Pääsiäinen Pohjois-Norjassa. Pelkkä ajatuskin saa vapaalaskijan hymyn korviin, ainakin minun, mutta harvoin olosuhteet osuvat aivan nappiin. Tänä pääsiäisenä ne kuitenkin osuivat, ja täydellisesti. Vietimme lomaa Nordkjosbotnin kylässä, Lyngenin vuoriston eteläpäässä. Edellisen yön sääennuste lupasi juuri sitä, mitä olimme tulleet hakemaan: noin 25 senttiä tuoretta lunta ja aurinkoista keliä aamuksi. Pakkasta oli sopivat 6 astetta. Tiesimme heti, että edessä tulee olemaan yksi kauden parhaista päivistä. Kohteemme oli majesteettinen Sørfjelltinden.

Aamu ja valmistautuminen: Fiilis katossa

Päivä alkoi hyvällä, reilulla aamupalalla. Eväät valmisteltiin huolellisesti matkaan, sillä edessä oli vaativa, noin 1500 nousumetrin urakka. Fiilis kuuden hengen porukassamme oli korkealla, sillä edellisen illan sateet lupailivat parasta mahdollista puuterikeliä.

Ennen liikkeellelähtöä suoritimme pakollisen varustetarkistuksen. Kaikkien lumiturvallisuusvarusteiden (piippari, lapio, sondi) toimivuus testattiin, jotta turvallisuus olisi taattu.

Suksiksi tälle päivälle valikoitui Salomonin QST 106. Kyseinen malli soveltui erinomaisesti tähän keliin, sillä sen leveys antoi tarvittavan nosteen tuoreeseen 25 sentin puuterikerrokseen. Tämän jälkeen sukset jalkaan ja matka kohti Sørfjelltindeniä saattoi alkaa.

Nousu ja sään nopea vaihtelu

Nousu Sørfjelltindenille alkoi puhtaasti auringonpaisteessa, mikä oli täydellinen lataus edessä olevaan raskaaseen urakkaan.

Muutaman tunnin nousun jälkeen, kun olimme jo ehtineet nauttia upeista maisemista, Pohjois-Norjan sää näytti tutun arvaamattoman puolensa. Aurinko meni pilveen ja tuuli alkoi puhaltaa melko kovaa. Olimme kuitenkin saaneet lupauksia myöhemmin paranevasta kelistä, joten päätimme jatkaa matkaa.

Huipulla: Odotus ja vaarallinen jyrkänne

Nousun aikana tehty havainto pehmeästä, muutaman kymmenen sentin lumikerroksesta piti mielen virkeänä. Tiesimme, että lasku tulisi olemaan mahtava, jos vain näkyvyys paranisi. Vaikutti siltä, että olimme myös ensimmäisten nousijoiden joukossa, mikä tarkoitti koskematonta puuteria.

Huipulle päästyämme todellisuus iski vasten kasvoja: näkyvyys oli vain muutaman kymmenen metrin luokkaa. Ei auttanut kuin jäädä odottamaan.

Sørfjelltindenin huippu on tunnettu kapeasta kohdastaan, jossa virheisiin ei ole varaa. Äkkijyrkkä pudotus jatkuu satoja metrejä, jos suunta pettää. Tämän vuoksi odottaminen oli ainoa vastuullinen ratkaisu. Jäimme siis odottamaan hetkeksi, toivoen sään kääntyvän nopeasti.

Odotus palkitaan

Noin 20 minuutin odottelun jälkeen onnemme kääntyi. Pilvet alkoivat rakoilla juuri sen verran, että laskun aloittaminen oli turvallista. Päätimme laskea pareittain. Tällä taktiikalla varmistimme, että joku ryhmästä oli aina näköetäisyydellä, ja apu olisi tarvittaessa lähellä. Turvallisuus edellä!

Lasku oli juuri niin palkitseva kuin olimme toivoneetkin. Muutaman kymmenen sentin pehmeä lumi pöllysi, ja QST 106 -sukset uivat täydellisesti puuterissa. Jo nousun aikana huomattu puuteri lunasti lupauksensa.

Laskimme puoleen väliin, kunnes pysähdyimme nauttimaan hetkestä ja ottamaan kuvia. Hymy oli kaikilla herkässä, kun katsoimme ylös jättämiämme jälkiä. Loppulasku sujui metsäisemmässä maastossa, mutta iloksemme lumi jatkui pehmeänä aina alas asti.

Päivä Sørfjelltindenillä oli kaikin puolin mahtava kokemus. Vaikka Pohjois-Norjan sää testasi kärsivällisyyttämme, koskematon puuteri oli kaiken odottelun arvoinen. Turvallisuus edellä ja huippuporukassa nautimme kauden yhdestä parhaasta laskusta.

Käy katsomassa myös muita aiheeseen liittyviä videoita kanavaltani YouTubesta.