Monikulttuurisuus näkyy väistämättä myös suomalaisessa yhteiskunnassa yhä voimakkaammin. Tämän vuoksi sen näkyminen myös hoitotyössä on kasvanut. Monikulttuurisen hoitotyön kehittämisestä onkin tullut tärkeä ammattitaidon osa-alue. (Abdelhamid ym., 2009.) Tässä tekstissä käsittelemme monikulttuurista osaamista ja kanssakäymistä kahden mallin mukaan. Nämä mallit ovat Purnellin kulttuurisen kompetenssin malli sekä Leiningerin auringonnousumalli, joihin perustuen tarkastelemme monikulttuurista hoitotyötä.
Purnellin malli
Purnellin mallissa huomioidaan hoidon tarve, arvot, uskomukset ja muut kulttuuritaustan vaikutukset hoitoon. Tämän lisäksi malli on tutustumisväline luottamuksellisen hoitosuhteen luomiseen. Malli ottaa huomioon mm. asiakkaan hengellisyyden. Hengellisyyteen voidaan liittää esimerkiksi rukoilu ja muu uskontoon liittyvä käyttäytyminen. Erilaiset uskonnot tulisikin kyetä ottamaan hoitoympäristössä mahdollisimman hyvin huomioon. Mikäli asiakas haluaa keskustella uskontoonsa liittyvistä asioista, on hänelle tarjottava mahdollisuus tavata oman uskontonsa edustaja. Samalla hoitoympäristössä tulisi kuitenkin huomioida myös ne asiakkaat, joiden elämässä uskonnolla ei ole minkäänlaista roolia. (Kataja, 2015.)
Terveystottumuksia huomioidessa tulisi ottaa huomioon ns. maagiset uskomukset, suhtautuminen siirrännäisiin ja kivun kokeminen. Näistä etenkin kivun kokemisella voi olla suuri merkitys hoidon toteuttamiseen. Kipu voidaan kokea heikkoutena, jolloin sitä ei näytetä ulkopuolisille. Toisaalta kipu voidaan myös kokea omien toimien seuraukseksi ja näin ollen oikeutetuksi, jolloin se kärsitään hiljaa. Kivunsietoon vaikuttavat esimerkiksi kulttuuri, suku tai sosiaalinen asema. Kivun tulkintaan taas voivat vaikuttaa sosiaaliset, kulttuuriset ja psykologiset tekijät. Näillä eri tulkinnoilla on vaikutus siihen, kuinka helposti hoitoon hakeudutaan. (Juntunen, 2009.)
Monikulttuurisessa ympäristössä toteutetussa hoitotyössä yhtenä haasteena voi olla myös asiakkaan suhtautuminen hoitohenkilökuntaan. Hoitohenkilökunta voidaan joissain kulttuureissa nähdä alempiarvoisena. Tämän lisäksi on huomioitava myös erilaiset potilaan ja asiakkaan sukupuoleen liittyvät tekijät. Hoitohenkilökuntaan suhtautumiseen voidaan katsoa kuuluvaksi myös perheen ja sen kulttuuritaustan merkitys hoitotyön toteuttamisessa. Perhekäsitystä muovaa mm. se, kuuluuko perheeseen vain ydinperhe vai koko suku. Tämä vaikuttaa perheen sisäiseen roolijakoon siitä, että kuka on vastuussa kenestäkin. Kulttuuritausta näkyy myös perheen käyttäytymisenä esimerkiksi sairaalassa. Joissain kulttuureissa ei ole sopivaa olla eriä mieltä hoitajan kanssa, kun taas esimerkiksi länsimaisessa yhteiskunnassa sen ajatellaan olevan asiakkaan oikeus. (Sinivuo & Paavilainen, 2011.)
Kotoutumisen aste on hoitotyötä tehtäessä myös tärkeä asia ottaa huomioon. Siinä missä hoitohenkilökunnalla tulisi olla monikulttuurista osaamista, tulisi myös asiakkaalla olla tietämystä sen hetkisen olinpaikkansa kulttuurista. Näin saadaan aikaiseksi kahteen suuntaan toimiva monikulttuurinen kanssakäyminen. Hoitohenkilökunnan näkökulmasta tällainen monikulttuurisen viestinnän taito edellyttää tahtoa ja avointa asennetta ymmärtää toisen elämäntilannetta. Tämän lisäksi tarvitaan taitoa ottaa kulttuurierot esille toista kunnioittavalla tavalla. (Brevis & Markkanen, 2012.)
Leiningerin auringonnousumalli
Madeleine Leiningerin auringonnousumallilla tarkoitetaan monikulttuurisen hoitotyön teoriaa, jolla kuvataan kulttuurisen hoidon monimuotoisuutta ja universaaliutta. Malli koostuu kahdesta ”auringonpuolikkaasta”. Jotta monikulttuurisessa ympäristössä voitaisiin toteuttaa inhimillistä hoitoa tulisi sairaanhoitajan ymmärtää mallin molempien puoliskojen sisältö.
Auringon yläpuolikkaasta löytyvät ne kulttuurin ja yhteiskuntarakenteen osatekijät, sekä kulttuurilähtöisen hoidon maailmankatsomukselliset tekijät, jotka vaikuttavat hoitoon ja terveyteen ympäristön ja kielen kautta. Kulttuurilähtöinen hoito tarkoittaa niitä kulttuurin sisällä tunnettuja arvoja, uskomuksia tai ilmaisutapoja, joiden avulla voidaan antaa apua, tukea tai edellytyksiä hyvinvoinnin ylläpitämiseen toiselle yksilölle tai ryhmälle.
Mallin alapuoliskosta löytyvät ne yleiset tai kansanomaiset järjestelmät, ammatilliset järjestelmät, jotka yhdessä hoitotyön kanssa vaikuttavat toisiinsa sekä keskenään että mallin yläpuoliskon kanssa. Kulttuurisen hoidon säilyttäminen, mukauttaminen ja uudelleenmuotoilu ovat hoitotyön toiminta, joiden avulla hoitotyön alajärjestelmä voi toimia yhdistävänä tekijänä kansanomaisten ja ammatillisten järjestelmien välillä. (Karikorpi, Laakso, Ruskeenniemi. 2011.)
Pohdinta
Monikulttuurisessa hoitoympäristössä pätevät samat hoitotyön periaatteet, kuin kaikessa muussakin hoitotyössä. Oikeudenmukaisuus, itsemääräämisoikeus, ihmisarvon kunnioittaminen ja keskinäinen avunanto ovat eettisiä periaatteita, joiden avulla monikulttuurista hoitotyötä voidaan kehittää. (Keituri, 2005.) Tärkeää on löytää sujuva kanssakäyminen asiakkaan ja hoitajan välille. Työntekijän avoin asenne ja halua oppia toimimaan monikulttuurisessa ympäristössä ovat tärkeitä elementtejä tämän tavoitteen saavuttamisessa. Samalla asiakkaalle voidaan tarjota positiivisia kokemuksia suomalaisesta terveydenhuollosta ja auttaa sen avulla kototutumaan paremmin suomalaiseen kulttuuriin.
Lähteet:
Abdelhamid, P., Juntunen, A. & Koskinen, L. 2009. Monikulttuurinen hoitotyö. Helsinki: WSOY.
Brevis, K. & Markkanen, R. 2012. Sairaanhoitajan eettiset pelisäännöt. Helsinki: Fioca Oy.
Juntunen, A. 2009. Kipu käyttäytymisen kohtaaminen. Monikulttuurinen hoitotyö. 1. Painos. Helsinki: WSOYpro Oy. 169-175
Karikorpi K., Laakso S., Ruskeeniemi A. 2011. Perheen hoitotyö Suomessa. Esite vuorovaikutuksen tueksi. Hämeen ammattikorkeakoulu. Hoitotyö. Opinnäytetyö. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/31236/Perheen_hoitotyo_Suomessa.pdf?sequence=2
Keituri, T. 2005. Monikulttuurisuus ja eettisyys terveydenhuollossa. Turun yliopisto. Hoitotieteenlaitos. Kehittämistyö. Tehyn julkaisusarja F: 4/2005. Multiprint Oy.
https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/julkaisu/2005/2005_f4_sisus_monikulttuurisuus_ja_eettisyys_terveydenhuollossa._katsaus_hoitoalan_tutkimuksiin_id_1909.pdf
Sinivuo, R., & Paavilainen, E. 2011. Perheen ja sen kulttuuritaustan rooli päiväkirurgisessa hoidossa. Hoitotiede 2011, 23, (1).