Etiikka, moraali ja laki ovat erottamaton osa sairaanhoitajan työtä. Erilaisia eettisiä ongelmia ja ristiriitoja kohdataan kaikessa elämässä, hoitotyössä näiden ongelmien kohtaamista helpottaa tarkkaan säädellyt lait. Toisinaan säädetty laki ei kuitenkaan ole aina se moraalisesti oikealta tuntuva ratkaisu ja se voi aiheuttaa eettisiä ristiriitoja, esimerkiksi paperittomien henkilöiden hoitoa toteutettaessa. Yksinkertaisimmillaan etiikka on tieteenala, jossa tutkitaan ja reflektoidaan (pohditaan) oikeaa ja väärää. Etiikan käsitteitä ovat muun muassa moraali ja ammattietiikka. Moraali tarkoittaa ihmisten käsityksiä oikeasta ja väärästä, ammattietiikka tarkoittaa ammatti-alan yleistä näkemystä ammatillisen toiminnan oikeasta ja hyvästä sekä väärästä ja pahasta. (Hopia 2018.) Etiikkaan liittyy myös käsitys arvosta, joka on jotakin mitä annamme tärkeille pitämillemme asioille, joita voivat olla esimerkiksi pienet ja henkilökohtaiset esineet tai abstraktimmat asiat kuten itsemääräämisoikeus. Arvot voidaan jakaa välinearvoiksi ja itseisarvoiksi, joista ensimmäisellä tarkoitetaan välineitä arvokkaan asian tavoitteluun ja jälkimmäisellä asioita jotka ovat tärkeitä itsessään. (Pankka, Palm & Kauppila 2018.) Tässä blogikirjoituksessa pohdimme mitä etiikka on ja miten se esiintyy hoitotyössä, sekä hoitajan työyhteisössä.
Teoriat ja hoitokäytännöt
Etiikan teorioilla on pyritty selittämään ja määrittelemään sitä, mikä milloinkin on oikein ja mikä väärin. Teorioita avuksi hoitotyössä kohdattaessa eettisiä ongelmatilanteita. Ne tarjoavat tilanteeseen näkökulmia ja ratkaisuja. Etiikan suuntauksista soveltava ja normatiivinen etiikka ovat hoitajan työn kannalta oleellisimmat. Normatiivinen etiikka jakaantuu kolmeen eri osa-alueeseen: tekoja voidaan arvioidaan niiden seurauksien perusteella, sen mukaan ovatko ne itsessään oikein tai väärin sekä tekijän aikomusten perusteella. (Pankka, Palm & Kauppila 2018.)
Hyve-etiikan mukaan hyvän elämän takana on hyveelliset ominaisuudet ja niiden kehittäminen. Hyveet ovat haluttuja piirteitä ja ominaisuuksia, joita tekemällä ihminen elää onnellista elämää. Aristoteles painotti kuitenkin myös kohtuutta: kun hyvettä on liikaa tai liian vähän muuttuu se paheeksi – rohkeus uhkarohkeudeksi ja ahkeruus suorittamiseksi. Teoria ei kuitenkaan anna vastausta siihen, miksi juuri tietyt ominaisuudet ovat hyveellisiä. Tulemme erilaisista kulttuureista ja yhteiskunnista, jolloin erilaiset piirteet ja ominaisuudet voidaan nähdä hyveenä. (Pankka, Palm & Kauppila 2018.) Individualistisessa kulttuurissa hyveenä voidaan nähdä itsenäisyys, kun kollektiivisessa kulttuurissa itseensä keskittynyt toiminta voidaan nähdä paheena. Sama pätee myös eri ammateissa tai tilanteissa – sairaanhoitajalle empatia on hyve, kun taas vaikkapa hitsari ei sitä työssään yhtä paljon tarvitse. Tärkeässä osassa on myös käytännön viisaus, jolla tarkoitetaan kykyä tunnistaa eri tilanteiden eettisesti tärkeät tekijät (Rydenfelt 2014).
Seurausetiikan mukaan teon seuraus määrittää sen eettisyyden. On kuitenkin pystyttävä arvioimaan kaikki teon seuraukset. Yksi tunnetuimmista seurausetiikan teorioista on utilitarismi. Sen mukaan teko on oikein, jos mikään muu teko ei tuota suurempaa hyötyä. Hoitotyössä tämä voi tarkoittaa esim. sellaisten ihmisten asettamista etusijalle, joilla on todennäköisesti enemmän elinvuosia edessä. (Pankka, Palm & Kauppila 2018.) Päämääränä utilitarismissa on onnellisuus ja hyödyllä utilitaristisessa ajattelussa onkin tarkoitettu mahdollisimman suuren määrän onnellisuuden tuottamista mahdollisimman suurelle joukolle (Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan neuvottelukunta ETENE 2011, 12-13). Utilitarismin etuna on se, että teon oikeellisuus määrittyy aina tilanteen mukaan. Tekojen seurausten puntarointi voi kuitenkin viedä paljon aikaa ja on joskus jopa mahdotonta. Utilitarismi voi myös johtaa erikoisiin lopputuloksiin. (Pankka, Palm & Kauppila 2018.) Se myös jättää vähemmistön vaille suojaa (ETENE 2011, 13).
Velvollisuusetiikan ideana on määrittää kriteeri eettisyydelle. Teko on siis itsessään hyvä, eikä sen eettisyytteen vaikuta sen seuraukset tai tekijän aikomukset. Tällainen kriteeri voi olla esim. se, että teko on yleistettynäkin eettinen. (ETENE 2004, 13.) Eettisyys määräytyy siis periaatteiden tai sääntöjen mukaan. Esim. Immanuel Kantin mukaan teko on hyvä, jos sen takana on sisältäpäin tuleva hyvä tahto. Teoria on kuitenkin jäykkä. (Pankka, Palm & Kauppila 2018.) Esim. salassapitovelvollisuutta voidaan pitää eettisenä velvollisuutena, joka pätee yleistettynäkin. Kuitenkin suonensisäisten huumeiden käyttäjien terveysneuvontapisteen hoitajat kokivat salassapito vaatimuksen vaikeaksi tilanteessa, jossa he olisivat halunneet ilmoittaa nuoresta hoitopaikkaan tai silloin kun asiakas ei halunnut tämän asioista keskusteltavan muun työyhteisön kanssa (Lindberg & Suhonen 2012, 56).
Tarkoitusetiikan mukaan teon takana olevat aikeet määrittävät teon eettisyyden. Teko ja sen oikeellisuus nähdään eri tavoin, jos se tehdään vahingossa, hetkellisestä mielijohteesta tai pitkään jatkuneen punnitsemisen jälkeen. Teorian etuna on se, että ihmistä ei tuomita hänen toimiessaan parhaan tietämyksensä mukaisesti. Teoria ei kuitenkaan määritä sitä, mikä on hyvä aikomus. Se ei myöskään velvoita ottamaan selvää tai pohtimaan tekoja. (Pankka, Palm & Kauppila 2018.) Jos hoitaja elvyttää elvytyskiellosta huolimatta potilasta, toimii hän eettisesti väärin. Jos hoitaja on kuitenkin aloittanut elvytyksen tietämättään kiellosta, ei tekoa tarkoitusetiikan mukaan voida nähdä epäeettisenä. Hoitajan tarkoitushan on ollut hyvä. Toisaalta voidaan ajatella, että on hoitajan tehtävä selvittää etukäteen, onko potilaalla DNR -päätöstä.
Etiikan teorioiden lisäksi hoitotyön etiikka sisältää erilaisia hoitokäytäntöjä, näitä ovat paternalistinen, liberalistinen ja utilitaristinen hoitokäytäntö. Jokainen näistä käytännöistä näkyy hoitotyössä, mutta kaikissa on myös omat eettiset ongelmansa, eikä hoitotyötä voi tehdä pelkästään yhtä käytäntöä soveltaen. Paternalistisella hoitokäytännöllä tarkoitetaan toimimista asiakkaan hyväksi, ilman että hänen mielipidettään toimintaan kysytään. Liberalistisessa hoitokäytännössä puolestaan vaalitaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta sekä vapautta. Tässä yhteydessä voidaan myös puhua voimavaraistavasta hoitokäytännöstä. Utilitaristinen hoitokäytäntö korostaa oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, yleistä etua ja tavoitteena on hyvinvoinnin maksimointi – yleinen hyvä menee yksilön hyvän edelle. Näillä kaikilla hoitokäytännöillä on aikansa ja paikkansa, toisilla hieman useammin kuin toisilla. Utilitaristista hoitokäytäntöä noudatetaan esimerkiksi päivystyspoliklinikoilla ja onnettomuustilanteissa käytettävän triage -luokittelun muodossa, liberalistinen hoitokäytäntö näkyy sairaanhoitajan jokapäiväisessä työssä ja paternalistinen puolestaan erityisesti niissä tilanteissa, joissa henkilö on esimerkiksi pitkälle edenneen muistisairauden vuoksi kykenemätön päättämään itseään koskevista asioista. (Pankka, Palm & Kauppila 2018.)
Lait ja ohjeistukset
Eettisyys ja laki ovat yhteydessä toisiinsa. Lakien takana ovat usein yleiset eettiset arvot ja periaatteet. Terveydenhuoltoalalla ja sairaanhoitajan ammatissa eettistä toimintaa ohjaavat useat eri lait. Näitä ovat esim. Suomen perustuslaki (731/1999), terveydenhuoltolaki (1326/2010) sekä laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) (STM 2018). Aina eivät kuitenkaan lait ja eettisyys kulje käsikkäin. Se mikä on epäeettistä ei välttämättä ole laitonta. Esim. aviorikos ei ole laillisesti rikos, vaikka yleisesti puolison pettämisen ajatellaan olevan epäeettistä. Sama toimii myös toisinpäin – se mikä on laitonta, ei välttämättä ole epäeettistä. Tähän voidaan käyttää klassista esimerkkiä: onko valehtelu väärin, jos sillä pystytään pelastamaan henki. Hahon (2014) mukaan hoitotyöhön liittyy tilanteita, joissa ristiriidassa voivat olla lain tulkinta, eettiset ohjeet, ihmisoikeudet sekä potilaan oma näkemys. Yksi hoitotyössä esille tuleva eettinen ongelma on itsemääräämisoikeus. Potilaan itsemääräämisoikeus on mainittu useissa eri laissa ja eettisissä ohjeissa. Esim. mielenterveyslain (1116/1990 2:8.1 §) mukaan potilas voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon tiettyjen kriteerien täytyttyä. Tämä rikkoo potilaan itsemääräämisoikeutta, mutta olisi myös epäeettistä jättää hoitamatta sairaus, joka vaarantaisi kyseisen henkilön tai muiden henkilöiden terveyden tai turvallisuuden.
Etiikan eri teoriat näkyvät ja vaikuttavat lainsäädännössä. Esim. tarkoitusetiikan mukaisesti tekijän aikeilla on väliä teon rangaistuksen kannalta: kuolemantuottamuksesta, taposta ja murhasta saa erilaiset tuomiot. Teorioita sekä eettisiä ja moraalisia käsityksiä sovelletaankin lainsäädännössä. Esim. aborttilaissa on pohdittu raskaudenkeskeytystä niin sikiön kuin äidinkin oikeuksien ja elämän kannalta. Yleensä ajatellaan, ettei päättäminen elämästä ole toisen ihmisen käsissä. Kuitenkin on tilanteita, jolloin abortti on huomioonotettava vaihtoehto. Suomessa laki raskauden keskeyttämisestä (239/1970 1:1.1 §) sallii raskauden keskeytyksen tiettyjen kriteerien täytyttyä. Näitä voi olla esim. se, että raskaus tai synnytys vaarantaa äidin terveyden, äiti on alle 17-vuotias tai voidaan olettaa lapselle kehittyvän vaikea sairaus tai ruumiinvika. Lain mukaan raskaus tulee tehdä kuitenkin mahdollisimman aikaisin ja se kieltää raskauden keskeyttämisen 12. raskausviikon jälkeen ilman erityistä syytä (239/1970 1:5 §).
Sairaanhoitajaliitto on laatinut eettiset ohjeet. Niiden mukaan sairaanhoitajan tehtävänä on terveyden edistäminen ja sairauksien sekä kärsimysten lievittäminen kaikenikäisten ihmisten parissa. Potilas kohdataan arvokkaana ihmisenä sekä hänen yksilöllisyyttään kunnioittaen. Tähän liittyy itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, salassapitovelvollisuus ja oikeudenmukaisuus. Ohjeet käsittelevät myös ammattitaitoa, sairaanhoitajien ammattikuntaa sekä yhteiskunnallista toimintaa. Omaa ammatillista pätevyyttä, hoitotyön laatua sekä sairaanhoitajien ammattikunnan eettisyyttä tulee arvioida sekä kehittää. Kollegoita sekä muita ammattiryhmien jäseniä ja heidän ammattitaitoaan tulee kunnioittaa. Osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon, jakamalla tietoa väestölle sekä tekemällä yhteistyötä eri järjestöjen kanssa sairaanhoitaja jakaa ammatillisen osaamisensa ja tietonsa myös muiden ihmisten hyödyksi. Myös ihmiskunnan terveydellisten ja sosiaalisten elinolojen kehittäminen on mainittu ohjeissa. (Sairaanhoitajaliitto 2014.)
Myös ETENE ( 2011) on antanut eettiset suositukset sosiaali- ja terveysalalle. Niiden mukaan potilaan tai asiakkaan ihmisarvoa ja perusoikeuksia tulee kunnioittaa ja toiminnan lähtökohtana tulee olla potilaan etu. Ohjeissa painotetaan myös ammattikuntien välistä vuorovaikutusta ja vastuuta työn laadusta. Tärkeässä osassa on myös vastuulliset päätökset ja toimintakulttuuri. Tämä vaikuttaa esim. resurssien jakamiseen. (ETENE 2011, 5-7.) Resurssit tulee jakaa niin, että voidaan taata hyvä sosiaali- ja terveydenhuolto. Kuitenkin resurssien ollessa usein rajalliset tai jopa riittämättömät, on jako usein hankalaa. Esim. syrjäseuduille voi olla hyvin vähän jaettu resursseja. Tämän jaon takana lienee utilitaristinen ajattelu – resurssit on jaettuna sinne, missä niistä ajatellaan saatavan parhaiten hyötyä.
Ammattietiikka
Ammattietiikka koostuu arvoista, velvollisuuksista, oikeuksista ja vastuusta ja sitä säätelee kansallinen lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset sekä yksityiskohtaiset ammattisäännöt. (Kangasniemi, Pakkanen & Korhonen 2015.) Se helpottaa arjen työtä, auttaa jaksamaan ja parantaa potilaan tai asiakkaan hyvinvointia sekä asemaa. (ETENE 2018.)
Pihlaisen (2000, 19-20) mukaan hoitotyön arvot liittyvät ammattilaisten hyveisiin tai potilaan kohteluun. Ne myös sitoutuvat niin yksilön kuin hoitotyön päämääriin ja tavoitteisiin sekä näkyvät näin päätöksissä, teoissa ja vuorovaikutuksessa. Hän kertoo hoitotyön arvoja ovat mm. myötätunto, pätevyys, luottamus, uskollisuus, yksilön kunnioittaminen, elämän pyhyys ja totuus (Shelly 1991, 55-74). Hän kertoo myös potilaan ihmisarvon, itsemääräämisoikeuden ja loukkaamattomuuden kunnioittamisen, oikeudenmukaisuuden, kollegiaalisuuden ja yhteistyön olevan hoitotyön arvoja (Sarvimäki 1993). Eettisisistä ohjeista ja suosituksista paistaakin läpi hoitotyön arvot. Esim. ihmisarvo, kunnioitus, pätevyys ja yhteistyö ovat mainittu molemmissa yllä mainituissa eettisissä ohjeissa.
Etiikka on lain ohella sidottu yksilön omiin ammatillisiin ja yksilökohtaisiin arvoihin, sekä moraalikäsitykseen. Käytännössä sairaanhoitaja kohtaa työssään tilanteita, joissa hän joutuu pohtimaan omia arvojaan, moraaliperiaatteita ja tosiasioiden tarkkaa punnitsemista ja yhteensovittamista. Näitä pohdittaessa puhutaan eettisestä pohdinnasta, joka on eettisen toiminnan lähtökohta. Eettistä pohdintaa tehdään niin tavallisessa hoitotyössä, kuin haasteellisissa tilanteissa ja se ohjaakin hoitajaa erityisesti ihmisten kohtaamisessa. Erityisesti päänvaivaa voivat aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia herättävät tilanteet ja päätökset, sellaiset jotka eivät istu omaan etiikkaan ja moraaliin. Esimerkiksi hoidosta kieltäytyvällä potilaalla on oikeus kieltäytyä, vaikka hoitajasta tällainen päätös voi tuntua väärältä. Eettinen pohdinta voisi näkyä hoitotyössä myös esimerkiksi verituotteita tarvitsevan vauvan hoidossa jonka vanhemmat kieltävät kaikkien verituotteiden käytön? Olisiko eettisesti oikein esimerkiksi ottaa vauva huostaan siksi aikaa, että verituotteella saadaan haluttu lopputulos hoidossa? Entä olisiko oikein jättää vauva vanhempiensa holhoukseen ja antaa silti verituotteita? Tai ehkä toteuttaa hoito vanhempien tahdon mukaisesti, jonka seurauksena vauva menehtyy vaivaan jonka verituotteilla olisi voinut parantaa? Entä, jos kyseessä on vaikeasti kehitysvammainen vauva? Onneksi laki ja hoitotyön ohjeistukset auttavat tällaisten kysymysten ratkomisessa, eikä kaikki jää pelkästään hoitotyöntekijöiden oman harkinnan varaan.
Esimerkki verivalmisteita tarvitsevasta vauvasta on kärjistetty ja valmista vastausta tällaiseen esimerkkiin on hankala löytää. Hoitotyössä kuitenkin tulee vastaan tilanteita, joissa työntekijä joutuu miettimään tulisiko hoidossa käyttää holhoavaa ja jopa pakottamisen taktiittaa. Tällaiset käytännöt ja taktiikat voivat saada hoitajan pohtimaan, että onko toiminta eettisesti oikein ja ne aiheuttavat eettisiä haasteita. Esimerkiksi valvottu syöttäminen, lääkittyjen potilaiden kompetenssin määrittäminen ja lasten sekä aikuisten suojeleminen. (Matusek & O’Dougherty Wright 2010.) Hoitajan ja laajemminkin hoitotyön etiikalla on merkitystä erityisesti sellaisten asiakkaiden ja potilaiden kohdalla, jotka eivät itse kykene vaikuttamaan hoitoonsa tai tekemään siihen liittyviä päätöksiä (ETENE 2018). Aina ei kuitenkaan ole selkeää, milloin potilas on tällaisessa asemassa. Tajuton potilas on tietenkään pysty vaikuttamaan hoitoonsa, mutta missä määrin pystyy vakavasti muistisairas henkilö tekemään hoitoa koskevia päätöksiä? Entä missä määrin vanhemmat voivat tehdä lapsiaan koskevia päätöksiä? Voiko vanhempi esim. oman uskomuksensa mukaisesti päättää olla rokottamatta lastaan? Huoltajalla on päätäntävaltaa hoidosta, eikä lapsi ei välttämättä itse pysty arvioimaan rokottamattomuuden vaikutusta. Rokottamatta jättämisestä voi kuitenkin olla suurta haittaa lapselle. Eettisiin ongelmatilanteisiin voi olla hyvin vaikeaa löytää oikeaa ratkaisua. Esim. itsemääräämisen kannalta eri lait tai ohjeistukset voivat olla ristiriidassa tai hoitajan ja asiakkaan eettiset näkemykset ja arvot eivät kohtaa. On pidettävä huolta siitä, että asiakkaalla on kaikki tarvittava tieto päätöksen tekoon.
Eettisen hoitotyön lähtökohta on jokaisen asiakkaan itsemääräämisoikeus, sekä asiakaslähtöisyys. Eettisesti toimiva hoitaja kuuntelee asiakasta ja tämän omaisia, sekä kunnioittaa ja edistää potilaan yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. (Super 2018.) Itsemääräämisen kykyä voidaan kuitenkin joutua arvioimaan, ja oikeutta jopa rajoittamaan hoitotyössä. Kun pohditaan asiakkaan kykyä tehdä päätöksiä, täytyy ottaa huomioon asiakas, toiset potilaat ja asiakkaat, hoitotyön tavoitteet, arvot ja toimintaperiaatteet, sekä yleiset eettiset näkemykset. Etusijalla päätöksiä tehtäessä on aina asiakas. Hoitajalla tulee olla tarpeeksi ammattitaitoa ja riittävästi asiakkaalta itseltään, tämän omaisilta, sekä tutkimusten ja tarkkailun kautta saatua tietoa päätösten tekemiseen hänen puolestaan. Näitä tietoja vaaditaan myös siihen, että voidaan muodostaa selkeä käsitys asiakkaan kyvystä päättää itsensä puolesta. Itsemääräämisoikeutta koskevissa kysymyksissä ammatillisen osaamisen ja oman alan tuntemisen ohella, myös itsensä tunteminen ja kyky asettua asiakkaan asemaan ovat tärkeitä työkaluja. (Haho 2009.) Hoitajan onkin hyödyllistä pohtia aktiivisesti omaa toimintaansa etiikan näkökulmasta, jotta hän oppii tunnistamaan mahdolliset haasteet ja ristiriidat omassa työssään, tai työyhteisössään.
Eettinen toiminta työpaikalla
Ammattietiikka ei liity pelkästään potilaan kohtaamiseen, vaan se kuuluu myös työpaikan toimintaan. Sairaanhoitajan eettisissä ohjeissa (Sairaanhoitajaliitto 2014) käsitellään työyhteisön toimintatapoja ja kollegoiden kanssa työskentelyä. On eettistä seurata ja kehittää niin työpaikan kuin työtovereiden toimintaa. On tärkeää puuttua epäeettiseen toimintaan. Kun tilanteisiin ei puututa tai asioita katsotaan ns. läpi sormien toiminta saa jatkua. Näiden lisäksi eettisissä ohjeissa mainitaan kollegoiden ja muiden ammattiryhmien kunnioitus ja tukeminen. Tämä soveltuu esim. siten, että kollegan toimiessa epäeettisesti hänen kanssaan pyritään keskusteluun ja tuomaan esille hänen käyttäytymisensä vaikutukset, eikä häntä aseta huonoon valoon keskustelemalla asiasta vain toisille työntekijöille tai esimiehelle. Toiminnan takana voi olla monenlaiset syyt ja keskustelun avulla voidaan selvittää ja auttaa henkilöä kehittämään omaa toimintaansa.
Tutkimuksen mukaan eettisellä organisaatiokulttuurilla on yhteys työhyvinvointiin. Sen lisäksi hyveiden toteuttamisella käytännössä ja organisaation tuella oli organisaatiokulttuuria voimakkaampi yhteys vähäiseen työuupumukseen. (Kangas, Huhtala, Lämsä & Feldt 2010, 41.) Työterveyslaitos (2018) määrittää työhyvinvoinnin niin työnantajan kuin työntekijän vastuuksi. Näin ollen sairaanhoitajan työssä on eettistä tukea kollegoita ja muita ammattiryhmän jäseniä, joka vaikuttaa heidän työhyvinvointiinsa. Myös omasta työhyvinvoinnista tulee pitää huolta, jolloin työn laatu on oletettavasti parempaa ja eettisempää.
Lopuksi
Sairaanhoitajan työssä etiikka, moraali ja eettinen pohdinta ovat iso osa työtä. Työhön liittyy paljon vastuuta ja velvollisuuksia. Omalla työn jäljellä on merkitystä potilaiden ja asiakkaiden hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Työssä tehdään myös paljon päätöksiä, jotka koskevat ja vaikuttavat toisten ihmisten elämään. Laki sekä erilaiset sopimukset ja ohjeet antavat ohjenuoran eettiseen toimintaan ja ne helpottavat päätöksentekoa arjen työssä. On kuitenkin tilanteita, jolloin laki ei vastaa omaa moraalikäsitystä. Hoitajan näkökulmasta eutanasia voi olla arvokas tapa kuolla, vaikka laki sen tällä hetkellä kieltääkin. On hyvä seurata lain määräyksiä, koska niiden ajatellaan antavan yleisen mielipiteeen mukainen vastaus (Pankka, Palm & Kauppila 2018). Loppujen lopuksi on tärkeintä kunnioittaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja antaa asiakkaille kaikki tarvittava tieto; tällöin voidaan ajatella potilaan olevan kykenevä tekemään harkittuja päätöksiä.
Lähteet:
Haho, A. 2014. Käytännöllisiä hoitotyön eettisiä kysymyksiä. Sairaanhoitaja 1.10.2014. Viitattu 16.5.2018 https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/kaytannollisia-hoitotyon-eettisia-kysymyksia/.
Hopia, H. 2018. Eettinen osaaminen. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 17.5.2018 https://oppimateriaalit.jamk.fi/eettinenosaaminen/.
Kangas, M., Huhtala, M., Lämsä, A.-M. & Feldt, T. 2010. Organisaatiokulttuurin eettisyys suomalaisten johtajien silmin: työhyvinvoinnin näkökulma. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja 353. Viitattu 17.5.2018 https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/24844/Laitosraportti_Kangas_353_eettinen_kulttuuri_ja_hyvinvointi_netti.pdf?sequence=1.
Kangasniemi, M., Pakkanen, P. & Korhonen, A. 2015. Professional ethics in nursing: an integrative review. Journal of Advanced Nursing Vol. 71 (8): 1744-1757. Viitattu 11.5.2018 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25598048.
Laki raskauden keskeyttämisestä 24.3.1970/239. Viitattu 16.5.2018 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1970/19700239.
Lindberg, E. ja Suhonen, R. 2012. Hoitajien kohtaamat eettiset ongelmat suonensisäisten huumeidenkäyttäjien terveysneuvontapisteessä. Hoitotiede 24 (1), 50-61. Viitattu 15.5.2018 http://elektra.helsinki.fi.ez.lapinamk.fi/se/h/0786-5686/24/1/hoitajie.pdf.
Matusek, J-A. & O’Dougherty Wright, M. 2010. Ethical dilemmas with eating disorders: A review and application of an integrative ethical decision-making model. John Wiley & Sons, Ltd and Eating Disorders Association, 2.11.2010. Viitattu 17.5.2018 https://onlinelibrary.wiley.com/doi/pdf/10.1002/erv.1036.
Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116. Viitattu 16.5.2018 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116.
Pankka, H., Palm, A. & Kauppila, J. 2018. Hoitotyön etiikka. Skhole. Viitattu 15.5.2018 https://app.skhole.fi/kurssit/hoitotyon-etiikka/.
Pihlainen, A. 2000. Hyvä, ihanteellisuus ja epäitsekkyys arvo- ja arvokäsityksinä terveydenhuollon koulutuksessa ja työelämässä. Tampereen yliopisto. Hoitotiede. Väitöskirja. Viitattu 15.5.2018 https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66988/951-44-4763-8.pdf?sequence=1.
Rydenfelt, H. 2014. Oikean ja väärän teoriat. Etiikka.fi. https://etiikka.fi/teoria/oikean-ja-vaaran-teoriat/.
Sairaanhoitajaliitto 2014. Sairaanhoitajien eettiset ohjeet. Viitattu 15.5.2018 https://sairaanhoitajat.fi/jasenpalvelut/ammatillinen-kehittyminen/sairaanhoitajan-eettiset-ohjet/.
Super 2018. Etiikka hoitotyössä. Viitattu 17.5.2018 https://www.superliitto.fi/tyoelamassa/lahihoitajan-tyo/etiikka-hoitotyossa/.
Sosiaali- ja terveysministeriö STM. 2018. Lainsäädäntö. Viitattu 16.5.2018 http://stm.fi/sotepalvelut/lainsaadanto.
Työterveyslaitos TTL 2018. Työhyvinvointi. Viitattu 16.5.2018 https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyohyvinvointi/.
Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE 2011. Sosiaali- ja terveysalan eettinen perusta. ETENE-julkaisuja 32. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 15.5.2018 http://etene.fi/documents/1429646/1559058/ETENE-julkaisuja+32+Sosiaali-+ja+terveysalan+eettinen+perusta.pdf/13c517e8-6644-4fa5-8c5f-193cfdce9841/ETENE-julkaisuja+32+Sosiaali-+ja+terveysalan+eettinen+perusta.pdf.pdf.
Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE 2018. Ammattietiikka. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 15.5.2018 http://etene.fi/ammattietiikka.