Heippa!
Meillä on koulussa meneillään kurssi, jossa me suunnitellaan ja toteutetaan projektiryhmässä alusta loppuun hanke, jolla me pyritään parantamaan työntekijöiden työhyvinvointia yrityskaupoissa. Hankkeella halutaan lisätä yksittäisen työntekijän tietämystä infolehtisellä, joka voidaan jakaa henkilökunnalle sähköisesti. Tarkoituksena on parantaa yrityksen sisäistä viestintää ja helpottaa työntekijän oloa muuttuvassa tilanteessa. Hankkeen pitkäaikaisena tavoitteena on välttää väärinymmärryksiä ja tällöin estää esimerkiksi turhia irtisanoutumisia ja parantaa näin myös organisaation kilpailukykyä. Voit käydä tutustumassa projektiin lisää meidän Facebook-sivuilla: Yrityskaupan tietopaketti henkilöstölle
Hankkeen aihe koskettaa minua myös henkilökohtaisesti. Olin joskus muinoin jossain päin maailmaa erittäin nuori, tietämätön ja ensimmäisessä työpaikassani. Olin työskennellyt kyseisessä yrityksessä vuoden, kunnes tämä yritys myytiin toiselle toimeksiantajalle. Meille saapui ilmoitus sähköpostiin tapahtuvasta kaupasta ilman sen suurempia selittelyjä. Silloin ei siis asiasta aluksi liioin keskusteltu, joten olo oli pelokas tulevaisuuden kannalta. Ei ollut tietoa tulevatko työt jatkumaan uudessa firmassa vai pitäisikö tässä alkaa etsimään uutta työpaikkaa. Jos työpaikka säilyisi tapahtuisiko muutoksia työtunteihin, palkkaan tai työnkuvaan. Tiedustelut lähimmiltä esimiehiltä eivät johtaneet pitkälle, sillä hekin olivat tietämättömiä tulevista tapahtumista. Enkä minä itse halunnut vaikuttaa tyhmältä työkavereiden nähden ja kysellä tyhmiä. Tilanne työpaikalla oli viikkoja mysteeriviitan peittämä ja erittäin tiiviin työporukan tunteet ja tiimihenki olivat saaneet osumia. Kyllähän niitä uusia työpaikkoja osa alkoi jo etsimään, taisi joku paremman pestin löytääkin.
“se ennen vallinnut hyvä tiimihenki ei palautunutkaan ikinä samanlaiseksi”
Tulipa sitten viikkojen päästä ilmoitus: Kokoukseen mars! Meille tuli lopulta esittelemään itseään suurehkon firman uusi johtaja. Hän oli ihan mukava tyyppi ja allekirjoitettiin kaikki uudet työsopimukset. Sopimuksessani luki: Vanhana työntekijänä siirtyy. Mikä huvitti ja ihmetytti, mutta eihän siitäkään pystynyt kysymään enempää, etten vain vaikuttaisi tyhmältä uuden pomon nähden. Loppujen lopuksi jatkettiinkin hommia melkein entiseen malliin, vaikkakin se ennen vallinnut hyvä tiimihenki ei palautunutkaan ikinä samanlaiseksi.
Minulla ei ollut tuolloin minkäänlaista hajua yrityskaupoista, fuusioista ja sen sellaisesta. Eikä liioin sen jälkeenkään, ainakaan ennen tähän projektityöhön hyppäämistä. Nyt pystyy ymmärtämään, miten ja miksi asiat tuolloin tapahtuivat, mutta ymmärrys ei vieläkään ihan riitä informaation kulun heikkouteen yhtiön sisällä. Ehkä sitä ei tuolloin nähty tärkeäksi asiaksi yrityksen tulevaisuuden kannalta tai sitä ei osattu kenties järjestää halutulla tavalla. Kyllä tuo silloin ikävältä tuntui omalta kohdalta ja iltaisin sitä mietti aina: Miten minulle nyt käy?
Tuolloin puuttuivat työntekijöitä ja esimiehiltä työkalut, joilla omaa työhyvinvointia ja työssäoloa olisi pystytty parantamaan. Näen hyvinkin mahdolliseksi, ettei minun tuntema tietämättömyys työympäristön muutoksissa ollut tai tule olemaan lainkaan vain tämän kyseisen organisaation ongelmana.
“Muutostilanteista olisikin hyvä saada uhan sijasta mahdollisuus”
Työturvallisuuskeskus on laatinut hyvän infopaketin: Työhyvinvointi muutostilanteissa. Siinä painotetaan yrityksen sisäisen viestinnän tärkeyttä, jolla nähdään positiivinen vaikutus henkilökuntaan organisaatioiden muutostilanteissa. Sisäisen viestinnän onnistuminen tarkoittaa selvää suunniteltua kirjallista- ja kasvokkain tehtyä viestintää johdon ja työntekijöiden välillä. Oppaassa neuvotaan valitsemaan työyhteisöstä henkilö, joka pystyy tiedottamaan muutoksista muulle henkilökunnalle. Tällainen henkilö yhdessä työterveyden ja luottamusmiehen kanssa tukevat työyhteisöä muutoksessa, sillä muutostilanteet voivat olla työntekijöille myös henkisesti uuvuttava tapahtuma. Muutostilanteista olisikin hyvä saada uhan sijasta mahdollisuus. Mahdollisuus uusiin työhaasteisiin tai työyhteisön hengen parantamiseen. Parempaan uuteen alkuun omassa työyhteisössä ja omassa osaamisessa.
Oppaassa myös kehotettiin työntekijöitä kyselemään muutoksiin liittyvistä asioista. Mikä nyt tuntuu hassulta ajatella, etten kehdannut kysyä siinä pelossa, että vaikuttaisin jotenkin hölmöltä. Työntekijänä minun olisi pitänyt ottaa vastuuta myös itse omasta tiedonsaamisesta ja samalla parantaa omaa epävarmuutta, joka saattoi myös vaikuttaa omaan työpanokseen, vaikkei sitä olisikaan ollut tarjolla. Ehkä se kyseleminen olisi auttanut myös muita työntekijöitä. ”Oppia ikä kaikki”.
-Melina