Bloggaus

Heippa!

Tällä kertaa keskustellaan lisää kouluprojektista, josta aiemmassa postauksessani jo mainitsinkin. Haluaisin nyt luoda lisää keskustelua ja avata miettimiskanavia viestinnästä. Projektiryhmänähän me haluamme onnistua viestinnässä ulkopuolisille tahoille. Tapauksessamme tällaiset tahot ovat opettajia ja opiskelijoita. Ideana olisi tuoda esille meidän projekti ja sen sisältö.

Mielestäni onnistunutta ulkoista viestintää on suorittanut esimerkiksi Kesko projektissaan muuttaa Siwat hiljalleen K-ryhmän ruokakaupoiksi. Huomiotani he saivat kiinnitettyä sosiaalisen- ja valtamedian mainoksilla, alennusmyynneillä, tienvarsimainoksilla ja kohdistamalla huomiota ihmisten ja median yleiseen keskusteluun asiasta. Spekuloinnit kävivätkin jossain vaiheessa melko kuumana varsinkin omassa tuttavapiirissä, kunnes huomattiin, että vaikka se lähi-Siwa muuttuikin K-kaupaksi siellä edelleen töissä se sama täti kun 20 vuotta sittenkin.

Miten pystyttäisiin luomaan tehokasta viestintää? Projektimme keinoina tuohon ulkoiseen viestintään käytetään Facebookia, näitä meidän kirjoittamia blogeja ja myöhemmässä vaiheessa lehdistötiedotetta. Itse toimin ryhmämme projektipäällikkönä ja tehtäviini kuuluu viestiä hankeryhmämme ohjaajille. He koostuvat koulumme opettajista. Heille täytyy esiintyä internetin luokkahuoneistossa, jossa on opettajien lisäksi luokkamme opiskelijoita.

“Haasteenamme on saada lisää seuraajia Facebook-sivustollemme.”

Mielestäni projektimme on menossa oikeaan suuntaan ulkoisen viestinnän kanavilla. Olemme onnistuneet luomaan hyvää blogisisältöä ja Facebook-sivumme ovat mielestäni onnistuneet hyvin sisällöllisesti. Haasteenamme on saada lisää seuraajia Facebook-sivustollemme ja mahdollisesti laajentaa ulkopuolisia sidosryhmiämme myös koulumme ulkopuolisiin tahoihin, tämä se vasta olisikin mainiota. Tässä onnistuaksemme täytyy tarttua heti toimeen! Löysin oivallisen Bisnes-koulun tekemän listauksen, miten voidaan tykkääjien määrää kasvattaa Facebook-sivuilla. Voit käydä lukemassa sen tästä.

Artikkelista voisimme ottaa neuvoksi omaan Facebook-viestintään seuraavaa: Voisimme lähettää seuraamispyyntöjä aktiivisemmin tuttaville ja esimerkiksi luokkamme opiskelijoille Facebookissa ja sähköpostilla. Voisimme saada lisää seuraajia mainostamalla Facebook-sivujamme tulevassa lehdistötiedotteessa ja näissä blogeissa. Joten siis käyhän seuraamassa Facebook-sivujamme tästä.  Oli pakko, siis ihan pakko!

Projektipäällikkönä minulla on paljon vaikutusvaltaa omassa viestinnässäni, mutta tuo vaikutusvalta mukanaan vastuun ja paineet mahdollisesta epäonnistumisesta. Voisinkin sanoa, että minua pelottaa olla projektipäällikkönä, koska se tuo mukanaan tehtävän esiintyä ulkoisille sidosryhmille.

Ammennetaan nyt mietteitä omasta menneisyydestäni; Nuo aiemmat samanlaiset viestinnälliset kokemukset sijoittuvat itsellä aiempiin koulutaipaleisiin, eivätkä ole ikinä olleet mukavia tai positiivisia. Tuttu tunne minulle on: Kylmä hiki, kuumat aallot, vapisevat jalat, tihenevä syke ja kohta sanat takertuvat jo kurkkuun ja pian tulee sanottua jotakin mitä ei olisi pitänyt sanoa. Pelko on suuri, että pian näyttää hölmöltä koko luokan edessä.

“Pelko esilläolosta tai esiintymisestä on suuri.”

Ulkoisen viestinnän alkukokemukset painostavat vielä tänäkin päivänä. Olipa se sitten ääneen lukeminen tai ryhmätyön esitteleminen. Pelko esilläolosta tai esiintymisestä on suuri. Yritykset poistua omalta mukavuusalueelta ovat jääneet räpiköinniksi nilkkaveteen.

Miten voisinkin tehdä nykyisestä projektista positiivisen ja päästää irti aiemmista huonoista kokemuksista. Tämä onkin varmaan ideaalisin tilanne, jossa olisi alkaa harjoittelemaan omaa ulkoista viestintää. Voihan se olla myös, että muut ovat yhtä hermostuneita omasta viestinnällisestä osaamisestaan ja kankeana pelosta epäonnistua sanomaan sanoja, etteivät edes huomaa, että minä itse takeltelen kieleeni ja meinaan hukkua omaan hikeeni.

Tämä tilanne on siis todella huono. Omalta ja mahdollisesti myös muiden samasta ongelmasta kärsivien kannalta. En pysty esiintymään projektimme eduksi ja samalla en pysty keskittymään muiden esityksiin hermoillessani omaa tulevaa tai jo mennyttä suoritustani. Uskon vahvasti, että ratkaisu löytyy harjoittelemalla tilannetta ja toimimalla samankaltaisissa tilanteissa. Olen myös viime aikoina lukenut paljon artikkeleita asiasta.

Amerikan masennus ja paniikki yhdistyksen “ADAA” artikkelissa on listattu 10 askelta selättää oma esiintymispelkonsa, mutta artikkelissa myös halutaan huomioida selvittämään syyt esiintymispelkojen taustalla. Hyvät esiintymispelosta kärsivät toverini voitte käydä lukemassa jutun tästä.

“Mielestäni on hyvä tiedostaa omat heikkoudet, jotta niitä pystyy alkaa parantamaan. “

Mielestäni on hyvä tiedostaa omat heikkoudet, jotta niitä pystyy alkaa parantamaan. Minulle tuo ulkoinen viestintä, ainakin siis julkisesti esiintyminen on ollut minulle sellainen niin kauan kuin muistan. En usko, että se korjaantuu hetkessä tai edes projektimme lopulliseen esittelyyn mennessä, mutta pystyn nyt edes parantamaan omaa viestintää askel kerrallaan. Ehkä se ei tuolloin tuntuisi siltä, että galaksit räjähtää. Ehkä ne räjähtää siitä syystä, että on Keinosen nimipäivä ja pystyn kohtaamaan omat pelkoni.

-Melina

Heippa!

Meillä on koulussa meneillään kurssi, jossa me suunnitellaan ja toteutetaan projektiryhmässä alusta loppuun hanke, jolla me pyritään parantamaan työntekijöiden työhyvinvointia yrityskaupoissa. Hankkeella halutaan lisätä yksittäisen työntekijän tietämystä infolehtisellä, joka voidaan jakaa henkilökunnalle sähköisesti. Tarkoituksena on parantaa yrityksen sisäistä viestintää ja helpottaa työntekijän oloa muuttuvassa tilanteessa. Hankkeen pitkäaikaisena tavoitteena on välttää väärinymmärryksiä ja tällöin estää esimerkiksi turhia irtisanoutumisia ja parantaa näin myös organisaation kilpailukykyä. Voit käydä tutustumassa projektiin lisää meidän Facebook-sivuilla:  Yrityskaupan tietopaketti henkilöstölle

Hankkeen aihe koskettaa minua myös henkilökohtaisesti. Olin joskus muinoin jossain päin maailmaa erittäin nuori, tietämätön ja ensimmäisessä työpaikassani. Olin työskennellyt kyseisessä yrityksessä vuoden, kunnes tämä yritys myytiin toiselle toimeksiantajalle. Meille saapui ilmoitus sähköpostiin tapahtuvasta kaupasta ilman sen suurempia selittelyjä. Silloin ei siis asiasta aluksi liioin keskusteltu, joten olo oli pelokas tulevaisuuden kannalta. Ei ollut tietoa tulevatko työt jatkumaan uudessa firmassa vai pitäisikö tässä alkaa etsimään uutta työpaikkaa. Jos työpaikka säilyisi tapahtuisiko muutoksia työtunteihin, palkkaan tai työnkuvaan. Tiedustelut lähimmiltä esimiehiltä eivät johtaneet pitkälle, sillä hekin olivat tietämättömiä tulevista tapahtumista. Enkä minä itse halunnut vaikuttaa tyhmältä työkavereiden nähden ja kysellä tyhmiä. Tilanne työpaikalla oli viikkoja mysteeriviitan peittämä ja erittäin tiiviin työporukan tunteet ja tiimihenki olivat saaneet osumia. Kyllähän niitä uusia työpaikkoja osa alkoi jo etsimään, taisi joku paremman pestin löytääkin.

“se ennen vallinnut hyvä tiimihenki ei palautunutkaan ikinä samanlaiseksi”

Tulipa sitten viikkojen päästä ilmoitus: Kokoukseen mars! Meille tuli lopulta esittelemään itseään suurehkon firman uusi johtaja. Hän oli ihan mukava tyyppi ja allekirjoitettiin kaikki uudet työsopimukset. Sopimuksessani luki: Vanhana työntekijänä siirtyy. Mikä huvitti ja ihmetytti, mutta eihän siitäkään pystynyt kysymään enempää, etten vain vaikuttaisi tyhmältä uuden pomon nähden. Loppujen lopuksi jatkettiinkin hommia melkein entiseen malliin, vaikkakin se ennen vallinnut hyvä tiimihenki ei palautunutkaan ikinä samanlaiseksi.

Minulla ei ollut tuolloin minkäänlaista hajua yrityskaupoista, fuusioista ja sen sellaisesta. Eikä liioin sen jälkeenkään, ainakaan ennen tähän projektityöhön hyppäämistä. Nyt pystyy ymmärtämään, miten ja miksi asiat tuolloin tapahtuivat, mutta ymmärrys ei vieläkään ihan riitä informaation kulun heikkouteen yhtiön sisällä. Ehkä sitä ei tuolloin nähty tärkeäksi asiaksi yrityksen tulevaisuuden kannalta tai sitä ei osattu kenties järjestää halutulla tavalla. Kyllä tuo silloin ikävältä tuntui omalta kohdalta ja iltaisin sitä mietti aina: Miten minulle nyt käy?

Tuolloin puuttuivat työntekijöitä ja esimiehiltä työkalut, joilla omaa työhyvinvointia ja työssäoloa olisi pystytty parantamaan. Näen hyvinkin mahdolliseksi, ettei minun tuntema tietämättömyys työympäristön muutoksissa ollut tai tule olemaan lainkaan vain tämän kyseisen organisaation ongelmana.

“Muutostilanteista olisikin hyvä saada uhan sijasta mahdollisuus”

Työturvallisuuskeskus on laatinut hyvän infopaketin: Työhyvinvointi muutostilanteissa. Siinä painotetaan yrityksen sisäisen viestinnän tärkeyttä, jolla nähdään positiivinen vaikutus henkilökuntaan organisaatioiden muutostilanteissa. Sisäisen viestinnän onnistuminen tarkoittaa selvää suunniteltua kirjallista- ja kasvokkain tehtyä viestintää johdon ja työntekijöiden välillä. Oppaassa neuvotaan valitsemaan työyhteisöstä henkilö, joka pystyy tiedottamaan muutoksista muulle henkilökunnalle. Tällainen henkilö yhdessä työterveyden ja luottamusmiehen kanssa tukevat työyhteisöä muutoksessa, sillä muutostilanteet voivat olla työntekijöille myös henkisesti uuvuttava tapahtuma. Muutostilanteista olisikin hyvä saada uhan sijasta mahdollisuus. Mahdollisuus uusiin työhaasteisiin tai työyhteisön hengen parantamiseen. Parempaan uuteen alkuun omassa työyhteisössä ja omassa osaamisessa.

Oppaassa myös kehotettiin työntekijöitä kyselemään muutoksiin liittyvistä asioista. Mikä nyt tuntuu hassulta ajatella, etten kehdannut kysyä siinä pelossa, että vaikuttaisin jotenkin hölmöltä. Työntekijänä minun olisi pitänyt ottaa vastuuta myös itse omasta tiedonsaamisesta ja samalla parantaa omaa epävarmuutta, joka saattoi myös vaikuttaa omaan työpanokseen, vaikkei sitä olisikaan ollut tarjolla. Ehkä se kyseleminen olisi auttanut myös muita työntekijöitä. ”Oppia ikä kaikki”.

-Melina