Toimintatutkimus on tutkimustapa, jonka päämääränä on samanaikaisesti saada aikaan muutoksia sekä tutkia niitä.
Toimintatutkimuksella pyritään aikaansaamaan muutosta ja ratkaisemaan yhdessä käytännön ongelmia. Samalla luodaan uutta tietoa ja ymmärrystä aiheesta. Se on osallistavaa tutkimusta, jossa ollaan kiinnostuneita siitä, miten asioiden pitäisi olla. Tutkimukseen osallistujat ovat aktiivisia toimijoita, jotka kehittävät ja analysoivat toimintaa sekä etsivät eri vaihtoehtoja ongelman ratkaisuiksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi samalla tuottaen uutta tietoa ja teorioita. Toimintatutkimus on enemmänkin tutkimussuuntaus kuin metodi. Siinä korostuu tutkijan ja tutkimuksen kohteen läheinen suhde. Toimintatutkimuksessa teoriaa ja käytäntöä ei nähdä toisistaan erillisenä, vaan ennemminkin saman asian eri puolina. Toimintatutkimuksen ominaispiirteitä ovat vallitsevien käytäntöjen tutkinta ja sekä niiden muuttaminen. Sen avulla etsitään ratkaisuja ongelmiin – ovat ne sitten ammatillisia, teknisiä, yhteiskunnallisia, sosiaalisia tai eettisiä.
Tutkimus etenee sykleittäin
Toimintatutkimus etenee prosessimaisesti suunnittelun, havainnoinnin/toiminnan ja arvioinnin/reflektoinnin kehänä, jossa jokaista vaihetta toteutetaan ja suhteutetaan toisiinsa kriittisesti ja järjestelmällisesti.
Suunnitteluvaiheessa tutkija hahmottelee tutkimusasetelmaa koskevia kysymyksiä. Toimintatutkimukselle tyypillistä on tutkimuskysymyksen täsmentyminen ja jopa muuttuminen tiedon lisääntyessä. Tutkija suunnittelee myös varsinaisen toteutuksen käytännön asiat, sekä ratkaisee, millä tavalla hän kerää tutkimusaineistonsa. Toimintatutkimuksessa ryhmäläiset osallistuvat tutkimukseen aktiivisesti. Niinpä he ovat mukana suunnittelemassa muutosta, joka halutaan toteuttaa. Suunnitteluvaiheeseen kuuluu myös tiedonhankinta tutkittavaan asiaan vaikuttavista tekijöistä.
Toimintavaiheessa aiemmin suunnitellut toimenpiteet toteutetaan suunnitteluvaiheessa tehdyn suunnitelman mukaisesti. Tähän kuuluu, toimintatutkimuksen lähtökohdista riippuen, tutkittavan ryhmän työskentelyn seuraamista ja heidän kanssaan yhdessä reflektoimista. Haasteena tutkijalla on tällaisessa tilanteessa tasapainoilla osallistujan ja tarkkailijan välimaastossa. Tutkijan tulisi kannustaa muutokseen vaikuttamatta lopputulokseen kuitenkaan liikaa
Havainnointi limittyy toimintavaiheen kanssa. Havainnointiin liittyy myös materiaalin keruu tutkimuksen aikana. Osallistujat voivat pitää oppimispäiväkirjaa, sillä aina tutkijan ei ole mahdollista olla läsnä nauhurin kanssa. Tutkijan on syytä olla havainnointien kirjaamisen suhteen säntillinen, jotta aineistoa kertyy runsaasti ja riittävällä tarkkuudella, että sen pohjalta voidaan myöhemmin tehdä johtopäätöksiä. Havainnointiin voi kuulua myös haastatteluja kesken tutkimuksen.
Reflektoinnissa on aika pysähtyä. Saavutettua tilannetta tarkastellaan peilaten lähtökohtaan. Reflektoinnissa ryhmä voi pohtia, oliko suunnitelmavaiheessa mietityt toimenpiteet oikeita tai riittävän pitkälle suunniteltuja. Myös toteutusvaiheessa on voinut tulla havaintoja, joita reflektoida. Olivatko toimenpiteet tarkoituksenmukaisia, mutta ryhmästä uupui osaamista. Tai kenties ryhmä eteni muutoksessa liian nopeasti. Reflektointivaiheen myötä alun perin asetettu tutkimuskysymys on voinut tarkentua tai muuttua. Tämän jälkeen voidaan tehdä uusi sykli edellä kuvattuine vaiheineen ja katsoa, missä ollaan sen jälkeen.
Toimintatutkimuksessa käytettäviä menetelmiä
Toimintatutkimuksessa käytännön työskentely voidaan jakaa seitsemään eri vaiheeseen: kehittämistarpeen tunnistaminen, ideointivaihe, suunnitteluvaihe, toteutusvaihe, tulos, arviointi ja päätös. Osa kehittämismenetelmistä sopii parhaiten tiettyyn vaiheeseen, osaa voidaan käyttää useissa eri vaiheissa.
Toimintatutkimuksena toteutettuja YAMK opinnäytetöitä v. 2019–2020, esimerkkejä
Tutkimus: Järvinen & Jänkävaara 2020. Nopean hoidon linjan hoitoprosessin kehittäminen Peijaksen sairaalan yleislääketieteen päivystyksessä. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004134932
Tutkimuksen tavoite ja tarkoitus: Tarkoituksena oli löytää keinoja potilaan hoitoprosessin sujuvoittamiseksi Peijaksen sairaalan yleislääketieteen päivystyspoliklinikalla. Tavoitteena oli kehittää nopean hoidon linjaa Peijaksen yleislääketieteen päivystyspoliklinikalla, jonka avulla potilas saa oikea-aikaista, päivystyksellistä hoitoa ilman turhia, potilasta rasittavia ja hoitoaikaa pidentäviä tutkimuksia.
Tutkimuksessa käytetyt menetelmät: Kehittämistarpeen tunnistamisessa ja ideoinnissa hyödynnettiin päivystyspoliklinikan viikoittaisia kehittämiskokouksia, joissa kartoitettiin nykytilanteen ongelmakohdat. Keskustelun pohjalta nousseista ongelmista valittiin ne kohdat, joihin haluttiin saada muutosta aikaan. Tämän jälkeen työyhteisö pohti tutkimuksen tekijöiden kanssa vaihtoehtoisia toimintatapoja ongelmien ratkaisuiksi. Tutkijat toteuttivat kirjallisuuskatsauksen aiheeseen liittyen. Suunnittelu tehtiin niin ikään viikoittaisissa kehittämiskokouksissa ja toiminnan muutos lähdettiin tekemään yksi ongelma kerrallaan. Kehittämistoiminnan tuloksia kartoitettiin henkilökunnan ryhmähaastattelulla, jonka tulokset esiteltiin viikoittaisissa kehittämiskokouksissa, jossa myös arvioitiin tuloksia henkilökunnan jäsenten kesken. Tarkempaa tietoa kehittämiskokouksissa käytetyistä menetelmistä ei ollut raportista saatavilla.
Kirjoittajat: Kallio K., Parviainen J., Parviainen P., Repola P., Sorvo M., & Vallioniemi T.
Lähteitä:
Lisätietoa toimintatutkimuksesta löydät muun muassa:
Ulla Suojanen: Toimintatutkimus ammatillisen kehittymisen välineenä https://metodix.fi/2014/05/19/suojanen-toimintatutkimus/
Minna-Maarit Jaskari: Toimintatutkimus tutkimusmenetelmänä, yleisesitys https://youtu.be/Uv7_kErDgms
Toiminnasta tietoon : toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat (2007)