Mitä tehdä, kun käsillä on erityislaatuinen tapaus, tapahtumajoukko tai ilmiö? Perinteisin tieteellisin metodein pyritään yleensä selvittämään ilmiöiden laadullisia tai määrällisiä seikkoja. Tiedemaailma arvostaa tietoa, joka on validia ja luotettavaa. Jotta käytännön sovelluksissa ei mentäisi pieleen, täytyy näiden seikkojen olla kohdillaan myös työelämän kehittämistöissä. Kun ilmiöstä tai tapauksesta tiedetään vähän, voi olla hedelmällistä yhdistellä perinteisiä metodeja ja lähestyä tutkimuskohdetta tapaustutkimuksen näkökulmasta. Vaikka tapaustutkimusta on pitkin historiaa kritisoitu laatunsa puolesta, on sillekin paikkansa, kunhan tutkimus- tai kehittämistyö vain on tutkimustavalle sopiva.
Tapaustutkimus on luonteeltaan tarkasti rajattu empiirinen tutkimus, joka yleensä tutkii uniikkeja tapahtumia tai ilmiöitä. Se ei itsessään ole tutkimusmetodi, vaan menetelmä, joka mahdollistaa useiden eri metodien käytön tapauksen syvällistä ymmärtämistä varten. Tutkimus muodostaa kokonaisuuden, joka on sinänsä aina uniikki – tapaustutkimuksen toteuttamiselle ei ole yhtä standardisoitua mallia.
Tapaustutkimus on omiaan, kun aihetta ei vielä ole tutkittu runsaasti. Siinä ilmiöitä tai tapauksia tarkastellaan usein tietystä näkökulmasta. Usein tapaustutkimuksella pyritään selvittämään mitä, miten ja miksi. Tyypiltään tapaustutkimuksia on useita, esimerkiksi selittäviä tutkimuksia, ennustavia tutkimuksia ja itsessään arvokkaita tutkimuksia. Karkealla tasolla jako voidaan tehdä myös intensiivisiin ja ekstensiivisiin tutkimuksiin. Intensiivisessä tutkimuksessa tutkija keskittyy yhteen, korkeintaan kahteen tapaukseen, kun taas ekstensiivisessä tutkimuksessa tapauksia on useita. Ekstensiivisen tutkimuksen tulokset ovat luonteeltaan yleistettävämpiä, mutta syytä on silti pitää mielessä, että tutkimus pyrkii nimenomaisesti tarkastelemaan tapauksia, eikä luomaan täysin yleistettävää teoriaa.
Vaikka tapaustutkimusta ei voikaan yksiselitteisesti istuttaa mihinkään malliin, etenee tutkimusprosessi yleensä samankaltaista kaavaa noudattaen. Tutkimukselle määritellään tavoite, jonka pohjalta valitaan teoreettinen viitekehys. Tämän jälkeen määritellään mitä tutkimuksella halutaan tarkalleen ottaen tietää, eli asetetaan tutkimuskysymys. Tästä edetään tutkittavan tapauksen valintaan ja edelleen valitaan käytettävät tutkimusmetodit. Niin sanotun pohjatyön valmistuttua siirrytään keräämään ja analysoimaan aineistoa. Lopulta tutkimustulokset raportoidaan. Tärkeää on huomata, että vaikka prosessi voidaan esittää suoraviivaisena, saattaa esimerkiksi tutkittavat tapaukset olla ennalta määrättyjä. Syytä on myös ymmärtää, että tapaustutkimuksessa tutkijalla on sinänsä merkittävä rooli, hän osaltaan vaikuttaa prosessin vaiheisiin ja tutkimuksen etenemiseen.
Arvioitaessa tapaustutkimusta, voidaan nähdä, että keskeiset kriteerit heijastelevat itse tutkimusprosessia. Tutkimuksen arvioinnin taustalla on lähtökohtaisesti aina kaksi eri aspektia, validiteetti ja luotettavuus. Yksinkertaistetusti sanottuna validiteetti mittaa sitä, soveltuuko toteutettu tutkimus vastaamaan tutkimuskysymykseen, kun taas luotettavuus mittaa sitä, kuinka hyvin satunnaisuuden vaikutus on saatu eliminoitua tutkimustuloksista. Tärkeää on huomata, että tapaustutkimuksen otos on yleensä varsin suppea, minkä myötä tutkimustyypin tulosten yleistettävyyden kritisointi on perusteltua. Tuloksia arvioidessa, kuten myös niitä raportoidessa, onkin syytä muistaa, miksi tapaustutkimusta on menetelmänä päädytty käyttämään.
Keskeisiä tapaustutkimuksen laatuarvioinnin kohtia ovat tutkimusympäristö ja tapauksen valinta. Niiden tulisi edustaa tyypillisiä tutkittavan ilmiön piirteitä. Usein tulosten vahvistaminen vaatii myös tapausten havainnointia eri ympäristöissä, jotta satunnaisuuden vaikutus voidaan huomioida. Luonnollisesti metodien valinta on kriittinen osa tapaustutkimusta, niiden täytyy olla sellaisia, että ne sopivat selvittämään tutkittavaa asiaa. Tyypillisesti havaintojen paikkansapitävyyttä pyritään osoittamaan triangulaatiolla tai evidenssiketjuilla. Ensin mainittu tarkoittaa yksinkertaistaen sitä, että tiettyä havaintoa tukemaan haetaan evidenssiä useita tapoja käyttäen, esimerkiksi yhdistämällä vähintään kaksi metodia tai eri lähdettä. Jälkimmäinen puolestaan sitä, että luodaan loogisia päättelyketjuja, joilla pyritään ennakoimaan tapahtumien kulkua; jos, niin sitten; tai jos, niin sitten ei -tyyppisten ketjutusten avulla.
Osana tapaustutkimuksen prosessia, ja sen laatua, tulee huomioida myös raportointi. Raportoinnin taso voidaan nähdä tekijänä, joka vaikuttaa suoraan tutkimuksen tai kehittämistyön laatuun. Sillä voidaan nostaa myös aiheen kiinnostavuutta. Kiinnostavuus, yleisyys tai erityislaatuisuus ovatkin seikkoja, jotka voidaan osaltaan nähdä paitsi osana tutkimuksen laatua, myös perusteluna ylipäätään tehdä tutkimusta.
Kirjoittajat: Heinonen I., Hyväri S., Pietilä M., & Viitanen A.