Projektiviestinnän maine kaipaa kohotusta

Tällä kertaa syvennyn blogissani siihen, kuinka saada ulkoiset kohderyhmät kiinnostumaan käynnissä olevien projektien tuloksista ja millaisia kokemuksia minulla on projektiviestinnästä.

Kun puuhaillaan esimerkiksi fuusioitumisprojektin parissa, on tärkeää varmistaa tehokas tiedonjako koko projektin ajan. Tiedonjaon tulisi olla selkeää, säännöllistä ja rehellistä jokaiseen suuntaan. Jo projektisuunnittelun alussa, on hyvä miettiä, kenelle ja miten asioiden etenemisestä raportoidaan. Kun teimme viestintäsuunnitelmaa JääHy-projektillemme, meidän täytyi miettiä, mitä kanavia käytämme ulkoiseen viestintään. Aluksi suunnittelimme ottavamme haltuun Facebookin, Instagramin ja Linkedinin. Lopulta kuitenkin totesimme, että haluamme keskittyä kunnolla vain yhteen kanavaan ja valitsimme Facebookin, jonka kautta ”markkinoimalla” saamme blogimme levitettyä mahdollisimman laajalle.

Photo by NeONBRAND on Unsplash

Mielestäni sosiaalinen media on yksi tärkeimmistä kanavista ulkoisten kohderyhmien tavoittamisessa. Voi kuitenkin olla, että jos projektin etenemisestä kerrottaisiin pelkästään Facebookissa, se voisi käydä raskaaksi, sillä somepostauksien ei mielestäni kuulu olla pitkiä. Siksi minusta onkin hyvä idea, että JääHy-projektimme kertoo puuhistaan blogissa ja sosiaalinen media toimii vain ns. mainoskanavana.

Olemme jakaneet linkkiä Facebook-sivuillemme sekä blogiin omilla henkilökohtaisilla sosiaalisen median profiileilla. Luulisin, että tämä toimii mainiona syöttinä ulkoiselle kohderyhmälle, koska on kiinnostavampaa alkaa seuraamaan tuttua henkilöä kuin jonkun satunnaisen ihmisen touhuja. Oikeassa yritysmaailmassakin siis sosiaalista mediaa voisi hyödyntää enemmän ja esimerkiksi yritysten sosiaalisten medioiden kanavilla voisi näkyä niitä ihan oikeita ihmisiä, keitä siellä töissä on. Väitän siis, että ainakin ne seuraajat, jotka minä sain napattua oman Facebook-sivuni kautta blogimme seuraajiksi, seuraavat meitä osittain myös uteliaisuudesta siihen, mitä minä oikein puuhailen. Tuskin he olisivat kiinnostuneet, jos olisin mainostanut heille tuntemattoman opiskelijakaverini yksin kirjoittamaa blogia.

Kasvot. Ne minä haluaisin nähdä useammin nimen takana. Projektiviestinnästäkin voi tehdä realitymäisempää, tosi-TV:tä.

Photo by Hunters Race on Unsplash

NotkiaIt-blogissa Johanna Kivimäki kirjoittaa, miten positiivinen yllätys projektiviestinnän onnistuminen heidän kohdallaan oli. Oho, projektiviestintä onnistui! – otsikointi herättää juuri sen mielikuvan, mikä monella varmasti on. Projektiviestintä koetaan monimutkaiseksi ja ehkä ajatellaan, että kunhan se nyt vain jotenkin menisi eikä sitä arvosteta tarpeeksi. Osmo A. Wiio on lausunut: ” Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta”.

Tässä NotkiaIt:n projektissa viestintää oli tehty kaikissa yrityksen viestintäkanavissa, jotka olivat jo henkilöstölle ennestään tuttuja. Intrassa oli omat sivut projektille ja kohdistettuja sähköpostiviestejä lähetettiin harkiten. Projektiin liittyvät tärkeät päivämäärät ja tapahtumat printattiin esitteiksi, joita jaettiin kahvihuoneisiin, hisseihin, sihteereille sekä muille yhdyshenkilöille. Erityistä huomiota kiinnitettiin oikea-aikaiseen tiedonjakoon. Koska projektin vaikutuspiirissä oli lähes 10 000 käyttäjää, oli tämä erityisen tärkeää, jotta kaikille jäi tarpeeksi aikaa varautua projektin aiheuttamiin toimiin ja esimerkiksi käyttökatkoksiin.

Photo by Emma Matthews Digital Content Production on Unsplash

Infotilaisuuksia järjestettiin yhdyshenkilöiden toimesta sekä fyysisinä tilaisuuksina, että verkossa. Viestinnässä pyrittiin selkokielisyyteen, jotta viesti menisi varmasti kaikille perille. Lopputulemana Johanna Kivimäki toteaa, että projektiviestinnän onnistumisen merkitys oli erittäin iso. Onnistuneella ja hyvin suunnitelulla projektiviestinnällä taattiin se, ettei projekti juurikaan häirinnyt yrityksen työntekijöitä. Tehokas viestintä auttoi henkilöstöä ennakoimaan ja varautumaan, jotta sujuva arkityö pystyi jatkumaan ilman enimpiä ponnisteluja. Pieni epäröivä pessimisti asuu myös Kivimäen sisällä, sillä lopuksi hän toteaa, että ”oliko tämä nyt sitten sattumaa vai taitoa”. Toivottavasti saamme lukea onnistuneesta projektiviestinnästä jatkossakin, sillä onnistumisten kautta ikävältä kuulostavan projektiviestinnänkin voi saada parempaan valoon.

Photo by Jon Tyson on Unsplash

 

 

Sisäinen viestintä kuntoon

Muutosmimmien ensimmäisessä blogitekstissä sukelletaan sisäisen viestinnän pariin. Hyvät ja nykyaikaiset viestintäkäytännöt ovat jokaisen tehokkaasti toimivan yrityksen perusasioita. Jos viestiminen tökkii, se hidastaa työprosesseja ja pahimmillaan vaikutukset näkyvät esimerkiksi toimitusten hidastumisena asiakkaille. Viestinnän asiantuntija ja luennoitsija Esa Lehtinen kertoo blogissaan, että esimerkiksi esimies- ja työyhteisövalmennuksissa suurimmaksi keskustelunkohteeksi nousee lähes aina sisäinen viestintä ja sen heikkous. Kun Lehtinen kysyy työyhteisöiltä, kuka tai mikä on syypää huonoon työyhteisöviestintään, löytyy potentiaalisia syyllisiä tasapuolisesti ylimmästä johdosta, esimiehistä, alaisista sekä työkavereista. Lehtinen kirjoittaa, että harvoin kukaan syyllistää itse itseään, vaikka syytä olisikin. Viestinnässä vastuu on kuitenkin kaikilla siihen osallistuvilla henkilöillä, niin viestin lähettäjillä kuin vastaanottajillakin.

Photo by Clem Onojeghuo on Unsplash

Työyhteisöissä tulisi ehdottomasti käsitellä viestinnän pelisääntöjä selkeämmin. Olen usein törmännyt siihen, että palaverissa sovitaan jotain ja esimies kysyy kuka viestisi asian vielä sähköpostilla kaikille. Kaikki katselevat seiniä ja toivovat hiljaa itsekseen, että vuoro ei lankeaisi omalle kohdalle. Toinen esimerkki on se, että joku haluaa viestiä äkkiä jostain aiheesta isolle joukolle ja kirjoittaa viestin kiireellä. Siitä seuraa se, että hetken kuluttua joko kirjoittaja itse tai joku muu huomaa viestissä virheen ja sitten taas lähetellään isolle joukolle pahimmillaan useita korjausviestejä. Tällainen ”ei kun sittenkin näin”- viestien vastaanottaminen on turhauttavaa ja välillä jopa tuskastuttavaa, jos asian olisi voinut pienellä harkinnalla ja mietinnällä viestiä yhdellä kerralla. Olen samaa mieltä Lehtisen kanssa siitä, että negatiiviset asiat tulisi viestiä kasvokkain. Toisaalta myös ihan arkiset viestit voivat vastaanottajan lukemana vaikuttaa kylmiltä, vaikka se ei olisikaan ollut lähettäjän tarkoitus.

Photo by John Schnobrich on Unsplash

Sisäisessä viestinnässä tulisi ottaa huomioon myös eri osastojen välinen tiedonkulku. Avoimen viestinnän peruskäytäntöihin kuuluu se, että eri ryhmien kokouspöytäkirjat tallennetaan sellaiseen paikkaan, josta halukkaat voivat käydä tutustumassa niihin. Toki on kuitenkin aina tapauskohtaisesti arvioitava, mistä tiedoista muut yhteisön jäsenet voisivat hyötyä ja mistä eivät. Oleellista ei ole jakaa kaikkea kaikille, vaan tiedon jakamisen ja saamisen hyödyllisyyttä ja tarpeellisuutta tulee puntaroida.

Photo by AbsolutVision on Unsplash

Esimerkiksi yrityksen intranet on kätevä paikka koota kaikki käynnissä olevat projektit yhteen paikkaan, jolloin kiinnostuneet voivat halutessaan pyytää lisätietoja ja hyödyntää tarjolla olevaa tietoa. Henkilöstön on myös hyvä tietää millaista asiakaspalautetta yritys on saanut asiakkailta tai sidosryhmiltä. Tässäkin tapauksessa tulee pohtia, tarvitseeko kaikkea jakaa kaikille, jotta vältytään informaatioähkyltä. Mikään viestintäkanava ei kuitenkaan korvaa suoraa kasvotusten puhumista.

Itse pidän työyhteisöviestinnän parhaana kanavana intranetiä. Eräässä entisessä työpaikassa asioista tiedotettiin pääsääntöisesti sähköpostilla, joka välillä tukki sähköpostilaatikoita turhaan. Kun siirryttiin tiedottamaan intran kautta, oli paljon helpompaa mennä sinne lukemaan ajankohtaiset asiat juuri silloin kun itselle sopii ja sähköpostissa oli vain itse työntekoon liittyviä viestejä.

Photo by Viktor Talashuk on Unsplash

Viestinnän oikea ajoitus on tärkeää. Työntekijöiden pitäisi pystyä luottamaan siihen, että heille on annettu se tieto, jolla on merkitystä heidän työnsä kannalta. Jos henkilöstö kokee, että heiltä on pimitetty tietoa tai viestinnässä on vitkuteltu tarkoituksella, voi sillä olla negatiivisia seurauksia työyhteisön toimivuuden ja töiden sujuvuuden kannalta. Mikäli työyhteisössä on tapahtumassa merkittäviä muutoksia, on sisäinen viestintä erityisen tärkeää, jotta vältytään esimerkiksi turhilta huhuilta ja juoruilulta. Muutosviestinnällä henkilökuntaa motivoidaan muutokseen ja autetaan ymmärtämään, miksi muutosta tarvitaan.

Photo by Essentialiving on Unsplash

Uskon, että työyhteisöviestintä tulee aina olemaan ajankohtainen aihe. Kaikkia ei voi miellyttää ja joku tulee aina kokemaan, että viestintää on liikaa tai liian vähän. Toinen haluaa saada viestit sähköpostilla ja toinen intranetin kautta. Joku tulee aina väittämään, että ei ole saanut kyseistä tietoa, vaikka se taatusti olisi toimitettu jokaisen nähtäväksi.

Photo by Hugo Rocha on Unsplash

Toivon, että tulevaisuudessa sisäistä viestintää osattaisiin toteuttaa entistä tehokkaammin erilaisen teknologian avulla. Toisaalta huolestuttavaa on se, että nykynuoret elävät niin paljon puhelimiensa parissa, että osaavatko tulevaisuuden johtajat enää viestiä ymmärrettävällä kielellä, kun esimerkiksi sosiaalisen median tekstintuotto koostuu pitkälti lyhenteistä ja slangista. On mielenkiintoista nähdä, kun itse olen kolmenkymmenen vuoden päästä kuusikymppinen, mitä viestintä sitten on. Onko viestintä muuttunut siinä ajassa WhatsApp-tyyliseksi keskusteluksi ja työyhteisöissä kommunikoidaan emojien avulla? Maailma muuttuu ja me sen mukana, halusimmepa tai emme.

Photo by Christian Wiediger on Unsplash

Blogipohdintoihin on haettu ideoita seuraavia lähteitä hyödyntäen:

Hagerlund, T. & Kaukopuro-Klemetti, H. 2013. Työyhteisö viestii, jotta olisi olemassa. Kunta-alan työyhteisöviestinnän opas.

Joki, M. 2018. Henkilöstöasiantuntijan käsikirja.

Lehtinen, E. 2015. Älä sählää työpaikkasi viestinnässä! http://esalehtinen.blogijanne.fi/2015/05/19/ala-sahlaa-tyopaikkasi-viestinnassa/