Ammatillinen vuorovaikutus ja eettisyys<\/p>\n
Kirjoittanut Jonna Suopaj\u00e4rvi, 15.12.2017<\/p>\n
Eettisyys hoitoty\u00f6ss\u00e4<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 pohditaan eettisyytt\u00e4 hoitoty\u00f6ss\u00e4 sek\u00e4 k\u00e4yd\u00e4\u00e4n lyhyesti l\u00e4pi etiikan filosofisia teorioita. Nyky\u00e4\u00e4n terveydenhuollon ammattilaiset t\u00f6rm\u00e4\u00e4v\u00e4t entist\u00e4 enemm\u00e4n eettisiin ristiriitoihin, joten eettisyys ja eettiset toimintaperiaatteet korostuvat entisest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Terveydenhuollon ammattilaisen t\u00e4ytyy eettisi\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 tehdess\u00e4\u00e4n ottaa huomioon ammattikunnan arvot eik\u00e4 toimia ainoastaan oman eettisen kantansa pohjalta. T\u00e4m\u00e4 takaa, ett\u00e4 ammattikunnan j\u00e4senet toimivat samansuuntaisesti ja ett\u00e4 toiminta on laadukasta. (V\u00e4lim\u00e4ki 2015, 164) T\u00e4t\u00e4 varten on tehty eettisi\u00e4 ohjeita. Eettiset ohjeet ovat s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00f6j\u00e4 tai periaatteita, joiden tarkoituksena on suojella potilasta ja toisaalta my\u00f6s antaa hoitajille ohjeita siit\u00e4, miten hoitosuhteessa tulisi toimia (Limentani 1999, V\u00e4lim\u00e4ki 2015, 165 mukaan). K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 eettiset ohjeet ovat kirjallisesti esitettyjen s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen joukko yleisesti hyv\u00e4ksytyist\u00e4 tai toivottavista toimintatavoista (V\u00e4lim\u00e4ki 2015, 165).<\/p>\n
Sairaanhoitajan eettisen ohjeiden tarkoituksena on tukea terveydenhuollon ammattilaisten p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa p\u00e4ivitt\u00e4isess\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Sairaanhoitajan eettiset ohjeet ollaan jaettu sairaanhoitajan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n, sairaanhoitajaan ja potilaaseen, sairaanhoitajan ty\u00f6h\u00f6n ja ammattitaitoon, sairaanhoitajaan ja ty\u00f6tovereihin, sairaanhoitajaan ja yhteiskuntaan sek\u00e4 sairaanhoitajaan ja ammattikuntaan. (Sairaanhoitajat.fi 2014) Mielest\u00e4ni on hyv\u00e4, ett\u00e4 on tehty selke\u00e4t ohjeet, joiden mukaan terveydenhuollon ammattilaisten t\u00e4ytyy toimia. Hoitoty\u00f6 on vastuullista ty\u00f6t\u00e4 ja ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n terveydenhoidon ammattilainen on vastuussa toisen ihmisen hengest\u00e4. T\u00e4m\u00e4n takia on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 hoitoty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4t henkil\u00f6t noudattavat tiettyj\u00e4 eettisi\u00e4 toimintaperiaatteita. Hoitoty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4n on my\u00f6s hyv\u00e4 tutkia ja tiedostaa oma arvopohjansa ja kehitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4. T\u00e4st\u00e4 on apua hoitoty\u00f6n eettisi\u00e4 ongelmia kohdatessa.<\/p>\n
L\u00e4\u00e4kint\u00e4- ja hoitoetiikan kuusi keskeist\u00e4 perusperiaatetta eettisten ongelmien arviointiin ovat el\u00e4m\u00e4n kunnioittamisen periaate, ihmisarvon kunnioittamisen periaate, itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misen periaate, hoitamisen periaate, oikeudenmukaisuuden periaate ja hy\u00f6dyn maksimoimisen periaate. N\u00e4it\u00e4 noudattamalla hoitajan ty\u00f6 on eettisesti vakaalla pohjalla. (Skhole 2017)<\/p>\n
Eettisi\u00e4 ongelmia voidaan tarkastella erien filosofisten etiikan teorioiden kannalta. Hyve-etiikan keskeisin k\u00e4site on hyve, jolla tarkoitetaan ihmisen niit\u00e4 luonteenpiirteit\u00e4 ja ominaisuuksia, jotka ovat haluttuja ja toivottuja. Antiikin aikana keskeisi\u00e4 hyveit\u00e4 olivat kohtuullisuus, oikeamielisyys, viisaus sek\u00e4 rohkeus. N\u00e4it\u00e4 kutsutaan kardinaalihyveiksi. N\u00e4iden lis\u00e4ksi on my\u00f6s muita hyveit\u00e4. Paheita taas ovat hyveiden vastakohtia, ei-toivottuja ominaisuuksia. Esimerkiksi v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys tai itsekkyys voivat olla paheita. (Skhole 2017)<\/p>\n
Hyve etiikan keskeinen ajatus on, ett\u00e4 ihmisen t\u00e4ytyy tehd\u00e4 mahdollisimman paljon eri hyveit\u00e4 sek\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 paheita. Hyveiden harjoittaminen tekee ihmisest\u00e4 hyveellisen, luonteeltaan paremman ihmisen. Aristoteleen mukaan hyveiden suhteen tulee olla kohtuullinen. Jos hyvett\u00e4 on liian v\u00e4h\u00e4n tai liikaa, siit\u00e4 voi tulla pahe. Esimerkiksi rohkeus saattaa muuttua uhkarohkeudeksi tai ahkeruus liian hallitsevaksi suorittamiseksi. Vastaavasti rohkeuden ja ahkeruuden puuttuminen ovat paheita nekin. Kohtuullisuus onkin yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 hyveist\u00e4, sill\u00e4 se m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kaikkien muiden hyveiden toteuttamista. Aristoteleen mukaan moraalisen vastuun kannalta olennaista on, ett\u00e4 voimme itse vaikuttaa tekoihimme. Jos emme pysty itse valitsemaan sit\u00e4, mit\u00e4 teemme tai toimimme v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 uskossa, emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi olla moraalisesti vastuussa siit\u00e4, mit\u00e4 teemme. (Skhole 2017)<\/p>\n
Seurausetiikan mukaan teon seuraus m\u00e4\u00e4rittelee, onko teko moraalisesti oikein vai v\u00e4\u00e4rin. T\u00e4ytyy kuitenkin ottaa huomioon kaikki teon seuraukset. Utilitarismi on tunnetuin seurausetiikan teoria, jonka mukaan teko on oikein, jos se tuottaa mahdollisimman paljon hy\u00f6ty\u00e4 niiden ihmisten n\u00e4k\u00f6kulmasta, joita teko koskettaa. Utilitarismiin liittyy vahvasti nautinnon ja mielihyv\u00e4n eli hy\u00f6dyn tavoitteleminen ja k\u00e4rsimyksen v\u00e4ltt\u00e4minen.\u00a0 Terveydenhuollossa utilitarismia\u00a0voidaan soveltaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 esimerkiksi asettamalla rajallisten resurssien jakamisessa hiukan etusijalle sellaisia henkil\u00f6it\u00e4, jotka oletettavasti hy\u00f6tyv\u00e4t hoidosta eniten tai joilla on eniten oletettuja ik\u00e4vuosia edess\u00e4\u00e4n. (Skhole 2017)<\/p>\n
Velvollisuusetiikka eli deontologinen etiikka keskittyy tekoon itseens\u00e4 ja se m\u00e4\u00e4rittelee, onko teko moraalisesti oikein vai v\u00e4\u00e4rin. Se mit\u00e4 meid\u00e4n on velvollisuus tehd\u00e4, m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n etiikan teorian mukaan moraalisesti hyv\u00e4ksi. (Skhole 2017)<\/p>\n
Tarkoitusetiikan mukaan teon oikeudellisuuden m\u00e4\u00e4rittelee, se mitk\u00e4 olivat teon aikeet, ei se mik\u00e4 oli lopputulos tai teko itsess\u00e4\u00e4n. Moraalisesti oikein ovat siis teot, jotka on tehty hyviss\u00e4 aikeissa. (Skhole 2017)<\/p>\n
L\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n Leino-Kilpi, H. & V\u00e4lim\u00e4ki, M. 2015. Etiikka hoitoty\u00f6ss\u00e4. Helsinki: Sanoma Pro Oy.<\/p>\n Sairaanhoitajien eettiset ohjeet 2014. Sairaanhoitajat.fi. Viitattu 15.12.2017. https:\/\/sairaanhoitajat.fi\/jasenpalvelut\/ammatillinen-kehittyminen\/sairaanhoitajan-eettiset-ohjeet\/<\/a><\/p>\n Suomen sairaanhoitajaliitto ry 2012. Sairaanhoitajan eettiset pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6t. Hoitoty\u00f6n vuosikirja 2012. Helsinki: Fioca Oy.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Ammatillinen vuorovaikutus ja eettisyys Kirjoittanut Jonna Suopaj\u00e4rvi, 15.12.2017 Eettisyys hoitoty\u00f6ss\u00e4 T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 pohditaan eettisyytt\u00e4 hoitoty\u00f6ss\u00e4 sek\u00e4 k\u00e4yd\u00e4\u00e4n lyhyesti l\u00e4pi etiikan filosofisia teorioita. Nyky\u00e4\u00e4n terveydenhuollon ammattilaiset t\u00f6rm\u00e4\u00e4v\u00e4t entist\u00e4 enemm\u00e4n eettisiin ristiriitoihin, joten eettisyys ja eettiset toimintaperiaatteet korostuvat entisest\u00e4\u00e4n. Terveydenhuollon ammattilaisen t\u00e4ytyy … Continue reading