\u00e4it\u00f6stutkimuksessani, jossa muun muassa haastattelin lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia ja nuoria (Helavirta 2011). Tutkimusta tehdess\u00e4ni minulle esitettiin useaan otteeseen vahvoja n\u00e4kemyksi\u00e4 siit\u00e4, millaisia ovat lastensuojelun asiakkaana olevat lapset. Heid\u00e4t n\u00e4htiin yksinomaan huolien ja ongelmien keskell\u00e4 el\u00e4vin\u00e4 ja monin tavoin haavoittuneina ja heikkoina. Lis\u00e4ksi lapset n\u00e4htiin monin tavoin erilaisina kuin muiden perheiden lapset. Vahva eronteko muiden lasten ja lastensuojelunasiakkaana olevien lasten kesken vaikutti oman ammatillisen kokemukseni pohjalta kuitenkin vieraalta. Sit\u00e4 vahvistivat Jo Aldridgen (2006) ja Mona Sandbaekin (1999) tutkimukselliset huomiot siit\u00e4, kuinka erot lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja muiden lasten el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 ovat usein paljon pienemm\u00e4t kuin mit\u00e4 ennakkoluuloisesti ajatellaan. Lis\u00e4ksi lastensuojelun asiakkaana olleiden lasten el\u00e4m\u00e4 ei ole useinkaan yksinomaan ongelmien ja huolien t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4, vaan arjessa kulkevat vaihdellen ja muuttuen toisenlaisetkin kokemukset \u2013 ilon, v\u00e4litt\u00e4misen ja rakkauden kokemukset. Joko tai ajatteluun taipuva ihmiskuvallinen ymm\u00e4rrys voi pahimmillaan johtaa siihen, ett\u00e4 hyv\u00e4 ja tavallinen j\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 ongelmien ja huolien rinnalla.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Lastensuojelun aukkoinen tieto<\/h2>\n\n\n\n<p>Lastensuojeluty\u00f6n kompleksisuutta lis\u00e4\u00e4 my\u00f6s se, ett\u00e4 ammatillisessa ty\u00f6ss\u00e4 tarvittava tieto on monella tavalla aukkoista, rajallista ja n\u00e4k\u00f6kulmaista. Sit\u00e4 kautta se edustaa sek\u00e4 ett\u00e4 logiikkaa. Aukkoisuutta aiheuttavat monet haastaviin el\u00e4m\u00e4ntilanteisiin liittyv\u00e4t tietoa ja tiet\u00e4mist\u00e4 koskevat haasteet. Lastensuojelullista apua ja tukea tarvitsevien perheiden vaikeisiin tilanteisiin liittyy usein kokemuksia, joita ihmisten on vaikea pukea sanoiksi. Joillakin &nbsp;vaikeisiin el\u00e4m\u00e4ntilanteisiin liittyv\u00e4t kokemukset saattavat olla niin voimakkaita tai traumaattisia, ett\u00e4 niist\u00e4 selviyty\u00e4kseen ne on tarvinnut unohtaa (Kts. esim. Scott 2000). Tiedet\u00e4\u00e4n my\u00f6s, ett\u00e4 joillekin vaikeat kokemukset eiv\u00e4t ole verbaalisia, vaan ne saatetaan kokea kehollisesti.<\/p>\n\n\n\n<p>Tiedon ja tiet\u00e4misen aukkoisuutta el\u00e4misen ja arjen vaikeuksissa saattavat lis\u00e4t\u00e4 niihin liittyv\u00e4t tunteet. Esimerkiksi h\u00e4pe\u00e4 tai syyllisyys voivat joillekin olla niin voimakkaita tunnekokemuksia, ett\u00e4 ne est\u00e4v\u00e4t omista kokemuksista kertomisen. Sally Palmer kollegoineen (1999) selvitti perhev\u00e4kivaltakokemuksia k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessaan sit\u00e4, millaiset asiat lasten mielest\u00e4 voivat olla esteen\u00e4 omien kokemusten kertomiselle. Lapset nimesiv\u00e4t seuraavat asiat:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>pelko seurauksista sek\u00e4 itselle, perheelle ett\u00e4 tekij\u00e4lle (ep\u00e4tietoisuus siit\u00e4, mit\u00e4 seuraa, jos puhuu)<\/li>\n\n\n\n<li>usko omaan syyllisyyteen (min\u00e4 ansaitsen t\u00e4m\u00e4n)<\/li>\n\n\n\n<li>todellisuuden v\u00e4\u00e4ristyminen (ep\u00e4tietoisuus siit\u00e4, mik\u00e4 on oikein\/v\u00e4\u00e4rin)<\/li>\n\n\n\n<li>sanattomuus (ei ole sanoja tapahtumille, asioille jne.)<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p>Lasten n\u00e4kemykset tuovat hyvin esiin sen, miten monenlaiset tunteet ja v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rrykset voivat est\u00e4\u00e4 jakamasta omia kokemuksia ja arjen el\u00e4m\u00e4\u00e4 luoden aukkoisen tiedon maailmaa lastensuojeluty\u00f6h\u00f6n. Ty\u00f6t\u00e4 joudutaan tekem\u00e4\u00e4n vaietun ja niukan tiedonkin varassa.<\/p>\n\n\n\n<p>Kun tietoa ja tiet\u00e4mist\u00e4 l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n postmodernin tai feministisen epistemologian (esim. Ronkainen 1998; Longino 2002) n\u00e4kemysten kautta, ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 tieto on luonteeltaan usein relationaalista. Tieto perustuu tietynlaiseen kohtaamiseen ja suhteessa olemiseen. Se, miss\u00e4 ihmisi\u00e4 kohdataan, milloin heit\u00e4 kohdataan, kuka heit\u00e4 kohtaa ja mill\u00e4 tavalla kohtaa vaikuttaa siihen, millaista tietoa saadaan. Tutkimusten kautta esimerkiksi tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 perheiden ja lasten kohtaamisen paikalla saattaa olla iso merkitys sille, miten perheen el\u00e4m\u00e4, arki ja kokemukset tulevat kerrotuiksi. Kotiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 vanhemmat ja lapset ilmaisevat ajatuksiaan ja tunteitaan rikkaammin kuin sosiaalitoimistoymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 (Arhovaara 1999).<\/p>\n\n\n\n<p>Feministinen epistemologia korostaa tiedon subjektiivisuutta ja sit\u00e4 kautta tietoon ja tiet\u00e4miseen liittyv\u00e4\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmaisuutta (kts. Ronkainen 1999). Konkreettisesti t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy esimerkiksi siin\u00e4, miten eri perheenj\u00e4senill\u00e4 voi olla hyvin erilaisia n\u00e4kemyksi\u00e4 ja kokemuksia perheen arjesta tai arjen haastavista tilanteista. Sue White (2003) tarkasteli englantilaisia lastensuojeludokumentteja, ja totesi, ett\u00e4 dokumenteista oli luettavissa eri perheenj\u00e4senten sek\u00e4 viranomaisten erilaiset n\u00e4kemykset perheen tilanteesta. Tilanteisiin liittyi n\u00e4in ollen sek\u00e4 ett\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia. White (2003) tekikin kiinnostavan havainnon asiakirjoista. Sosiaality\u00f6ntekij\u00e4t pitiv\u00e4t lasten tuottamaa tietoa totuudellisempana ja luotettavampana kuin viranomaisten tai muiden perheenj\u00e4senten. Erityisesti lapsen tietoon uskottiin silloin, kun lapsi toi esiin perheen ongelmia.<\/p>\n\n\n\n<p>Tiedon aukkoisuudesta seuraa, ett\u00e4 lastensuojeluty\u00f6t\u00e4 ei tehd\u00e4 selv\u00e4rajaisesti joko tai tiedon varassa, vaan tietoon ja tiet\u00e4miseen sekoittuu sek\u00e4 tunteita, sanoittamisen haasteita, niukkuutta, vaikenemista ja n\u00e4k\u00f6kulmaisuutta. Aukkoisesta tiedosta huolimatta lastensuojelussa joudutaan kuitenkin tekem\u00e4\u00e4n ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4 koskevia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Monialaisen yhteisty\u00f6n paradoksi<\/h2>\n\n\n\n<p>Pirulliset ongelmat moninaisina ongelmina usein edellytt\u00e4v\u00e4t laajaa yhteisty\u00f6t\u00e4 eri alojen ammattilaisten kanssa. Ongelmien ymm\u00e4rt\u00e4miseen ja ratkaisupyrkimyksiin tarvitaan usein monin\u00e4k\u00f6kulmaisuutta ja jaettua osaamista. &nbsp;Paradoksaaliseksi tilanteen tekee se, ett\u00e4 monialainen asiantuntijatieto on tarpeen ihmisten auttamiseksi, mutta samalla suurempi m\u00e4\u00e4r\u00e4 tietoa ja n\u00e4k\u00f6kulmia komplisoi asioita, vaatii enemm\u00e4n aikaa ja tekee p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteosta vaikeampaa (Niemi &amp; Kr\u00e4kin 2019, 32).<\/p>\n\n\n\n<p>Noora Aarnio ja Nanna Miettunen (2018, 232) avaavat monialaisen ty\u00f6n paradoksia hyvin sosiaalihuollon ja lastensuojelun ammatilliseen ty\u00f6h\u00f6n liittyen. Asiakasperheiden useat samanaikaiset tarpeet aiheuttavat sen, ett\u00e4 auttajia ja osaamista tarvitaan eri sektoreilta. Eri alojen ammattilaiset toimivat kuitenkin omaa ty\u00f6t\u00e4 ohjaavan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n ja ohjeiden alaisuudessa. Lis\u00e4ksi koordinoinnin puutteet ja erilaiset konfliktit ty\u00f6njako- ja vastuukysymyksiin liittyen voivat hidastaa ja vaikeuttaa asiakkaan tilanteen edistymist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Niemi ja Kr\u00e4kin (2019, 36) tuovat esiin, ett\u00e4 kompleksisissa tilanteissa ongelman m\u00e4\u00e4rittely ja ratkaisujen l\u00f6ytyminen edellytt\u00e4v\u00e4t entist\u00e4 vahvemmin dialogisuutta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 tarvitaan muun muassa pohtivaa refleksiivist\u00e4 asennetta omiin ja toisten k\u00e4sityksiin, kiinnostuneisuutta eri n\u00e4k\u00f6kantoja kohtaan ja valmiutta muuttaa omia k\u00e4sityksi\u00e4. Yhteisen ymm\u00e4rryksen luomisen uhkakuvana on varma tiet\u00e4minen eli ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 joku haluaa sanoa viimeisen sanan korottaen oman k\u00e4sityksen lopulliseksi totuudeksi asiassa. T\u00e4llainen yksipuolinen joko tai ymm\u00e4rrys pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yhteisen jakamisen ja ajattelun sek\u00e4 ratkaisujen l\u00f6yt\u00e4misen mahdollisuuden.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Lopuksi<\/h2>\n\n\n\n<p>T\u00e4m\u00e4 artikkeli toimii yhten\u00e4 sijaishuollon kehitt\u00e4misty\u00f6t\u00e4 tukevana ymm\u00e4rryksen v\u00e4lineen\u00e4. Viiden korkeakoulun (Turun AMK, Kaakkois-Suomen AMK, Savonia, Tampereen yliopisto ja Lapin ammattikorkeakoulu) toteuttama vaativan sijaishuollon osaamisen kehitt\u00e4minen (VAASI) hanke saa rahoituksen Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ERS+). Hankkeen pyrkimyksen\u00e4 on paitsi tunnistaa vaativan sijaishuollon ammatillista osaamista, my\u00f6s vahvistaa sit\u00e4 muun muassa digioppimateriaaleja luomalla. Kompleksisuus -ajattelu on tunnistettu yhdeksi ty\u00f6n vaativuuden ymm\u00e4rryst\u00e4 tukevaksi n\u00e4k\u00f6kulmaksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Sijaishuoltoty\u00f6 tarkoittaa ty\u00f6skentely\u00e4 kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten kanssa. Ammattikorkeakoulusta valmistuvista sosionomeista iso osa ty\u00f6skentelee sijaishuoltoyksik\u00f6iss\u00e4, joissa lapset ja nuoret asuvat. My\u00f6s n\u00e4it\u00e4 sijaishuollon ammatillisen ty\u00f6n tekemisen paikkoja kehyst\u00e4\u00e4 vahvasti sek\u00e4 ett\u00e4 ajattelu. Kun niit\u00e4 tutkimuksissa on k\u00e4sitteellistetty julkisiksi kodeiksi (Enroos 2016), on haluttu tuoda esiin sijaishuoltopaikan kaksi samanaikaista teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Kodin ulkopuolelle sijoitetuille lapsille sijaishuoltopaikka on arjen toimintaymp\u00e4rist\u00f6 ja osa heid\u00e4n henkil\u00f6kohtaista el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ammattilaisille se puolestaan on ammatillisen toiminnan kentt\u00e4, jossa muun muassa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n julkista valtaa lapsiin ja nuoriin liittyen erilaisten laissa m\u00e4\u00e4riteltyjen rajoitustoimenpiteiden k\u00e4yt\u00f6n my\u00f6t\u00e4. L\u00f6fblom ym. (2024, 378) tuovatkin esiin, ett\u00e4 sijaishuoltopaikka edustaa samanaikaisesti sek\u00e4 yksityist\u00e4 ett\u00e4 julkista tilaa. Tilalta odotetaan kodin antamaa turvaa, mahdollisuutta yksityisyyteen ja osallisuuteen.&nbsp; Toisaalta t\u00e4t\u00e4 turvaa rakennetaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6ill\u00e4 ja laitoksen asukkaiden turvallisuutta varmistavilla menettelyill\u00e4. Toisin kuin kotona, sijaishuoltoyksik\u00f6ss\u00e4 asukkaiden odotetaan vaihtuvan.&nbsp; Yksil\u00f6 ei pysty vaikuttamaan siihen, keit\u00e4 tilaan voi tulla.<\/p>\n\n\n\n<p>Lastensuojeluty\u00f6n tekeminen edellytt\u00e4\u00e4 laaja-alaisesti sek\u00e4 ett\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmien tunnistamista ja kompleksisuuden ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4. Yksinkertaistukset ja joko tai ajattelu ovat laadukkaan ja onnistuneen ty\u00f6n vihollisia.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">L\u00c4HTEET<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Aarnio, N. &amp; Miettunen, N. 2018. Kompleksisuus sosiaalihuollon vaativuuden m\u00e4\u00e4rittelij\u00e4n\u00e4. Teoksessa P. Petrelius &amp; P. Eriksson (toim.) Uudistuva lastensuojelu \u2013 kohti asiakkaiden ja ammattilaisten yhteistoimintaa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Ty\u00f6paperi 32\/2018, 230-240.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Aitamurto T. 2004.&nbsp; Kun tavallinen tappaa. Sosiaalisen ongelman k\u00e4sittely Heinojen surman her\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 moraalisessa mediamyrskyss\u00e4. Nuorisotutkimus 23 (4), 4-18.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Aldridge, J. 2006. The Experiences of Children Living with and Caring for Parents with Mental Illnes. Child Abuse Review 15 (2), 79-88.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Arhovaara, S. 1999. N\u00e4k\u00f6kulmia kotona teht\u00e4v\u00e4\u00e4n perhety\u00f6h\u00f6n ja perheterapiaan. Teoksessa J. Aaltonen &amp; R. Rinne (toim.) Perhe terapiassa. Helsinki: Suomen Mielenterveysseuran koulutuskeskus, 158-167.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Enroos, R. 2016. Lapsen tuo julkiseen kotiin: Huostassaolon ensi vaiheet sijaishuoltopaikkojen toimijoiden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Teoksessa R. Enroos, T. Heino &amp; T. P\u00f6s\u00f6 (toim.) Huostaanotto. Lastensuojelun vaativin teht\u00e4v\u00e4. Tampere: Vastapaino, 224-260.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Helavirta, S. 2011. Lapset hyvinvointitiedon tuottajina. Tampereen yliopisto: Acta Universitatis Tamperensis 1669.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Laitinen, M. 2004. H\u00e4v\u00e4istyt ruumiit, rikotut mielet. Tampere: Vastapaino.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Longino, H. 2002. The Fate of Knowledge. Princeton: Princeton university Press.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Lundstr\u00f6m, N. &amp; M\u00e4enp\u00e4\u00e4, A. 2020. Pirullisia ongelmia ja pirullisia pelej\u00e4 \u2013 kuka pelaa ja millaista peli\u00e4. <a>Teoksessa P. Vartiainen &amp; Raisio, H. (toim.) Johtaminen kompleksisessa maailmassa. Viisautta pirullisten ongelmien kohtaamiseen. Helsinki: Gaudeamus.<\/a><\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">L\u00f6fblom, K., Alin, M., Salonen, S., Kaittila, A., Leinonen, L., Kraav, S., Vornanen, R., Anis, M., Karukivi, M. 2024. Nuorten kokemukset sijaishuoltopaikasta julkisena ja yksityisen\u00e4 tilana. Janus 32 (4), 375-391.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Niemi, S. &amp; Kr\u00e4kin, M. 2019. Asiantuntijaty\u00f6n paradoksivyyhti. Ty\u00f6n kaaosmaisuuden kokemus ja selviytymiskeinot asiantuntijaty\u00f6ss\u00e4. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n tutkimus 17 (1), 24-38.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Palmer, S., Brown, R., Rae-Grant, N. &amp; Loughlin, J. 1999. Responding to Children\u2019s Disclosure of Familial Abuse: What Survivors Tell Us. Children Welfare League of America 78 (2), 259-282.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Puustinen, A. &amp; Jalonen, H. 2020. Kompleksisuusajattelu \u2013 ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 edist\u00e4v\u00e4 uusi l\u00e4hestymistapa vai vanhaa viini\u00e4 uudessa pullossa? Teoksessa P. Vartiainen &amp; Raisio, H. (toim.) Johtaminen kompleksisessa maailmassa. Viisautta pirullisten ongelmien kohtaamiseen. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">P\u00f6s\u00f6, T. 2005. Ilke\u00e4t ongelmat, hyv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t. Helsinki: FinSoc 2, 4-6.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Ronkainen, S. 1999. Ajan ja paikan merkitsem\u00e4t: subjektiviteetti, tieto ja toimijuus. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Sandbaek, M. 1999. Children with problems: Focusing on everyday Life. Children and Society 13 (2), 106-118.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Scott, J. 2000. Children as Respondent. The Challenge for Quantative Methods. Teoksessa A. James (toim.) Research with children. London: Falmer Press, 98-119.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">White, S. 2003. The Social Worker as Moral Judge. Blame, Responsibility an Case Formulation. Teoksessa C., Hall &amp; K., Juhila &amp; N., Parton &amp; T., P\u00f6s\u00f6 (toim.) Constructing Clienthood in Social Work and human Services. Interaction, Identities and Practices. London &amp; New York: Jessica Kingsley Publishers, 177-182.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Yliruka, L., Vartio, R., Pasanen, K. &amp; Petrelius, P. 2018. Monimutkaiset ja erityist\u00e4 osaamista edellytt\u00e4v\u00e4t asiakastilanteet sosiaality\u00f6ss\u00e4. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos Ty\u00f6paperi 16\/2018.<\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p>Asiasanat: lastensuojelu, sijaishuolto, kompleksisuus<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Lastensuojeluty\u00f6 on vaativaa ammatillista ty\u00f6t\u00e4. Ty\u00f6ss\u00e4 kohdattavat lasten, nuorten ja perheiden monimutkaiset tilanteet, ty\u00f6h\u00f6n liittyv\u00e4 aukkoinen tieto, arjen ty\u00f6n monet paradoksit sek\u00e4 ihmiskuvallisen ymm\u00e4rryksen moninaisuus luovat ty\u00f6h\u00f6n vahvan kompleksisuuden kehyksen.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 artikkeli toimii yhten\u00e4 sijaishuollon kehitt\u00e4misty\u00f6t\u00e4 tukevana ymm\u00e4rryksen v\u00e4lineen\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"author":1658,"featured_media":4835,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[798254,110187],"tags":[54578,8747,31084],"class_list":["post-4883","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-1-2025","category-teema-artikkeli","tag-hankkeet","tag-sosiaali-ja-terveysala","tag-tyoelama"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/files\/2025\/01\/Helavirta-teema-artikkeli-Lumen-1-2025.jpg","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p7X4tP-1gL","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4883","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1658"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4883"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4883\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4921,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4883\/revisions\/4921"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4835"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4883"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4883"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.eoppimispalvelut.fi\/lumenlehti\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4883"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}