Millaista on monikulttuurisuus hoitotyössä? Miten se tulee esille arjessa, jos työympäristö olisi sairaala? Monikulttuurisuus on yhä enemmän esillä joka päivä maassamme ja se näkyy laajastikin, alueelliset erot huomioon ottaen.
Kulttuuri on erilaisten ihmisten, kansallisuuksien ja elintasoluokkien yhteiseloa erilaisin toimintatottumuksin. Eri kulttuuriluokkia ohjaavat ainakin uskomukset, uskonnollisuus, opitut tavat ja toimintamallit. Kulttuureja on siis hyvin erilaisia ja asioita voidaan katsoa monelta eri kantilta riippuen katsojasta, hänen vakaumuksistaan ja periaatteistaan.
Monikulttuurinen hoitotyö on hoitotyötä, jossa ollaan tekemisissä erilaisten kulttuurien kanssa tai hoitoyhteisöön, jossa asiakkaat ja työntekijät erilaisista kulttuureista tai etnisistä ryhmistä. Monikulttuurisessa hoitotyössä tähdätään asiakkaan kulttuuritaustan huomioimiseen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tärkeinä arvoina kanssakäymisessä nähdään erilaisuuden kunnioitus, tasa-arvoisuus sekä yhdenvertaisuus(Karoliina Reijonen 2014.Monikulttuurisen hoitotyön kulmakivet. Opas hoitotyön ammattilaisille). Maassamme elävät toisen kulttuurin ja vieraan kielen edustajat ovat oikeutettuja yhdenvertaiseen kohteluun sekä tarpeensa mukaisiin palveluihin terveydenhuollossa.
Vuorovaikutus
Vuorovaikutus on tärkeimpiä jokapäiväiseen elämäämme ja elämänlaatuumme vaikuttavia tekijöitä. Sen merkitys korostuu varsinkin terveydenhuoltoalalla, jossa vuorovaikutuksen toisena osapuolena on hoitoa tai muunlaista apua tarvitseva ihminen. Vuorovaikutus on avain ihmisten hoitamiseksi ja auttamiseksi tehtävään työhön.Asiakaspalvelu hoitotyössä on potilaan kohtaamista tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti. Suuria muutoksia asiakaspalveluun on tehnyt potilaiden tieto sairauksista ja hyvinvoinnista. Aiemmin potilaat tyytyivät hoitohenkilökunnan antamaan hoitoon ja sen raameihin nykyään osataan lisääntyneen sekä helpottuneen tiedon saannin vuoksi vaatia hoitajaa kertomaan ja perustelemaan hoitopäätöksiä jo kentällä eli ensihoidon on kyettävä hyvinkin tarkasti vastaamaan potilaan tarpeisiin ja kysymyksiin. Näissä tilanteissa hyvä vuorovaikuttaminen ja asiallinen käytös helpottavat hoitajaa. Toimintojen kehittäminen asiakaslähtöisesti lisää myös sosiaalihuollon toimenpiteiden ja annettavan hoidon vaikuttavuutta.
Ohjauksen kannalta olennaista on toimiva vuorovaikutus työntekijän ja asiakkaan välillä. Meidän on etenkin ensihoitotyössä muistettava, että menemme asiakkaan kotiin eli meidän tulee kunnioittaa potilaan kotia ja mahdollisia omaisia kohteessa. Tasavertaisuuden kunnioittaminen on yksi perusedellytys ihmisen kohtaamiselle asiakastilanteessa. Asiakaskunta on hyvin vaihteleva ensihoidon saralla ja kohtaamme hyvin eri maailman katsomuksen omaavia ihmisiä akuutissa hädässä. Meidän tulee omista maailmankatsomuksen eriäväisyyksistä huolimatta kohdella jokaista potilasta tasavertaisesti. Asiakas on oman elämänsä asiantuntija ja työntekijä on sosiaali- tai hoitotyön asiantuntija. Työntekijä ei voi määrittää asiakkaan tarpeita ja tilannetta keskustelematta asioista hänen kanssaan. Vuorovaikutustaidoissa voi kehittyä ainoastaan olemalla vuorovaikutuksessa, kohtaamalla ihmisiä ja ottamalla oppia eri tilanteista, sekä hyvistä että huonoista. Vuorovaikutustaitojen kehittäminen edellyttää hoitotyöntekijältä tietoa siitä, millainen vuorovaikuttaja itse on. On tärkeää tiedostaa missä asioissa on hyvä ja mitkä alueet vaativat kehittymistä. Tietoa omista vuorovaikutustaidoista voi saada asiakaspalautteista ja kollegoilta. Palautetta saa pyytämättä useimmiten niissä tilanteissa, kun asiat eivät ole edenneet toivotulla tavalla. (https://app.skhole.fi/luennot/asiakaspalvelu-ja-asiakkaan-kohtaaminen/).
Voidaan herkästi ajatella, että viestiminen on aina verbaalista ja kielitaidon tulisi olla huippuunsa viritettyä, mikä ei tietystikään haittaa, mutta tulisi muistaa sanattoman viestinnän merkitys, jotka korostuvat eri kulttuureissa ja pyrkiä tunnistamaan eri kulttuurien eroavaisuudet eleviestinnässä
Hoitotyön kulttuurisen kompetenssin mallit
Kulttuurinen tietoisuus (cultural awareness): asiakkaan kulttuurin arvot, uskomukset, tavat, käytännöt ja ongelmaratkaisumenetelmät, oman kulttuurisen taustan ymmärtäminen.
Kulttuurinen tieto (cultural knowledge): eri kulttuurista tulevan asiakkaan näkemyksen ymmärtäminen, erojen ja yhtäläisyyksien näkeminen, tieto etnisten ryhmien fyysisistä, biologisista ja fysiologisista eroista, ymmärrys terveyteen liittyvästä epätasa-arvoisuudesta.
Kulttuurinen herkkyys (cultural sensitivity, myös cultural awareness): lähtökohtaisesti kulttuuria arvostava hoitotyön suunnittelu ja toiminta, luottamus, kunnioitus, empatia, yhteistyön edellytysten luominen.
Kulttuurinen taito (cultural skill): kulttuurisesti merkityksellisen tiedon kerääminen, asiakkaan näkemykset olemassa olevista ongelmista, kulttuurisen tarpeen määrittelyn mallit, viestintään ja vuorovaikutukseen liittyvä taito, kulttuurien välissä toimiminen (cultural bridging), potilaan edustajana toimiminen (patient advocacy), etnosentrisyyden ja rasismin tunnistaminen.
Kulttuurinen kompetenssi (cultural competence): tarpeenmäärittelytaito, kliiniset taidot, ennakkoluulojen ja syrjinnän huomiointi.
Kulttuurinen kohtaaminen (cultural encounter): eri kulttuurista tulevan yksilöllinen kohtaaminen, ryhmien sisäisten vaihteluiden huomiointi.
Kulttuurinen tahto (cultural desire): aito kiinnostus ja motivaatio auttaa, toiminnan ja sisäisen tunteen yhtenevyys(Sainola-Rodriguez, Kirsti,Transnationaalinen osaaminen – uusi terveydenhuoltohenkilöstön osaamisvaatimus, 2009. Kuopion yliopiston julkaisuja. E, Yhteiskuntatieteet, no 172.Väitöskirja.)
Käsitteitä pohdittaessa nousee esille omasta mielestämme sisällön ymmärtäminen, joka on tärkeää hoitotyön menetelmien käytäntöön soveltamisessa. Kyseessä on kuitenkin tarpeiden tunnistaminen ja siihen liittyvä vuorovaikutustapahtuma, jolla pyritään kasaamaan tieto päätöksenteon tueksi ja muodostamaan arvio hoidon tarpeesta.
Hoitajan on tunnettava itsensä, arvonsa sekä tiedostettava asenteensa pystyäkseen rehellisesti arvioimaan toimintatapaansa tai malliaan eri kulttuuria edustavan asiakkaan kanssa. Oman toimintatavan lisäksi on hoitajan kyettävä tunnistamaan eri kulttuurien tuomat erityispiirteet, jotka on hyvä tarkastaa ja varmistaa ennen liian suoria omia toimia, jotka nojaa esimerkiksi pohjoismaiseen kulttuuriin ja toimintatapaan. Liian suoraviivaisella toimintamallilla, joka tulee omassa kulttuurissa totutusta mallista voi aiheuttaa hoitomyönteisyyteen hankausta. Tämä huomioon ottamalla vähennetään hoitoon ja järjestelmään kohdistuvia negatiivisia tuntemuksia. Eri kulttuuritaustaisen henkilön kanssa asioidessa tämä palvelee myös keskustelujen dialogisuutta ja asiakas tulee kuulluksi paremmin ja hoitajakin saa paremman käsityksen asiakkaan yksilöllisistä tarpeista, jolloin hoitopolku etenee tehokkaasti, potilaan tahto, itsemääräämisoikeus ja kuulluksi tuleminen toteutuu.
Analyyttinen osaaminen
Osa-alue käsittelee hoitajan kykyä tunnistaa potilaan elämäntilanteeseen liittyviä mahdollisia suuria muutoksia. Analyttisesti toimiva hoitaja kykenee jäsentämään kerättyä tietoa ja erottamaan tärkeät huomiota vaativat asiat sekä arvioimaan mikä auttamisen muoto sopii tilanteeseen parhaiten ja suunnittelemaan myös jatkotoimenpiteitä. Osa-alueella menestyksekkäästi toimiminen vaatii monesti oman kokekemuksiemme mukaan eri alojen aktiivista tiedon ja kokemusten vaihtoa, jollioin eri näkökulmat tulee huomioitua ja autettava hyötyy eniten. Alle olemme listanneet osa-alueita (Monikultturinen Hoitotyö.2009.Pirkko Abdelhamid , Anitta Juntunen, Liisa Koskinen)-kirjasta, mitä analyyttisyys on ja mitä analyyttisesti toimiminen vaatii selvittelyiden osalta ja hoitajan on kyettävä selvittämään.
Kyky hyödyntää ja hankkia tietoa potilaalta. Potilaan taustan ja elämäntilanteen selvittäminen. Potilaan rohkaisu avaamaan omia tulkintoja sairauteen ja terveyteen liittyen. Haavoittuvuuden huomiointi: sota, vainot, traumakokemukset. Uuden kotimaan tekijät: työttömyys, syrjintä, perheen hajoaminen. Kulttuurien eriäväisyyksien tunnistaminen. Kattava tiedonkeruu hoidon alkuvaiheessa
Emotionaalinen osaaminen
Käsitteistö pohjautuu Monikultturinen Hoitotyö.2009.Pirkko Abdelhamid , Anitta Juntunen, Liisa Koskinen- kirjaan, jossa käsitellään Kyky empatiaan ja oikeaan havainnointiin, joka vaatii hoitajalta seuraavia ominaisuuksia.
Aito kiinnostus potilaan arvoja ja kulttuurin käytäntöjä kohtaan. Asiakkaan terveyteen liittyvien perinteiden ja arvojen kunnioittaminen. Luotettavuus. Usko omaan kykyyn auttaa.
Käsitteet pureutuu hoitajan omaan arvomaailmaan, kiinnostukseen tekemäänsä kohtaan, oman ammattitaidon tuntemiseen sekä itsetuntoon. Näin ajateltuna ylimielinen, arvostuksen puuttuminen, ihmisarvoa alentava sekä erilaisuuden vääjääminen tuhoaa oikeastaan kaiken mikä hoitajan arvomaailmaa tulisi ohjata. Kokemukseen perustuen myös edellämainittujen asioiden huomioon ottava hoitaja luo paremman vuorovaikutustilanteen ja sujuvamman hoitotapahtuman, edistäen näin kokonaisvaltaisemmin pitilaan etua ja terveyteen vaikuttavia hoidon toteutumisia.
Tätä toteumaa voi auttaa Purnellin-mallin tunteminen ja soveltamisen osaaminen, joka on kehitetty 1990-luvun puolivälissä(Monikultturinen Hoitotyö.2009.Pirkko Abdelhamid , Anitta Juntunen, Liisa Koskinen.) Malli on tarkoitettu työvälineeksi eri hoitoalan ammattilaisten käyttöön, jolla voidaan arvioida hoidon tarvetta, arvoja, uskomuksia ja muita kulttuuritaustasta kumpuavia huomioitavia asioita.
Lähtökohtana tarveselvittelyissä paneudutaan neljään ihmisen elämään merkittävästi vaikuttavaan asiakokonaisuuteen, jotka ovat ihminen itse, perhe, yhteisö ja maailma. Näiden neljän suuren asian sisään rakentuu 12 osa-aluetta, jotka ovat hengellisyys, terveystottumukset, terveysalan ammattilaiset, yleiskuva/ sukujuuret eli sosioekologinen aseman, kommunikoinnin, perheen, kotoutumisen, biokulttuuriset tekijät, riskikäyttäytymisen, revaitsemuksen, raskauden ja kuoleman(Monikultturinen Hoitotyö.2009. s 141).
Purnellin -mallia tutkittaessa tulee esille moniulotteinen ja syvällisesti ihmisen minuuteen uppoava selvitysmalli, joka vaikuttaa hyvinkin yksilöllisiä tarpeita kuvaavalta kokonaisuudelta. Tarveselvittelyn tekeminen perinpohjin vaikuttaa olevan aikaa vievä, joka vaatii hoitajalta paljon tietoutta ja ammattitaitoa mallin tehokkaan käytön kannalta. Pohtiessamme asiaa, ajatus jää ajankäyttöön ehkä pohjautuen omaan työnkuvaan, mutta mallin käyttö onkin mielestämme tarkoitettu toimipaikkoihin missä resurssia ja aikaa on kohdennettu juuri tähän. Aika resurssina on mielestämme tähän asiaan liittyen avainsana hyvän hoitosuhteen ja luottamuksen muodostumiselle. Liian kaavamainen , epädialoginen , lyhyessä ajassa toteutettu tapa ei tuo tarpeita esille ja potilas jää kuulematta. Aiemmin blogissa käsiteltyjen kompetenssimallien, henkilökohtaisten ominaisuuksien ja toimintaa tukevien menetelmien hallinta antaa avaimet käteen laadukkaaseen hoitotyöhön monikulttuurisessa toimintaympäristössä
Päivi & Petri Turpeenniemi