Meillä on käytössämme kolme eri aikaikkunaa; mennyt, nykyinen ja tuleva. Mennyt vaikuttaa meissä monella tapaa, mutta siellä ei ole syytä viipyillä liikoja. Mukavaa on muistella, mutta jos muisteluun liittyy jos- sana, se ei ole hyödykästä. Tulevaisuus on paikka, jonne emme näe. Siellä on kuitenkin kiva mielikuvissa silloin tällöin piipahtaa. Tosin on hyvä muistaa, että sitten kun – ajatusten kanssa voi myös miettiä miten ne toteutuisivat jo tänään. Sillä tänään, tässä ja nyt on se missä elämme. Sitku ja mutku voi muuttua nytku:ksi, kunhan vain pysähdymme tähän hetkeen ja sen äärelle mitä tässä ja nyt tarvitsemme ja mitä meillä jo on. Tässä hetkessä pysytteleminen voi kuitenkin olla haastavaa. Hetkessä olemisen ja läsnäolon taitoja voi kuitenkin harjoitella. Lue lisää hyväksyvästä tietoisesta läsnäolosta ja kokeile harjoitteita Mielenterveystalon sivuilta.

Matkaevääksi

Vanha tarina kertoo tutkimusmatkailijoista, jotka matkasivat kaukana kohti mielenkiintoista, vielä tuntematonta kolkkaa. Heillä oli kiire päästä perille. Kaiken aikaa he painostivat oppainaan toimivia paikallisia asukkaita etenemään yhä nopeammin ja nopeammin sanomalla: ”Kiire, kiire, kiire…” Samaa hokemista jatkui useita päiviä, kunnes eräänä aamuna oppaat istuivat päättäväisesti lepäämään suostumatta jatkamaan matkaa. Mikään kiirehtiminen ei auttanut. Oppaat vain istuivat rauhallisina paikoillaan. Lopulta he nousivat ja lähtivät liikkeelle. Oppaiden selitys lepotaukoon oli: ” Odotimme, että sielu ehtii mukaan.” Mukaillen: Kemppinen Pertti. Tarinoiden maailmat

Mitkä ovat sinun arkesi paussin paikkoja? Hetkiä jolloin ”sielusi” ehtii mukaan. Tuokiot, jolloin huomaat mitä ympärilläsi tapahtuu. Kohdat, joissa on jotain kaunista tai mielenkiintoista katsottavaa, kuultavaa, kosketettavaa. Hitaan katseen maailmaan voi tutustua esimerkiksi Lontoon National Galleryn Slow Looking Meditations – nauhoitteiden kautta.  Niissä pääset ohjatusti tarkastelemaan taideteoksien yksityiskohtia ja havainnoimaan niistä herääviä tunnetiloja.