Meillä alkoi hieman kevyempi viikko, kun Lapissa alkoi hiihtoloma. Saamme tehdä rästiin jääneitä tehtäviä ja keskittyä pohtimaan ja hakemaan mahdollisia työpaikkoja, joihin menemme tekemään kahden kuukauden kehittämistehtävän. En muista, olenko kehittämistehtävästä sen kummemmin vielä kertonut, mutta kerron tarkemmin myöhemmin, kun huhtikuu lähenee. Eilen eli maanantaina pidimme kuitenkin vielä Digiassari-valmennuksen projektipäällikkö Marjon kanssa aamupäivästä muutaman tunnin koulutussession, jossa keskustelimme Marjon sanoin “digityöstä”. Puhuimme siitä, kuinka digitalisaatio mahdollistaa sen, että työtä voi tehdä aina ja kaikkialla ja yhä useammalla työt seuraavat esimerkiksi konttorilta kotiin puhelimeen asennetun työsähköpostin kautta. Tällaisessä trendissä on niin hyvät kuin huonotkin puolensa.

Minulle jäi mieleen yhtenä tärkeänä asiana työstä palautuminen. Aihe sopii hyvin tähän meidän kevennettyyn viikkoon, sillä nyt jos koskaan on hyvä hetki hieman pysähtyä ja kuulostella, että miltäs tämä valmennus on tuntunut ja kerätä voimia tulevaan työssäolojaksoon. Palautuminen on psykofysiologinen elpymisprosessi, jossa palaudutaan aikaisemmasta kuormituksesta, joka on tapahtunut esimerkiksi työpäivän aikana. Palautuminen on tärkeää.  Aihe puhuttelee minua, sillä olen itse kokenut kaksi pientä työuupumusta. En tiedä, voiko uupumusta määritellä pieneksi tai suureksi, mutta koen, että asiat olisivat voineet mennä pahemmaksikin. Ensimmäinen romahdus tapahtui 2017 syksyllä, kun asuin vielä Tampereella. Tuntui, etten vain yksinkertaisesti jaksanut enää. Olin kuormittunut ja stressaantunut enkä osannut käsitellä painetta, joka töistä tuli. Mainittakoon tähän väliin, että olen todella tunnollinen ja tämä saattoi olla osatekijä kuormittumiseen. Olin myös tavannut nykyisen mieheni, joka asui Torniossa, joten parisuhteen ihanuuden keskellä vapaa-aikani ei ollut kovin palauttavaa, sillä matkustelua oli joka kuukausi. Kaksioni lattialla maatessa ja miettiessä, mitä elämältäni haluan, päätin muuttaa Tornioon.

Parin kuukauden päästä olin muuttanut uuteen kaupunkiin, minusta oli tullut avopuoliso, olin siirtynyt suoraan uuteen työhön ja tuntui, että nyt elämä voi alkaa. Isot muutokset kuitenkin stressasivat ja vaikka muutokset tuntuivatkin positiivisilta, psykologian tunneilta muistan, että positiivisetkin muutokset saattavat aiheuttaa stressiä. Näin minulle kävi. Muutosten lisäksi en kokenut, että työ jossa olin, olisi minua varten ja minulle sopivaa. En siis kokenut työtäni mielekkääksi. Romahdin taas. Nyt kun katselen tuota ajanjaksoa jälkeenpäin, tajuan, että tuo toinen romahdus oli vain ajan kysymys. Olin kuukauden pois töistä, palasin uudella energialla töihin ja tein työni sopimuksen loppuun. Hyppäsin pois oravanpyörästä ja aloitin vuoden 2019 työttömänä. Koen, että olen edelleen toipumisen matkalla.

Nyt olen alkanut panostamaan palautumiseen. Marjo puhui aamupäivällä siitä, kuinka palautumiskokemukset syntyvät monilla tavoilla, ne ovat yksilöllisiä ja saattavat vaihdella päivittäin. Yksi tapa palautua on psykologinen työstä irrottautuminen. Tämä tarkoittaa sitä, että työtä ei tehdä eikä ajatella vapaa-ajalla ja työstä irrottaudutaan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Digitalisoituvassa työnteon maailmassa itselle rajojen asettaminen on entistä tärkeämpää, sillä yhä useammin työt seuraavat meitä sama minne menemme niinkuin alussa mainitsinkin. On panostettava siihen, että osaa määritellä itselleen aidosti vapaa-aikaa ja lomaa. Puhelimeen ei ole pakko asentaa työsähköpostia tai voi ainakin laittaa ilmoitukset pois päältä, silloin kun on vapaalla. Itse olen koittanut valmennuksen suhteen aikatauluttaa koulutekemiseni niin, että pääsääntöisesti työskentelen klo 9-17 välillä ja pyhitän illat muulle.

Toinen tapa kokea palautumista on rentoutuminen. Rentoutuminen on vähäistä fyysistä ja henkistä ponnistelua vapaa-ajalla. Minä olen löytänyt joogasta ja venyttelystä oman tapani rentoutua. Siellä voi vain olla ja lopuksi kiittää itseään kehon huollosta. Luonnosta on myös tullut minulle tärkeä tapa rentoutua. Metsään kun menee, voi vain kuunnella ääniä ja nauttia. Ihan vain sohvalla köllöttelykin ja niin sanotun hömppäsarjan katsominen saa ajatukset tuulettumaan vapaasti. Aivot saa laitettua narikkaan hetkeksi myös silloin, kun käy pienellä kävelyllä ihan yksikseen ja  aistii hetkeä. Usein rentoutuminen tapahtuu minulla siis ilman teknologiaa.

Joillekkin palautumista on uusiin haasteisiin vastaaminen eli taidonhallintakokemus. Vapaa-ajalla laajennetaan omia näkemyksiä, kevyesti opitaan jotakin uutta ja koetaan onnistumisen elämyksiä sekä pätevyyden tunnetta. Olen huomannut, että stressitasot täytyvät olla alhaalla, jotta jaksan päivän jälkeen vielä opetella jotakin uutta. Toki esimerkiksi uuden ruokareseptin kokeilu tuo minulle mielihyvää ja on sellaista kevyttä oppimista. Ehkäpä tämä uuden oppiminen täytyykin olla siis aivan muuta kuin mihin käytät energiasi töissä tai opiskellessa.

Yksi minulle tärkeistä palautumisen tavoista on kontrolli. Jos vapaa-aikani on sullottu täyteen kaikkea ja sullotut asiat tulevat esimerkiksi puolison menoista, en koe vapaa-aikaani erityisen palauttavaksi. Ylipäätänsä täynnä oleva kalenteri ei palauta. On hyvä saada kontrolloida itse mitä tekee, missä tekee ja milloin tekee.

Siinäpä olikin listattuna useita tapoja, joilla palautumista voi kokea. On hyvä tunnistaa ja ottaa itselleen sopivat tavat käyttöön. Annetaan itsellemme aikaa palautua ja ollaan itsellemme armollisia. Kukaan ei hyödy siitä, että sinä uuvut, siksi on tärkeää pitää itsestään huolta.