Syysiltojen pimentyessä käynnistyi opinnoissamme Työelämän kehittämismenetelmät opintojakso. Kurssille osallistuvat jakautuivat pienryhmiin ja meidän ryhmämme aiheena oli laadullinen tutkimus ja sen aineistonkeruumenetelmät. Jalkauduimme ryhmän jäsenten kanssa Teams-sovellukseen, joka toimi ryhmämme tukikohtana koko opintojakson ajan. Ryhmässämme oli opiskelijoita ympäri Suomea, joten verkon välityksellä työskentely osoittautui hyväksi tavaksi ryhmätyön tekemiselle. Teams-sovelluksessa järjestimme viikoittain etäkokouksia, joissa työstimme opintojaksoon sisältynyttä esseetehtävää ja siihen liittyvää esitystä, joka esitettiin opintojakson lopussa toteutuneessa webinaarissa.
Mikä on laadullinen tutkimus?
Lähdimme tutkimaan laadullista eli kvalitatiivista tutkimusta. Kokosimme eri lähteitä ja selvisi, että kyseinen tutkimus tarkoittaa tutkimustyyppiä, jossa tutkittavaa ilmiötä pyritään ymmärtämään tutkimuksen kohteena olevan ryhmän ja sen henkilöiden näkökulmasta. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa etsitään usein vastausta kysymyksiin, miten tai miksi. Laadullisen tutkimuksen ominaispiirteenä on, että siinä keskitytään tutkimaan vain pientä otantaa (noin 1-10 henkilöä) ja ollaan kiinnostuneita yksilöistä, erona määrälliseen tutkimukseen, jossa otanta voi olla huomattavasti suurempi. (Sullivan & Sargeant 2011, 449.) Keskeistä kvalitatiivisessa tutkimuksessa on tutkia henkilöiden kokemuksia, ajatuksia ja tunteita (Juuti & Puusa 2020, 10–11).
Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan mitata monella tapaa, mutta tutkimus voidaan katsoa luotettavaksi, kun tutkimus ei sisällä ristiriitaisuuksia. Huomioitavia asioita ovat muun muassa otantamenetelmä ja osallistujien valinta. (Sargeant 2012, 1–2). Tutkimuksessa käytetään usein useampaa havainnoitsijaa luotettavuuden puolueettoman näkökulman saavuttamiseksi (Eskola & Suoranta 1998). Laadullisessa tutkimuksessa on myös usein tapana käyttää tietojen triangulaatiota, eli tietoa käytetään useista lähteistä ja aiempia tutkimustietoja otetaan huomioon tutkimusta tehtäessä (Sargeant 2012, 2–3). Tutkimamme aihe sisältää useita erilaisia lähestymistapoja, traditioita sekä aineistonkeruu- ja analysointimenetelmiä. Syvällisen tutkimuksen tekemiseen tarvitaan monia erilaisia tutkimusasetelmia, toistoa sekä tutkittavan kohteen lähestymistä useasta eri näkökulmasta. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006).
Kuva 1. Aineistonhankintamenetelmät
(https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/aineistonhankintamenetelmat/havainnointi-eli-observointi-osallistuminen-ja-kenttaetyoe)
Erilaisia aineistonkeruumenetelmiä ovat esimerkiksi haastattelu, havainnointi ja triangulaatio
Haastattelua ei voida pitää yksinomaan laadullisen tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä, vaan sen avulla voidaan yhtä hyvin kerätä aineistoa määrällistä tutkimusta tehdessä. Yksinkertaistettuna haastattelu on tilanne, jossa haastattelija kysyy ja haastateltava vastaa. (Eskola & Suoranta 1998.) Haastateltavien tuottama data on tärkeä taltioida sanatarkasti. Tämä tapahtuu usein nauhureiden tai videon avulla. Saatu data analysoidaan haastattelun jälkeen purkamalla tallenteet. Luotettavuuden parantamiseksi on tärkeää tarjota vastaajalle mahdollisuutta kuulla tai nähdä haastattelu ja näin varmistaa tietojen oikeellisuus. Tämä myös mahdollistaa haastateltavan muuttaa kertomaansa tarpeen vaatiessa. (Ryan ym. 2009, 312.)
Tieteellisessä tutkimuksessa havainnointi on suunnitelmallista, rajattua ja valikoitua ilmiöiden toteutumisen seurantaa (Vilkka 2018). Havainnoitaessa voidaan keskittyä esimerkiksi tutkittavan ja tutkittavien viestintään, puheeseen ja reaktioihin (Paalumäki & Vähämäki 2020). Triangulaatio käsitteenä tarkoittaa enemmän kuin yhden tutkijan, teorian tai menetelmän yhdistämistä samassa tutkimuksessa (Sormunen, Saaranen, Tossavainen & Turunen 2014). Eri tutkimusmenetelmien yhdistämistä voidaan siis kutsua triangulaatioksi (Hurmerinta & Nummela 2020).
Analyysin tavoitteena on tiivistää aineisto ilman, että sen sisältämä asia katoaa
Analysointimenetelmiä on paljon ja niitä kehitellään jatkuvasti. Lähestyimme analysointimenetelmiä pääasiassa Vilkan määritelmien mukaan, että pääsimme jyvälle muutamasta tärkeimmästä analysointimenetelmästä. Vilkka (2015) jakaa aineiston analysointimenetelmät kolmeen kategoriaan: sisällönanalyysiin, fenomenologiseen lähestymistapaan ja diskurssianalyysiin. Tutkijan kannattaa perehtyä tutkimuksiin ja analysointiin omalta ammatti- ja tieteenalaltaan. Sisällön analyysissä tieto saadaan erilaisista merkityskokonaisuuksista, jotka muodostuvat sanoista, lauseista tai lausejoukoista. Fenomenologisessa analysoinnissa käytetään ihmisen kielen avulla paljastettavaa tietoa ja niiden avulla luotuja merkityssuhteita. Diskurssianalyysissä taas merkityksellisiä ovat sosiaalisissa käytännöissä merkitysten perustelujen kautta ilmenevä tieto. (Vilkka 2015, 178.)
Pienin askelin kohti omien alojemme tieteellisiä tutkijoita
Esittelimme laadullista tutkimusta ja sen aineistonkeruumenetelmiä Powerpointilla, johon kokosimme olennaisimman tiedon aiheestamme. Olimme etukäteen nauhoittaneet esityksen, jotta turha säätäminen mikrofonien kanssa jäisi pois, mutta harmiksemme esitystä ei tehtävänannon mukaan olisikaan saanut nauhoittaa etukäteen. Kehittävää palautetta saimme myös lähteiden merkinnästä, oikeinkirjoituksesta ja tekstissä paikoin esiintyvästä toistosta. Kehittävän palautteen lisäksi saimme myös positiivista palautetta muun muassa tekstin ymmärrettävyydestä. Esitykseen olimme tehneet Google Formsilla kyselyn (kuva 2), jolla pyrimme osallistamaan ja herättelemään kuuntelijoita. Vastausprosentti oli noin 50 ja palaute pääasiassa positiivista.
Kuva 2. Google Forms kyselykaavake
Lopuksi
Laadullinen tutkimus sopii menetelmänä käytettäväksi sellaisiin tutkimuksiin, jossa halutaan saada tietoa ihmisten kokemuksista ja siitä, miten jokin tietty otanta henkilöitä ajattelee jostain ilmiöstä. Erityisesti terveystieteisiin laadullinen tutkimus sopii edellä mainitun johdosta hyvin. Tutkimusmenetelmä sopii käytettäväksi, kun otanta eli tutkittava ihmisjoukko on pieni ja tutkimuskysymykset esitetään usein avoimina kysymyksinä.
Oppia tuli tehtävänannon myötä ohjeistuksen perusteelliseen sisäistämiseen, uudenlaisen tekstimuodon tuottamiseen ja useiden aikarajatavoitteiden toteutumiseen. Uskoaksemme olemme taas askeleen lähempänä oman alamme tieteellisiä tutkijoita.
Kirjoittajat: Lakkapää Jemina, Pälvimäki Mikko, Rautiainen Nina, Riipi Maria, Sarajärvi Riikka ja Sirviö Jenna. Digiajan palvelujohtaminen -koulutusohjelma. Digitaalisten terveyspalvelujen ja hyvinvointiteknologian asiantuntija -koulutusohjelma. Työelämän kehittämismenetelmät opintojakso.
LÄHTEET
Eskola, J. & Suoranta, J. 2014. 10. Painos. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
Hurmerinta, L. & Nummela, N. 2020. Monimenetelmätutkimus. Teoksessa Puusa, A. & Juuti, P. 2020 Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Gaudeamus Oy.
Paalumäki, A. & Vähämäki, M. 2020. Havainnointi organisaatiotutkimuksessa. Teoksessa Puusa A. & Juuti P. 2020 Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Gaudeamus Oy.
Puusa, A. & Juuti, P. 2020 Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Gaudeamus Oy.
Ryan, F., Coughlan M. & Cronin, P. 2009. Interviewing in qualitative research: The one-to-one interview. International journal of therapy and rehabilitation Vol. 16 No 6, 310–312.
Sargeant, J. 2012. Qualitative Research Part II: Participants, Analysis, and Quali-ty Assurance. Journal of Graduate Medical Education. Viitattu 10.10.2020.
Sormunen, M., Saaranen, T., Tossavainen, K. & Turunen, H. 2014. Monimenetelmätutkimus terveystieteissä. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti, 50(4). Viitattu 18.10.2020
Vilkka, H. 2015. Tutki ja kehitä. Juva: Ps kustannus.