En päässyt osallistumaan päiville, joissa kerrottiin vertaistuesta ja opettajien keinoista tukea adhd piirteistä henkilöä opetuksessa. Rovaniemellä ja muissa Lapin kunnissa vertaistuki- ja virkistystoimintaa. Toiveissa olisi myös, että keskittymistiimi alkaisi pitämään ensitietoryhmiä eri-ikäisille (kouluikäisten vanhemmille ja nuorille adhd piirteisille), joista saa tiedon lisäksi myös vertaistukea. Adhd piirteistä opiskelijaa voi auttaa, jos hänellä on tunneilla hänellä mahdollisuus musiikkikuulokkeisiin tai sermiin, jotta ympäristön häiriötekijät eivät ärsytä opiskelijaa. Muita keinoja ovat esimerkiksi nystyrätyyny, purkka sekä painotyyny.

Opintojakson aikana on selkeytynyt, ettei kehittämistä voi tehdä vain kehittämisen ilosta, vaan kehittämiselle on oltava tarve. Kehittämisessä suuressa roolissa on tarpeen jälkeen suunnitteleminen ja ryhmätyö. Arviointia tulee tehdä koko prosessin ajan. Jos kehittäminen on perusteltua, niin sitten mennään sitä kohti, mutta muistaa nöyrä ja tarvittaessa joustaa: minun ajatus ja näkökulma ei ole läheskään aina se ainoa oikea ratkaisu. Tässä opintojaksossa päästiin tekemään konkreettisesti kehittämistyötä työelämän kanssa! Henkilökohtaisesti minusta hankalinta on ollut olla armollinen itselle, sillä jokaisen tuotoksen jälkeen tulee uusia/kehittämisideoita, asioita jotka olisi voinut tehdä toisin. Esimerkiksi verkkosivujen bannerin tekoon olisi voinut pyytää graaffikoilta apua tai tarkemmin miettiä toteutusta, jotta kuvaa ei tarvitsisi venyttää.. No, varmastikkin pyörän kehittäjällä on ollut huonoja ideoita ja toteutuksia, niin miksei minullakin. Tästähän on suunta vain eteenpäin!

 

Suuret kiitokset opintojaksosta!

~Tuija