Jännittääkö?

 

Perhosia vatsassa, suuta kuivaa, huimaa ja heikottaa. Kädet hikoavat ja sydänkin tykyttää! Jännittäessä on vaikea keskittyä muuhun kuin kehontuntemuksiin. Ajatuksissa pyörivät mietteet omasta pystyvyydestä ja mokaamisen pelkokin nostaa päätään. Tekee vain mieli paeta ja vältellä tilannetta, vaikkapa keksimällä erilaisia tekosyitä.

Tuttuja tuntemuksia aika monelle meistä. ​Kun jännittää, elimistön reaktiot voimistuvat. Usein tulkitsemme reaktiot huonoiksi asioiksi. Asioiksi, joita muiden ei pitäisi huomata. Jännityksen peittely saa kuitenkin jännittyksen kasvaamaan entisestään. Oikeastaan jännittäviä tilanteita ei kannata vältellä, sillä se vain ruokkii jännitystä ja kynnys uusiin tilanteisiin lähtemiseen kasvaa entisestään.  Pitäisikin toimia päinvastoin. Antaa itselleen lupa jännittää, sillä jännittäminen on luonnollista. Vaikka luulemmekin, ettei kukaan muu jännitä. Altistamalla itseä sopivassa määrin jännittäviin tilanteisiin, jännittäminen kuitenkin vähentyy ajan kanssa.

Jännittävissä tilanteissa kuvittelemme  helposti, että muut huomaavat jännittämisemme. Tosiasia on kuitenkin se, että yleensä toiset eivät edes huomaa jännittääkö joku. Todennäköisempää on, että jännitys häiritsee sinua itseäsi enemmän kuin muita. Jännittämistä voi kuitenkin helpottaa kertomalla omasta jännittämisestä muille. Näin jännitys loivenee ja muut osaavat omalla toiminnallaan  olla tukena jännittävissä tilanteissa.​

​Jännittäviin tilanteisiin voi myös valmistautua etukäteen. Esimerkiksi esiintymistilanteisiin voi saada helpotusta etukäteisvalmistautumisella ja riittävällä asiaan perehtymisellä. Muista kuitenkin kohtuus tässäkin. Voit myös harjoitella tulevia tilanteita ennakkoon, vaikka jonkun läheisesi kanssa.


Kuvassa henkilö seisoo jännittyneenä polvet koukussa, kädet melkein koskettaen toisiaan.

Tutustuttavaksi