Johdanto

Artikkelissa tarkastellaan hoitotyötä kolmesta erilaisesta näkökulmasta; vuorovaikutuksen, eettisyyden sekä monikulttuurisuuden kannalta. Jokainen näkökulma on todella tärkeä osa hoitoalaa. Hoitajan kohtaa useita erilaisia tilanteita, joissa hänen tulee hyödyntää erilaisia osaamisia ja tiedostaa esimerkiksi eettisesti oikeita ratkaisuja. Ilman vuorovaikutusta mikään hoitosuhde ei pääsisi edes alkuun sekä ilman monikulttuurista tuntemusta useita asiakkaita voisi olla vaikea kohdata. Useissa tilanteissa vuorovaikutus, eettisyys sekä monikulttuurisuus kohtaavat ja niitä tulee osata jokaista soveltaa oikealla tavalla, jotta asiakas/potilas kohdatan kokonaisvaltaisesti hyvin.

Eettisyys Hoitotyössä

Eettisyys on isossa roolissa hoitotyössä ja joka päiväisessä arjessa. Hoitotyössä se on läsnä koko ajan hoitajan ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa ja hoidossa sekä päätöksenteossa. Esimerkiksi on hyvin tärkeää, että sairaanhoitaja antaa asiakkaalle/potilaalle mahdollisuuden vaikuttaa omaan hoitoonsa ja päätöksentekoon siihen liittyen. Eettiset ohjeet ja ammattietiikka ohjaavat käytännön hoitotyötä ja vaikuttavat vahvasti hoidon laatuun. Eettisyyttä hoitajassa voidaan kuvata esimerkiksi luonteenpiirteellä. Hoitajien on tiedostettava se työskennellessään asiakkaiden/potilaiden ja muiden hoitoympäristöön kuuluvien ihmisten kanssa.

Eettisyys voidaan ajatella kuvauksena ihmisen asenteesta tai luonteenominai-              suuden mukaisesta suhtautumisesta kohdattaviin asioihin, valintoihin tai toisiin        ihmisiin. Luonteeltaan eettinen tarkoitetaan hyväntahtoista, armeliasta, iloista tai    pyyteetöntä luonnetta ja asennetta toisia ihmisiä kohtaan. Teko voidaan kuvata myös eettiseksi, jolloin se arvotetaan hyväksi tai oikeaksi. Rehellisyyttä pidetään ihmisen hyvänä ominaisuutena, mutta myös hyvänä tekojen ja valintojen toimintaperiaatteena. (ProEt 2017.)

Eettisyys toisen ihmisen kohtaamisessa tarkoittaa toisen ihmisen kunnioittamista            ilman tälle asetettuja ehtoja. Se on niin sanottua asenteen omaksumista, ”minä hoitaja, tässä ja nyt, tahdon asettautua tämän potilaan hoitamiseen ja auttamiseen”. Vaikka tämä voi olla joissain tapauksissa haasteellista, ammattilainen kuitenkin tunnistaa oman velvollisuutensa toimia potilaan edun mukaisesti, potilaan ja hänen hyvinvointinsa hyväksi, joten velvollisuudentunteensa ansiosta hän voi tahtoansa pinnistäen ”asettautua hoitamiseen”. (ProEt 2017.)

Eettisen kohtaamisesta tekee se, että hoitaja tunnistaa oman tahtonsa, tuntee                velvollisuutensa potilasta kohtaan ja toimii potilaan hyvään suuntautuen velvolli-       suutensa mukaisesti. Hoitaja tulee tietää arvoperusta, johon ylipäätään koko    ammatillinen toiminta nojaa. Sen muodostavat ihmisarvon kunnioittaminen, yksi-      löllisyys, itsemäärääminen, turvallisuus, holistisuus, jatkuvuus ja terveys. Nämä               eivät jää pelkiksi sanoiksi, vaan ne ovat aktiivisesti mukana arkisessa työssä.      Esimerkkejä tällaisesta toiminnasta; Ystävällinen kohtaaminen, voinnin kysymi-          nen, mielipiteen tiedusteleminen, kuunteleminen ja ymmärtäminen, rauhallisuus              tominnassa, lohduttaminen, toivon virittäminen ja ylläpitäminen sekä myötäelä-               minen. (ProEt 2017.)

Eettinen herkkyys on tärkeä osa ammatillista osaamista. Se on taitoa tunnistaa               ihmisten tunteita ja heidän asioille ja ilmiöille antamiaan merkityksiä. Esimerkkejä tähän; hoitaja ei kykene tunnistamaan potilaan alakuloa, pelkoa tai jopa kauhua hoitotoimenpidettä kohtaan – tai jos kykenikin, ei kuitenkaan muuttanut toi                 mintaansa havaintonsa perusteella. Häneltä puuttui taito kohdata potilas inhimil         lisenä, kokevana ja tuntevana olentona. Tai jos potilas kiroilee, käyttäytyy töyke-             ästi ja hyökkäävästi henkilökuntaa kohtaan. Ansaitseeko tällainen potilas tulla                 kohdelluksi eettisesti? Ansaitsee, koska hänellä on ihmisarvonsa. Haastavan käyttäytymisen taustalla voi olla esim. menetys, alkoholiongelma, sairaus, per soonallisuus- tai mielenterveyshäiriö. Tällöin on muistettava, että hoidon tuleekin             kohdistua myös haasteellisen käyttäytymisen syihin. Ammatillisuus ja hoitajan                 ammatillinen toiminta tulee erityisesti punnituksi haasteellisten asiakkaiden ja              potilaiden kohtaamisessa. (ProEt 2017.)

Etiikka

Ammattietiikka kuvaa ammatin yhteiskunnallisen tehtävän ja siihen kuuluvat eet-             tiset periaatteet. Työtä ohjaavat keskeiset periaatteet ovat elämän ja ihmisarvon kunnioittaminen, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, joihin perustuu alan ammattietiikka. Etiikka kuvaa ja perustelee hyviä ja oikeita tapoja elää ja toimia maailmassa, jonka ihminen jakaa muiden kanssa. Etiikka koostuu ihanteista, arvoista ja periaatteista, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikea ja väärää. Sen tehtävänä on auttaa tekemään valintoja, ohjaamaan ja arvioimaan omaa ja toisten toimintaa sekä tutkimaan toimintansa perusteita. Etiikka ei anna valmiita ratkaisuja, vaan tarjoaa ajattelun ja pohtimisen välineitä. Monet käsitykset hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä ovat yleismaailmallisia, mutta niiden painotukset ja tulkinnat vaihtelevat kulttuurista toiseen ja poliittisten tilanteiden mukaan. (Ammattietiikka 2017.)

Sairaanhoitajan eettiset ohjeet

Sairaanhoitajan eettisten ohjeiden tarkoituksena on tukea ammattihenkilöiden                eettistä päätöksentekoa heidän päivittäisessä työssään. Ohjeet ilmaisevat sai                raanhoitajan perustehtävän yhteiskunnassa ja hänen työnsä periaatteet. Näitä                eettisiä ohjeita on kuusi, jotka esittelen lyhyesti seuraavaksi.

Sairaanhoitajan tehtävä; Väestön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen,                   sairauksien ehkäiseminen sekä kärsimyksen lievittäminen. Sairaanhoitaja ja          potilas; Sairaanhoitajan vastuullaan on suojella ihmiselämää ja edistää poti             laan yksilöllistä hyvää oloa. Sairaanhoitaja kohtaa potilaan arvokkaana ihmisenä ja luo hoitokulttuurin, jossa otetaan huomioon yksilön arvot, vakaumus ja tavat. Sairaanhoitajan työ ja ammattitaito; Sairaanhoitaja vastaa henkilökohtaisesti omasta työskentelystään ja hänen velvollisuutena on jatkuvasti kehittää ammattitaitoaan. Sairaanhoitaja ja työtoverit; Sairaanhoitajat tukevat toisiaan potilaan hoitoa koskevassa päätöksenteossa, työssä jaksamisessa ja ammatillisessa kehittymisessä, sekä kunnioittavat toistensa ja muiden asian tuntemusta. Sairaanhoitaja ja yhteiskunta; Sairaanhoitajat osallistuvat ihmisten terveyttä, elämän laatua ja hyvinvointia koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Sairaanhoitaja ja ammattikunta; Sairaanhoitajakunta huolehtii ammattikunnan yhteiskunnallisen tehtävän arvokkaasta hoitamisesta. Ammattikunta tukee jäsentensä moraalista ja eettis tä kehitystä sekä valvoo, että ihmisläheinen auttamistehtävä säilyy. (Sairaanhoitajat 2014.)

Pohdinta

Yksi hyvä esimerkki eettisyydestä hoitotyössä on huomioida ammattilaisena, että            asiakkaalla/potilaalla on oikeus myös kieltäytyä tarjotusta hoidosta. Eettisesti hyvä hoito ei ole vain ammattilaisten oman mielen mukaista hoitoa, vaan ammattietiikan ohjaamaa, potilaan näkökulmasta ja hänen oikeuksien ensisijaistamaa hoitoa. Ja on muistettava, että asiakas/potilas on oman elämänsä asiantuntija ja hänellä on oikeus vaikuttaa siihen. Eettinen turvallisuus on yhtä tärkeää kuin kaikki muukin potilasturvallisuus. Kaikilla on oikeus turvalliseen ja hyvä laatuiseen hoitoon, sekä oikeus hyvään ja inhimilliseen kohteluun. Eettisestä kohtaamisesta selkein esimerkki on ammattihenkilön ja asiakkaan välinen vuorovaikutus, vaikka se olisikin vain yhden päivän pituinen hoitosuhde. Ammattihenkilön on osattava ammatillisesti pysähtyä ja kuunnella asiakasta ja eläytyä tämän tilanteeseen. Näillä kaikilla tekijöillä edistämme hoitajan ja asiakkaan välille muodostuvaa luottamuksellista hoitosuhdetta. Eettinen pohdinta ja oma tiedostus ja ajatus hyvästä ja pahasta hoitotyössä antavat jo hyvät eväät ammatinharjoittamista varten.

Vuorovaikutus hoitotyössä

Ihmiset käyttäytyvät erilaisin tavoin vuorovaikutustilanteissa. Jotkut ovat hiljaisia ja ujoja ja toiset puheliaita ja ulospäinsuuntautuneita. Kumpikaan persoonallisuuden piirre ei ole toista parempi vaan molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa he sekä puhuvat, kuuntelevat että katselevat. Myös eleet, ilmeet ja muu sanaton viestintä kuuluu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Vuorovaikutustaitojen kehittäminen on olennainen osa sairaanhoitajan ammatillista osaamista ja niitä voi myös oppia siinä missä muitakin taitoja. Vuorovaikutustaidoissa voi kehittyä vain olemalla vuorovaikutuksessa, eli kohtaamalla ihmisiä ja ottamalla oppia eri tilanteista, sekä hyvistä että huonoista. Hoitotyössä olisi tärkeää omata myös hyvä tilannetaju. Se auttaa erilaisten ihmisten kohtaamisessa.

Hoitajan antaman ohjauksen kannalta olennaista on toimiva vuorovaikutus asiakaan kanssa. Tasavertaisuuden kunnioittaminen on yksi perusedellytys ihmisen kohtaamiselle asiakastilanteessa. Asiakas on oman elämänsä asiantuntija ja hoitaja on hoitotyön asiantuntija. Hoitaja ei voi määrittää asiakkaan tarpeita ja tilannetta keskustelematta asioista ensin hänen kanssaan. Aitous ja avoimuus ovat läsnäolon lisäksi potilaan kannalta hyvin tärkeitä piirteitä hoitajalla. Ilman empatiakykyäkään hoitoalalla olisi hankala työskennellä. Empatialla tarkoitetaan ihmisen kykyä eläytyä toisen ihmisen tilanteeseen ja jakaa hänen tunteensa eli empaattinen ihminen on niin sanotusti virittäytynyt toisen ihmisen kanssa samalle tunnetasolle. Empatia edellyttää sanattomien viestien, kuten ilmeiden, eleiden, äänenpainojen ja -sävyjen tunnistus- ja lukukykyä. (Silvennoinen 2004, 59.)

Kohtaamisessa tavoite on asiakkaan auttaminen ja siihen vaaditaan hyvää havainnointikykyä ja tilannetajua, jotta osataan esittää oikeanlaisia kysymyksiä. Puheen tulee olla ymmärrettävää. Asiakkaalle on kerrottava mitä tehdään, miksi tehdään ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Oikeilla kysymyksillä saadaan asiakas kertomaan tilanteestaan ja pystytään rohkaisemaan ja kannustamaan asiakasta. Onnistuneessa kohtaamistilanteessa työntekijän eleet ja ilmeet ovat tasapainossa puheen kanssa. Jotkut ihmiset kokevat hoitajan kosketuksen hyvin vahvasti. On tärkeää miettiä, miten asiakasta hoitotilanteessa koskettaa, että asiakkaalle jäisi tilanteesta mahdollisimman hyvä kokemus. (Silvennoinen 2004). Tässäkin asiassa auttaa hyvä tilannetaju ja ihmistuntemus. Hoitajan on oltava työssään jatkuvasti valmis muokkaamaan omaa toimintaansa tilanteen edellyttämällä tavalla, koska hoitotilanteet muuttuvat ja potilaat vaihtelevat ja jokainen tilanne ja ihminen on erilainen.

Vuorovaikutustaitojen täydellinen hallitseminen ei ole kenellekään mahdollista, mutta niitä voi koko ajan oppia ja hallita paremmin. Siihen tarvitaan halua ymmärtää omaa ja toisten käyttäytymistä, erilaisuuden kunnioittamista, kuuntelutaitojen kehittämistä, tunteiden tiedostamista, jakamista sekä luottamuksen rakentamista (Silvennoinen 2004, 34). Vuorovaikutuksessa väärin valitut sanat, ilmeet tai eleet voivat aiheuttaa säröjä ihmisten väliseen toimintaan. Esimerkiksi kaavamainen tai liian impulsiivinen toiminta, tai että hoitaja vaikuttaa kiireiseltä, voi tappaa jossakin tilanteessa kaiken vuorovaikutuksen. Pysähtyminen ja toisen kuunteleminen voivat auttaa tällaisessa tilanteessa.

Asiakkaan, potilaan ja sairaanhoitajan kohtaamiseen liittyy keskeisiä eettisiä kysymyksiä, joita voi tarkastella kriittisesti, rakentavasti ja muutoksille tilaa antavasti. Se, millä tavoin hoitaja suhtautuu itseensä ihmisenä, välittyy hänen suhtautumisessaan toisiin. Mikäli hän on välinpitämätön, väsynyt, kyllästynyt tai kiireinen, ei hoitaja voi lausua Sinä, vaan asiakas ja potilas on hänelle Se. Tahtominen ja tiedostaminen eivät takaa eettisyyden toteutumista kohtaamisessa. Sen tulee myös ilmetä käytöksessä: sanoissa, eleissä ja toiminnassa. Kohtaamisen tilanne ja siinä mukana olevat ihmiset otetaan vastaan sellaisenaan kuin ne ovat ja tulevat. Yhteys on välitön ja ainutkertainen. Sitä eivät rasita ennakkoasenteet, odotukset tai tieto.
Hoitotyössä tämä todentuu toisen ihmisen kunnioittamisen ja tasavertaisuuden periaatteissa. Asiakkaan ja potilaan sekä työtoverin sukupuoli, kansalaisuus, kieli, vakaumukset ja elämänkatsomukset eivät vaikuta kohtaamisen eivätkä kanssakäymisen laatuun. Yhteyden saavuttaminen virassa toimivalle sairaanhoitajalle voi olla vaikeaa, kun kohtaamisia asiakkaiden ja potilaiden kanssa saattaa päivän aikana kertyä useita. Kärsiikö ammatillisuus, hoidon tavoitteet ja tarkoitus, jos kohtaamiselta odotetaan syvällisyyttä? (Haho 2009.)

Yhteyden ilmenemisen muotoja on hoitotyössä useita. Kosketus, ilmeet, eleet, sanat ja puhe, hoitotoimenpiteet, huolehtiminen ja hoivaaminen, välittäminen sekä hoitaminen vaikuttavat kohtaamisessa välittömästi.
Työn merkityksellisyyden näkeminen ja se, ketä varten hoitotyötä tehdään, auttaa sairaanhoitajaa oivaltamaan oman vaikutuksensa yhteyden luomisessa asiakkaaseen ja potilaaseen. (Haho 2009.)

Pohdintaa

Se, että vuorovaikutustaidot voivat kehittyä, pitää hyvin paikkansa omalla kohdallani. Olen aina ollut hieman ujo ja hiljainen tarkkailijaluonne ja nyt, kun vuorovaikutustaitoja on käyttänyt enemmän, huomaa sen, kuinka edistystä tapahtuu. Hoitajilla vuorovaikutustaidot ovat hyvin tärkeä osa työnkuvaa ja jos siihen itse voisi vaikuttaa työssään jollain lailla, oman olotilan ja positiivisuuden merkitys vuorovaikutukselle sekä sen jatkuvalle oppimiselle on mielestäni hyvin tärkeässä asemassa. Jos on positiivisella mielellä ja menee kohtaamisiin ennakkoluulottomasti, avoimesti ja rehellisesti omana itsenään, kohtaamiset potilaan kanssa sujuvat varmasti mutkattomammin. Kyllä potilaskin huomaa, jos hoitaja ei ole keskusteluissa mukana, vaikka onkin fyysisesti läsnä tilanteessa. Jokaisen ihmisen, oli hoitaja tai ei, olisi hyvä harjoittaa vuorovaikutustaitojaan ja pyrkiä hakeutumaan ihmisten seuraan, koska se on ainoa keino, miten omia ihmissuhdetaitojaan pystyy kehittämään.

 

Monikulttuurisuus hoitotyössä

Monikulttuurisuudella tarkoitetaan useiden toisistaan kulttuurisesti eroavien ryhmien rinnakkais eloa yhteiskunnassa. Eri kulttuureista peräisin olevien asukkaiden sekä työntekijöiden määrä on huomattavasti kasvanut suomessa. Tästä syystä hoitotyössä on erittäin tärkeää lisätä kulttuurista kompetenssia sekä monikulttuurisen hoitotyön taitoja, vaikkakin niiden oppiminen on usein haasteellista. Kulturien välisen hoitotyön avaimena toimii hyvät vuorovaikutustaidot. Yleisesti vieras kulttuuri ja erilaisuus pidetään pelottavana, sillä ihminen useasti arvioi maailmaansa oman kulttuurinsa näkökulmasta, joten uudet ajattelutavat voivat säikäyttää. Monikulttuurisissa hoitosuhteissa tulee huomioida kulttuuriset lähtökohdat ja kanssakäymistä leimaa erilaisuuden kunnioitus, tasa-arvo sekä yhdenvertaisuus. Päämäränä on asiakkaan kulttuurisen taustan huomioiminen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Erilaisten kulttuurien edustajien tulisi olla valmiita oppimaan toisiltaan ja sitä kautta ymmärtää toisiaan paremmin. Näin ennakkoluulot hälvenisivät ja toisten hyväksyminen lisääntyisi. Keskeisin lähtökohta monikulttuuristen taitojen kehittymiseen on ihmisen oma halu ja kyky omien kulttuuristen asenteiden ja käsitysten kriittinen arviointi ja halu oppia tuntemaan toisen tavan elää. ( Abdelhamid, Juntunen & Koskinen 2010, 7-8, 21-22, 33, 266. )

Monikulttuurinen kompetenssi

Hoitotyössä kohdataan monikulttuurisia vuorovaikutustilanteita, joihin liittyy erilaisia maailmankäsityksiä, arvoja sekä toimintatapoja, joita tulee yhteensovittaa sekä kunnioittaa. Kulttuurisella kompetenssilla tarkoitetaan juuri sitä, että hoitajalla on pätevyyttä toimia monikulttuurisisssa vuorovaikutustilanteissa niin, että kaikkia osapuolia kunnioitetaan ja heidän perusoikeutensa toteutuvat. Hoitotyössä tulee olla laaja-alaista taitoa ja herkyyttä kohdata erilaisuutta, tehdä kompromisseja sekä toimia monikulttuurisissa toimintaympäristöissä erilaisuutta huomioiden ja hyväksyen. Kulttuuriseen kompetenssiin kuuluu kolme ulottuvuutta; kulttuurinen herkkyys, kulttuuritiieto ja kulttuuriset taidot. Hoitajan tulee myös itse tiedostaa omat tunteensa, ajatuksensa sekä taustansa, jotta vuorovaikutus onnistuu parhaimmalla mahdollisella tavalla. Kulttuurin tietämisen ja ymmärtämisen osoittaminen asiakkaalle on myös erittäin tärkeää. Hoitajan tulee ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta sekä mukauttaa toimintansa kuhunkin monikulttuuriseen hoitotilanteeseen. Kulttuurinen kompetenssi on elinikänen ja asteittainen inhimillisen kehittymisen prosessi, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen arvomaailmaan, asenteisiin sekä toimintaan. ( Abdelhamid ym. 2010, 32-33; Wellman 2017, 37.)

Monikulttuurisen hoitotyön haasteet

Monikulttuurisessa hoitotyössä on useita erilaisia haasteitta. Suurimpina haasteina pidetään ennakkoluuloja sekä syrjintää. Ennakkoluulot ovat tietynlainen suojamekanismi, joka käynnistyy kun ihminen kohtaa uutta ja erilaista. Ennakkoluuloja voi olla esimerkiksi erilaisia uskontoja, kulttuuritaustoja taikka ihonväriin perustuen. Hoitotyössä esiintyy myös rasismia, vaikkakin se on useasti epäsuoraa esimerkiksi vihamielinen puhuminen. Henkilöihin kohdistetaan ennakkoluuloja ja unohdetaan, että jokainen tulisi kohdata yksilönä. Vaikka asiakas olisi tietyn kulttuurin edustaja, ei se tarkoita suoraan sitä, että hän käyttäytyisi täsmälleen niin kuten kulttuurissa on tyypillistä. Haasteita luovat myös kulttuurien väliset erot viestinnässä kuten siinä, mikä on kiellettyjä puheenaiheita tai joissakin kulttuureissa vain mies voi kertoa esimerkiksi vaimonsa oireista. Lisäksi oikean ja väärän käsitys sekä sairastumisen syy voi poiketa eri kulttuureissa. Myös eri uskonnoissa on erilaisia käsityksiä ehkäisystä, verensiirosta sekä kuolemasta. Myös eri kieli on suuri haaste, sillä voi olla, että hyvinkin tärkeitä asioita jää ymmärtämättä. (Abdelhamid ym. 2010, 95; Anttila, Kaila-Mattila, Kan, Puska & Vihunen 2015, 55, 57.)

Kulttuurisen kompetenssin malli ( Campinha-Bacoten )

Campinha-Bacoten on 1990-luvun alkupuolelta asti kehittänyt kulttuurisen kompetenssin mallia, jonka tavoitteena on antaa viitekehys hoitajan kulttuurisen pätevyyden ja sen kehityksen tarkasteluun ja ymmärtämiseen. Alkujaan malli sisälsi kolme vaihetta, mutta vuosien kuluessa se on saanut lisää ulottuvuuksia ja elementtejä, jotka korostavat hoitajan omaa sisäsyntyistä tahtoa kulttuurisen kompetenssin kehittymisprosessissa. Malli sisältää nykyään viisi osa-aluetta, joiden avulla jäsennetään kulttuurisen kompetenssin kehittymisprosessia. Osa-alueet ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa ja ne ovat; kulttuurinen tahto, kulttuuriset kohtaamiset, kulttuurinen tieto, kulttuurinen tietoisuus sekä kulttuurinen taito. Malli painottaa sitä, että kulttuurinen kompetenssi on kuin päättymätön matka, jonka aikana hoitaja jatkuvasti kehittyy niin ihmisenä kuin työntekijänä. Osa-alueiden kehitys vaatii opiskelua ja itsensä tutkimista sekä tärkeää on myös kysyä itseltä erilaisia asioita kuten ”Onko minulla aitoa tahtoa kehittää kulttuurista kompetenssiani?” ja myös hakea vastauksia niihin. Campinha-Bacoten mukaan viimeisin kehitysvaihe on tulivuorenpurkaus, jossa hoitajan sisäinen tahto painottuu tärkeimmäksi tekijäksi. Kulttuurinen tahto kuvataan tulivuorena, jonka sisältä syöksyy muut neljä osaa ( taito, tieto, tietoisuus sekä kohtaaminen). (Abdelhamid ym. 2010, 35-37.)

Kulttuurisen herkkyyden kehittymisen malli ( Bennet )

1990-luvun alussa Bennet kehitti kulttuurisen herkkyyden kehittymisen mallin, joka tarjoaa yhden näkökulman siihen, kuinka hoitaja pystyy kehittämään omaa kulttuurista herkyyttään. Malli perustuu sille, että ihmisen kulttuurinen herkyys etenee askel askeleelta pitkin kulttuurisen yksiarvoisuuden sekä moniarvoisuuden polkua. Yksiarvoisuuden polulla hoitaja kohtaa kieltämistä, puolustautumista sekä vähättelyä. Stereotypinen suhtautuminen sekä toisen kulttuurin kokeminen uhkaavana on tyypillistä. Hän näkee oman kulttuurinsa ominaispiirteet ainoina oikeina ja hyväksyttävinä ja sivuuttaa jopa asiakkaansa vieraan kulttuurin toimintatavat. Näin ollen hoitotyössä saattaa ilmetä vähätteleviä ja jopa raisistisia piirteitä. Kun siirrytään moniarvoisuuden askelmiin päästään hyväksymiseen, mukautumiseen sekä integroitumiseen. Hoitaja tunnustaa erilaisuuden ja huomaa oman kulttuurinsa olevan yksi monien muiden joukossa. Aletaan ymmärtämään uusia näkökulmia sekä omaksuu uusia elämäntaitoja ja muokkaa aikasempaa maailmankuvaansa. Integroitumisessa hoitaja ymmärtää, että oma kulttuuri-identiteetti sisältää aineksia erilaisista kulttuureista sekä niiden välillä voidaan liikkua joustavasti. (Abdelhamid ym. 2010, 47-49.)

Monikulttuurisuuspäivä

Rovaniemellä vietimme monikulttuurisuuspäivää, jolloin kuulimme useita luentoja englanniksi. Parhaimpana mieleen jäi kahden kansainvälisen opiskelijan luento ryhmä ja tiimi toiminnasta. He nostivat tärkeitä asioita esiin siitä, kuinka ryhmä ja tiimi eroavat. Ryhmässä on joukko ihmisiä, jotka vain tekevät työtä omien tavotteitensa saavuttamiseksi, kun taas tiimissä on yhteinen tavoite ja jokaisella on oma paikkansa, jotta tavoite toteutuisi. He korostivat myös sitä, kuinka erilaiset kulttuurit näkyvät monessa eri asiassa. Tulee ottaa esimerkiksi huomioon kuinka puhutellaan ihmisiä, joissakin maissa kuten suomessa voidaan puhutella nimillä kun toisissa esimerkiksi “herra” tai “rouva” nimikkeillä. On erittäin tärkeää tietää ja oppia toisten kulttuuritaustoista sekä ottaa ne huomioon jokaisessa tilanteessa. Myös niiden ymmärtäminen, miksi joku toimii niin kuin toimii on tärkeää ja useimmiten selittyy juuri sillä, mitkä esimeriksi hänen maassaan ovat arvoja. Päivän aikana oli mahdollisuus tutustua myös erilaisiin maihin ja heidän kulttuureihin erilaisissa “pisteissä” ja oli erittäin mielenkiintoista tietää heidän tapojansa.

Päivällä kuulimme luennon Lapin keskussairaalasta, joka ei mielestäni tukenut yhtään aihettamme. Odotin monikulttuurisuuspäivältä kyllä hieman erilaista toimintaa, sillä emme nyt hirveästi oppineet itse monikulttuurisuusilmiöstä mitään taikka erilaisten kulttuurien kohtaamisesta tai esimerkiksi siitä millaisia ongelmia erilaisten kulttuurien edustajien kanssa voi syntyä. Olisi ollut hienoa kuulla monikulttuurisuudesta itse hoitotyön kannalta.

Pohdinta

Monikulttuurisuus on todella ajankohtainen ilmiö ja se tulee lisääntymään. On erittäin tärkeää tuntea muita kulttuureita sekä tiedostaa omia asenteita niitä kohtaan. Tulisi kuintenkin olla avoin ja ennakkoluuloton, sillä se, että on tietyn kulttuurin jäsen, ei leimaa yksilön käytöstä ja ajatuksia tyypilliseen käytökseen. Hoitajan tulisi olla “terveesti utelias” kohdatessaan toisen kulttuurin edustajan. Avoimella vuorovaikutuksella oppii hyvinkin tuntemaan toista ja samalla osoittamaan aitoa kiinnostusta ja kunnioitusta häntä kohtaan sekä kokee syvällisempää ymmärrystä. Erilaiset kulttuurit tulisi nähdä rikkautena eikä uhkana, sillä niistä voi oppia itsekkin uutta ja voi muokata omaa arvomaailmansa. Jokaisella ihmisellä on perusoikeutensa ja heitä tulee kohdella sen mukaan oli kyseessä sitten mikä ihonväri taikka uskonto. Erilaiset käsitykset voivat luoda monia ristiriita tilanteita, mutta uskon, että jokaisesta tilanteesta selviää keskustelemalla ja tekemällä kompromisseja niin puolin kuin toisin.

 

 

Lähteet

Abdelhamid, P., Juntunen, A. & Koskinen, L. 2010. Monikulttuurinen hoitotyö. Helsinki. WSOYpro.

Anttila, K., Kaila-Mattila, T., Kan, S., Puska, E-L. & Vihunen, R. 2015. Hoitamalla hyvää oloa. Helsinki. Sanoma Pro.

Haho, A. 2009. Asiakkaan ja potilaan kohtaaminen. Viitattu 12.12.2017
https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/asiakkaan-ja-potilaan-kohtaaminen/

Hoitotyö 2017. Ammattietiikka. Viitattu 10.12.2017. <https://hoitotyo.wikispaces.com/Ammattietiikka>

ProEt 2017. Asiakkaan eettinen kohtaaminen. Viitattu 10.12.2017. <https://proet.fi/artikkelit/asiakkaan-eettinen-kohtaaminen>

Sairaanhoitajat 2014. Sairaanhoitajien eettiset ohjeet. Viitattu 10.12.2017.<https://sairaanhoitajat.fi/jasenpalvelut/ammatillinen-kehittyminen/sairaanhoitajan-eettiset-ohjeet/>

Silvennoinen, M. 2004. Vuorovaikutuksen avaimet. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy

Wellman, E. 2017. Eri kulttuurien tuntemus hoitotyössä. Jyväskylä. T:mi Eija Wellman.