Design-tutkimus (Design-Based Research, Design Research) on suomennettuna kehittämistutkimusta. Design-tutkimus on oikeastaan laaja lähestymistapa uudenlaisen tutkimusmetodologian sijaan. Käytännönläheinen, silti teoreettiseen tietoon perustuva ja sitä muokkaava tutkimuslaji on saanut alkunsa 1990-luvulla. Ann Brown ja Allan Collins alkoivat käyttää termiä Design Experiments kaivatessaan uudenlaista lähestymistapaa opetuksen tutkimiseen, jossa opiskelijat voisivat olla osallisena tutkimustyössä. 2000-luvulla design-tutkimus on kasvattanut suosiotaan ja ottanut jalansijaa erityisesti kasvatustieteellisessä oppimisympäristöihin sijoittuvassa tutkimuksessa. Aiemmin menetelmää on hyödynnetty erityisesti tuotantotalouden- ja tietojärjestelmätieteen sektorilla.
Tutkimusprosessi
Design-tutkimus on monipuolinen ja joustava menetelmä, jota voidaan käyttää opetuksen lisäksi esimerkiksi palveluiden ja tuotteiden kehittämiseen. Design-tutkimuksessa olennaista on kehittää teoriaa ja käytännön menetelmiä, joiden avulla voidaan opastaa, informoida ja parantaa käytännön toimia ja tutkimusta.
Design-tutkimukselle ei ole yhtä kaavaa, jota se noudattaa, vaan jokainen tutkimus voi olla erilainen. Design-tutkimuksessa voidaan käyttää useaa eri tutkimusotetta ja ne voivat vaihdella tarpeen mukaan. Vaikka design-tutkimus ei noudatakaan tiettyä kaavaa, noudattaa se silti tiettyjä vaiheita, joita kutsutaan sykleiksi.
Design-tutkimuksen prosessikuvaus:
Design-tutkimuksessa on yhtäläisyyksiä toimintatutkimuksen kanssa, sillä molemmat sisältävät teoriaan pohjautuvaa kehittämistä, ja paremman lopputuloksen saamiseksi sitä arvioidaan ja toistetaan. Nämä eroavat toisistaan tutkimustavoitteissa, mittakaavassa ja toteuttamistavoissa. Olennaista design-tutkimuksessa onkin, että tutkija ei toimi erillisenä tutkittavasta kohteesta vaan yhdessä tutkimuksen kohteena olevien kanssa. Tutkija työskentelee läheisessä yhteistyössä työelämän ja tutkimuksen kohderyhmän toimijoiden kanssa. Kehittämistiimien muodostaminen ja tutkittavan ilmiön tarkastelu on olennainen osa design-tutkimusta.
Design-tutkimuksen käyttö kotihoidon kehittämiseen
Design-tutkimus oli meille opintojakson alkaessa vielä vieras, joten halusimme työelämästä kumpuavan esimerkin avulla lisätä ymmärrystä tutkimuslajin etenemiseen sekä selvittää sen hyödyntämistä muullakin kuin paljon käytetyllä kasvatustieteen alalla. Ylä-Savon SOTE kuntayhtymässä on meneillään kehittämistyö, jonka tavoitteena on yhtenäistää kotihoidon työskentely- ja toimintamalleja. Kehittämistyössä on haluttu ottaa henkilökunta mukaan kehittämiseen. Työtä on tehty laadullisia (kvalitatiivisia) aineiston keruumenetelmiä hyödyntäen työpajoissa, haastatteluin sekä kyselyin erilaisina sykleinä. Syklisyys sekä toistettava iterointi kuuluvat design-tutkimuksen etenemiseen.
Tässä esimerkkinä Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän kotihoidon kehittämiseen liittyvä kaavio design-syklien mallista:
Design-tutkimuksen aineistonkeruumenetelmät sekä luotettavuus
Vaikuttaisi siltä, että pääasiassa design-tutkimuksissa on käytetty laadullista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelminä tutkimuksessa ovat joko yksittäin, useimmiten yhdisteltynä laadullisen tutkimuksen perusmenetelmät. Perusmenetelmiä aineistonkeruussa ovat kysely, haastattelu, havainnointi ja dokumenttien käyttö. Aineiston analysointiin on useita eri menetelmiä, joista tutkija valitsee tavan, jolla saavuttaa tutkimuskysymykseensä parhaiten vastauksen. Voi myös käydä niin, että tutkija laadullista aineistoa analysoidessaan toteaa, että tutkimuskysymys olisi ollut syytä asettaa toisin.
Jotta design-tutkimus on onnistunut, tarvitaan objektiivisuutta, luotettavuutta ja pätevyyttä. Tutkimukselle on tyypillistä, että siinä yhdistyvät sekä tarkoitetut että tarkoittamattomat lopputulokset. Eri syklien aikana tutkijat voivat tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat lopputulokseen eri tavoin. Tämän takia tutkimuksen syy-seuraussuhdetta voi olla hankala tulkita. Myös tutkimusasema voi vähentää luotettavuutta, sillä kaikkia tutkimukseen vaikuttavia tekijöitä ei voida seurata tasa-arvoisesti. Tutkimuksen toistaminen voi olla hankalaa, sillä tutkimus voi muuttua eri syklien ja iterointien aikana.
Pohdintaa design-tutkimuksesta
Design-tutkimuksen haasteita ovat saatavilla olevan kirjallisuuden perusteella sen aineistokeruumenetelmät sekä muuttuvat tutkimusasetelmat. Design-tutkimuksessa käytetään useimmiten laadullista tutkimustapaa määrällisen sijaan. Tämä voi asettaa haasteita tutkijalle; kvalitatiivista aineistoa on työläämpää käsitellä, ja sitä voi olla vaikeampi analysoida yhtä objektiivisesti kuin tilastollista tai numeerista tutkimusaineistoa. Tutkimusasetelman haasteet liittyvät sen muuttuviin tekijöihin; design-tutkimus antaa mahdollisuuden muokata tutkimustyyliä tilanteen ja itse tutkijan mukaan. Varsinkin opetustilanteissa voi tutkijan lisäksi olla useita muuttujia ja tutkijan kontrolloimattomia tilanteita. Kun tutkimusta tehdään sykleissä pidemmällä aikavälillä, saattaa tilanne muuttua tutkimuksen aikana. Tällöin ei voida aina varmistua, olisiko design-malli toteutettavissa toisessa ympäristössä.
Design-tutkimusta on käytetty tieteellisissä tutkimuksissa valtaosin kasvatustieteen alalla pedagogisiin tutkimuksiin ja esimerkiksi opetustyön tai -ympäristöjen kehittämiseen. Tämä on ymmärrettävää, sillä opetusympäristöt antavat design-tutkimukselle sopivat puitteet yhdistää teoriaa ja käytäntöä. Totesimme kuitenkin, että design-tutkimus on varteenotettava tutkimustapa työelämänkin kehittämiseen sen joustavuuden, käytännönläheisyyden sekä sidosryhmiä osallistavan tyylinsä vuoksi. Design-tutkimukselle ominaiset syklit antavat myös yhtenäisen suunnan käytännössä tapahtuvalle yhteiskehittämiselle.
Totesimme myös, että design-tutkimusta ei ole käytetty paljon työelämässä, vaikka potentiaalia sille on. Osana vaikuttavana tekijänä on varmasti se, että tutkimustapa on suhteellisen nuori.
Kirjoittajat: Kärkkäinen J., Leppälä M., Rytkönen J., Suhonen M., Tervo M., & Özek E.,
LÄHTEET:
Brown, A. L. 1992. Design Experiments: Theoretical and Methodological Challenges in Creating Complex Interventions in Classroom Settings. The Journal of the Learning Sciences, Vol. 2 No. 2, 141–178. Viitattu 18.10.2020. https://www.uio.no/studier/emner/uv/iped/PED4550/h14/pensumliste/brown-1992.pdf
Design-Based Research: An Emerging Paradigm for Educational Inquiry. 2002. Viitattu 22.10.2020. http://www.designbasedresearch.org/reppubs/DBRC2003.pdf
Hirsjärvi, S. Remes, P. & Sajavaara, P. Tutki ja kirjoita. 2009. 15. uudistettu painos. Helsinki; Tammi. 191–192, 221, 231
Svärd, E. 2015. Matemaattisen oppimisympäristön kehittäminen – design tutkimus alkuopetuksessa. Oulun yliopisto. Kasvatustieteen tiedekunta. Pro Gradu-tutkielma. Viitattu 22.10.2020 http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201601151057.pdf
Taskinen, S. “Ne voi opita toisilta” – kasvatustieteellinen design-tutkimus maahanmuuttajaoppilaiden osallisuutta edistävistä luokkakäytänteistä. 2017. Rovaniemi; Lapin yliopistopaino.